Tuli luettua kyseinen kirja muutamassa päivässä, kun imaisi hyvin mukaansa. Kirja kertoo vaikean lapsuuden ja nuoruuden eläneestä isän hylkäämästä pojasta, joka kerää sisäänsä vihaa ja katkeruutta yli kolmekymppiseksi asti. Muukalaislegioonasta palattuaan Stenius löytää thainyrkkeilyn ja aloittaa intohimoisen treenaamisen. Nyrkkisankari yrittää hukuttaa sisällään vellovan pahan olon ja ahdistuksen kovaan fyysiseen rääkkiin, mutta se ei kuitenkaan poista pahaa oloa, vaan patoaa sen vain syvemmälle. Treenaaminen on muutenkin kaukana optimaalisesta, kun harva se päivä vedetään veripääsparria ja välillä ollaan ylikunnossa levon jäädessä olemattomiin. Miehen seikkailut Thaimaassa ovat kuin suoraan juoppohullun päiväkirjasta, kun nyrkkisankari sekoilee Pattayalla viikon-parin ryyppyputken merkeissä useaan otteeseen. Toki siellä Thaimaassa matsiakin otetaan, kehässä ja sen ulkopuolella.
Nyrkkisankarin elämä ajautuu epätoivoiselta tuntuvaan pisteeseen ja hän itsekin miettii kuolevansa katkerana ja väkivaltaisena alkoholistina. Lopulta sisäinen rauha alkaa kuitenkin viimein löytyä buddhalaisessa luostarissa hiljentyessä. Matka oman mielen syövereihin on aluksi yhtä painajaista, mutta pikkuhiljaa mies alkaa tajuta, ettei hänen tarvitse aina olla kova. Kyseinen oivallus on väkivaltaiselle ja kyyniselle luupäälle valtavan vapauttava, ja siitä alkaa henkinen eheytyminen. Kirjan viimeisiä sivuja lukiessa vaikuttaa uskomattomalta, kuinka vain muutama vuosi aikaisemmin täysin itsensä kanssa sekaisin oleva väkivaltainen, patologinen adrenaliiniaddikti on yhtäkkiä tehnyt valtavan henkisen matkan ja tarkastelee aikaisempaa minäänsä ikään kuin toisena henkilönä. Jarkko Stenius vaikuttaa olevan tänä päivänä täysin eri mies kuin vielä joitakin vuosia sitten luostariin mennessään.
Suosittelen kirjan lukemista kaikille. Se kertoo kuinka pahojakin henkisiä lukkoja omaava katkera ihminen voi löytää mielenrauhan ja onnen tekemällä matkan omaan itseensä. Kirja myös rohkaisee tekemään rohkeasti omia valintoja ja kulkemaan omaa tietään. Stenius kirjoittaa, kuinka Suomessa on paljon katkeria ihmisiä, joiden katkeruus johtuu tekemättä ja kokematta jääneistä asioista. Kun tutustuu ensin itseensä, uskaltaa tehdä valintoja oman tahtonsa mukaan. Häviämistä ei pidä pelätä kehässä eikä sen ulkopuolella. Pääasia on, että uskaltaa yrittää.
Kamppailu-urheilu voi parantaa ihmisen itsetuntoa, mutta usein se mielestäni käsitetään väärin. Ajatellaan juurikin niin, että kun on tarpeeksi kova, ei tarvitse pelätä mitään. Mutta nyrkkisankarin tarina opettaa sen, että aina ei tarvitse olla kova, vaan on hyvä olla myös pehmeä. Kovuutta ja pehmeyttä sopivassa suhteessa, sanoo entinen nyrkkisankari.
