Viikonloppuna sain kirjan päätökseen. Oli tavallaan ihan mielenkiintoinen kuvaus Bullin elämään ja mielenkiintoinen leikkaus ihmisen mieleen, jonka elämän täyttää jokin intohimo. Raha ja se että sitä on, mainitaan kirjassa yhtä useasti kuin Olev pisti omassa kirjassaan porukkaa turpaan. Vaikka kirjassa tehdäänkin selväksi, että on asioita joita rahalla ei saa, silti se mainitaan häiritsevän monta kertaa. Ei tietenkään voi olla herättämättä kunnioitusta, mistä montusta nykyiseen tilanteeseen on päädytty. Varmasti kaikki raha on ansaittu, mutta kova hinta sillä on ollut.
Mielenkiintoisia bodymaailman tapahtumiakin siellä valotetaan. Mielenkiintoisesti erään henkilön kohdalla kirja on hieman kryptinen ja vaatii ehkä vähän keskittymistä ymmärtää, mitä on mahdollisesti tapahtunut. Asia sivutetaan kirjan loppupuolella nopeasti jopa hieman erillisenä osana. Bodymaailman juoruista perillä olevalle tämä voi auetakin. Tavalliselta lukijalta tämä menee täysin ohi ja oikeastaan koko henkilö pimentoon. Ja onhan siellä mainittu myös Mike ja Pakkotoistokin. Ja tietenkin nettitrollit suolataan kunnolla.
Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän tapahtumia, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen. Tuon miljoonabisneksen rakentaminen ja sen historia olisi mielestäni kaivannut hieman syvempää kertomusta. Muutoin kirjassa on turhan paljon toistoa joistakin asioista. Ehkä tulee osittain siitäkin, että kirjan aikajana on rakennettu epäkronologisesti, joka kyseiseen kirjaan sopiikin.
Kaikenkaikkiaan kirjasta ei kuitenkaan jää mitenkään hyvä mieli. Eikä varmasti ole tarkoituskaan. Joskus toisten valintoja on hankala ymmärtää, eikä aina pidäkään. On varmasti olemassa ihmistyyppi, joka keskittyy työhönsä tai tekemiseensä niin intensiivisesti, että perhekin jää toiseksi. Tässä se viedään ihan äärimmäisyyksiin. Treenit on klo 18:00, aina. Eikä se väistä mitään, tämäkin mainitaan kirjassa useaan kertaan. Kertooko tämä tekemisen intensiteetistä ja omistautumisesta vai jonkinlaisesta pakkomielteestä ja kompulsiosta, jää lukijan arvioitavaksi. Menee hieman selittelyksi, miksi joitakin asioita on tehty ja etenkin miksi tullaan vielä tekemäänkin. Selitykset vain jäävät silti hieman ontuviksi ja lähes kaikki perinteiset perustelut kaljoineen ja makkaroineen käydäänkin läpi ja kilpailijan vs. ei-kilpailijan roinaamista täällä onkin jo ruodittu. Jää lähinnä kuva selityksistä, miksi olen roinannut ja etenkin miksi tulen mahdollisesti roinaamaankin. Tämä näyttää olevan kirjassa jo päätetty ja nyt sille pitää vielä tehdä perustelut ympärille.
Perimmäisenä kirjasta jää kuva henkilöstä, joka rakastaa alter egoaan enemmän kuin perhettään. Kaikista selityksistä huolimatta tästä ajatuksesta ei vain pääse eroon. On täysin absurdia ajatella, että ihminen jolle on jo kerran elämän takalaita asetettu, jatkaa vieläkin riskirajalla elämistä. Noh, tavallinen ihminen ei tätä tietenkään ymmärrä. Eikä pidäkään.
Räpissa se on ehkä helpompaa lopettaa, kun enää ei ole mitään sanottavaa tai annettavaa, eikä uusia biisejä enää synny. Kehonrakennus on sen verran abstrakti ala, että siinä ei ehkä ole sellaista selkeää rajaa, kun enää ei voi parantaa tai olisi vain aika lopettaa. Mutta tässä kuitenkin se raja on nyt ihan jokaisella mittarilla tullut vastaan. Ihan kuten Jare Tiihonen tappoi Cheekin, olisi Jari Mentulan aika tappaa Bull.