Madrid04
Kisapäivän aamuna herätys oli 05:45, Sarcev hereille ja ihmettelemään Jarin kuntoa. Ja olihan sitä, palikat olivat selvästi yön aikana alkaneet löytää oikeille paikoilleen. Jarin aamupainokin näytti olevan viisi kiloa viime lauantaista korkeammalla. Nyt kun kaikki näytti hyvältä, voitiin vielä jatkaa tankkaustakin, iltaan oli vielä pitkä aika!
Siinä sitten vuoron perään nukuttiin ja syötiin kello kymmeneen asti jolloin kaikki äijät änkivät itsensä pieneen vessaan ihmettelemään mitäs nyt on tapahtunut? ”We are gonna back off, he is full.” Kuului Miloksen kommentit joten päivän suurimmat hiilarit oli syöty. Jarin paino oli nyt seitsemän kiloa enemmän kuin viikko sitten! Kaikki vaikutti tosi hyvältä, lihat olivat paineiset, iho oli sopivan piukea ja vatsakin lähti imeytymään heti kun Jari rajoitti syömistään.
Homma oli oikeestaan värejä vaille valmis. Milos ei pidä Dream Tanista, joten tällä kertaa mentiin Jan Tanalla, tuote on pirun helppo levittää mutta vähän tässä kohtaa jännitti lähteekö se valumaan kovissa valoissa? (Jarin iho kun tuppaa hylkimään värejä.) Iltapäivällä Jari himmasi vähän veden juontia ja söi pari pienempää ateriaa. Kello kuusitoista retkikuntamme irtosi kohti kisapaikkaa.
Saavuttiin mestoille ajoissa ja saatiin rauhassa valita paikka bäkkäriltä. Hetken päästä muutkin kilpailijat alkoivat yksi kerrallaan valua pumppihuoneeseen. Näissä karkeloissa kun jokaisella on vähän enemmän kuin kaksi kisaa takana ei tilannetta takahuoneessa voi luonnehtia kovinkaan sähköiseksi. Jengi lähinnä makoilee ja höpöttelee niitä näitä, kunnes puolisen tuntia ennen lavaa aletaan korjata värejä, levittää ekoja öljyjä sekä pikku hiljaa pumppailla.
Bull aloitti pumppaamisen kymmentä vaille kuusi. Lihat lähtivät turpoamaan aika eri lailla kuin viikko sitten, Jari vaikutti tosi tyytyväiseltä. Tässä kohtaa alkoikin sitten ilmetä pieniä haasteita väreissä. Sitä mukaa kun Bull pumppasi, niin hiki alkoi valua ihan norona vetäen rinnan ja olkapäät suttuisiksi. Onnistuttiin öljyllä niitä jonkin verran korjaamaan mutta rehellisyyden nimissä yläkerta oli pikkasen liian väritön ja selässä pari massiivista läikkää jotka eivät irronneet edes pyyhkeellä.
Kisan piti alkaa kello kuusi ilman mitään seremonijoita, toisin kuitenkin kävi. Tämä nyt ei varsinaisesti ollut mikään yllätys kenellekään, joten lähinnä ukot hekottelivat tilanteelle kun Johnnie Jackson pääsi lauteille vihdosta viimein joskus 25 minuuttia yli kuusi. Jarin vuoro oli noin kymmenen minuuttia tämän jälkeen. Bulli-ukko lauteille ja oma minuutin pakollisten esittely jonkun disco-rytkeen tahdissa.
Ennen semifinaalivertailuja ehdittiin jonkin verran korjata Jarin väriä ja saada Bullille lisää pumppia. Itse vertailuissa Jari oli neljännessä eli todennäköisesti tapeltiin sijoista +10. Tässä kohtaa oli ohjelman mukaan kahdenkymmenen minuutin paussi. Mutta jälleen kerran meille tarjottiin pieni aikataulu yllätys kun Jackson otettiin suoraan vertailujen jälkeen sivuun ja hänelle ilmoitettiin että sinä aloitat vaparit. Johnnie ei ehtinyt ottaa edes huikkaa vesipullosta kun paikallinen toimitsija tuuppi ukkoa lavalle. Koomista!
Koska Jarin kilpailunumero oli yhdeksän, Jarilla oli hyvä puolituntinen aikaa valmistautua vapariin. Hyvän tuulinen Mentula lähtikin lauteille hyvällä fiiliksellä ja sai vaparin hoidettua mallikaasti. Heti vaparien jälkeen toimitsijat jotenkin onnistuivat saamaan kauhean hässäkän takahuoneessa. Kilpailijat katselivat puolihuvittuneena tätä showta kun metrin mittaiset ukot koittivat keksiä missä järjestyksessä kilpailijat oli tällä kertaa tarkoitus saattaa lavalle. Hetken mölyttyään herrat saivat asian ilmeisesti sovittua ja alkoivat halailla sovinnon merkiksi. Spektaakkeli! Miehet saatiin siis järjestettyä jonoon onnistuneesti ja lavalle, näin finaalivertailut pääsivät käyntiin.
Vertailujen jälkeen Jasse hyppäsi suoraan suihkuun. Heitettiin hyvästit kilpakumppaneille ja lähdettiin kämpille. Tässä kohtaa meillä ei Jarin kanssa ollut hirvittävän vahvaa kokonaiskuvaa siitä miten homma lopulta meni. Bäkkäriltä kun ei päässyt yleisön joukkoon tsekkaamaan tilannetta. Miloksen kuvista kumminkin paljastui että Jari oli tosiaan ollut aika pirusti paljon massiivisempi kuin Fibossa, eikä pelkäämämme värikään näyttänyt kuvissa niin pahalta kuin metrin päästä katsottuna. Kaikki hyvin siis! Illalla/yöllä käytiin Jarin kanssa vielä kebsulla ja haettiin jätskit, aikamoiset after partyt siis!
Tätä kirjoitettaessa ollaan jo salilla. Jari käy heittään kevyen jumpan ja nesteet kiertoon ennen päivän lentoja. Täällä päästiin sen verran nettiinkin että selvisi Jarin sijoittuneen lopulta neljänneksitoista, hyvä niin. Jari oli massiivisempi kuin koskaan ennen, tämä tavoite siis saavutettiin. Vaikka sijoitukset ovat totta kai pettymys, on taas otettu yksi askel eteenpäin. Samoin ollaan pirun monta kokemusta rikkaampia. On opittu asioita Jarin kropasta, tiedetään että Jarin kroppa kestää kilpailemisen viikon välein sekä saatu sitä kuuluisaa kilpailukokemusta. Vaikkei tänne nyt vain kokemuksia lähettykkään hakemaan on se vaan aina kiva saada ”kiikkustuoliin” muisteltavaa. Jari kilpailijana ja huippu-urheilijana sekä allekirjoittanut huoltajana. Vai kuinka moni muu on levittänyt Johnnie Jaksonille öljyt ennen finaalikierroksen alkua? Toivottavasti se ei muuten tullut toiseksi ton takia… uups!
Tällä kertaa meillä ei valitettavasti ole tarjota kuvamateriaalia kisasta kun valokuvaaja pyöri vain back stagella. Mutta ehkä Mike voi reippaana poikana kaivaa tähän jonkun linkin Jarin kisakuviin. Kuvat siis bäkkäriltä ja sunnuntaiaamun jumpasta!
Madrid kuittaa, kiitos ja anteeksi!