Mä olen IT-hommissa ollut kohta kaksi vuotta ja kapinen filosofian YO koulutukseltani (HuKin paprut saisin hyvin nopeasti, kaikki opinnot niihin on jo suoritettu, FM:n papruihin pitäisi se stanan gradu jaksaa rykäistä kasaan joskus, kummillakaan papereilla en tee tällä alalla enkä nykyisessä työssäni yhtään mitään). Töihin pääseminen oli vissiin enimmäkseen luonteesta kiinni, koska samaa kahta paikkaa haki kai noin 40 hakijaa, melkein samanlaisilla papereilla. Työhaastattelun merkitystä on aika vaikea liikaa korostaa. Jos pääsee työhaastatteluun, on jo pitkällä. Sinne mennessä kannattaa:
1) Miettiä mahdollisimman tarkasti, mitä voi antaa firmalle. Mitä sellaista minä osaan, mitä tuo firma tarvitsee? Millä minun taidollani he tekevät voittoa? Miksi sovin luonteeltani juuri tähän tehtävään (tuo oli todellakin mun kohdallani ratkaisevaa, taidoiltaan ja papereiltaan samanlaisia hakijoita piisasi, siksipä korostin tehtävään sopivia luonteenpiirteitäni)?
2) Siitä huolimatta, että pohtii tuon ykköskohdan mahdollisimman tarkasti, pitäisi pystyä olla sopivalla tavalla rento ja oma itsensä työhaastattelussa. Toki pitää osata normaali businesskäytös ja asiallinen puhetyyli, mutta samalla pitäisi koettaa olla rehdisti oma itsensä eikä tärrätä liikaa. Rauhallinen, mutta valpas olemus antaa aina vahvan vaikutelman.
Moni nuorempi (jos ei ole vielä työmarkkinoilla ollut) ei tiedä sitä, kuinka kaoottista niin hyvässä kuin pahassakin on olla työelämässä ja työmarkkinoilla. Nykyään ei ole oikein olemassakaan mitään "koko työura samassa vakaassa firmassa" -meininkiä. Nojaa, enintään joissain isoissa paperi- tai metallialan firmoissa, valtiolla tai Nokialla (EI alihankkijoilla!). Nokia on mun kokemuksen mukaan ainoa suomalainen (tai nojaa, onko sekään kovin suomalainen enää, muuten kuin tuotekehityksen osalta) IT-firma, jota tuskin enää ihan pienet mullistukset kovin nopeasti mihinkään heiluttavat. Se on kumminkin jo statukseltaan ja kooltaan samaa luokkaa, kuin esim. Mersu, Coca-Cola, Microsoft yms. (tai vaikka Stora-Enso ja Metsä-Serla). Tilanne voi vaikuttaa jo toivottomalta, kun yhtäkkiä jostain ihan kummallisesta paikasta soitetaan ja ehdotellaan työhaastattelua, joka osoittautuukin anelutilaisuudeksi -> "Tulethan meille töihin, tulethan? Vakipaikka, työt alkaisivat huomenna, tulethan, jooko?!?". Em. siis sillä edellytyksellä, että ensin on hommannut substanssia, oikeaa osaamista ja myös laitellut ahkerasti huolella laadittua työhakemusta siististi kopioituine tokarijäljennöksineen tarpeeksi moneen paikkaan.
Hitto, diplomi-insinöörejäkin on kunnan johtajina, ministereinä (en ole varma, onko juuri nyt) ja vaikka missä tehtävissä. Ei aina tarvitse juuri sellaiseen hommaan mennä, mihin on mukamas koulutettu. Koulutus on vain paperia. Se, mihin ihmisen luonne oikeasti sopii ja mitä hän oikeasti osaa on sitten TÄYSIN eri asia. Jotkut insinööri ja DI-kavereistani ovat osittain tai just prikulleen koulutustaan vastaavissa töissä, osa ihan erilaisissa. Alkuun ei kannata nirsoilla. Kun jalkansa saa työmarkkinoilla oven väliin, kaikki sujuu jatkossa helpommin. Alku aina vaikeaa, mutta kun särmää, niin helpottaa. Ja aina voi jatkokouluttaa itteään. Jos ei tunnu niillä papereilla saavan työtä, mitkä on kerran hommannut, niin eikun lisää koulunpenkkiä kuluttamaan. Koulutus kannattaa kyllä useimmiten, jos ei ole kysymys jostain haistapaskaturhakesäilytyspaikkakoulusta.
:kippis1:
