Korjataan sen verran että levy on kyllä perkeleen kova. For the greater good of godilla kun lähtee liikkelle niin pitäisi alkaa tapahtua ja päästä levyyn sisään.
Huh, tuli melkoinen fiilis kun tältä levyltä pyörähti viimeinen biisi The Legacy soimaan ja samaan aikaa vilkaisin Keskisuomalaisen etusivua ja siellä oli tuore uutinen: Pyhän kolminaisuuden kirkko tulessa Pietarissa
Melkoinen testamentti tällä levyllä.
Parin kuuntelukerran perusteella hyvä levy. Different World hyvä avaus ja aiemmin kehuttu For The Greater Good Of God on loistava, ehkä klassikkokamaa.
Waretin kokeeksi (epäilevänä Tuomaana) ja pakkohan tuo on ostaa.
Kansitaiteesta plussaa ja kitarasaundi on mahtava, sopivasti sellainen "vanhanaikainen" (eli ei tunkkainen niinkuin DoDilla)!
On kyllä hyvä levy ja nerokkaita biisejä kuten diffrent world ja brighter than thousend suns ja hyvin rullaa levynä. Noh noh, hyvä levy mutta pakko antaa vähän kritiikkiä.. Brucen ääni mennyt vähän heikoksi (vai kuvittelenko vaan?), joutuu "repimään". Kitarat pikkasen tunkkaiset, eikä yhdessäkään biisissä ollut mitään trooperin tai run to the hillsin veroisen klassikon aineksia. Pakko myöntää että Iron Maidenin kulta-ajat ovat takana. Sanoituksista huomaa että ikää tullut pojille lisää, oli jotenkin syvempää.
Ja korkeista veisuista... 80-luvulla se oli muotia, mutta nykyään korkeat kiekumiset lähinnä nolostuttavat, ainakin minua. Kun kuuntelen musiikkia ja alkaa joku 80-luvun kiekuminen, minä tunnen vajoavani maan alle ("ei, en minä kuuntele tätä, kunhan tuli radiosta...")
Brucella on just hyvä syvä ja tasainen (nuotin mukaan) ääni.
Eilen sain levyn hommattua ja kyllähän se toimii täysillä. Vaatii tosin muutamien biisien kohdalla useamman kuuntelukerran, aivan kuten Dance of Death myöskin aikanaan. For the greater good of god on kyllä klassikkokamaa, kuten myös the longest day. Eiköhän tuosta taas saada viisi tai kuusi biisiä kiertueellekin mukaan...:thumbs:
Yllättävän hyvä levy!!! Maidenin sanoitukset ei oo mulle koskaan iskenyt ja parhaiten tämäkin toimii, kun vain hyräilee mukana ja jättää sanat lukematta. Kitarasoundi on tosiaan hieman tunkkainen aluksi, mutta siihenkin töttuu. Varsinaiset hittibiisit puuttuu, mutta kokonaisuutena ehkä paras 1990/2000-luvuilla tehdyistä rautaneitokiekoista.
Aika yksimielisiä tuntuvat kriitikot olevan Euroopan valtalehdissä tämän albumin suhteen... Tosin Maiden ei varmaan nettisivuillaan juuri julkaise paskoja arvioita: