Koulupaikka jäi saamatta ei tärpännyt tällä kertaa, intin jälkeen hakee sitten duuniin jokski aikaa ja sitten hakee uudestaan siihen mihkä yritin, muutto suunitelmat hieman vaihtui lennossa intin aikana niin muutan tietyn asian takia paikkakunnalle jossa ei ole sitä alaa mihin hain nyt viimeksi, niin lykkään parilla vuodella.
Aika selkeät suunitelmat kuitenkin on vaikka pari uutta reittiä tuli kaivettua suunitelmiin. Intin jälkeiset suunitelmat edelleen samat mutta muuton vuoksi hieman lykkään
Suunnitelmien selkeys on tärkeä juttu ja on erittäin tärkeää, että pääsee johonkin järkevään kiinni intin jälkeen. Sulla on suunnitelmia ja se on hyvä juttu. Sen arvoa ei toki kaikki tuossa vaiheessa välttämättä hoksaa, eikä siinä toki mitään.
Itsellä oli pakka hiukan sekaisin ja auki alkuvaiheessa (siis suunnitelmat/jatko reservissä). Menin aikanaan tammikuussa ja pääsin 6 kk mieheksi, kuten halusin. Lopetin juuri tietyt varastohommat silloin tammikuun alussa ja en ko. firmaan mielelläni olisi halunnut enää palata. Maaliskuussa aloin käyttää jo kaikkia mahdollisia vapaitani duunin hakuun. Huhtikuussa kiristin tahtia ja ennen isoja kesän leirejä sain puhuttua itselleni ihan hyvän duunin, joka alkaisi heti intin jälkeen. Kesätyön tapainen määräaikaisuus se alkuun vain oli, mutta paljon pidemmäksi lopulta venähti.
Olin muuttanut noin puoli vuotta ennen inttiä omilleni. Viikonloppuvapailla oli joskus ehkä hieman ankeaa nuorella sinkkumiehellä, mutta jälkiviisaana eräs valintani oli oikea. Jätin nimittäin täysin kaikki kaljottelut pois vapailta. Kuulostaa varmaan joltain uskovaisen tai bodymunkin linjalta, mutta loppujen lopuksi timanttinen veto. Oli sitten avoliitossa, yksin tai vanhempien luona asuvasta taistelijasta kyse, niin kyllä se oli virhe ryypätä ne vähät vapaat ja palata entistä väsyneempänä kasarmille. Eli oli se asumistilanne mikä vaan, niin se ajankäytön laatu on erittäin tärkeää vapailla. Toki jos jollekin dokaaminen on oikeasti hyvää energiaa luova juttu, niin siitä vaan... mutta kyllä se harvan kohdalla selkeästi kannatti.
Joku 6 tai 12 kk on tässä iässä tarkasteltuna lopulta aivan se ja sama. Itse valitsin 6 kk, enkä toki kadu edelleenkään, mutta eipä ole oikeasti yksikään tuntemani 9 kk tai 12 kk mies jälkeenpäin haikaillut, että kunpa olisi ollut lyhyemmän aikaa.
Tietyllä tavalla ne inttijutut on tosi tärkeitä siinä hieman ennen inttiä ja sen jälkeen, mutta kummasti ne alkaa jäädä ainakin itsellä taka-alalle vuosi toisensa jälkeen nykyään. Välillä aikoja kuitenkin alkaa muistelemaan.
On suuri rikkaus, jos tupakavereissa on hyviä tyyppejä; se ihan oikeasti helpottaa touhua kuukausien saatossa. On myöskin upeeta, jos sieltä jää kavereita. Itsellä oli äärimmäisen huonoa tuuria tuolla rintamalla. Ensimmäisessä tuvassa oli ihmeen paljon täysin vajaita kavereita, pari oikeeta hörhöä ja yksi ihan hyvä tyyppi, johon en kuitenkaan tajunnut myöhemmin pitää yhteyttä. Seuraava tupa (p-kauden jälkeen) oli myöskin tupa, josta oli äärimmäisen hankala saada kavereita. Intin vaikeimmat hetket johtuivat oikeastaan juuri tuosta tupahengen huonoudesta ja pienimuotoisesta kiusaamisestakin.
On kuitenkin harvinaista, että moinen huono tuuri osuu kohdalle. Kannattaa yrittää tutustua tupakavereihin ja käyttää henkeä voimavarana. Ja lisäksi on tosi hienoa, jos sieltä löytää kavereita, joiden kanssa pitää yhteyttä vielä vuosikymmenenkin jälkeen.
