Kässäri ei minusta yltänyt lähellekään Tarantinon ensimmäistä viittä tuotosta (True Romance, Natural Born Killers, Reservoir Dogs, Pulp Fiction, Jackie Brown). Niin ja tiedän, että viimeinen perustuu Elmore Leonardin romaaniin, mutta Tarantino teki silti siihen kässärin.
IB:n kohtauksissa oli todella hieno tunnelma, mutta kuten jo Kill Billissäkin oli kokonaisuus sellainen sikermä sillisalaatti enemmän kuin ehjä elokuvakokemus. Nuo alleviivatut lainat ja perinteisiin viittaukset alkaa ainakin itseäni jo haukotuttaa. Jotenkin tuntuu siltä, että mies ei enää uskalla/viitsi tehdä yksinkertaisesti hyvää leffaa, vaan joka kohtauksen tekotavalle pitää olla jokin muukin syy kuin se leffa johon sitä ollaan tekemässä.
Kässäri ei minusta yltänyt lähellekään Tarantinon ensimmäistä viittä tuotosta (True Romance, Natural Born Killers, Reservoir Dogs, Pulp Fiction, Jackie Brown). Niin ja tiedän, että viimeinen perustuu Elmore Leonardin romaaniin, mutta Tarantino teki silti siihen kässärin.
IB:n kohtauksissa oli todella hieno tunnelma, mutta kuten jo Kill Billissäkin oli kokonaisuus sellainen sikermä sillisalaatti enemmän kuin ehjä elokuvakokemus. Nuo alleviivatut lainat ja perinteisiin viittaukset alkaa ainakin itseäni jo haukotuttaa. Jotenkin tuntuu siltä, että mies ei enää uskalla/viitsi tehdä yksinkertaisesti hyvää leffaa, vaan joka kohtauksen tekotavalle pitää olla jokin muukin syy kuin se leffa johon sitä ollaan tekemässä.
Kuka sitä dialogia haukkui? En minä ainakaan. Kaikki roolit olivat vaan paperinohuita enkä kyllä hahmojen kehittelyäkään havainnut juuri kenenkään kohdalla. Se, että jengi heitti hyvää läppää on totta, mutta ei mielestäni korvaa sitä, että roolihahmot ovat kaikki jotain arkkityyppien karikatyyrejä. Jos verrataan vaikka Tim Rothin henkilöhahmoa Reservoir Dogsissa Brad Pittin tässä pätkässä esittämään, niin ensinmainitulla oli selkeästi vaihtuvia tunnetiloja ja hahmon fiiliksiin pystyi jotenkin katsoja samaistumaan. Jälkimmäisen kohdalla mulle oli ainakin katsoessa ihan sama, saako hahmo napin otsaan vai ei.
Kässäri ei minusta yltänyt lähellekään Tarantinon ensimmäistä viittä tuotosta (True Romance, Natural Born Killers, Reservoir Dogs, Pulp Fiction, Jackie Brown). Niin ja tiedän, että viimeinen perustuu Elmore Leonardin romaaniin, mutta Tarantino teki silti siihen kässärin.
IB:n kohtauksissa oli todella hieno tunnelma, mutta kuten jo Kill Billissäkin oli kokonaisuus sellainen sikermä sillisalaatti enemmän kuin ehjä elokuvakokemus. Nuo alleviivatut lainat ja perinteisiin viittaukset alkaa ainakin itseäni jo haukotuttaa. Jotenkin tuntuu siltä, että mies ei enää uskalla/viitsi tehdä yksinkertaisesti hyvää leffaa, vaan joka kohtauksen tekotavalle pitää olla jokin muukin syy kuin se leffa johon sitä ollaan tekemässä.
Esim Reservoir Dogs-leffassa jengi kroolaa omassa veressään melkein koko leffan Inglorius Bastardsissa taasen väkivaltaa/verta/suolenpätkiä ei näytetty kuin salaman nopeasti. Siis mun mielestä tässä on melkein vähiten sitä itseään jos miettii noita aiemmin tehtyjä leffoja.
Eikös Oliver Stone ohjannut Natural Born Killerssin?
Joo Tarantino kirjoitti sekä NBK:n että True Romancen. NBK:n ohjasi Stone ja True Romancen Tony Scott, joka leikkasi aikajanan suoraksi (kässärissä pompitaan silloiseen Tarantinon tapaan ees-taas). Inglorious Bastards on ensimmäinen Tarantinon leffa, missä tapahtumat näytetään kronologisessa järjestyksessä.
EDIT: nuo alkuaikojen kässärit on saatavissa kirjoina, suosittelen kaikille Quentin faneille
Ensimmäsitä kohtausta lukuunottamatta elokuva oli mielestäni silkkaa paskaa. Erityisen vastenmieliseksi elokuvakokemuksesta teki se että huomasi että ison salin kaikkein tyhmimpiin idiootteihin näytti uppoavan juuri ne halvimmat jutut.
Kuvittelin nähtyäni trailerin että elokuva ironisoisi sotaleffoja jossa natseista maalataan stereotyyppisen läpeensä pahoja klovneja joihin tyhmä väkijoukko vaatii kohdistettavan sadistista kidutusta jne..
Kuinka ollakkaan pätkä ei ironisoinut tätä, vaan oli sitä.
Elokuvaa kuvailee parhaiten mielestäni tilanteet jossa Hyvät, Rohkeat ja Oikeamieliset Amerikkalaiset herkkuttelevat sillä kun he isolla joukolla ja suurin pyssyin voivat kyykyttää ja kiduttaa nöyryytettyä, haavoitettua ja yksinäistä natsia joka matelee polvillaan. Asetemla on sellainen että salin pikkusieluisimmat nilkit samaistuvat näihin "hyviksiin" ja myhäilevät kun natsiklovnia herjataan mahtipontisin junttiletkautuksin ja lopulta nuijitaan pesarilla päähän.
Eilen kävin kattomassa. Ensimmäistä kohtausta lukuunottamatta elokuva oli mielestäni silkkaa paskaa. Erityisen vastenmieliseksi elokuvakokemuksesta teki se että huomasi että ison salin kaikkein tyhmimpiin idiootteihin näytti uppoavan juuri ne halvimmat jutut.
Samoilla linjoilla. Ensimmäinen kohtaus oli yksi parhaista. Hans Landa oli ylipäätänsä elokuvan ylivoimaisesti mielenkiintoisin hahmo, Waltzilta todella hyvin vedetty rooli.
Tuo sadistinen kostonhimo natseja kohtaan ihmetytti, tuli heti outo fiilis että mitä ihmeen raivoa tässä yritetään purkaa 70-vuotta vanhoihin asioihin. Tunsin oloni todella ulkopuoliseksi kun salin yleisö repeili hakkaus- ja viiltelykohtauksissa. Jotenkin ei vaan allekirjoittaneen huumorintaju taivu silmittömän väkivallan puolelle. Jotkut siitä väkivallasta kuitenkin näyttivät salissa nauttivan, mikä kyllä tuntuu oikeasti suorastaan pelottavalta. :wtf:
Oli kyllä hyvä elokuva. Tarantino näytti jälleen osaamisensa. En ehkä parhaaksi elokuvaksi kutsuisi mutta mun mielestä herran parhaimmistoa. Yksi positiivinen yllätys oli Brad Pitt. En oikeen ole diggailut miehestä mutta mun mielestä veti roolin loistavasti ja luontevasti. Ja saihan tuossa välillä nauraakkin oikeen rattoisasti.
Ensimmäsitä kohtausta lukuunottamatta elokuva oli mielestäni silkkaa paskaa. Erityisen vastenmieliseksi elokuvakokemuksesta teki se että huomasi että ison salin kaikkein tyhmimpiin idiootteihin näytti uppoavan juuri ne halvimmat jutut.
...Asetemla on sellainen että salin pikkusieluisimmat nilkit samaistuvat näihin "hyviksiin" ja myhäilevät kun natsiklovnia herjataan mahtipontisin junttiletkautuksin ja lopulta nuijitaan pesarilla päähän.
Tuo sadistinen kostonhimo natseja kohtaan ihmetytti, tuli heti outo fiilis että mitä ihmeen raivoa tässä yritetään purkaa 70-vuotta vanhoihin asioihin. Tunsin oloni todella ulkopuoliseksi kun salin yleisö repeili hakkaus- ja viiltelykohtauksissa. Jotenkin ei vaan allekirjoittaneen huumorintaju taivu silmittömän väkivallan puolelle. Jotkut siitä väkivallasta kuitenkin näyttivät salissa nauttivan, mikä kyllä tuntuu oikeasti suorastaan pelottavalta. :wtf:
Eihän näistä saa provosoitua mutta oikeasti, jätkät mitä helvettiä? Jos ei itse satu pitämään leffasta, josta muut tykkää niin sitten kaikki muut on automaattisesti väkivallanhimoisia pikkusieluisia idiootteja? Samaa paskaa kuin tuolla leffa-arvosteluketjussa:
Tarantino: Tehty tyhmille ihmisille/teineille, joille riittää se, että joka kohtauksessa jotkut kuulit tyypit jauhaa loputtomasti keskinkertaista paskaa kuuleissa kuvakulmissa ja lopuksi ammutaan pää irti.
Meikä on ihan helvetin suuri Tarantino-fani, joten odotukset oli korkealla leffaan mentäessä. Yritin kuitenkin keskittyä kriittiseen silmään jottei fanitus sokaisisi ihan täysin. Pystyn myös myöntämään että Jackie Brown oli vain keskinkertainen leffa ja Kill Billiä olisi paikoitellen voinut hieman lyhentää
Inglorious Basterdsin juoni on monessa lähteessä (ja trailerin perusteella) seuraavanlainen: Brad Pittin esittämä luutnantti Aldo Raine kerää kasaan kourallisen amerikan-juutalaisia sotilaita jotka tiputetaan natsien miehittämään Ranskaan ainoana tehtävänään käydä armotonta sissisotaa natseja vastaan. Loppujen lopuksi juonessa on kuitenkin paljon muutakin. Oikeastaan nuo Kunniattomat Paskiaiset muodostavat seikkailuineen vain n. puolet leffan juonesta kun toinen puoli keskittyy kertomaan Shosanna Dreyfus-nimisen juutalaisnaisen tarinaa. Hänen onnistuu pienenä tyttönä paeta perheensä murhanneilta natseilta ja myöhemmin Shosana päätyy Pariisiin pienen elokuvateatterin omistajaksi. Teatterista muodostuukin leffan keskeinen näyttämö, sillä sinne on kokoontumassa koko kolmannen valtakunnan johtoporras ja niin Paskiaiset kuin kostonhimoinen Shosannakin suunnittelevat käyttävänsä tilaisuuden häikäilemättä hyväkseen.
Elokuva on nimensä velkaa vanhalle italialaiselle pätkälle Quel maledetto treno blindato ja Tarantino itse on luonnehtinut sitä toiseen maailmansotaan sijoittuvaksi spagetti westerniksi. Tämä kuvaus pitääkin hyvin paikkansa, mikä nähdään mm. hahmojen 'hyvis-pahis' asetelmassa sekä ääniraidan käytössä. Inglorious Basterds on myös TÄYNNÄ pientä knoppitietoutta ja viittauksia hyvin vanhoihin leffoihin. Välillä tulee jopa ylipätemisen tuntua sillä Tarantino piilottaa kirjoittamaansa dialogiin helvetisti faktaa mm. toisen maailmansodan aikaisista eurooppalaisista elokuvaohjaajista. Sinänsä ihan mielenkiintoista mutta monin paikoin ylimääräistä. Kyllä me kaikki tiedetään miten suuri leffafriikki se QT oikeasti on
Itse leffa oli kyllä mun mielestä perkeleen hyvä. Tarantino hyödyntää paljon tutuksi tullutta tehokeinoaan eli dialogia. Sitä leffassa piisaa (ehkä jopa pari minuuttia ylimääräistäkin) ja se on äärimmäisen vangitsevaa seurattavaa. Mihinkään Pulp Fictionin Jules vs. Vincent tyylisen läpän tasolle ei päästä mutta se tuskin on enää koskaan mahdollistakaan. Tallella on myös Tarantinon hieno tyyli rakentaa pitkänkin kohtauksen aikana jännitystä pala palalta suuremmaksi ja suuremmaksi pelkän dialogin varjossa. Tämä on luettavissa ainoastaan hahmojen kasvoilta ja pienistä eleistä. Useimmiten jännitys lopulta laukeaa varsin brutaalilla tavalla :D Itse olisin kaivannut mukaan vielä hieman enemmän tuota yliampuvaa väkivaltaa, jota tässä leffassa käytetään hyvin harkiten ja pieninä annoksina. Myös itse paskiaisissa olisi ollut reilusti potentiaalia, jota olisi ollut mukava seurata vaikka vähän enemmänkin. Varsinkin Hugo Stiglitz on varsin mehevä hahmo ;)
Erityismainintana on vielä pakko mainita Christoph Waltzin esittämä Hans Landa joka on aivan käsittämätön suoritus. Tämä kaveri oikeastaan varastaa koko Show:n jättäen lähes kokonaan Shosanan ja Paskiaisten seikkailut varjoonsa. Kylmän psykopaattinen italiaa, ranskaa, saksaa ja englantia suvereenisti puhuva natsien juutalaismetsästäjä on loistava hahmo ja Waltz hoitaa työnsä äärettömän hyvin. Hän sai roolistaan myös oikeutetusti Cannesin filmifestivaalien Best Actor Awardin.
Lyhyesti:
+ Liikaa ykisttäisiä plussia, sanotaan vaikka että kokonaisuus
- Paikoitellen ylipätemistä leffaviittauksilla ja trivialla
- Muutamissa kohdissa dialogista olisi voinut karsia yhteensä pari minsaa pois
- Paskiaisia jäi kaipaamaan lisää
:4: ja vielä puolikas
Muutama huomio vielä meille über-Tarantino-nörteille :D (en spoilaa juontaa vaan muutamia ohjausteknisiä juttuja)
Lösittekö leffasta tuttuja Tarantinon "vesileimoja"? Itse en huomannut mitään näistä kolmesta: auton takakontista kuvattu kohtaus, pitkä katkeamaton kamera-ajo, pöydän ympärillä oleva jutustelu joka kuvattu keskellä pyörivän kameran kautta. Vastaavasti eräässä vaiheessa oli Kill Billistä tuttu ylhäältäpäin kuvattu kohtaus jossa henkilö lähtee huoneesta kävelemään ja sitä seurataan ikään kuin talon "pohjapiirroksen" kautta.
Mielenkiintoinen elokuva. Alussa Landa vertaa juutalaisia rottiin ja rottia oraviin. Oravat levittävät tauteja samalla tavoin kuin rotat ja ne ovat melkein samanlaisia, tosin hännät ovat erillaisia. Kuitenkin vihaat rottia (juutalaisia), mutta et oravia.
En tiedä olenko sekaisin vai mitä, mutta tuosta tulee mieleen se, että elokuvassa natsit eivät juuri tee mitään erikoisen pahaa (paitsi aluen ammunta lattian läpi), mutta paskiaiset hakkaavat / tappavat yms, silti "kaikki" ovat paskiaisten puolella, eikä natsien, koska natsit ovat "pahoja".
edit: en nauranut hakkaamiselle, mutta landan sekoilut ja pittin italian "puhuminen" oli aika hersyvää :D
Eihän näistä saa provosoitua mutta oikeasti, jätkät mitä helvettiä? Jos ei itse satu pitämään leffasta, josta muut tykkää niin sitten kaikki muut on automaattisesti väkivallanhimoisia pikkusieluisia idiootteja? Samaa paskaa kuin tuolla leffa-arvosteluketjussa:
Itse en ainakaan määrittele ihmistä hänen leffamakunsa perusteella Kostoksi liitän oman leffa-arvosteluni myös tähän ketjuun:
Joo ei saa provosoitua ja kaikkea sitä. Kunhan kerroin millainen elokuvakokemus oli, siis vahvoja ristiriitaisia tunnetiloja eli Andy Kaufmanin asteikolla suuri menestys.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan että joku diggaa Tarantinosta, itse pidin Jacky Brownista ja Reservoar Dogsista. Lopuista en ole oikein välittänyt.
Se mikä on pakko myöntää on että Christoph Waltzin esittämä Hans Landa oli pätkän valopilkku. Veti aika hyvin. Valitettavasti dialogeissa asetelma oli aina sama: Landa tietää jo kaiken mutta sadistisesti leikittelee vastapuolen kanssa. Kyllä se oli oikeasti vaikuttava mutta toistuessaan hieman ontto ja sarjakuvamainen.
^ Noin se kritiikki pitääkin esittää :thumbs: Pisti vain noissa muutamissa postauksissa silmään tuo että heti pitää tuomita kaikki leffasta eri mieltä olevat idiooteiksi.
Kävin eilen katsomassa ja tykkäsin kovasti. Ei kyllästyttäny missään vaiheessa. Toimintakohtaukset oli silmiä hivelevän kauniita. Tarantinon aiemmat leffat on tullu katottua moneen kertaa, eihän tämä Pulp Fictionin ja RD:n rinnalle nouse, mutta lähelle. DVD tulee kyllä hankittua.
Mietin pitkään viitsinkö katsoa koko leffaa. Kävin tämän lopulta katsomassa superpäivänä, kun pelkäsin maksavani liikaa ylipitkästä huonosta elokuvasta. Elokuva osoittautui erittäin kuitenkin hyväksi. Tällä kertaa Tarantinolla oli jopa vähän muutakin sanottavaa kuin että rikolliset on cooleja ja rokki soi.
Se tässä on hauskinta, että 'hyvikset' ovat tässä aika ikäviä tyyppejä. Eritoten Basterdit ovat ihan mielipuolia hulluja, joita kohtaan tunsi inhoa alusta asti. Varsinaiset natsit (Hitler, Göring, Göbbels jne.) ovat ylivedettyjä sarjakuvahahmoja, ja tavalliset saksalaiset taas aidonoloisia ja ihmismäisiä, joita kohtaan tunsin sääliä kun junttijuutalaiset näitä teurastivat. Landa (mahtava roolityö Cristoph Waltzilta muuten!) taas oli sivistynyt ja älykäs, toki myös tappaja, mutta hienostunut.
Teknisesti tuttua Tarantinoa, samoja kuvauksellisia kikkoja ja hyvää dialogia, virkistävästi lähinnä saksaksi ja ranskaksi. Taattua laatua sikäli.
Osa salissa katsoi viihteenä ja selvästi nautti, minä kenties vähän ylitulkitsin ja mietin me/ne -erottelua, vihollisen epäinhimillistämistä ja väkivaltaa. Ainoat jotka eivät saaneet kauheasti irti, olivat vieressäni istuneet myöhäisteinit jotka valittivat että pälätystä oli liikaa suhteessa väkivaltaan. Väkivalta oli nopeaa, brutaalia ja näytti siltä, että oikeasti sattuu.
Lopussa vielä mielestäni irvailtiin elokuvaväkivaltaa aika rankasti.
Natsit katsoivat teatterissa elokuvaväkivaltaa ja nauttivat, kohta natseja alettiin lahdata ja oikean elämän katsojat nauttivat. Tämä ei tainnut mennä esimerkiksi pesismailakohtauksen hurraajille jakeluun.
Vähintään :4:, menee kyllä kolmen ensimmäisen leffan seuraan klassikoiden joukkoon.
Joo o. Eipä tuossa elokuvassa ollu mitään muuta hyvää kuin Waltzin dialogi ja näyttely, hyvin osas ukko hommansa. Tuli tosiaan mieleen, että sadistinen verilöyly oli tarkotettu vain juurikin niille, jotka eivät tulleet hahmojen ja dialogin takia elokuvaa katsomaan, vaan joille se verellä läträäminen on tärkeintä. Mikäpä mukavempaa kuin tappaa kaikkien vihaamia pahan alkua, eli natseja. Pitt oli ihan kohtalaisen huono, jäi selkeästi Waltzin varjoon. Saksan ja Ranskan käyttö oli mukavan piristävää kyllä.
:3: tälle annan pelkästään Waltzin takia, muuten vain yhden antaisin. Ei varmaankaan tule toista kertaa katsottua, toisin kuin Pulp fiction joka on Tarantinoa parhaimmillaan.
Tässä välissä joku mode voisi korjata threadin otsikon oikeaksi. Tarantinon leffa on käsittääkseni nimeltään "Inglourious Basterds" tahallaan väärin kirjoitettuna. Kunnioitetaan sitä.
Kostoksi liitän oman leffa-arvosteluni myös tähän ketjuun:
