protsku
Banned
- Liittynyt
- 13.3.2003
- Viestejä
- 4 178
Korkea Veisu
KAKSI RAKKAUTTA
SANANL 22 - KORKEA VEISU
LAULUJEN LAULU
Korkean Veisun hepreankielinen nimi tarkoittaa sanatarkasti käännettynä "laulujen laulu" ja näin se on eräisiin Raamattuihinkin otsikoitu, esimerkiksi englanninkieliset Raamatut "The Song of Songs". Nimitys "Korkea Veisu" tulee Lutherilta, joka otsikoi kirjan "Das Hohelied".
Kirjan ensimmäinen jae "Salomon korkea veisu" voidaan tulkita kahdella tavalla:
1. kirja on Salomon kirjoittama
2. kirja on omistettu Salomolle / kirja on kertomus Salomosta
Ensimmäisen vaihtoehdon puolesta puhuu kirjan asema Vanhassa testamentissa; moni katsoo, ettei kirjaa olisi otettu Vanhaan testamenttiin, ellei sitä olisi pidetty Salomon kirjoittamana. Lisäksi Salomo mainitaan kirjassa seitsemän kertaa (Korkea Veisu 1:1, 5; 3:7, 9, 11; 8:11, 12) ja lisäksi kirjassa on kolme kertaa mainittu kuningas, joka myös tarkoittaa Salomoa (Korkea Veisu 1:4, 12; 7:5).
Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, että kirjassa on voimakas yksiavioisuuden korostus (Korkea Veisu 6:3); Salomollahan taas oli suuri haaremi - yli 700 ruhtinaallista puolisoa ja 300 sivuvaimoa (1 Kun 11:3).
Vaikuttaisikin todennäköisimmältä, että kirjan tarkoitus on ollut verrata Salomon rakkautta moniin vaimoihinsa ja kahden rakastavaisen rakkautta toisiinsa. Näin on haluttu osoittaa Salomon lankeemuksen syy: vieraat vaimot houkuttelivat hänet palvelemaan vieraita jumalia. Kirja on ollut yksiavioisuuden puolustus- ja ylistyspuhe moniavioisuutta vastaan.
Kirjan "juoneksi" muodostuu siis seuraava: Salomon hoviin on tuotu nuori nainen, joka ei kuitenkaan halua naimisiin Salomon kanssa, vaan kaipaa omaa rakastettuaan. Keskusteluun osallistuvat morsian ja sulhanen sekä ystävien joukko. Morsian ei anna - toisin kuin Jerusalemin naiset yleensä - Salomon loiston ja rikkauden hurmata itseään, vaan hän pysyy uskollisena omalle rakastetulleen (vertaa Korkea Veisu 2:7, 3:5, 8:4).
Kirjan kirjoitusaikaa ja -paikkaa on mahdoton määritellä tarkasti. Kirjasta - kuten runollisista kirjoista yleensäkin - puuttuvat viittaukset historian tapahtumiin. Maininnat Salomosta viittaisivat siihen, että kirja on kirjoitettu melko varhain. Kielellisten seikkojen pohjalta kirja on pyritty ajoittamaan varsin myöhäiseksi. Todennäköisin kirjoitusajankohta lienee jonkin verran Salomon kuoleman jälkeen, mutta kuinka paljon, jää epäselväksi.
KAKSI TASOA
Kirjan alkuperäinen tarkoitus on siis ollut opettaa moniavioisuuden vaaroista ja yksiavioisuuden eduista. Mutta kirjaa ei tule nähdä vain miehen ja naisen välisen rakkauden ylistyksenä, vaan kirjalla on toinenkin taso: se on vertauskuva, esikuva Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Paavali vertaa Ef 5:22-33:ssa seurakunnan ja Kristuksen välistä rakkautta aviopuolisojen väliseen rakkauteen. Niinkuin morsian ja sulhanen rakastavat toisiaan Korkeassa Veisussa, niin Kristuskin rakastaa seurakuntaansa ja kristityn tulisi rakastaa Jumalaa.
Voisimme jakaa kirjan seuraavasti:
1. Henkilöt esitellään 1:1 - 2:7
2. Rakkaani tulee 2:8 - 3:5
3. Salomon loiston ylistys 3:6 - 11
4. Sulhanen ylistää morsianta 4:1-15
5. Rakastavaiset kuvailevat toisiaan 4:16 - 7:9
6. Rakkaudesta iloitseminen 7:10 - 8:14
Korkea Veisu on heprealaisessa Vanhassa testamentissa ensimmäinen ns. juhlakääröistä. Kaikkiaan juhlakääröjä on viisi ja niistä kutakin luettiin tiettynä juutalaisten juhlana.
1. Korkea Veisu/pääsiäinen
2. Ruut/viikkojuhla = helluntai
3. Saarnaaja/lehtimajanjuhla
4. Ester/puurim-juhla
5. Valitusvirret/temppelin tuhoutumisen vuosijuhla
RAKKAUS ON VÄKEVÄ KUIN KUOLEMA (KORKEA VEISU 8:6)
Morsian oli vastoin tahtoaan joutunut Salomon hoviin. Hän oli mustaihoinen ja ehkä myyty orjaksi (Korkea Veisu 1:6 "Veljeni kiusasivat minua...", vertaa Joosefin kohtalo 1 Moos 37:12-36). Hovissa ollessaan hän kuitenkin kaipaa sulhastaan, paimenta (Korkea Veisu 1:7). Morsiamen rakkaus ylkäänsä kohtaan voittaa Salomon tarjoamat houkutukset: loiston, rikkaudet ja kunnian. Morsiamen rakkaus sulhastaan kohtaan tulee erityisen selvästi esille hänen näkemissään unissa (Korkea Veisu 3:1-4, 5:1-7).
Välillä kuvataan Salomon loistoa (Korkea Veisu 3:6-11), mutta morsian ei anna sen sokaista itseään ja kehottaa muitakin Jerusalemin naisia olemaan myymättä rakkauttaan halvalla ja olemaan liittymättä Salomon haaremiin. "Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!" (Korkea Veisu 2:7, 3:5, 8:4)
Todelliseen rakkauteen kuuluu antaminen, ei toisesta hyötyminen. Rakkaus rikkauteen ja kunniaan on katoavaa: kun se on saavutettu, halutaan lisää ja lisää, jo saavutettu rikkaus menettää merkityksensä. Psykologi John White on sanonut, että ihminen pystyy olemaan vapaa vain silloin, kun hän on sillä paikalla, johon hän kuuluu. Mikään vähempi ei voi tuoda hänelle tyydytystä. Kirkkoisä Augustinus sanoi saman hieman toisin: "Sydämeni on minussa levoton, kunnes se löytää rauhan sinussa, Jumala."
Korkean Veisun runoilija oli ymmärtänyt saman: onnellisuutta ei voi ostaa rahalla (Korkea Veisu 8:7).
JÄRKI VAI RAKKAUS?
Tiedämme, että tuona aikana ja vielä paljon sen jälkeenkin - meillä Suomessa vielä tällä vuosisadalla ja osassa maailmaa yhä tänäänkin - avioliitot sovittiin vanhempien tekemän sopimuksen pohjalta. Esimerkiksi Rebekka noudettiin Iisakin vaimoksi Aabrahamin määräyksen mukaisesti (1 Moos 24).
Voisimme sanoa, että Korkea Veisu on poikkeus säännöstä; siinä nuoret tuntuvat löytäneen toisensa itse. Morsian ja sulhanen edustavat siis tavallaan nykyaikaista "rakkausavioiliittoihannetta".
Herkästi ajattelemme, että entisajan "sopimusavioliitot" olivat onnettomampia kuin nykyiset "rakkausavioliitot". Mutta ainakaan avioerotilastot eivät tue käsitystä; joka kolmas avioliitto päättyy eroon.
Olemmeko kadottaneet Korkean Veisun runoilijan löytämän totuuden: avioliitto on sitoutumista (Korkea Veisu 6:3). Sitoutuminen merkitsee myös sitä, että yhteisen asian eteen ollaan valmiita tekemään työtä ja uhrauksia. Rakkaus on omastaan antamista, ei toisesta hyötymistä. Monet avioliitot päätyvät eroon, koska ei haluta tehdä työtä yhteisen elämän eteen; on helpompi aloittaa kaikki alusta kuin yrittää korjata tehtyjä virheitä.
ONNELLINEN VAIHTOKAUPPA
Vaikka Korkeassa Veisussa ei kertaakaan mainita Jumalaa eikä yleensäkään hengellisiä asioita, on sillä syvä hengellinen sanoma: se kuvaa Kristuksen rakkautta seurakuntaansa kohtaan.
"Rakkaani on minun ja minä olen hänen." (Korkea Veisu 2:16) Kristus osti meidät omakseen Golgatan ristillä. Luther kutsuu Jumalan omaksi pääsemistä "onnelliseksi vaihtokaupaksi". Siinä Kristus antaa ihmiselle kaikki rikkautensa - iankaikkisen elämän, syntien anteeksiannon jne. - ja ottaa itselleen kaikki ihmisen synnit ja taakat kantaakseen ja sovittaakseen ne.
Vain Jeesuksen rakkaudesta voidaan sanoa, että se on "väkevä kuin kuolema" (Korkea Veisu 8:6). Jeesus meni Golgatan keskimmäiselle ristille - ei suinkaan jonkin onnettoman väärinkäsityksen tai virheen takia - vaan rakkaudesta syntiseen. Jos Jeesus oli valmis kuolemaan meidän edestämme, on hän valmis auttamaan sinua missä tahansa ongelmassa, jonka kohtaat elämässäsi (vertaa Room 8:32).
Korkea Veisu on kuva siitä rakkaudesta, jolla Jumala rakastaa ihmistä. Vaikka kuva on voimakas, on se silti vain kalpea aavistus todellisuudesta.
(Lähde: SLEY)
Simba sanoi:....mutta korkea veisu käsittääkseni kertoo jumalan ja ihmisen välisestä rakkaudesta, ei ihmisen ja ihmisen.
KAKSI RAKKAUTTA
SANANL 22 - KORKEA VEISU
LAULUJEN LAULU
Korkean Veisun hepreankielinen nimi tarkoittaa sanatarkasti käännettynä "laulujen laulu" ja näin se on eräisiin Raamattuihinkin otsikoitu, esimerkiksi englanninkieliset Raamatut "The Song of Songs". Nimitys "Korkea Veisu" tulee Lutherilta, joka otsikoi kirjan "Das Hohelied".
Kirjan ensimmäinen jae "Salomon korkea veisu" voidaan tulkita kahdella tavalla:
1. kirja on Salomon kirjoittama
2. kirja on omistettu Salomolle / kirja on kertomus Salomosta
Ensimmäisen vaihtoehdon puolesta puhuu kirjan asema Vanhassa testamentissa; moni katsoo, ettei kirjaa olisi otettu Vanhaan testamenttiin, ellei sitä olisi pidetty Salomon kirjoittamana. Lisäksi Salomo mainitaan kirjassa seitsemän kertaa (Korkea Veisu 1:1, 5; 3:7, 9, 11; 8:11, 12) ja lisäksi kirjassa on kolme kertaa mainittu kuningas, joka myös tarkoittaa Salomoa (Korkea Veisu 1:4, 12; 7:5).
Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, että kirjassa on voimakas yksiavioisuuden korostus (Korkea Veisu 6:3); Salomollahan taas oli suuri haaremi - yli 700 ruhtinaallista puolisoa ja 300 sivuvaimoa (1 Kun 11:3).
Vaikuttaisikin todennäköisimmältä, että kirjan tarkoitus on ollut verrata Salomon rakkautta moniin vaimoihinsa ja kahden rakastavaisen rakkautta toisiinsa. Näin on haluttu osoittaa Salomon lankeemuksen syy: vieraat vaimot houkuttelivat hänet palvelemaan vieraita jumalia. Kirja on ollut yksiavioisuuden puolustus- ja ylistyspuhe moniavioisuutta vastaan.
Kirjan "juoneksi" muodostuu siis seuraava: Salomon hoviin on tuotu nuori nainen, joka ei kuitenkaan halua naimisiin Salomon kanssa, vaan kaipaa omaa rakastettuaan. Keskusteluun osallistuvat morsian ja sulhanen sekä ystävien joukko. Morsian ei anna - toisin kuin Jerusalemin naiset yleensä - Salomon loiston ja rikkauden hurmata itseään, vaan hän pysyy uskollisena omalle rakastetulleen (vertaa Korkea Veisu 2:7, 3:5, 8:4).
Kirjan kirjoitusaikaa ja -paikkaa on mahdoton määritellä tarkasti. Kirjasta - kuten runollisista kirjoista yleensäkin - puuttuvat viittaukset historian tapahtumiin. Maininnat Salomosta viittaisivat siihen, että kirja on kirjoitettu melko varhain. Kielellisten seikkojen pohjalta kirja on pyritty ajoittamaan varsin myöhäiseksi. Todennäköisin kirjoitusajankohta lienee jonkin verran Salomon kuoleman jälkeen, mutta kuinka paljon, jää epäselväksi.
KAKSI TASOA
Kirjan alkuperäinen tarkoitus on siis ollut opettaa moniavioisuuden vaaroista ja yksiavioisuuden eduista. Mutta kirjaa ei tule nähdä vain miehen ja naisen välisen rakkauden ylistyksenä, vaan kirjalla on toinenkin taso: se on vertauskuva, esikuva Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Paavali vertaa Ef 5:22-33:ssa seurakunnan ja Kristuksen välistä rakkautta aviopuolisojen väliseen rakkauteen. Niinkuin morsian ja sulhanen rakastavat toisiaan Korkeassa Veisussa, niin Kristuskin rakastaa seurakuntaansa ja kristityn tulisi rakastaa Jumalaa.
Voisimme jakaa kirjan seuraavasti:
1. Henkilöt esitellään 1:1 - 2:7
2. Rakkaani tulee 2:8 - 3:5
3. Salomon loiston ylistys 3:6 - 11
4. Sulhanen ylistää morsianta 4:1-15
5. Rakastavaiset kuvailevat toisiaan 4:16 - 7:9
6. Rakkaudesta iloitseminen 7:10 - 8:14
Korkea Veisu on heprealaisessa Vanhassa testamentissa ensimmäinen ns. juhlakääröistä. Kaikkiaan juhlakääröjä on viisi ja niistä kutakin luettiin tiettynä juutalaisten juhlana.
1. Korkea Veisu/pääsiäinen
2. Ruut/viikkojuhla = helluntai
3. Saarnaaja/lehtimajanjuhla
4. Ester/puurim-juhla
5. Valitusvirret/temppelin tuhoutumisen vuosijuhla
RAKKAUS ON VÄKEVÄ KUIN KUOLEMA (KORKEA VEISU 8:6)
Morsian oli vastoin tahtoaan joutunut Salomon hoviin. Hän oli mustaihoinen ja ehkä myyty orjaksi (Korkea Veisu 1:6 "Veljeni kiusasivat minua...", vertaa Joosefin kohtalo 1 Moos 37:12-36). Hovissa ollessaan hän kuitenkin kaipaa sulhastaan, paimenta (Korkea Veisu 1:7). Morsiamen rakkaus ylkäänsä kohtaan voittaa Salomon tarjoamat houkutukset: loiston, rikkaudet ja kunnian. Morsiamen rakkaus sulhastaan kohtaan tulee erityisen selvästi esille hänen näkemissään unissa (Korkea Veisu 3:1-4, 5:1-7).
Välillä kuvataan Salomon loistoa (Korkea Veisu 3:6-11), mutta morsian ei anna sen sokaista itseään ja kehottaa muitakin Jerusalemin naisia olemaan myymättä rakkauttaan halvalla ja olemaan liittymättä Salomon haaremiin. "Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!" (Korkea Veisu 2:7, 3:5, 8:4)
Todelliseen rakkauteen kuuluu antaminen, ei toisesta hyötyminen. Rakkaus rikkauteen ja kunniaan on katoavaa: kun se on saavutettu, halutaan lisää ja lisää, jo saavutettu rikkaus menettää merkityksensä. Psykologi John White on sanonut, että ihminen pystyy olemaan vapaa vain silloin, kun hän on sillä paikalla, johon hän kuuluu. Mikään vähempi ei voi tuoda hänelle tyydytystä. Kirkkoisä Augustinus sanoi saman hieman toisin: "Sydämeni on minussa levoton, kunnes se löytää rauhan sinussa, Jumala."
Korkean Veisun runoilija oli ymmärtänyt saman: onnellisuutta ei voi ostaa rahalla (Korkea Veisu 8:7).
JÄRKI VAI RAKKAUS?
Tiedämme, että tuona aikana ja vielä paljon sen jälkeenkin - meillä Suomessa vielä tällä vuosisadalla ja osassa maailmaa yhä tänäänkin - avioliitot sovittiin vanhempien tekemän sopimuksen pohjalta. Esimerkiksi Rebekka noudettiin Iisakin vaimoksi Aabrahamin määräyksen mukaisesti (1 Moos 24).
Voisimme sanoa, että Korkea Veisu on poikkeus säännöstä; siinä nuoret tuntuvat löytäneen toisensa itse. Morsian ja sulhanen edustavat siis tavallaan nykyaikaista "rakkausavioiliittoihannetta".
Herkästi ajattelemme, että entisajan "sopimusavioliitot" olivat onnettomampia kuin nykyiset "rakkausavioliitot". Mutta ainakaan avioerotilastot eivät tue käsitystä; joka kolmas avioliitto päättyy eroon.
Olemmeko kadottaneet Korkean Veisun runoilijan löytämän totuuden: avioliitto on sitoutumista (Korkea Veisu 6:3). Sitoutuminen merkitsee myös sitä, että yhteisen asian eteen ollaan valmiita tekemään työtä ja uhrauksia. Rakkaus on omastaan antamista, ei toisesta hyötymistä. Monet avioliitot päätyvät eroon, koska ei haluta tehdä työtä yhteisen elämän eteen; on helpompi aloittaa kaikki alusta kuin yrittää korjata tehtyjä virheitä.
ONNELLINEN VAIHTOKAUPPA
Vaikka Korkeassa Veisussa ei kertaakaan mainita Jumalaa eikä yleensäkään hengellisiä asioita, on sillä syvä hengellinen sanoma: se kuvaa Kristuksen rakkautta seurakuntaansa kohtaan.
"Rakkaani on minun ja minä olen hänen." (Korkea Veisu 2:16) Kristus osti meidät omakseen Golgatan ristillä. Luther kutsuu Jumalan omaksi pääsemistä "onnelliseksi vaihtokaupaksi". Siinä Kristus antaa ihmiselle kaikki rikkautensa - iankaikkisen elämän, syntien anteeksiannon jne. - ja ottaa itselleen kaikki ihmisen synnit ja taakat kantaakseen ja sovittaakseen ne.
Vain Jeesuksen rakkaudesta voidaan sanoa, että se on "väkevä kuin kuolema" (Korkea Veisu 8:6). Jeesus meni Golgatan keskimmäiselle ristille - ei suinkaan jonkin onnettoman väärinkäsityksen tai virheen takia - vaan rakkaudesta syntiseen. Jos Jeesus oli valmis kuolemaan meidän edestämme, on hän valmis auttamaan sinua missä tahansa ongelmassa, jonka kohtaat elämässäsi (vertaa Room 8:32).
Korkea Veisu on kuva siitä rakkaudesta, jolla Jumala rakastaa ihmistä. Vaikka kuva on voimakas, on se silti vain kalpea aavistus todellisuudesta.
(Lähde: SLEY)