- Liittynyt
- 22.4.2002
- Viestejä
- 2 063
Tuli tuossa joku ilta sitten nukkumaan mennessä pohdittua huumorin syntyjä. (ehkä tästä on jonkun psykologin kaikenkattava selitys netissäkin mutta seuraava on ihan omaa pyörittelyä...) Yritin miettiä että mikä aiheuttaa että joku on hauskaa ja joku ei. Päädyin 2 asiaa jotka aiheuttaa hauskuuden, tyhmyys ja vahingonilo. Näistä kaikki kumpuaa mielestäni, lisää rakennuskiviä saa toki esittää 
Tyhmyys: Hauskuuden kohde esittää/sanoo/tekee jotain joka on huumorin katselijan oman "älykkyyden" alapuolella.
Vahingon ilo: Hauskuuden kohde tahtomattaan aiheuttaa tilanteen jossa huumorin katselija saa tuntea jonkin asteista ylemmyyden tunnetta. Tämäkin lähde tosin menee tyhmyyden puolelle kieltämättä, mutta tässä jotkut tapahtumat voivat naurattaa jopa itse tilanteen tekijää.
Tuosta tyhmyydestä oli kova kiistely kaverin kanssa, hän on pari vuotta meikäläistäkin vanhempi ja muuten humoristinen kaveri mutta parissa ääritapauksessa huumorintajumme ei kohtaa. Tästä esimerkkinä hänestä Sopraanos on hauska mutta esim. Frendit ei. Minulla taas päinvastoin. Se miksi minua ei sopraanos naurata on ehkä se että siinä huumoria viljelevät henkilöt näyttelee tietysti keskivertoa tyhmempää mutta sillä rajalla että minusta ei ei ole vielä hauskaa, vaan lähinnä tylsää. Frendeissä taas tyhmyys menee tarpeeksi etäs normiälykkyydstä ja on minusta hauskaa. Sitten taas jos jos tuosta menee vielä reippaasti tyhmemmäksi niin ei olekaan enää hauskaa. Kaverilla sitten Frendit ylittää liikatyhmyyden rajat. Eli jokaisella lienee oma ylä ja ala rajansa tyhmyys skaalassa milloin joku asia naurattaa, liian suuri tyhmyys alkaa säälittämään, liian pieni on tylsää/tavallista
Tuosta on esimerkkinä sitten se että kaveri ei voi naureskella popstaarien yms. henkilöiden itsensä munaamiselle koska häntä säälittää tuollaiset nolaukset (väittää sosiaalipornoksi..), minua taas kyseiset hemmot naurattaa. Asia ydin on tuossa minusta se että jos joku henkisesti jälkeenjäänyt hyvissä mielin esittäisi epätoivoisen esityksen niin se säälittäisi/ei naurattaisi,.. popstarssissa henkilöt ovat menneet tilaisuuteen aivan omaehtoisesti ja luulevat vaan liikoja itsestään (siis nimen omaan ne onnettomat, ei ne jotka laulaa oikeasti hyvin)
Tuosta älykkydestä taas, jos tänne tupsahtaisi joku 2x meitä älykkäämpi tyyppi niin en usko että pystyisimme nauramaan hänestä kevyen hauskoille asioille, jos niiden tyhmyysraja menee meidän oman älykkyyden yläpuolelle.
(Sori jos typoja esiintyy, sormet on hitaammat kuin pää ;))
Tyhmyys: Hauskuuden kohde esittää/sanoo/tekee jotain joka on huumorin katselijan oman "älykkyyden" alapuolella.
Vahingon ilo: Hauskuuden kohde tahtomattaan aiheuttaa tilanteen jossa huumorin katselija saa tuntea jonkin asteista ylemmyyden tunnetta. Tämäkin lähde tosin menee tyhmyyden puolelle kieltämättä, mutta tässä jotkut tapahtumat voivat naurattaa jopa itse tilanteen tekijää.
Tuosta tyhmyydestä oli kova kiistely kaverin kanssa, hän on pari vuotta meikäläistäkin vanhempi ja muuten humoristinen kaveri mutta parissa ääritapauksessa huumorintajumme ei kohtaa. Tästä esimerkkinä hänestä Sopraanos on hauska mutta esim. Frendit ei. Minulla taas päinvastoin. Se miksi minua ei sopraanos naurata on ehkä se että siinä huumoria viljelevät henkilöt näyttelee tietysti keskivertoa tyhmempää mutta sillä rajalla että minusta ei ei ole vielä hauskaa, vaan lähinnä tylsää. Frendeissä taas tyhmyys menee tarpeeksi etäs normiälykkyydstä ja on minusta hauskaa. Sitten taas jos jos tuosta menee vielä reippaasti tyhmemmäksi niin ei olekaan enää hauskaa. Kaverilla sitten Frendit ylittää liikatyhmyyden rajat. Eli jokaisella lienee oma ylä ja ala rajansa tyhmyys skaalassa milloin joku asia naurattaa, liian suuri tyhmyys alkaa säälittämään, liian pieni on tylsää/tavallista
Tuosta on esimerkkinä sitten se että kaveri ei voi naureskella popstaarien yms. henkilöiden itsensä munaamiselle koska häntä säälittää tuollaiset nolaukset (väittää sosiaalipornoksi..), minua taas kyseiset hemmot naurattaa. Asia ydin on tuossa minusta se että jos joku henkisesti jälkeenjäänyt hyvissä mielin esittäisi epätoivoisen esityksen niin se säälittäisi/ei naurattaisi,.. popstarssissa henkilöt ovat menneet tilaisuuteen aivan omaehtoisesti ja luulevat vaan liikoja itsestään (siis nimen omaan ne onnettomat, ei ne jotka laulaa oikeasti hyvin)
Tuosta älykkydestä taas, jos tänne tupsahtaisi joku 2x meitä älykkäämpi tyyppi niin en usko että pystyisimme nauramaan hänestä kevyen hauskoille asioille, jos niiden tyhmyysraja menee meidän oman älykkyyden yläpuolelle.
(Sori jos typoja esiintyy, sormet on hitaammat kuin pää ;))
