En voi sanoa olevani varsinainen leipäholisti, mutta kyllä se ruisleipä on sitten hyvää. Varsinkin sellainen oikea ruisleipä jossa on vain ruista. Ihan tuoreena se ei kaipaa muuta päällistä kuin ylähuulta, vähän kuivahtaneena se on ihan sikahyvää, vaikkapa pieninä kuutioina pannulla paistettuna (tai sitten paahdettuna, voin kanssa. Tykkään pakittaa Ferrarilla!). Ja kuiva ruisleipähän on pitkien leirien perusruokaa...
Muutakin leipää tulee syötyä, L-kaupan ruisfitness on tosi namia kun siihen vetäsee päälle raakaa norjanlohta ja vähän suolaa ja pippuria. Ja koska asun ihan erään leipomonmyymälän lähellä, niin sieltä sitten vaikkapa porkkanaleipää kun siltä tuntuu, hiilarimömmöäkin on joskus saatava.
Sämpylät ovat sitten íhan oma lukunsa. Vehnäsämpylä kaikilla herkuilla, ei takuulla suositeltavaa mutta joskus, ah, niin hyvää että menee koko säkki kerralla. Onneksi tätä ei pääse tapahtumaan usein, kun tätä mättöä varten on ensin ostettava ja mietittävä kaikki juustot ja muut - ehtii järki palata päähän. Muiden leipien kanssa onkin vähän heikompaa, kun en tavallisesti juuri mitään päällysteitä käytä.