Riippuu tilanteesta.
Treenitekniikka-neuvoja kannattaa ottaa vastaan aina. Huolimatta siitä onko henkilö roina vai natu. Jokaisesta liikkeestä on olemassa lukuisia eri variaatioita, ja niitä kannattaa aina kokeilla. Tietenkin oman tuntuman ja välitysten mukaan. Joskus pienikin muutos suoritustekniikassa voi vaikuttaa lopputulokseen paljon. Periaatteessa kannattaa suosia puhtaita liikeratoja ja maalaisjärkeä. Välillä voi kokeilla höysteenä pientä cheattiakin. Tässä suhteessa siis roinaajalla ja natikalla ei liene suurta eroa.
Sarjamäärissä ja palautumisen suhteen ero on huomattava. Koskaan ei kannata väkisin lähteä yrittämään toisen treeniohjelmaa jos oma keho ei siihen suostu. Pääasiallisesti roinaajilla lienee parempi palautuminen ja sitä kautta he voivat treenata suuremmalla "volyymillä". Jos siis olet natu, ei kannata väkisin yrittää pysyä tahdissa perässä. Eikä tunkea liian suuria painoja. Kannattaa kuunnella omaa kehoa (kuten kaikkien toisilta tulevien neuvojen kohdalla yleensäkin.) Tässä mielessä roinaajan on helpompi kuunnella roinaajaa (ja pohtia yhdessä eri aineiden käyttöä). Natikan kannattanee ottaa neuvoja tässä mieluiten toiselta kollegalta - pysyy helpommin järki hommassa mukana.
Aina (ehkä jopa useimmiten) ei pysty ensinäkemältä sanomaan onko kaveri natu vai roinaaja, tai no, arvata varmaankin pystyy, mutta varmuuden saaminen on toinen juttu. "Syytön kunnes toisin todistetaan"-periaate lienee hyvä, vaikkakin joskus ärsyttävä. Tämä voi olla ongelma kysymyksenasettelun suhteen, sillä jos et esim. tiedä kaveria roinaajaksi ja haluat silti olla kuten hän (ja ottaa ohjeita), saatat asettaa itsellesi riman aivan liian korkealle. (Mikä ei aina ole huono asia, mentaalinen puoli on erittäin tärkeä osa kehitystä. Ellei jopa tärkein.) Ja aika moni on sinisilmäinen tämän asian suhteen, jopa täysin ummikko. Toisaalta taas kovalla työllä kehittynyttä natua saatetaan pitää roinaajana vastoin parempaa tietoa. Siispä ainoa yksiselitteinen tapa varmistua toisen roinaamisesta tai ei-roinaamisesta on todellakin varmistuminen siitä. Ja jos kukaan ei kerro totuutta, arvailut synnyttävät vain pahaa "karmaa". Olennaista olisi kuitenkin erottaa natu ja roinaaja toisistaan, jotta voisi orientoitua näiltä saataviin ohjeisiin oikein.
Hyvän genetiikan omaava kaveri ei välttämättä ole se paras ohjeiden antaja. Oletko koskaan nähnyt treenaajaa joka tuntuu kehittyvän hyvin, ja jo lähtökohtaisesti omistavan hyvän rakenteen, ja joka ei kuitenkaan tunnu treenaavan kovin intensiivisesti? Näitä tapauksia riittää. Mutta ehkä sinulla ei ole samanlaista potentiaalia, ei ainakaan samoilla treenimetodeilla. Silloin tältä "helpommalla pääsevältä" saadut ohjeet eivät välttämättä johda sinua mihinkään. Onkin ehkä viisaampaa etsiä toinen ohjeiden lähde, sellainen joka ehkä omaa vastaavanlaisen fysiikan kuin sinä. Usein todellakin kantapään kautta oppineet ja kovimman tien läpi kulkeneet ovat parhaita neuvojia. Etenkin jos heidän fysiikkansa vastaa sinun omaasi.
Omakohtainen kokemus on hyvä lähtökohta opettaa muita. Mutta parhaat opettajat saattaa tuntea myös siitä kuinka paljon heillä on "onnistuneita opetuslapsia". Kun taas itsensä onnistuneesti kuntoon treenannut ei aina osaa sittenkään neuvoa muita. Aina hyvä neuvoja ei ole itse myöskään treenatuimman näköinen. Tietoa voi saada myös seuraamalla muiden toimintaa tai lukemalla oikeista lähteistä. Ravintotieteiden, lääketieteen, fysiologian, fysioterapian tms. parissa puurtaneista löytynee paljon oivia neuvojia. Joskus tärkeitä neuvoja saa myös muiden lajien piireistä, eli ei aina oman lajin (kehonrakennus, voimanosto...) piiristä. Crosstraining voi joskus olla yhtä paikallaan. Roinaaja ei myöskään ole roinannut aina, joten natu voi hyötyä myös hänen tietotaidostaan. Ja monesti naturaali saattaa teoillaan ja tiedoillaan olla tärkeä roinaajalle.
Kateus ja panettelu kannattaa unohtaa. Jokainen neuvo on aina tervetullut. Tosin neuvot tulee koetella omalla kohdallaan joko toimiviksi tai ei. Lisäravinteet ovat yksi asia lisää. Roinaajilla on varmasti tietoa lisäravinteiden ja lääketieteen aloilta molemmilta, mutta joskus roinaaminen saattaa sumentaa "laillisten" lisäravinteiden vaikutuksen (tai päinvastoin). Siksi ottaisin itse natuna mieluummin vastaan natujen lisäravintoneuvoja. Mutta liian usein natuillakin lisäravinnepuoli on hukassa (ja kokeneilla roinaajilla paremmin hallussa.) Puhumattakaan näiden välisestä harmaasta alueesta.
Kaiken kaikkiaan natu ja roinaaja ovat täysin eri lähtöviivalla. Tämäkin riippuu kuitenkin käytetyistä määristä ja kestoista. Itse arvostan enemmän "pidemmän oppimäärän" käyneitä (natuja, mutta myös roinaajia), eli niitä joilla on kokemusta treenaamisen kaikista aspekteista tarpeeksi. Ikä on eräs tekijä. Usein vanhempi ja kokeneempi on parempi neuvomaan, kun taas nuoren perspektiivi ei ole aivan yhtä "avautunut". (Mutta tässäkin on tarkasteltava tapaus kerrallaan, ei yleistäen.) Ihmisiä on hyvin erilaisia ja jokaisen keho tarvitsee omanlaistaan lähestymistapaa.
Lopulta päästään kolmeen seikkaan:
Neuvoja, joka painottaa kovan treenin, ravinnon ja levon tärkeyttä (ja niiden oikeita suhteita), on aina hyvä neuvoja. Sillä nämä kolme ovat peruspilarit missä tahansa harjoittelussa.
Näiden lisäksi oma pää on saatava hommaan mukaan.
Ota harjoittelusi tarpeeksi vakavasti jos haluat tuloksia - kuuluu paras ohje sekä natulle että roinaajalle.
Äläkä heti vertaa itseäsi muihin.
Hupsis, meni laittoman pitkäksi, ja silti jäi paljon sanomatta. Mutta tuskinpa kukaan luki näin pitkälle muutenkaan.
:thumbs:
Mutta jos saan nämä ojentajat kasvamaan, uskallan antaa vinkkejä muillekin.
