Herkuttelen joka päivä, kohtalotovereita?

[Mopsy80]

Jäi selostamatta edellä että kiin kauan kuin paino tuntuu vain tippuvan (imetys!) en jätä kohtuullista annosta herkkuja väliin, jos mieli tekee. Etenkin kun olen innostunut leipomisesta nyt :D

Kärsin myös pahasta kielletyn hedelmän syndroomasta, eli jos ajattelisin että mitään en ota, överit odittaisivat kulman takana...

 

[tankopippuri]

Mulla satunnainen cheattipäivä ja muuten aivan ehdoton kielto olisi hankala. Paremmin toimii, ettei ole ehdotonta kieltoa vaan vähän ja useammin -periaate, mutta se toimii toki vain osalle herkuista. Suklaata menee tällä kaavalla 4-6 päivänä viikossa, mutta keskimäärin alle 5 grammaa kerralla (ja tummaa, 70%). Tästä kieltämisen ja syyllistymisen mekaniikasta olen löytänyt muuten Patrik Borgin teksteistä hyviä juttuja, ne on auttaneet itseä.

Tarjoilut ja suolaiset herkut on nykyään melkein pahempi haaste kuin makea, ellei nyt joku kakkutarjoilu osu eteen. Juustot ja jotkut vastapaistetut leivät, voi herranjumala. Etenkin leipäjuttuja olis mahdotonta syödä kovin pientä määrää kerralla, joten niitä en vain osta kotiin ja muualla tarjottaessa yritän harkita kahdesti paljonko otan. Juustoista ostan puolestaan pääosin (kokkausjuustojen lisäksi) voimakkaita kovia herkuttelujuustoja, joita jo 10-20 g kerralla on tyydyttävä määrä.

Kaikki herkut jotka maistuu niin voimakkaalle että niitä voi nakertaa hitaasti (eli pieni määrä riittää pitkään) on hyviä.

 

[MissEvilEve]

Pistäkää herkkukaapin oveen lukko, viskatkaa avain puskaan. Ettekä osta her k kuja enää kaupasta. Eihän se niin vaikeata ole???

Hahahahahahahahhahahahahahahahhaha :lol2: Oikeesti meinasin saada huutonaurukohtauksen :D (Tämä ei ole vittuilua)

Ja asiaan: Siis todellakin on se niin vaikeeta. Se voi olla yhtä vaikeaa kuin alkoholistin/narkkarin luopuminen omista aineistaan, jatkuvaan herkutteluun voi olla niin vahva himo ettei tosikaan, etenkin jos se on vuosikausia käytössä ollut opittu tapa josta ei niin vaan pääse eroon.

Mulla itselläni on BED tausta (Binge Eating Disorder) joka on hieman epätyypillisempi syömishäiriö, eli ahmimishäiriö. Nyt olen keväästä saakka syönyt lääkkeitä siihen (en edes tiennyt että ahmimishäiriöön on lääkkeitä) ja asiat on parantuneet, mutta ajattelin pyytää kuitenkin annostuksen nostoa lääkäriltä (menen minimiannostuksella, yleensä ahmimishäiriöisillä on moninkertainen annos).

Mitä nyt olen opetellut eroon jokapäiväisestä herkuttelusta niin se että syö paljon kunnon ruokaa eikä anna nälän tulla on tärkein. Mitä pidemmiksi mun ruokailuvälit menee ja mitä vähemmän syön, sitä helpommin tulee pakollinen tarve syödä herkkuja. Hyvä ruokavalio ja aika reippaasti ruokaa (vaikka sitten vähäkalorista) on mun mielestä se tärkein juttu sen ohella että ei saa tulla sitä kovaa nälkää, siitä lähtee alamäki.

 

[Penelope]

Mitä nyt olen opetellut eroon jokapäiväisestä herkuttelusta niin se että syö paljon kunnon ruokaa eikä anna nälän tulla on tärkein. Mitä pidemmiksi mun ruokailuvälit menee ja mitä vähemmän syön, sitä helpommin tulee pakollinen tarve syödä herkkuja. Hyvä ruokavalio ja aika reippaasti ruokaa (vaikka sitten vähäkalorista) on mun mielestä se tärkein juttu sen ohella että ei saa tulla sitä kovaa nälkää, siitä lähtee alamäki.

Mä olen entinen lohtu- ja tunnesyöjä. Valitettavasti en osaa sanoa, mikä oli se 'ratkaiseva' tekijä, millä siitä eroon pääsin. Keskeistä oli kuitenkin mm. se, että sain ajatusmaailmani käännettyä siihen, että ruoka on enimmäkseen polttoaine. Tämä ajatusmalli ei poissulje satunnaista herkuttelua, mutta se herkuttelu on nimenomaan satunnaista herkuttelua, ei koskaan palkinto tai lohtu.

Konkreettisia apuja tähän olivat mm. se, että kotona ei ruokakaapista pahemmin mitään mässyjä löydy. Olen tehnyt myös vaihtokauppoja itseni kanssa. Eli dieetillä kun iski tyyliin valtava tarve irtokarkkeihin la-iltana, tienasin ne yhdistämällä karkinhakureissuun pitkän lenkin.

Ja sitten se, että kaikkeen oppii ja tottuu. Ratkaiseva juttu itsellä oli myös se, kun aloin seuraamaan makroja. Ne kerrat nykyisellään kun on kaupassa pakastealtaan ääressä ollut valmispizza kädessä, niin kummasti se pizza on sinne kauppaan jäänyt makrot lukaistuani. Ei vaan jotenkin ole yhtään halua ottaa esim. jopa 90% päivän rasvoista moisesta, varsinkin kun on tullut käytännössä huomattua, että siistihkö syöminen yhdistettynä salitreeniin antaa ihan eri tahtiin, paljon nopeammin, ja paljon parempia tuloksia.

 

[Mopsy80]

Mullakin on ollut selvää BEDiä. Se loppui, kun aloin syödä niin paljon rasvaa kuin mieli tekee ja ylipäätään lopetin kalorien laskemisen.

 

[Penelope]

Mullakin on ollut selvää BEDiä. Se loppui, kun aloin syödä niin paljon rasvaa kuin mieli tekee ja ylipäätään lopetin kalorien laskemisen.

Osoittaa imho sen, että jokaisen pitää vaan sisulla hakea se itselle sopivin tapa, vs. valmisruokavaliot/ ohjeet. Itsellä ne lähes viimeisetkin mässytarpeet tosiaan loppuivat siihen, kun aloin seuraamaan ravintoarvoja, ja kun käytännössä tuli huomattua positiivinen ero kehityksessä treenin osalta yhdistettynä treeniä paremmin tukevaan ruokavalioon. Eli siis kaiketi melko klassista ehdollistumista.

Syömisen psykologiaan ja säätelyyn liittyen mielenkiintoinen teksti.

 

[anskii]

Mä oon huomannut että mun tunnesyöminen vähentyi tosi paljon kun alotin säännöllisen urheilun. Söin aikaisemmin niin iloon, ahdistukseen, suruun kuin pettymykseenkin - milloin mihinkin… Herkut oli aina joko palkinto tai lohdutus, riippuen päivästä mutta jokapäiväistä tämä tunnesyöminen silti oli.

Nyt käyn salilla 3-5 kertaa viikossa ja kävelylenkit päälle. Aikaisemmin kävin salilla ehkä noin kerran tai kaksi viikossa ähkimässä ja pettymässä kun ei kehitystä tuu (miksköhän ei...). Eli mitä terveellisemmin oon syönyt, sitä paremmin jaksan treenata. Tämä toi motivaatiota jatkaa kunnollisen ruokavalion kanssa ja herkuttelut jäivät vähitellen yhä pienempiin määriin. Myös myönteiset muutokset kropassa vähensivät näitä palkinto/suruherkutteluja kun niistä oli vaan haittaa. Pyrin myös syömään suurimman osan kaloreista aamupalalla ja lounaalla, tuntuu että näin jaksan parhaiten ja mieliteot iltasella on vähentynyt.

Kun on peruspaketti ruokavalion suhteen kunnossa niin voin herkutella noin kerta viikkoon hyvällä omalla tunnolla potematta sen kummempaa morkkista. Mulle herkuttelu ei oo pari tummasuklaapalaa silloin tällöin, vaan pikemmikin karkkipussi ja jätskiä niin paljon kun jaksaa :D

 

[_Linde_]

Mä myönnän kans olevani jonkin tason tunnesyöppö. Jos on oikein kauhia päivä vauvan kans ja se vain huutaa kuin hinaaja niin napsin koko päivän jotain makeaa. Pitäs vain päättää ettei enää yhtään herkkua viikolla vaan sit yhtenä päivänä viikosta sais vaikka suklaa patukan. Mut saa nähä millon saan itteeni niskasta kiinni ja tehtyä ton päätöksen.

 

[Pikkukarhu 76]

"En aio jättää päivittäisiä herkkuja väliin....." "kroppani tarvitsee sokeria iltaisin....." Ja sitten samaan hengenvetoon vingutaan kun maha on röllykkä, on huono olo, koko ajan flunssaa ym. ym. ym. Uskomatonta..... Eipä ole mikään ihme jos vatsaa vääntää, masentaa ja flunssaa pukkaa koko ajan kun kyllästää kroppansa sokerilla ja lisäaineilla! Tekosyitä sen karkin ja muun paskan naamaan mättämiseen on takuulla loputon määrä (jo tässä ketjussa tuli niitä roppakaupalla), mutta totuus on se, että niin kauan kun sitä teet, niin tasan niin kauan myös voit huonosti. Sekä henkisesti että fyysisesti. Piste. Jos se ei riitä motivaatioksi lopettaa moista niin en tiedä mikä riittää. Lukekaapa huviksenne seuraavan kerran tuoteseloste sen karkkipussin/keksipaketin/muun sotkupaketin takaa ja miettikää sitten, kuinka monta ainesosaa tunnistatte. Herättänee melko lailla, ainakin TOIVOTTAVASTI.

 

[Mopsy80]

"En aio jättää päivittäisiä herkkuja väliin....." "kroppani tarvitsee sokeria iltaisin....." Ja sitten samaan hengenvetoon vingutaan kun maha on röllykkä, on huono olo, koko ajan flunssaa ym. ym. ym. Uskomatonta..... Eipä ole mikään ihme jos vatsaa vääntää, masentaa ja flunssaa pukkaa koko ajan kun kyllästää kroppansa sokerilla ja lisäaineilla! Tekosyitä sen karkin ja muun paskan naamaan mättämiseen on takuulla loputon määrä (jo tässä ketjussa tuli niitä roppakaupalla), mutta totuus on se, että niin kauan kun sitä teet, niin tasan niin kauan myös voit huonosti. Sekä henkisesti että fyysisesti. Piste. Jos se ei riitä motivaatioksi lopettaa moista niin en tiedä mikä riittää. Lukekaapa huviksenne seuraavan kerran tuoteseloste sen karkkipussin/keksipaketin/muun sotkupaketin takaa ja miettikää sitten, kuinka monta ainesosaa tunnistatte. Herättänee melko lailla, ainakin TOIVOTTAVASTI.

Osittain ne "tekosyyt" joista ketjussa puhutaan ovat syömishäiriöön liittyviä.

No, mulla ei ole enää lainkaan herkkuhimoja, voin olla kokonaankin ilman. Jos saan sen sijaan drinkin kun haluan.

 

[Minihiiri]

mäki oon alkanu herkuttelee joka päivä.. nimittäin kunnon ruualla ja puurolla ja marjoilla sekä tuoreilla hedelmillä :D ai että siitä saa hyvän olon eikä tuu sokerikrapulaa. en vaihtas tätä oloa enää koskaan sokerihumalaan, kohta kolme vuotta ilman sokeria ja ajatuskin ällöttää

 

[Fjäril]

Mulla on kanssa ongelmia tunnesyömisen kanssa. Ketju on vanha ja moni on varmasti päässyt jo ongelmistaan, mutta kirjoitan silti. Itselläni alkoivat ongelmat kotiäitiyden myötä. Aloin syömään herkkuja monen asian takia, kuten väsymykseen (toimi hetken), tylsyyteen ja yksinkertaisesti hermojen hallintaan. Eli koettu samar, vaikka sitä tietää ettei loppupeleissä kannata. Olen yrittänyt karkkilakkoa, karkkipäivä, pientä herkkua päivittäin ja mikään ei ole toiminut vielä. Niinpä jäljelle on jäänyt ihan perus jutut eli normaali arki kuntoon. Lapset eivät enää herätä joka yö, joten univelka ei ole niin paha. Yritän panostaa nukkumiseen, onneksi mies pystyy nykyään vuorottelemaan yöheräämisten kanssa. Univaje aiheuttaa paljon ongelmia ruokailun kanssa. Toinen on ihan normaali ateriarytmi, tämä oli hukassa. Kun kaikki energia ei mene lapsiin tulee kiinnitettyä huomiota myös omaan syömiseen ja muihinkin tarpeisiin. Ennen lapsia ihmettelin miksi äidit lihovat, nyt ymmärrän. Kaikille ei näin käy, mutta jos on ollut vaikea synnytys, synnytyksen jälkeinen masennus tms. niin hyvin monella paino alkaa nousemaan. Eli hyvin pitkälti vaikeiden tunteiden hoitamista ruoalla.

 

[annsuli]

Mulla tekee salin jälkeen mieli vain ravinteikasta ruokaa, joku pizza tai suklaa ällöttää jo ajatuksenakin. Mutta jos ei-salipäivänä ruokailujen väli venyy niin tulee aivan kamala himo syödä kaikkea sokerista ja rasvaista.

Mun ratkaisu on ollut se, että työpäivän alussa juon kupin maitokahvia ja kylkeen muutama pala suklaata/pari keksiä tai vaikka pieni pulla. Kalorit niistäkin toki tunnollisesti fatsecretiin Kun päivä alkaa makoisasti pikku sokeripiikillä niin loppupäivänä ei tee mieli enää.

Enpä siis stressaisi kunhan pysyy kohtuudessa. Siinä ei mielestäni ole mitään järkeä että on "karkkipäivä" kerran viikkoon. Viikot menee helposti odotellessa sitä karkkipäivää ja terveellisesti syöminen on pakkopullaa ja arki yhtä itsekurin ylläpitoa. Ei terveellisen syömisen pitäisi olla vaivalloista tai inhottavaa. Sitten kun se karkkipäivä koittaa niin mätetään hirveät määrät herkkuja. Itsekin toki usein syön esim . lauantaisin enemmän herkkuja; juustoateria heseltä ja irtokarkkeja