Hepatiitti & kamppailulajit

[Aiwass]

Tässä vaan mietiskelin, että onko C-hepatiittia sairastavalla ihmisellä mitään mahdollisuuksia harrastaa esim. Krav magaa, jotain monista kung-fu suuntauksista, thaiboksausta monine variaatioineen jne.

Eli lentääkö kontaktiharjoituksissa veri useinkin, kuinka suuri mahdollinen tartuntavaara on?

Onko ennakkotapauksia/ym tietoa asiasta, onko kaikilla seuroilla edes selkeää linjanvetoa asian suhteen?

Minkä näkisitte turvallisimpana vaihtoehtona veriteitse tarttuvaa sairautta kantavalle ihmiselle, tarkoituksena olisi harjoitella ihan kunnon ja huvin vuoksi, kilpailuihin ei tod. ole asiaa ikinä, näin ainakin epäilisin..

Onko muuten ikinä todettu tartuntoja matseissa, joskus muistan lukeneeni HIV-positiivisesta afrikkalaisnyrkkeilijästä joka jatkoi uraansa aktiivisesti vielä tartunnasta tiedon saatuaan, mutta ei enää muiden saatua tiedon ;)

Tämmöisiä tässä mietiskelin, olisi kivaa jos vastauksia saisi, kiitos jo etukäteen!

 

[Vaikea]

Itse en ole kuullut mistään "virallisista" tai edes epävirrallisista linjauksista hepatiitti, yms. muiden verenkautta tartttuvien tautien suhteen. Myöskään en ole kuullut että ottelijoita testattaisiin hiv, tai hepatiittien varalta. Mikä sinänsä on hieman ihmeellistä.

Normaalisti treenatessa harvemmin verta lentää, tai jos lentää niin on se usein jokunen tippa nenästä. Tämän lisäksihän tarvisi ko. veren kulkeutua treenikaverin limakalvolle tai haavaan tms. ennen kun tarttumisvaaraa olisi.

Itse en myöskään ole kuullut yhdestäkään tartunnasta, joka oli tullut kamppailulajitreeneissä.

Omasta mielestäni mikä tahansa kamppailulaji on turvallista harrastaa, jos tosiaankaan ei aio kilpailla vaan treenailee vain omaksi iloksi. Ja pitää luonnollisesti huolen ette suojaa mahdolliset haavat yms. huolellisesti tai jos pahoja haavoja on niin jättää treenit väliin.

Ne jotka pelkäävät hepatiitti tartuntoja treeneissä/kilpailuissa, voivat sitten ottaa Twinrixin (hepatiitti A/B). Itse en tiedä onko hepatiitti-c:hen olemassa rokotetta.

 

[TJJ]

Ne jotka pelkäävät hepatiitti tartuntoja treeneissä/kilpailuissa, voivat sitten ottaa Twinrixin (hepatiitti A/B). Itse en tiedä onko hepatiitti-c:hen olemassa rokotetta.

Ei ole c:hen rokotetta..

Verikontakti lienee helpoin välttää sillä, että käyttää henkkoht välineitä, omat pistarit, hanskat jne.. Matsaaminen treeneissä tietty vaatii sitten vähän miettimistä.

 

[ek03]

Amatöörikisoissa joissa olen otellut ( nyrkkeily, potkunyrkkeily ja vapaaottelu) ei ole mitään vaatimuksia esittää mitään papereita (mikä on aika kumma).
Mutta esim. ammattinyrkeily otteluissa oli aina esitettävä korkeintaan kuukauden vanha HIV testi, mikä on erittäin kiva olla, kun vastustaja saattaa olla ketä vaan ja mistä päin maailmaa vaan.
Kyllä mun mielestä pitäs olla jotai paperia osoittaa että on terve, oli sitten kyläkisat tai ammattilaisten MM- titteli kyseessä! :curs:

 

[Aiwass]

Amatöörikisoissa joissa olen otellut ( nyrkkeily, potkunyrkkeily ja vapaaottelu) ei ole mitään vaatimuksia esittää mitään papereita (mikä on aika kumma).
Mutta esim. ammattinyrkeily otteluissa oli aina esitettävä korkeintaan kuukauden vanha HIV testi, mikä on erittäin kiva olla, kun vastustaja saattaa olla ketä vaan ja mistä päin maailmaa vaan.
Kyllä mun mielestä pitäs olla jotai paperia osoittaa että on terve, oli sitten kyläkisat tai ammattilaisten MM- titteli kyseessä! :curs:

Kyllä, varsinkin koska jos ei ole testattu niin ei sitä voi kukaan itsekään tietää mitä sitä veressä tai syljessä muhii.

Kait nämä taudit ovat niin nykypäivän juttuja ettei niihin ole vielä osattu varautua, ja asioihinhan puututaan useimmiten viisaasti vasta sitten kun jotain on jo tapahtunut ;)

Ja virustaudit ym ovat aina juttuja mitkä tapahtuvat jollekin toiselle, eikös vain?

 

[pastor1]

ite ku ottelee, niin osu aika herkkään paikkaan, jos jollain on c hepsu, hiv tai joku muu tarttuva tauti niin ei missään nimessä pitäs kilpailla tai mitään vastaavaa. Ja oon kyllä samaa mieltä et pitäs olla jotain dokumenttia puhtaudestaan siinä vaiheessa ku kilpaillaan, koska olis paska juttu saada jotain tauteja, kun ottelee tjsp....

 

[josku3]

Jotkut karatet ja ehkä kung-fu voisivat olla ainakin hyviä,kun eivät sparrausta ainakaan kovalla kontaktilla harrasta.

wushu on tehokasta kuntoilua,mutta siinä ei sparrata. varmaan turvallista.

 

[TJJ]

Jotkut karatet ja ehkä kung-fu voisivat olla ainakin hyviä,kun eivät sparrausta ainakaan kovalla kontaktilla harrasta.

Verta voi tulla sparraamattakin.

 

[Stanner]

Itse en ole mikään expertti näissä asioissa, mutta käsittääkseni jo pienikin määrä verta toisen limakalvoille yms riittää tartunnan saamiseen. Vaikka treeneissä ei aina veri lennäkään, niin pieniä haavoja tulee kyllä aina joskus ja tartuntavaara on silloin olemassa. Vähän huonoa tuuria niin se tarttuu. Joku lyö esim nyrkillä vahingossa naamaan ja toiselta aukee huuli ja toiselta menee nyrkistä iho rikki, eikö se jo riitä tartuntaan?

Minusta tuollaisten vakavampien tautien kantajat eivät kuulu sellaiseen harrastukseen jossa on vähänkään vaarana että haavoja tulee ja että kosketellaan paljon toisia. Kukaan ei tahdo treenata siinä pelossa että jos nyt tolle tulee pieni haava ja saa siitä tartunnan.

Jotkut lajit kyllä varmasti sopii myös noiden tautien kantajille. Esimerkiksi Kendossa varmasti ei ole niin suurta riskiä koska ei mennä iholle. Myös jos tekee vain jotain katoja yksin tai näytöskunfua yksin niin tuskin vaaraa on.

 

[Aiwass]

ite ku ottelee, niin osu aika herkkään paikkaan, jos jollain on c hepsu, hiv tai joku muu tarttuva tauti niin ei missään nimessä pitäs kilpailla tai mitään vastaavaa. Ja oon kyllä samaa mieltä et pitäs olla jotain dokumenttia puhtaudestaan siinä vaiheessa ku kilpaillaan, koska olis paska juttu saada jotain tauteja, kun ottelee tjsp....

Well, tässähän on täysin kyse ko. taudin kantajan vastuusta toisia ihmisiä kohtaan, monet salaavat tartuntansa, tahi eivät edes itse tiedä siitä, koska tauti on useimmiten täysin oireeton vuosikausia, eikä henkilö pakosti itse tiedä kantavansa tautia ellei jotain kautta saa tietää olleensa kontaktissa ihmisen kanssa.

Ja c-hepatiitti on kovin huono tarttumaan, vaatii veri-veri-kontaktin, eli veri limakalvolla ei riitä vaan verta pitää joutua toisen ihon alle,eli siis verenkiertoon; jos toisella on esim. rystynen auki ja napauttaa kulman auki tms niin silloin tartunta on mahdollinen.

Lääkäri aikoinaan sanoi minulle että kannattaa pitää sairaus omana tietonaan, koska ihmisten virologinen tuntemus saattaa vaihdella, eikä sitä välttämättä halua että ihmiset alkavat kättelemään kumihanskat kädessä jne.. taas tilanteissa joissa ihminen joutuu käsittelemään vertani, tyyliin verikokeen ottaminen tai haavan tikkaaminen tms kerron sairaudestani etten saata toista tartuntavaaraan.

Ja siksi kyselin täältä alustavasti veren kuvioissa olemisesta harjoituksissa, en haluaisi saattaa toisia tartuntavaaraan.

Jännää sinällään ettei asiaa ole sen kummemmin missään puitu, käsittääkseni kamppailulajienkin pariin eksyy jos jonkinlaista soheltajaa, joiden taustoista ei voi olla niinkään varma. Asiahan ei ole ihan niinkään että HIV- tai C-hep-positiivisilla lukisi otsassa TARTUNTAVAARA tms

sori kankea teksti, taidan tästä painella selvittään päätä unten maille -->

 

[Mäyräkoira]

Lääkäri aikoinaan sanoi minulle että kannattaa pitää sairaus omana tietonaan, koska ihmisten virologinen tuntemus saattaa vaihdella, eikä sitä välttämättä halua että ihmiset alkavat kättelemään kumihanskat kädessä jne.. taas tilanteissa joissa ihminen joutuu käsittelemään vertani, tyyliin verikokeen ottaminen tai haavan tikkaaminen tms kerron sairaudestani etten saata toista tartuntavaaraan.

Täytin aloittaessani kamppailulajit nykyisessä seurassani lapun, jossa kyllä kysyttiin onko joku tarttuva tauti ja jos niin mikä. Vaikka periaatteessa kannatan lääkärisi neuvoa olla kertomatta asiasta kaikille vastaantulijoille niin olen kuitenkin sitä mieltä että jos kamppailulajeja tahdot harrastaa, seuran jäsenillä on oikeus tietää tartunnastasi jotta jokainen voi tehdä valinnan riskin ottamisesta tai sen ottamatta jättämisestä. Kyllä mulla on ainakin lentänyt veri huulesta pari kertaa tekniikkaharjoituksissa joten vaikket edes sparraisi riski on aina olemassa.

 

[snowball]

Joo Mäyräkoira veit sanat suustani .

 

[Milja]

Jos jollain tarttuva sairaus on (varsinkin parantumaton!), niin pitäisi jo järki sanoa, ettei hankkiudu tilanteisiin, joissa edes 1% mahdollisuus tartuttaa kanssaihmisiä.

Puhun tässä siis vastuusta, joka jokaisella ihmisellä on/pitäisi olla.

Toiseksi, tahallaan tartutettuja vakavia sairauksia levittäneitä on haastettu oikeuteen, ja he ovat saaneet tuomioikseen pahoinpitelysyytteet.

Itse en uskaltaisi mennä arpomaan jos sairauden omaisin, että "tarttuukohan tää ny vai ei...".

 

[Vääntäjä]

Minusta on oikein että asia on treenikaverien tiedossa. Itselleen voi tehdä elämän helpommaksi ja jättää kertomatta, mutta muille, tai ainakin minulle, jäisi paha maku suuhun jos asiasta saisi tietää vasta jälkeenpäin.

Kertomisessa ongelma taas on, että kuinka moni osaa suhteuttaa riskin oikein? Autolla todennäköisyys ajaa joku hengiltä on varmaan paljon suurempi, kuin tartuttaa toinen harrastaessaan kamppailulajia. Liikenteessä kaikki tuntevat riskin, joten siellä on reilu peli. Tauti taas on jotain mystistä ja pahaa jota pitää pelätä kuin.. ruttoa.

 

[nutq]

Multa ei ainakaan kyselty Ceestä ku kävin tutustuus eri lajeihi käymäl kattoos treenejä. Ja sanoin et harkitsen liittymist.
Ja tukipuolen henkilöt on ehdottan kans menee johonkin kurmootus lajiin.
Nuorempan oli tyhmempi ja varomaton.

 

[Aiwass]

Multa ei ainakaan kyselty Ceestä ku kävin tutustuus eri lajeihi käymäl kattoos treenejä. Ja sanoin et harkitsen liittymist.

Itse harrastelin karatea joskus way back jonkin aikaa eikä siellä kyselty mitään, toisaalta, olin silloin 15-vuotias, ja 15-vuotiailla ei yleensä ole hirveämmin veren kautta leviäviä sairauksia...

Ja tukipuolen henkilöt on ehdottan kans menee johonkin kurmootus lajiin.

HIV-positiivisille suositellaan myös kamppailulajeja aika useissa yhteyksissä, ihmettelin tätä hieman..

Nuorempan oli tyhmempi ja varomaton.

yeps, itse hankin tartuntani 17-vuotiaana, mikä "hieman" potuttaa toisinaan tänäkin päivänä.

Toisaalta, parannusta etsitään koko ajan ja tuloksiakin saavutetaan, 5-10 vuoden päästä tauti voi olla pysyvästi parannettavissa.

Jos jollain tarttuva sairaus on (varsinkin parantumaton!), niin pitäisi jo järki sanoa, ettei hankkiudu tilanteisiin, joissa edes 1% mahdollisuus tartuttaa kanssaihmisiä.

Puhun tässä siis vastuusta, joka jokaisella ihmisellä on/pitäisi olla.

Well, tämä nyt on tämmöinen sivustakatsojan mielipide, noinhan sen pitäisi mennä jne mutta jos joskus itse joutuisit elämään vastaavassa tilanteessa tod. näk. lopun ikääsi, niin alkaisit ymmärtää, että kompromisseja joutuu tekemään. "on helppo olla maalla viisas kun merellä on hätä"

Lähipiirilleni olen kertonut, sekä terveydenhoitoalan ammattilaisille ja seksipartnereilleni. Tämä riittää. Tapoihini ei kuulu vuotaa verta random-ihmisten päälle jne.

Olen muuten myös kuullut huhuja tapauksesta jossa C-hepatiittia sairastava njarkomaani on jossain PCP-huuruissa pahoinpidellyt vaimoaan ja juottanut hänelle vertaan jne eikä tauti ole tarttunut, eli tarttumisriski on todellisuudessa äärimmäisen pieni, lähestulkoon kaikki tartunnat ovat huumeneuloista tai verensiirroista ennen hep-c:n löytymistä.

Toiseksi, tahallaan tartutettuja vakavia sairauksia levittäneitä on haastettu oikeuteen, ja he ovat saaneet tuomioikseen pahoinpitelysyytteet.

Tautini ei ole tahallaan tartutettu, enkä siis voi levittää "tahallaan tartutettua vakavaa sairautta" ;) *pilknus & pientä kettuilua*

Enkä koskaan ole levittänyt sairautta tahallani. Tahallisuus määritellään oikeudessa, enkä tiedä luokitellaanko kamppailulajin harrastaminen tahalliseksi tartuttamisyritykseksi

Kertomisessa ongelma taas on, että kuinka moni osaa suhteuttaa riskin oikein? Autolla todennäköisyys ajaa joku hengiltä on varmaan paljon suurempi, kuin tartuttaa toinen harrastaessaan kamppailulajia. Liikenteessä kaikki tuntevat riskin, joten siellä on reilu peli. Tauti taas on jotain mystistä ja pahaa jota pitää pelätä kuin.. ruttoa.

Tämäpä hyvinkin, tartunnasta kertominen alkaa tuomaan ihmisille muistikuvia, kuinka he ovat lukeneet mummon luona kodin kuvalehdestä kuinka tauti tarttuu hengitysilman kautta tms, ja hetken päästä tämä on rautaista faktaa ja sinä olet spitaalinen, joka pelkällä olemassaolollaan yrittää murhata kaikki läsnäolijat, näin kärjistetysti ilmaistuna. Siksi olen valinnut, että en kerro tartunnasta ellei tilanne niin vaadi, eli toinen ihminen joudu ammattinsa puolesta olemaan tekemisissä vereni kanssa.

Kyselin täältä näin anonyymisti asiasta, koska halusin tietää veren "läsnäolosta" kamppailulajiharjoituksissa, ja kuinka suuri tarttumisriski olisi harrastajien mielestä.

Tunsin muuten yhden immeisen, joka hep.b ja hep.c - positiivisena harrasti tae kwon do:ta, pitääkin kysyä häneltä jos törmään, että miten homma toimi.

Anteeksi sekavan oloinen teksti, olen viime aikoina irkannut aivan liikaa, eikä foorumikeskustelu enää mene kovinkaan sujuvasti

 

[fish]

Huhhuh. Kyllä repisin peliverkkarini jos jälkikäteen kuulisin, että sparrikaverilla oli joku vakava, tarttuva verisairaus.

Oli ihmisten virologinen tuntemus mikä tahansa, on minun mielestäni tuollaisista kerrottava. Piste. Sitä voi sitten itse tehdä sitä valistustyötä tartuntavaarasta ym. Lisäksi kantajan pitää mielestäni kunnioittaa sitä, jos joku ei halua treenata kanssasi.

Tämä oli vain minun pieni mielipiteeni.

 

[reino]

Aiwass on selvästikin ajatteleva ja vastuuntuntoinen yksilö, joten suositelkaamme hänelle nyt jotain "vähäverisiä" kamppailulajeja.

Äkkiä ajatellen tuntuisi, että kaikki sellaiset lyöntipotkulajit, joissa sparrataan hanskat kädessä sopisivat, koska niissä sitä verta vuotaa useimmiten vain yhdeltä äijältä kerrallaan. Paitsi tietysti jos paukutellaan silmäkulmia yhteen oikein urakalla tms. jolloin avohaavat ovat kontaktissa.

Ja vastuuntuntoinen ihminen tietysti keskeyttää sparraamisen heti, jos jommalta kummalta alkaa sitä verta vuotaa.

Toisaalta jos kerrot seksikumppaneillesi hepatiitti C:stä, niin miksi et kertoisi harjoituskumppaneillesikin. Ainakin siinä vaiheessa, kun suhde on niin vakavalla pohjalla, että veri lentää. Sillä kyllähän hyvä sparri aina seksin voittaa.

 

[Aiwass]

Aiwass on selvästikin ajatteleva ja vastuuntuntoinen yksilö, joten suositelkaamme hänelle nyt jotain "vähäverisiä" kamppailulajeja.

Äkkiä ajatellen tuntuisi, että kaikki sellaiset lyöntipotkulajit, joissa sparrataan hanskat kädessä sopisivat, koska niissä sitä verta vuotaa useimmiten vain yhdeltä äijältä kerrallaan. Paitsi tietysti jos paukutellaan silmäkulmia yhteen oikein urakalla tms. jolloin avohaavat ovat kontaktissa.

Ja vastuuntuntoinen ihminen tietysti keskeyttää sparraamisen heti, jos jommalta kummalta alkaa sitä verta vuotaa.

Toisaalta jos kerrot seksikumppaneillesi hepatiitti C:stä, niin miksi et kertoisi harjoituskumppaneillesikin. Ainakin siinä vaiheessa, kun suhde on niin vakavalla pohjalla, että veri lentää. Sillä kyllähän hyvä sparri aina seksin voittaa.

Kiitos asiallisesta vastauksesta

Eli periaatteessa homma voisi mennä niinkin, että käyn jonkin peruskurssin jossa harjoitellaan liikkeitä "rivissä" tms, ja siinä vaiheessa kun homma rupeaa käymään intiimimmäksi niin yritän hommata jonkun "luottotyypin" jonka kanssa sparrata..

Hm, pitää vielä rakennella tätä ideaa, ja katsella ohessa Bas Ruttenin ja Vitor Belfortin opastusvideoita ja Rockyja ja hypätä narua ja punnerrella ;)

Voisi sitten kun asia on muutenkin ajankohtainen pistää vaikka ilmoitusta jonnekin tms että "etsitään hepatiittipositiivista sparrikaveria" tms, tai "jos hepatiitti ei huoleta niin innokas sparrikaveri etsii juuri Sinua kiihkeisiin hetkiin tatamilla"

Mutta, tosiaan, kiitos kaikille vastauksista, tämä selvensi asiaa minulle jo jonkin verran.

 

[mja]

Äkkiä ajatellen tuntuisi, että kaikki sellaiset lyöntipotkulajit, joissa sparrataan hanskat kädessä sopisivat, koska niissä sitä verta vuotaa useimmiten vain yhdeltä äijältä kerrallaan. Paitsi tietysti jos paukutellaan silmäkulmia yhteen oikein urakalla tms. jolloin avohaavat ovat kontaktissa.

Tuo on intuitiivisesti kyllä täysin totta. Suurimman tartuntariskin (oli se kuinka pieni tahansa) taatusti aiheuttavat ne lajit, joissa on eniten "ihokontaktia" ja riski haavoihin tms. Eli riskilistan huipulle kiipeäisivät varmaankin vapaaottelu, subbari, "perinteinen" paini. Sitten sen jälkeen seuraavassa luokassa olisivat erinäiset "gi-painit", bjj, judo tms. jossa on paljon vartalokontaktia mutta selvästi enemmän vaatetusta siirtymän todennäköisyyden pienentämiseksi. Turvallisimpia olisivat varmasti aika kevyellä kontaktilla normaalisti oteltavat potkupainotteiset lajit, jossa "haliminen" ei ole kovin järkevä strategia. Eli mikäli haluaa kamppailulajia jossa on ainakin jonkin verran kontaktia, mieleen tulisi (tosin ilman omaa kokemusta lajista) jotain tyyliin juuri tuo mainittukin Tae Kwon Do, vaikka tosin on varmasti muitakin.

Mutta tiedottamisasiaan, olen kyllä sitä mieltä että kaikkien täytyy tietää riskit, jos se vain on mahdollista. Eli on moraalisesti väärin omata parantumaton tarttuva tauti ja saattaa mahdolliseksi sen tarttuminen toiseen hyvässä uskossa ilman että toinen osapuoli tietää (siis mikäli itse tietää tuon taudin omaamisesta, muutenhan tuo moraalisuus menee "lievästi" monimutkaiseksi...). Mikäli jättää kertomatta, asettaa siis käytännössä oman huvinsa/hyötynsä (treenaamisen) toisen hyvinvoinnin edelle.

Well, tämä nyt on tämmöinen sivustakatsojan mielipide, noinhan sen pitäisi mennä jne mutta jos joskus itse joutuisit elämään vastaavassa tilanteessa tod. näk. lopun ikääsi, niin alkaisit ymmärtää, että kompromisseja joutuu tekemään. "on helppo olla maalla viisas kun merellä on hätä"

Tietenkin kun itse ei ole tilanteessasi on helppo korostaa epäitsekkyyttä ja toisten huomioimista. Kuitenkaan mahdollisimman objektiivisestikin ajatellen en voi olla sitä mieltä että oma huono onni oikeuttaisi altistamaan muita sille oman huvin saamiseksi (sitähän harrastus kuitenkin käytännössä on). Kyse ei ole tilanteesta jossa oma henkesi riippuisi siitä, sinä voit valita harrastuksesi myös muuten. Jos joku hyökkäisi kimppuusi, totta kai "saisit" häntä lyödä riippumatta siitä valuuko jommasta kummasta tai molemmista verta - sen sijaan jos haluat kehittää itseäsi ja muut auttavat sinua (kuten alussa usein on, kokeneemmat sparraavat kanssasi ja eivät itse saa siitä läheskään niin paljoa, mutta siinä sinä juuri hyödyt paljon), on se aivan eri tilanne. Tällöin kertomatta jättämällä palkitsisit muiden hyvän tahdon salaamalla heille aiheuttamasi vaaran, mikä ei vain mielestäni ole oikein.

Siksi olen valinnut, että en kerro tartunnasta ellei tilanne niin vaadi, eli toinen ihminen joudu ammattinsa puolesta olemaan tekemisissä vereni kanssa.

Periaate on varmasti sinänsä oikea, paitsi pitäisi mielestäni olla muodossa "joudu hyvää tarkoittaen olemaan tekemisissä vereni kanssa". Koskien siis verikokeita, haavoja hoitavia lääkäreitä, mutta myös sellaisia joille tämä ei ole ammattiin liittyvää vaan myös esim. vapaaehtoisesti kanssasi harjoittelevia. Sinänsä voitaisiin jopa argumentoida että tällaiset riskit sisältyvät paremmin lääkärin ammattikuvaan kuin jonkun ilman korvausta sinua auttavaan. Ja treenikaverit tulisi kyllä mielestäni lukea treenatessa osoitettavan luottamuksen perusteella mainitsemaasi lähipiiriin, ja näinollen heillä tulisi olla oikeus tietää asiasta ja tehdä omat päätöksensä sen nojalta. Verenvuoto, vaikkakin usein vähäistä, kun kuitenkin kontaktin yhteydeessä on valitettavan yleistä. Eikö olisi myös aika outoa, jos olisin vaikkapa painimassa jonkun kanssa, ja minä saisin jonkinmoisen pienenkin haavan ja kaverini sanoisi yhtäkkiä että nyt emme voi enää treenata tänään - kyllä sekin herättäisi aikamoista kummastusta jos en tietäisi kaverini taudista... eli jos ei ole kertonut taudista, on kynnys "paljastaa tilanne" keskeyttämällä sparri ehkä myös korkeampi. Ja lisäksi ihmisten reaktio on taatusti paljon pahempi jos edes periaatteellinen mahdollisuus tartuntaan on jo ollut ja kerrot asiasta vasta sitten. Yleisesti ottaen kyllä "hysterian", mitä valitettavasti nykyään moni tarttuvista taudeista kokee, levittäminen ei tietenkään ole yhtään kenenkään edun mukaista.

Asian esiinottaneelle en todellakaan halua osoittaa epäkunnioitusta tai muutenkaan arvostelua, esitän vain rehellisesti (ja ehkä turhankin suoraan) omat mielipiteeni. Toivottavasti et ota näitä "väärin". Jo se että otat asian esille ja arvostat muiden mielipiteiden kuulemista on mielestäni hatunnoston arvoinen asia. Valitettavan moni ei sitä edes tekisi.

Ja olen sitä mieltä että tilanteessasi voisit kyllä harrastaa jotain tässä ketjussakin mainitut kriteerit pienestä riskistä täyttävää kamppailulajia, mutta olen myös erittäin vahvasti sitä mieltä että sinulla olisi moraalinen velvoite kertoa taudistasi jos sen tarttumiselle on pieninkään realistinen mahdollisuus. Sekä harjoittelukumppaneidesi että kamppailulajien yleisen ilmapiirin takia; sinänsähän kamppailulajin harrastamiseen sisältyy varsin suuri luottamus treenikaveriaan kohtaan, luotat siihen että esim. hän lopettaa kuristamisen kun taputat. Yksi asia mistä pidän tässä harrastuksessa (elämäntavassa?) on nimenomaan tämä molemminpuolinen luottamus ja arvostus. Ja sen mukaisesti tällaiset asiat tulisi kertoa.

-mja