Haussa vetävien ja työntävien liikkeiden suhde

[januz]

Hakua käytetty, mutta en jostain syystä löytänyt - eli aiheesta on olemassa keskustelu, jos joku muistaa otsikon niin vinkkiä tai linkkiä! Pari ketjua löysin, jossa aihetta sivutaan, mutta en hakemaani.

Jos joku haluaa aihetta tässäkin ketjussa ihmetellä, niin ohjelman viilailu meneillään ja pohdinnassa yläkropan vetävien lihasryhmien kevyt priorisointi - ehkä jopa hauiksen, vaikka isoilla moninivelliikkeillä ollut tapana treenailla. Vanhoja treenipäiväkirjoja ei tyhmyyttään ole tullut säilyteltyä, mutta muistelin että joskus vuosia sitten kulmasoutelin sarjoja huomattavasti penkkipainoja isommilla raudoilla tilanteen ollessa nykyään toisin päin. Jossain välissä tuli ehkä hinkattua penkkiä liikaa, ja onhan välissä toki ollut lyhyempiä ja pidempiä treenitaukojakin, joka tapauksessa tilanne on nyt tämä. Leuanvedossa homma taas tyssää lopulta n.20-23cm ennen tankoa, eli hauiksesta loppuu puhti ekana.

Ja juu, kulmasoutu on aika vaikea verrokki, kun tekniikka vaikuttaa huomattavasti, mutta jotain osviittaa omasta kehityksestä saattaisi antaa. Näin keski-iän kynnyksellä on alkanut kiinnostaa tuollaiset epäolennaisetkin seikat, kuten lihastasapaino ja ryhti, niin tullut tuollaistakin mietittyä.

 

[Nikula]

1:2 suhdeluku vetävien liikkeiden eduksi on usein suositus. Enempikään tuskin on ihan äkkiä haitaksi.

 

[Jukka_M]

Harvoin tosiaan vetäviä liikkeitä tulee tehtyä liiaksi. Leuanvedot, vaakasoutu, kulmasoutu (yhdellä tai kahdella kädellä) on kaikki mainiota liikkeitä, jotka kannattaa olla jossakin määrin melkein koko ajan ohjelmassa mukana.

Se, että mikä niiden tarkka suhde ohjelmassa on riippuukin sitten täysin yksilöstä. Jos voimatasot työntävissä ja vetävissä liikkeissä ovat suurin piirtein samat ja sen johdosta niitä aikaan saavat lihasryhmät ovat myös balanssissa, niin 1:1 tai 1:2 työntävien liikkeiden eduksi on hyvä lähtökohta.

Yksi huomion arvoinen seikka on myös liikkeiden valinta. Penkkipunnerrukselle on aikansa ja paikkansa, mutta jos se on ainoa työntävä liike, niin olkapäät kertoo tästä todennäköisesti jossain välissä. Hyvä taso vetävissä liikkeissä on useassa lähteessä yhdistetty terveisiin ja hyvin toimiviin olkapäihin. Työntävissä liikkeissä yhden käden pystypunnerrus kahvakuulalla (okei, käsipainokin) käy on ehdoton suosikkini. Siitäkin oli täällä juttua toisessa topikissa. Saa nähdä, jos onnistun huomenna kaivamaan esiin.

 

[IVa]

Aika hankala ajatusmalli, että pitäisi olla jokin ohje työntävien ja vetävien liikkeiden suhteeksi. Mitä liikkeitä sitten verrata keskenään? Penkki ja kulmasotu? Pystypunnerrus ja leuanveto, vaiko dippi ja leuanveto? Riippuu niin tekniikasta ja treenin tavoitteista. Varsinkin selän liikkeille se kohdelihaksilla työskentely vaatii maltilliset painot jotta lapojen työskentely pysyy kunnollisena. Enemmän varmaan siis on merkitystä lihasten liikkuvuudella ja kropan lihastasapainolla kuin voimatasapainolla.

 

[Silvio]

Näin keski-iän kynnyksellä on alkanut kiinnostaa tuollaiset epäolennaisetkin seikat, kuten lihastasapaino ja ryhti, niin tullut tuollaistakin mietittyä.

Tarkka lukuarvo on 1:1,9965738642.

Vakavasti; eikö tuosta lihavoidusta osviittaa saisi peilin kautta funtsimalla että minne kannattaa treeneissä painotusta siirtää? Onko jokin tietty ryhtiin tai lihas(epä)tasapainoon liittyvä asia johon haluaisit muutosta hakea tms?

 

[Archey]

Tuollaisesta priodisoinnista en ole kuullut kuin maven, penkin ja kyykyn välillä.

Järkevää olisi antaa jonkun ammattilaisen katsastaa sinua kalsarit jalassa ja selvittää mitkä lihasryhmät ovat anatomisesti toisia jäljessä/epätasapainossa.

Useimmiten, korjattavaa olisi sivu- ja takaolkapäissä, keski- ja alaepäkkäissä, rintalihaksen yläosat, reisien takaosat, pohkeet ja kyynärvarret sekä usein myös etureisien alaosat/reisien-sviipit.