Hauskat tapaukset kamppailusaleilla

[AndyS]

Ketju hauskoille tapauksille salilla ja toki muuallakin kuten kisoissa. Ajatuksena siis, että jutut olisivat lähinnä omia tai kaverien kokemuksia, yleinen huumoriketjuhan on jo olemassa.

Tapahtui tänään. Peruskurssi on kohta alkamassa ohjaaja pyytää minua ottamaan kurssimaksun eräältä arabian suunnalta olevalta kaverilta. "What's your name?" Kundi kirjoittaa nimen itse listaan, koska on kai huomannut, että nimestä on suomalaisten vaikea saada selvää. "Do you want to pay now?" Tässä vaiheessa kaveri näyttää hämmästyneeltä ja sieltä tulee erittäin vahvalla korostuksella: "Puhuko sinä suome?" Eipä ole ennen käynyt näin, että Mohammed kysyy minulta Suomessa osaanko suomea.

90-luvun alussa treenattiin karatea. Meillä oli muuan minua jonkun vuoden nuorempi kundi, joka harjoitteli vuoden pari, olikohan oranssille vyölle asti. Sitten tultuaan vähän tutummaksi hän kertoi, että oli peruskurssille tullessaan jännittänyt kovasti. Hän oli nimittäin ollut siinä uskossa, että ensimmäisissä treeneissä pitää lyödä nyrkki täysillä seinään, koska kun se siitä paranee, niin siihen ei tunnu enää mikään. Monenlaisia typeriäkin treenimetodeja oli siihen aikaan käytössä, mutta ei tuota sentään.

Tämä oli takavuosina, kun kilpailin aktiivisesti ja olin jonkinlainen kisaryhmän epävirallinen kapteeni. Vedin kilparyhmän treeniä valmentajan ollessa poissa ja treenasin siinä samalla itse. Otettiin jotain suht kevyttä tehtäväsparria ja erän ollessa aivan lopussa lähdin lyömään pitkää takasuoraa niin että kylki kääntyi voimakkaasti. Sparripari tökkää etusuoran vartaloon vastaan ja osuu ihan suoraan maksaan. Menin tuskissaan vaikertaen lattiaan ja eräkellon soidessa kaikki jäivät tietysti kauhistuneina tuojottamaan, kun vetäjä on levynä. Päätin rauhoittaa heitä: "Mä oon ihan kunnossa..." Tässä vaiheessa ymmärsin, etten ehkä vaikuta kovin uskottavalta. "...kohta."

 

[zekip]

Paskoin housuun treeneissä, Kesken painien.

 

[Underdogs]

Olin ollut jonkun loukkaantumisen takia potkunyrkkeilystä poissa jo jonkin aikaa. Noh salille saavuttuani tajusin että varpaankynnet oli jäänyt leikkaamatta varmaan koko loukkaantumisen ajalta ja nyt ne oli kuin oravalla ja ensimmäinen tyyppi ketä potkaisen tulee luultavasti kuolemaan. Pienen mietinnän jälkeen menin vessaan ja purin varpaankynnet pois (tämän jälkeen en ole unohtanut leikata niitä)

 

[Kuuri loppuun!]

Otin sähäkän takapotkun mahalla vastaan ja putosin lattiaan. Tokenin kuitenkin, eikä tarvinnut jättää sparria kesken.
Treenin jälkeen lähdin ajelemaan kotio. Siinä sitten liikennevaloissa suoli tyhjentyi spontaanisti; ämpärillinen paskaa
housuissa ajoin "lievää" ylinopeutta kotiin. Jälkikäteen olen miettinyt, että olis ollut mielenkiintoinen tilanne päällä,
jos poliisi olisi lähtenyt pysäyttämään.

 

[aivot]

Turussa tapahtunutta.. Kai Mustonen vetämässä thaikku treenejä, parina itellä täys elukat herrat Puranen ja Immonen, treenien loppuun lähiottelua Kaitsumaisesti "monta minuuttia", jouduin ajamaan autolla kotia ja kannattelemaan päätä/leukaa toisella kädellä kun se ei pysynyt ylhäällä ollenkaan, luulin jo että niska murtunut.

 

[ilmastointi1]

90-luvun alussa treenattiin karatea. Meillä oli muuan minua jonkun vuoden nuorempi kundi, joka harjoitteli vuoden pari, olikohan oranssille vyölle asti. Sitten tultuaan vähän tutummaksi hän kertoi, että oli peruskurssille tullessaan jännittänyt kovasti. Hän oli nimittäin ollut siinä uskossa, että ensimmäisissä treeneissä pitää lyödä nyrkki täysillä seinään, koska kun se siitä paranee, niin siihen ei tunnu enää mikään. Monenlaisia typeriäkin treenimetodeja oli siihen aikaan käytössä, mutta ei tuota sentään.

Serkku meni karateen porkunyrkkeilyn sijasta 90- luvulla kun luuli että potkunyrkkeilyssä alussa potkitaan betonitolppien reunoihin säärillä ja treenikaverin lyövät jollain rautaputkilla myöskin sääriin jotta murtuvat joka paikasta ja sitten rustottuvat ja kestävät myöhemmin hyvin...

 

[Homo habilis]

7-vuotiaana käppäilin ihan ekoissa treeneissä suoraan vetäjän paikalle, piti mennä sinne treenajien sekaan.


Sit muistan ku jonku vanhemmat toi aina lapselleen eväitä...

pullaa ja jotakin.

 

[Tatsujin]

Junnuna judokisoissa vastaan tuli kaveri joka teki hane goshin potkaisemalla vastustajaa kiveksiin. Joka kerta.

Minä opin, että judossa vaikka tulee iskua miehisyyteen niin tatamille pitäisi tulla naama edellä tai muuten lotisee ipponi. Tämä hane goshi kaveri oppi, että judon junnuturnaukset voitetaan yhdellä liikkellä: potkaisemalla vastustajaa kiveksiin. Ja niinhän hän teki.

Vähän suolatti kun pokaalin sijasta kotiin viemisinä oli vain häpeä ja kipeät kassit. Mutta muuten ihan kiva laji.

 

[Joutsenlaulu]

Paskoin housuun treeneissä, Kesken painien.

ai että, vaihtuko treenisali

 

[Deleted member 131583]

Ei ehkä niinkään salilla tämä tapahtuma, mutta yläasteella kaveri oli aloittanut jonkun taistelulajin, olisko ollu han moo do? Se oli siellä jonkun aikaa kulkenut ja uskoi olevansa maailman kovin äijä ja rupes haastaa matsiin paikallisen nuorisotalon pihalla. Kaveri käveli kohti, kimppuun käydekseen, otin yläkropasta kiinni ja nakkasin kyljen yli selälleen pusikkoon kauniissa kaaressa, siellä se pyöri, siihen loppui kovistelu.

 

[zekip]

ai että, vaihtuko treenisali

Ei onneksi, on sen verran tuttuja kaikki siellä että pystyttiin nauramaan asialle. Toki lähdin kotiin tosta koska oli pakki aivan sekasin jostain syystä. Kyllä mulle vieläkin kuittaillaan tosta tapahtumasta sillon tällön :D

 

[åpoiuyt]

Bjj:ssä ja lukkopainissa aina välillä jokaisella perse narahtelee mutta joulun alla multa pääs sellanen naukaisu, että se kuulu varmaan naapurisaliin asti. Kaverit arveli josko olin sen erikoistekniikan kattonu netistä kun ei ollu muille tuttu. Hyvät naurut saatiin kyllä

 

[Risee]

Joskus vedin nuorille ehkä noin 10vuotiaille lapsille judotreenejä. Tein jossain kohtaa itse siinä jotain istumaannousuja ja judogin lahje tietenkin nousi noin puoleen sääreen asti. Vierestä kuului kun tyttö kuiskutti kaverilleen "Onkohan tuon isä apina?" viitaten suht karvaisiin sääriini..
Toinen juttu mikä tulee mieleen tapahtui joskus junnuna kun olin judokisoissa ja jäin tiukkaan hon-kesa-gatame sidontaan. Vastustaja kuiskasi korvaani "tästä et irti pääse" enkä kyllä päässytkään. Myöhemmin naurattanut tuo lausahdus kesken tiukan kamppailutilanteen :D
Kaverilla pääsi myös kerran kisoissa pieni lapsus, kun se ei ymmärtänyt taputtaa ajoissa kuristukseen ja pyörtyi. No ei siinä muuten ihmeempää, mutta kun kaveri käveli herättyään ja vastustajan käteltyään tatamilta pois niin paska valui lahkeesta aiheuttaen lyhyen "huoltotauon" ennen kuin seuraava matsi pääsi starttaamaan.

 

[Mestare]

Junnuna judokisoissa vastaan tuli kaveri joka teki hane goshin potkaisemalla vastustajaa kiveksiin. Joka kerta.

Minä opin, että judossa vaikka tulee iskua miehisyyteen niin tatamille pitäisi tulla naama edellä tai muuten lotisee ipponi. Tämä hane goshi kaveri oppi, että judon junnuturnaukset voitetaan yhdellä liikkellä: potkaisemalla vastustajaa kiveksiin. Ja niinhän hän teki.

Vähän suolatti kun pokaalin sijasta kotiin viemisinä oli vain häpeä ja kipeät kassit. Mutta muuten ihan kiva laji.

Vähä ehkä OP, mutta onko tuollainen virhe muka sallittua? Ei valmentaja/kisojen vetäjäkään huomioinu kyseistä "spessu" tekniikkaa? :o

 

[Diryan]

Meille tuli bjj alkeiskurssille kaveri jolle henkilökohtainen hygieniä ei ollu kauheen tuttu.. haisi aika makoisalta ja kynnet oli pitkät ku nälkävuosi. Myöskin jalat oli aika paskaiset niin eräs valmentaja ohjeisti häntä menemään pesemään jalkansa. Ihmeteltiin mihin se jäi niin löydettiin kaveri pesemässä jalkojaan vessanpöntössä Yritin samaiselle kaverille opettaa tuplajalkaa ja vein mattoo niin rauhallisesti kuin mahdollista ja hän huusi sitte suoraa "EI OO PAKKO TÄYSII HEITTÄÄ". Oli myös kova neuvomaan muita valkovöitä... päin persettä tietysti. Aiheutti kyllä aikamoista komediaa aina kun oli paikalla.

 

[THE CRONOS]

Jokusen alkeiskurssin mma, kb puolella vetäneenä AINA sattuu kurssille joku kenen motoriikka on aivan uskomattoman huono. Esim nyrkkeilykävely niin että vasenjalka eteen ja oikea suora, oikea jalka eteen ja vasen suora jnejne niin ei onnistu ei sitten millään. Näille aina nauran sisäisesti kun ei mene itselle jakeluun että miten helvetissä noin yksinkertainen asia voi olla jollekkin niin saatanan vaikeeta :D.

Toinen ikimuistoinen muisto jäi Hokytory JiuJitsu näytöksestä jota olin katsomassa paikallisella salilla. Vetäjät ottivat lopuksi kevyttä "näytös sparria", siinä mustavoinen otti kahta ruskevöistä vastaan ja tämä mustavyö vetäisi ruskevöistä sitten kiertopotkulla suoraan kupoolin melkein "sparrin" alussa ja se ruskevöinen meni aivan levyksi tatamille. No ei mitään, kaveri jäi levyksi tatamille ja tämä mustavyö ja toinen ruskeavyö jatkoi nekkailua.Pikkasen kyllä itseäni hillutti tämä tilanne :d, yleisö oli kyllä myyty lajin tehokkuudesta :D

 

[M4RC]

Junnuina joskus judossa eräs hyvä kaverini veti alkulämmöissä yhden eteenpäin ukemin liikaa vetäen suoraan peilistä läpi. En kyllä koskaan unohda sen ilmettä kun sieltä lasinsirujen seasta nousi. Eikä olla koskaan kyllästytty siitä muistuttamaan

 

[Agustin]

Meille tuli bjj alkeiskurssille kaveri jolle henkilökohtainen hygieniä ei ollu kauheen tuttu.. haisi aika makoisalta ja kynnet oli pitkät ku nälkävuosi. Myöskin jalat oli aika paskaiset niin eräs valmentaja ohjeisti häntä menemään pesemään jalkansa. Ihmeteltiin mihin se jäi niin löydettiin kaveri pesemässä jalkojaan vessanpöntössä Yritin samaiselle kaverille opettaa tuplajalkaa ja vein mattoo niin rauhallisesti kuin mahdollista ja hän huusi sitte suoraa "EI OO PAKKO TÄYSII HEITTÄÄ". Oli myös kova neuvomaan muita valkovöitä... päin persettä tietysti. Aiheutti kyllä aikamoista komediaa aina kun oli paikalla.

Ei saatana. Missä päin Suomea tämä sankari vaikuttaa? Ja vieläkö painii? Tuo jalkojen pesu wc-pöntössä nyt oli jotain käsittämätöntä, mutta nuo neuvojat eivät ole niinkään harvinaisia. Jotkut vaan ovat sellaisia, etteivät voi esimerkiksi tekniikkaharjoittelun aikana olla hetkeäkään hiljaa, vaan siinä tehdessä pitää koko ajan kommentoida ja analysoida omaa ja parin tekemistä. Sitten myös sparrissa pitää vähän joka tilanteessa jotain sopertaa. Näitä on toki myös aloittelevia valkovöisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään, mutta sitten myös vähän kokeneempiakin. Harvemmin toki enää purppuralla tai siitä ylöspäin.

 

[AndyS]

Tämä oli jo toisessa ketjussa, mutta kun näistä neuvojista tuli nyt puhe, niin laitetaan tännekin.

Egoilijoitahan kyllä löytyy vaikka minkälaista. Tarina siltä ajalta, kun olin juuri aloittanut potkunyrkkeilyn ja siirtynyt peruskurssilta jatkoryhmään.

En ollut kovinkaan hyvä, vaikka minulla oli 14 vuotta taustaa muista lajeista, mutta varsin fyysinen kaveri ja jonkinlainen perustekniikka hallussa. Tämä oli siis jotain joulun tienoota ja samaan ryhmään palasi kesän "luovalta tauolta" edellisenä keväänä treenaamisen aloittanut mies. Minua pienempi, mutta semmoinen keskikokoinen ehkä 35v, selvää kaljamahaa ja olemus ihan sohvaperuna. Tietysti se tuli minun parikseni.

Tämä apusensei katsoi asiakseen korjata jokaista tekemääni suoritusta vaikka oli selvästi havaittavissa, että hän oli taidollisesti minuakin aika paljon heikompi. Siis ihan jokaisen suorituskerran jälkeen tuli kommentti miten teen väärin ja mitä pitäisi tehdä. Tehtiin sitten kiertopotkua vartaloon ja taas tuli jotain neuvoa ja lisäys: "Tolleen sä et saa siihen potkuun voimaa."
Tässä vaiheessa rupesi keittämään jo melko pahasti ja vedin seuraavan potkun niin kovaa kuin ikinä lähti. Vaikka siis tiesin, että toinen ei osaa sitä kunnolla blokata ja jonka takia olin aiemmin potkinut kevyemmin. No sattuihan se tietysti, tyyppi horjui taaksepäin ja melkein meni lattiaan kivusta. Mutta sen jälkeen kuului tuskainen ääni: "Älä koeta voimalla vaan tekniikalla."

Jotkut ovat avun ulkopuolella.

 

[Diryan]

Ei saatana. Missä päin Suomea tämä sankari vaikuttaa? Ja vieläkö painii? Tuo jalkojen pesu wc-pöntössä nyt oli jotain käsittämätöntä, mutta nuo neuvojat eivät ole niinkään harvinaisia. Jotkut vaan ovat sellaisia, etteivät voi esimerkiksi tekniikkaharjoittelun aikana olla hetkeäkään hiljaa, vaan siinä tehdessä pitää koko ajan kommentoida ja analysoida omaa ja parin tekemistä. Sitten myös sparrissa pitää vähän joka tilanteessa jotain sopertaa. Näitä on toki myös aloittelevia valkovöisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään, mutta sitten myös vähän kokeneempiakin. Harvemmin toki enää purppuralla tai siitä ylöspäin.

En viitsi sanoa mutta ei paini enää onneksi