No kyllä mä omasta mielestäni pyrin kaikkia vainajia "käsittelemään" samalla tapaa, tietyllä työrutiinilla sekä tietynlaisella kunnioituksella, samoin kuin eläviäkin. Tietty joistain kropista erottaa heti sen kuinka rankkaa elämää sitä on eletty, mutta eipä se asioita miksikään enää siinä vaiheessa muuta, kuollut mikä kuollut.
En mä omasta mielestäni ole kyynisempi, ehkä kuitenkin enemmän realisti. Tai no kyllä mä osaan ottaa heti alkuun ne pahimmat vaihtoehdot huomioon ja epäillä kaikkea, joten oisko se sitten sitä kyynisyyttä? Ja toki siellä duunissa vällillä heitetään aika rankkaakin juttua, mutta se on sellaista höpötystä, jota ei heitetä muille kuin työkavereille. Ja vaikka heitetäänkin, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä, että ollaan oikeasti sitä mieltä. Välillä vaan joihinkin toistuviin "rasittaviin" tapauksiin sekä ihmisiin turhautuu ja se on pakko purkaa jotenkin ulos.
Ihmisenä mä olen silti aika kiltti ja toisia ajatteleva luonne, vaikka se ei ehkä heti tule esille ihan vieraammille. Samoin kuin aina ennekin. Musta on oikeasti kiva auttaa ihmisiä. Ehkä tietyt asennoitumistavat ovat luonteesta ja elämänkokemuksesta tai toisinaan tietynlaista asennoitumista voi käyttää suojautumiskeinoina.