Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC):n osaraportti 6.4.2007

[Dragon]

Hallitusten välisen ilmastopaneelin neljännen arviointiraportin toisen osan yhteenveto julkaistiin Brysselissä tänään.

IPCC:n (2007) neljäs arviointiraportti (AR4) ilmastonmuutoksesta
Osa 2 – Ilmastonmuutoksen vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus
Alustava, EU:n tiedeasiantuntijoiden tekemä tiivistelmä. Virallinen
suomennos valmistuu myöhemmin.

Alkuperäinen pdf-tiedosto: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=65896&lan=fi

1. Ilmastonmuutos tänään: havaitut vaikutukset ja haavoittuvuus

Alueelliset ilmastonmuutokset, etenkin lämpötilan nousu, vaikuttavat kaikkien maaosien ja eräiden valtamerten luontoon ja ekosysteemeihin. Ihmisen toiminnasta aiheutuva lämpeneminen on vaikuttanut näkyvästi moniin fyysikalisiin ja biologisiin järjestelmiin kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana. Yli 90 %:ssa yli 29 000:sta tutkimuksesta tulokset tukevat ilmaston lämpenemistä muutosten selittäjänä.

Lämpötilan nousun vaikutuksia luontoon ja ihmisen elinoloihin voi havaita jo mm. seuraavissa. tapauksissa:

– Fysikaaliset järjestelmät: Maailmanlaajuinen jäätiköiden sulaminen johtaa jääjärvien suurenemiseen ja niiden määrän lisääntymiseen. Roudan sulaminen korkeilla vuoristoja muilla ikiroutaalueilla johtaa maaperän epävakauteen, sekä maavyöryjen lisääntymiseen vuoristoissa Monien jäätiköiltä ja lumisilta alueilta alkunsa saavien jokien virtaama on kasvanut ja kevään tulvahuippu aikaistunut. Järvet ja joet lämpenevät monilla alueilla, ja tämä vaikuttaa veden lämpökerrostumaan ja laatuun.

– Biologiset järjestelmät: On erittäin varmaa, että keväiset ilmiöt, kuten silmujen puhkeaminen ja kukinta, lintujen muutto ja muniminen, ovat aikaistuneet. Maailmanlaajuisesti kasvi ja eläinlajien levinneisyydet siirtyvät napaalueita kohti ja paikallisesti korkeammalle. Etelämantereen ja arktisen alueen ekosysteemit muuttuvat.


2. Tuleva ilmastonmuutos: arvioidut vaikutukset ja haavoittuvuus


Jos ilmastonmuutosta ei hillitä eikä sopeutumiskykyä päättäväisesti paranneta, 21. vuosisadalle odotetaan kauaskantoisia sekä ihmistä että ympäristöä koskevia suuria muutoksia. Maapallon keskilämpötilan jatkuvalla nousulla (verrattuna vuosiin 1980–1999) on seuraavat vaikutukset:

- Jos maapallon keskilämpötila nousee enintään 2 ^oC, nykyiset haavoittuvuudet pahenevat ja lisäksi monissa alhaisten leveysasteiden maissa syntyy uusia uhkia, muun muassa ravintovarantojen heikkeneminen. Samaan aikaan maatalouden tuottavuus lisääntyy korkeammilla leveysasteilla.

- Jos maapallon keskilämpötila nousee 2–4 ^oC, keskeiset vaikutukset lisääntyvät kaikilla alueilla. Tällaisia vaikutuksia ovat muun muassa luonnon monimuotoisuuden laajamittainen köyhtyminen, maatalouden tuottavuuden vähentyminen maailmanlaajuisesti, sekä Grönlannin ja Etelämantereen länsiosan jäätiköiden laajamittainen sulaminen, josta seuraa merenpinnan nousu.

- Jos maapallon keskilämpötila nousee yli 4 ^oC, se ylittää kaikkien järjestelmien (fysikaalisten, biologisten ja sosiaalisten) kyvyn sopeutua näin suureen lämpenemiseen. Paikallisesti lämpeneminen voi olla vieläkin suurempaa

- 1-4 ^oC maapallon keskilämpötilan nousulla Grönlannin ja läntisen Antarktiksen mannerjää saattaisi sulaa osittain seuraavien vuosisatojen tai –tuhansien aikana ja aiheuttaa 4-6 m merenpinnan nousun. Tämän suuruinen meren pinnan nousu aiheuttaisi isoja muutoksia rannikkoalueille, alaville alueille ja ekosysteemeille. Vaikutukset väestöön, taloudelliseen toimintaan ja infrastruktuurille olisivat mittavat. Pohjois-Atlantin kiertoliikkeen (MOC) äkkinäinen pysähtyminen on hyvin epätodennäköistä, mutta kiertoliikkeen hidastuminen tällä vuosisadalla on hyvin todennäköistä. Euroopan lämpötilat kasvaisivat silti ilmaston lämpenemisen takia.

Raportti ennakoi, että ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti seuraaviin ilmastolle herkkiin järjestelmiin:

– Vesi: On hyvin varmaa, että valuma ja veden saatavuus lisääntyy 10-40 % korkeilla leveysasteilla ja eräillä kosteilla trooppisilla alueilla, mutta vähenee 10-30% joillakin kuivilla alueilla keskileveysasteilla, sekä kuivilla trooppisilla alueilla. Näillä alueilla vettä on jo nyt niukasti. Kuivuudesta kärsivät alueet todennäköisesti laajenevat. Rankkasateet lisääntyvät, mikä lisää tulvariskejä. Jäätiköihin ja lumeen varastoituneen veden määrä vähenee, ja sen myötä myös kesän ja syksyn valumavesien määrä vähenee alueilla, joilla asuu nykyään yli miljardi ihmistä (kuudesosa maapallon väestöstä).


Ekosysteemit:

Useiden ekosysteemien vastustuskyky ylittyy 21. vuosisadalla ennenkokemattoman ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvieni häiriöiden (kuten metsäpalot ja tuhohyönteiset) sekä muiden globaalimuutoksen aiheuttajien (kuten happamoituminen, alailmakehän otsonipitoisuudet ja elinympäristöjen tuhoutuminen) yhteisvaikutusten vuoksi. Vuoden 2050 jälkeen eräät ekosysteemit tulevat kiihdyttämään ilmastonmuutosta positiivisten takaisinkytkentöjen vuoksi vapauttamalla enemmän hiiltä, kuin mitä ne pystyvät sitomaan. Jos maapallon keskilämpötila nousee nykyisestä yli 1,5–2,5 oC, eräiden ekosysteemien toiminnan arvioidaan häiriintyvän siinä määrin, että niiden tarjoamat tuotteet ja palvelut kärsivät. Ilmakehän lisääntyneen CO2 pitoisuuden aiheuttama valtamerien lisääntyvä happamoituminen vaikuttaa negatiivisesti moniin lajeihin, kuten koralleihin.

– Ravintovarat ja metsät: Maailmanlaajuisesti ruuantuotannon potentiaalin arvioidaan kasvavan, mikäli paikallinen keskilämpötila nousee 1–3 oC, mutta korkeammilla lämpötiloilla ruuantuotantopotentiaalin arvioidaan heikentyvän. Matalien leveysasteiden maissa, etenkin kuivilla ja trooppisilla alueilla, lieväkin lämpötilan nousu todennäköisesti vaikuttaa negatiivisesti satoisuuteen, ja lisää nälänhädän riskiä.

–Elinkeinot, asutus, yhteiskunta: Ilmastonmuutoksen kustannukset ja hyödyt vaihtelevat suuresti alueellisesti. Nettovaikutukset ovat kuitenkin todennäköisesti sitä negatiivisemmat mitä suurempaa lämpenemisen on. Haavoittuvimpia ovat matalilla rannikkoalueilla tai tulvajokien varsilla sijaitsevat yhteiskunnat ja elinkeinot, sekä sellaiset toiminnot, jotka ovat sidoksissa ilmastolle herkkiin resursseihin. Köyhät yhteiskunnat ovat erityisen haavoittuvia, sillä ne sijaitsevat yleensä suhteellisen riskialttiilla alueilla, niillä on yleensä rajalliset selviytymismahdollisuudet, ja ne voivat olla riippuvaisempia ilmastolle herkistä hyödykkeistä kuten paikallisista vesi ja ruokavarannoista. Merenpinnan nousun aiheuttamat tulvat uhkaavat miljoonia ihmisiä, etenkin tiheästi asutuilla alavilla alueilla, joiden sopeutumiskyky on suhteellisen alhainen, ja missä on muita uhkia, kuten trooppisia myrskyjä tai alueellista rannikon vajoamista. Eniten tällaisia alueita on Aasian ja Afrikan suurten jokien suistoissa, mutta pienten saarten suhteellinen riski kasvaa eniten.

–Terveys: Tutkijoiden mielestä on todennäköistä, että maapallon lämpeneminen vaikuttaa miljoonien ihmisten terveyteen, erityisesti alueilla, joiden sopeutumiskyky on alhainen. Aliravitsemus lisääntyy näillä alueilla ja se vaikuttaa haitallisesti lasten kasvuun ja kehitykseen. Helleaallot, tulvat, myrskyt, tulipalot ja kuivuus todennäköisesti lisäävät kuolleisuutta, sairastavuutta ja vammautumista. Sydän ja hengityselinsairauksien määrä
kasvaa alailmakehän kohonneiden otsonipitoisuuksien vuoksi, mutta myös ristikkäiset vaikutukset ovat todennäköisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi malarian esiintymisalueen laajeneminen tai supistuminen alueesta riippuen.


3. Maapallon lämpeneminen: vaikutukset Euroopassa

Nykyisen ilmaston muuttumisen ennen kokemattomia vaikutuksia on nyt ensimmäistä kertaa dokumentoitu. Näitä vaikutuksia ovat jäätiköiden vetäytyminen, kasvukausien piteneminen, lajien levinneisyyksien muutokset, sekä helleaallon vaikutukset terveyteen. Havaitut vaikutukset ovat
yhteneviä ilmastonmuutoksen arvioitujen tulevaisuuden vaikutusten kanssa.
Ilmastonmuutoksen arvioidaan aiheuttavan ristikkäisiä vaikutuksia PohjoisEuroopassa. Aluksi ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa hyötyjä, kuten lämmitystarpeen väheneminen, lisääntynyt satoisuus ja metsien kasvu, mikäli lämpeneminen ei ole kovin suurta. Ilmastonmuutoksen jatkuessa haitat kuitenkin ylittävät hyödyt. Haittoja ovat mm. talvitulvat, vaarantuneet ekosysteemit sekä roudan vähenemisestä aiheutuva maaperän vakauden heikkeneminen. Arktisilla ja napa-alueilla jäätiköiden arvioidaan pienenevän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Merien jääpeite pienenee ja ikiroudan laajuus ja syvyys heikkenevät. Ilmastonmuutoksella on vaikutuksia moniin eläinlajeihin, kuten muuttolintuihin ja suuriin petoeläimiin. Etenkin eristyneet ekosysteemit ovat hyvin haavoittuvia, kun ilmaston lämpenemisen myötä uusien lajien leviäminen alueelle tulee mahdolliseksi. EteläEurooppa kärsii jo nykyisin ilmaston vaihtelusta ja ilmastonmuutoksen arvioidaan hyvin todennäköisesti heikentävän olosuhteita entisestään, sillä kuivuus ja
hellekaudet lisääntyvät. Veden saatavuus heikkenee, satoisuus laskee ja kesäajan matkailun edellytykset huononevat. Ilmastonmuutoksen arvioidaan myös lisäävän helleaaltojen aiheuttamia terveysriskejä sekä lisäävän metsäpaloja.

Muita tulevaisuuden ilmastonmuutoksen vaikutuksia Euroopassa:
- Äkillisten tulvien riski lisääntyy sekä sisämaassa että rannikkoalueilla. Rannikoilla eroosio lisääntyy myrskyjen yleistymisen ja meren pinnan nousun vuoksi.
- Keski- ja Itä-Euroopassa veden saatavuus vaikeutuu.
- Metsien tuottavuus laskee ja turvemaiden palot yleistyvät Keski- ja Itä-Euroopassa.
- Metsäpalojen riski kasvaa EteläEuroopassa
- Suuri osa ekosysteemeistä sopeutuu huonosti ilmastonmuutokseen
- Vuoristoissa jäätiköt vetäytyvät ja lumipeite vähenee. Talviaikainen matkailu vähenee.
- Jopa 60% joidenkin alueiden kasvi ja eläinlajeista saattaa hävitä vuoteen 2080 mennessä.

4. Sopeutumis- ja ilmastonsuojelutoimenpiteet

Ilmastonmuutoksen vaikutusten kustannukset nousevat lämpötilan noustessa. 1-3^oC lämpötilan nousu toisi joillekin alueille hyötyjä, mutta kustannuksia toisille. Alavat ja napaalueet kärsisivät jo pienistä lämpötilan noususta. 2-3^oC lämpötilan nousu aiheuttaisi hyvin todennäköisesti kustannuksia tai hyötyjen menetyksiä kaikkialla. Ilmastonmuutoksen edetessä mahdollisuudet sen vaikutuksiin sopeutumiseen vähenevät ja kustannukset kasvavat. Sopeutumisen rajat ja sen todelliset kustannukset ovat vielä epäselvät, osaksi koska tehokkaat toimenpiteet riippuvat voimakkaasti alueellisista ilmastollisista riskitekijöistä sekä poliittisesta toimintaympäristöstä.

IPCC:n tutkijat tekevät seuraavia johtopäätöksiä:
- Sopeutuminen on tarpeellista, jotta voidaan selvitytä väistämättömän lämpenemisen vaikutuksista.
- Tulevat sopeutumistoimenpiteet ovat tärkeitä, jotta luonnon ja yhteiskuntien haavoittuvuutta voidaan vähentää, mutta sopeutumistoimiin sisältyy myös esteitä, rajoituksia ja kustannuksia.
- Ympäristön saastuminen ja köyhyys pahentavat ilmastonmuutoksesta johtuvaa haavoittuvuutta. Siihen vaikuttaa myös paikallinen yhteiskunnallinen kehityssuuntaus.
- Ilmastoa vahingoittavia kasvihuonekaasupäästöjä rajoittamalla voidaan viivyttää tai
vähentää useita haitallisia vaikutuksia. Mitä aikaisemmin ja tehokkaammin päästövähennyksiä toteutetaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä, ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat lievemmät.
- Kestävä kehitys voi vähentää haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle vahvistamalla
ekosysteemien sopeutumis ja uusiutumiskykyä.
- Hallitsematon ilmastonmuutos ylittää todennäköisesti luonnon ja yhteiskunnan sopeutumiskyvyn pitkällä aikavälillä. Vaikutukset vaihtelevat alueittain, mutta maailmanlaajuisesti laskettuna ne aiheuttavat suuria kustannuksia, jotka lisääntyvät ajan myötä ja ylittävät ilmastonmuutoksen mahdolliset hyödyt. Nettovaikutukset ovat todennäköisesti vahvasti kielteiset, kun lämpeneminen kohdistuu suuremmille alueille tai on nopeampaa.

IPCC:n tutkijat korostavat, että mahdollisten sopeutumistoimenpiteiden valikoima on hyvin laaja. Näihin kuuluvat puhtaasti tekniset (esim. alavien maiden suojaaminen merenpinnan nousulta), käyttäytymiseen liittyvät (esim. ruoka ja vapaa-ajan valintojen muuttaminen), elinkeinoihin liittyvät
(esim. maatilojen toimintatapojen muuttaminen) ja poliittiset ratkaisut (esim. lainsäädäntö, päästöjen vähentämistavoitteet). Kaikesta huolimatta sopeutumistoimenpiteiden toteutuksen esteinä on ympäristöön, talouteen, tiedonkulkuun, yhteiskuntaan, asenteisiin ja käyttäytymiseen liittyviä
huomattavia rajoitteita.


Todennäköisyydestä on käytetty seuraavia määritelmiä:
lähes varma > 99%
ilmiön todennäköisyys erittäin todennäköinen >95%,
hyvin todennäköinen > 90%
todennäköinen > 66%
tapahtuminen todennäköisempää kuin tapahtumatta jääminen 50%
hyvin epätodennäköinen <10%
erittäin epätodennäköinen < 5%

linkkejä:
http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/id57393.html
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=565&lan=fi
http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/6532323.stm
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/04/517619

 

[Pohjoisvirta]

Mielenkiintoinen aihe. Missä vaiheessa ekologinen järjestelmä ei sitten sopeudu muutoksiin, on vaikea kokonaisuus käsiteltäväksi. Kun ajattelee, että ihminen hallitsee maan päällä, veden alla on oma maailmansa, mikä toimii omilla säännöillään ja on tutkimaton osiltaan.