Haastavin urheilulaji?

Itse arvostan eniten lajeja, joissa ei pelkällä harjoittelulla voi päästä huipulle, kuten vaikkapa tämä monesti mainitsemani jalkapallo tai jääkiekko, jotka ovat lajeja, joissa huipulle päästäkseen täytyy omata palloilulajien vaatimaa erityislahjakkuutta, jota löytyy tutkimusten mukaan vain noin viideltä posentilta väestöltä.

Kyllähän tuota erityislahjakkuutta vaaditaan melkein lajissa kuin lajissa. Vaikkapa pikajuoksu, kehonrakennus ja koripallo ovat lajeja, joissa ei voi pärjätä kuin hyvillä geeneillä.

Itse näkisin, että jalkapallo on kuitenkin laji, jossa voi heikommillakin geeneillä pärjätä, koska aivan äärimmäisyyksiin ei mennä millään osa-alueella. Lajissa ei välttämättä tarvitse olla erityisen nopea (vrt vaikka Litmanen) tai erityisen vahva. Heikommillakin geeneillä varustettu yksilö pystyy oikeanlaisella harjoittelulla pärjäämään jopa huipputasolla.

Jalkapallon viehätys perustuu nimenomaan siihen, että sitä voi kuka tahansa alkaa pelaamaan, mutta kukaan ei voi lajia hallita täydellisesti. Lajin säännöt ovat kaiken lisäksi hyvin yksinkertaiset eikä siinä tarvita käytännössä lainkaan varusteita. Näiden tekijöiden johdosta lajilla on harrastajia aivan käsittämätön määrä, mikä luo kilpailua ja seurauksena on ainoastaan kirkkaimpien tähtien valikoituminen huipputasolle. Lajit, joissa on varsin pieni harrastajapohja eivät IMO voi olla mitenkään niin haastavia kuin ne joissa harrastajamäärät ovat isot, koska pienemmissä lajeissa on siten luonnollisesti helpompi päästä huipulle.

Futiksessa huipulle pääsemiseen vaaditaan harjoittelumääriä, joihin tuskin kovin monessa lajissa ylletään. Lajin kirkkaimmat tähdet ovat aivan pikkupojasta lähtien harjoitelleet pallon kanssa aamusta iltaan jokaikinen päivä. Ero esim. jääkiekkoon syntyy siinä, että jalan ja käden koordinaatioissa on suuri ero. Millimetrien tarkkojen liikeratojen oppiminen pallonhallintaa varten on jaloilla paljon haastavampaa kuin käsillä, jolloin harjoittelumäärienkin on oltava aivan eri tasolla.

Vielä yksi syy, miksi arvostan jalkapalloa muiden lajien yläpuolelle on sen vaatima monipuolisuus. Lajissa tarvitaan nopeutta, voimaa, kestävyyttä, henkilökohtaista taitoa, kykyä soveltaa taitoa pelitilanteissa ja tehdä päätöksiä millisekunneissa, pelisilmää, joukkueessa toimimisen taitoa jne. Vaikkapa pikajuoksussa taas käytännössä ainoa ominaisuus, jota pitää kehittää on nopeus. Futiksen eri osa-alueita ei kukaan voi hallita täydellisesti ja eri pelaajilla on erilaisia taitoja. Joku luottaa nopeuteensa, joku taas tekniikkaansa. Kaiken lisäksi huipulla voi pelata ruumiinrakenteeltaan täysin erikokoisia pelaajia, kuten Jan koller 202cm/103kg ja Lionel Messi 169cm/67kg (vrt koripallo, jossa on pakko olla yli 185-190cm pitkä pärjätäkseen).

Loppupäätelmä: Maailman haastavin laji on jalkapallo. Tämä on absoluuttinen totuus jota ei voi kumota. :arvi:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mä voisin äänestää motocrossia, enduroo ja trialia. Jokaisessa lajissa huiput ovat aloittaaneet n. 4 vuotiaina. Jokainen oppii ajamaan jotenkin, mutta eri asia kuka ajaa kovaa ja kenellä on hyvä ajosilmä ja kuka pystyy siirtämään itsesuojeluvaistona sivuun. Trialia pidän noista kaikista vaativimpana. Tosin Suomesta löytyy kovia enska kuskeja (18 vuoden aikana 41 MM-mestaruutta ;) )
 
Ehdottomasti yksilölajit on haastavimpia. Joukkueessa riittää, että sut valitaan parhaaseen joukkueeseen vaikka sen huonoimpana pelaajana. Sitten joukkueet kilpailevat toisiaan vastaan, jossa ns. keskiarvo pelaajista ratkaisee.

Yksilölajissa täytyy olla kaikista lajin harrastajista paras, jotta on paras. Joukkuelajeissa huipulle pääsee siis helpommin.

PS: ei nyt aleta hifistelemään, että joku pelaaja NHL:ssä on kaikkein paras jne. Joukkuelajeissa paras on suhteellista ja subjektiivista. Kun mitataan sekunteja ja senttejä, niin homma on harvinaisen selvää.
 
10-ottelu: Vaatii tekniikkaa niin helvetin monessa eri lajissa sekä hyviä ja monipuolisia fyysisiä ominaisuuksia.
Maantiepyöräily: Aivan uskomatonta kestävyyttä vaativa laji.

Noi ainakin itelle tulee mieleen. Entisenä jääkiekkoilijana en pidä palloilulajeja kovinkaan haastavina, koska niissä on rooleja niin paljon erilaisille pelaajille. Toki jos esim lätkässä haluaa olla "paras" siihen tarvitaan lahjakkuuden lisäksi uskomatonta määrää työtä ja hikeä.

Toki jokaisessa lajissa ollakseen paras täytyy olla erittäin lahjakas ja harvasas lajissa siltikään pärjää ilman hillitöntä määrää työtä.
 
Triathlon, on se niin:worship: hommaa.

Täysmatka eli Teräsmies-matka: 2,4 mailia (3,8 kilometriä) uintia, 112 mailia (180 kilometriä) pyöräilyä ja maraton (42 195 metriä) -juoksu.
 
Puhuttiinko tässä nyt urheilulajeista vai mistä?

Niin, mihinkäs sinä biljardin luokittelisit? Ollut ehdolla kuitenkin olympialajiksikin, joskaan ei sinne koskaan selviytynyt. Kyllä se vertailun kestää jousiammunnan, ja uimahyppyjen kanssa.

Laittaisin itsekin eräiksi haastavimmista urheilulajeista golfin, ja biljardin pelimuodoista snookerin ja juuri kolmen vallin karan. Taso esim. snookerin huipulla on niin kova ja ukot niin uskomattomia robotteja, ettei pysty ymmärtämään.
 
_IMO_ Jos joukkuelajeista puhutaan niin amerikkalainen jalkapallo on kyllä kuvoittensa puolesta suhteellisen haastava!

Minäkin haluaisin vetää kotiin päin, mutta "kuviot" siis taktiika, pelit, game planit ovat valmennuksen käsialaa, pelaajat enimmäkseen toteuttavat ennalta määrättyä suunnitelmaa. Siinä olet oikeassa että näissä "kuvioissa" jefu on kaikkien muiden lajien yläpuolella merkittävästi, mutta ei se pelaajalle siitä tee haasteellista sinällään. Tosin kun katsoo esim. combinen aikaan tiettyjen pelipaikkojen pelaajien fyysisiä tuloksia, tulee mieleen pystyvätkö minkään muun lajin edustajat tuommoisiin suorituksiin esim. voiman, nopeuden, ketteryyden yms. yhdistelmissä. Epäilen vastaan minä. Aina löytyy joku joka esim. kyykkää tai vetää maasta enemmän, löytyy niitä jotka juoksevat nopeammin (huom. jenkeissä on sanonta että jos et ole tarpeeksi nopea pelaamaan futista, alat pikajuoksijaksi) ja ketteryysdrilleissä menee sutjakkaammin. Yhdistelmä näitä onkin eri juttu. Kyllä mielestäni pelaajat esim. eurooppalasessa versiossa suorittavat monipuolisempaa tehtävää, siksi jefu ei ole haastavinta.

Luulisin että kamppailulajien piiristä löytyy haastavin.
 
Itse liputan golfin puolesta. Harrastajia aivan pirusti ympäri maailmaa, ammatikseen pelaavia myöskin uskomattoman paljon yksilölajiksi johtuen valtavista rahoista joita lajissa liikkuu. Taistelu huipulla erittäin tasaista, maailmanlistalla 200:sta parhaasta kuka vaan voi periaatteessa voittaa kilpailun. Monia lajeja on tullut kokeiltua ja ainakin omasta mielestäni golf on ylivoimaisesta vaikeinta.
 
Täh?


Sanoisin että haastavin on thai-nyrkkeily.
Kertokaas tyhmemmälle mikä thaikusta tekee muita kamppailulajeja kuten vaikka vaparia tai kickboxingia haastavamman? hieno, tehokas ja perinteinen lajihan thaiboxing kyllä on.

Ei tehdä tästä mitään väittelyä, haluan vain kuulla perusteet tälle usein kuullulle väitteelle:)
 
Useita päiviä kestävät nonstop-skabat, joissa etapit on satoja kilometrejä on kyllä kevyesti top kolmosessa.
Primal Quest ynnämuut vastaavat vaativat äärimmäistä kestävyyttä ja päänupin käyttämistä, kuin pelkkää määrättyä reittiä pitkin tykittäminen, mitenkään nyt triatlonisteja halveksimatta.
 
Kertokaas tyhmemmälle mikä thaikusta tekee muita kamppailulajeja kuten vaikka vaparia tai kickboxingia haastavamman? hieno, tehokas ja perinteinen lajihan thaiboxing kyllä on.

Ei tehdä tästä mitään väittelyä, haluan vain kuulla perusteet tälle usein kuullulle väitteelle:)

Thaimaassa ne matsaa jos 9 vuotiaina ammattilaissäännöillä.
Jos verrataan kikkariin niin on vähän eri asia ottaa hanskasta kuin kyynärpäästä naamaan.
 
Seiväshyppy? Siinä tarvitaan ainakin paljon voimaa kun joutuu kannattelemaan koko kroppaa hetken aikaa ja sitten hyppäämään. Ja usein hyppääjät arvioivat väärin oman tasonsa ottamalla liikaa riskejä. Lisäksi pitää olla tekniikkakin kunnossa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom