- Liittynyt
- 6.9.2003
- Viestejä
- 1 431
- Ikä
- 39
Itse arvostan eniten lajeja, joissa ei pelkällä harjoittelulla voi päästä huipulle, kuten vaikkapa tämä monesti mainitsemani jalkapallo tai jääkiekko, jotka ovat lajeja, joissa huipulle päästäkseen täytyy omata palloilulajien vaatimaa erityislahjakkuutta, jota löytyy tutkimusten mukaan vain noin viideltä posentilta väestöltä.
Kyllähän tuota erityislahjakkuutta vaaditaan melkein lajissa kuin lajissa. Vaikkapa pikajuoksu, kehonrakennus ja koripallo ovat lajeja, joissa ei voi pärjätä kuin hyvillä geeneillä.
Itse näkisin, että jalkapallo on kuitenkin laji, jossa voi heikommillakin geeneillä pärjätä, koska aivan äärimmäisyyksiin ei mennä millään osa-alueella. Lajissa ei välttämättä tarvitse olla erityisen nopea (vrt vaikka Litmanen) tai erityisen vahva. Heikommillakin geeneillä varustettu yksilö pystyy oikeanlaisella harjoittelulla pärjäämään jopa huipputasolla.
Jalkapallon viehätys perustuu nimenomaan siihen, että sitä voi kuka tahansa alkaa pelaamaan, mutta kukaan ei voi lajia hallita täydellisesti. Lajin säännöt ovat kaiken lisäksi hyvin yksinkertaiset eikä siinä tarvita käytännössä lainkaan varusteita. Näiden tekijöiden johdosta lajilla on harrastajia aivan käsittämätön määrä, mikä luo kilpailua ja seurauksena on ainoastaan kirkkaimpien tähtien valikoituminen huipputasolle. Lajit, joissa on varsin pieni harrastajapohja eivät IMO voi olla mitenkään niin haastavia kuin ne joissa harrastajamäärät ovat isot, koska pienemmissä lajeissa on siten luonnollisesti helpompi päästä huipulle.
Futiksessa huipulle pääsemiseen vaaditaan harjoittelumääriä, joihin tuskin kovin monessa lajissa ylletään. Lajin kirkkaimmat tähdet ovat aivan pikkupojasta lähtien harjoitelleet pallon kanssa aamusta iltaan jokaikinen päivä. Ero esim. jääkiekkoon syntyy siinä, että jalan ja käden koordinaatioissa on suuri ero. Millimetrien tarkkojen liikeratojen oppiminen pallonhallintaa varten on jaloilla paljon haastavampaa kuin käsillä, jolloin harjoittelumäärienkin on oltava aivan eri tasolla.
Vielä yksi syy, miksi arvostan jalkapalloa muiden lajien yläpuolelle on sen vaatima monipuolisuus. Lajissa tarvitaan nopeutta, voimaa, kestävyyttä, henkilökohtaista taitoa, kykyä soveltaa taitoa pelitilanteissa ja tehdä päätöksiä millisekunneissa, pelisilmää, joukkueessa toimimisen taitoa jne. Vaikkapa pikajuoksussa taas käytännössä ainoa ominaisuus, jota pitää kehittää on nopeus. Futiksen eri osa-alueita ei kukaan voi hallita täydellisesti ja eri pelaajilla on erilaisia taitoja. Joku luottaa nopeuteensa, joku taas tekniikkaansa. Kaiken lisäksi huipulla voi pelata ruumiinrakenteeltaan täysin erikokoisia pelaajia, kuten Jan koller 202cm/103kg ja Lionel Messi 169cm/67kg (vrt koripallo, jossa on pakko olla yli 185-190cm pitkä pärjätäkseen).
Loppupäätelmä: Maailman haastavin laji on jalkapallo. Tämä on absoluuttinen totuus jota ei voi kumota. :arvi: