- Liittynyt
- 7.8.2011
- Viestejä
- 1 579
Mielestäni tämä WW-divarin mustahevonen ja Jeff Monsoninkin kukistanut introvertti BJJ-velho ansaitsee oman ketjunsa. Meinasin jättää avaukseen pelkästään yllä olevan kuvan, ja mielestäni se olisi ollut tavallaan ihan toimiva ratkaisu ja kuvannut Gunnarin mentaliteettia; mitä sitä turhaan jauhamaan paskaa.
Gunnar debytoi UFC:ssä syksyllä 2012 ja ensimmäiseksi vastustajaksi valikoitui lopulta DaMarques "Bispingin vesipullo" Johnson. Gunnar pyöritteli Johnsonia muutaman minuutin, ennen kuin nappasi kiinni takakuristuksen ja puntarille 8 paunaa ylipainoisena tömistellyt jenkki oli pakotettu luovuttamaan. Seuraavaksi Gunnar kohtasi veteraanin ja paluumuuttajan, Jorge Santiagon, joka tuli otteluun kuukauden varoitusajalla Gunnarin alkuperäisen vastustajan jälleen loukkaannuttua. Gunnar hallitsi kahta ensimmäistä erää niin pystyssä kuin matossakin, mutta Santiagon kauniisti sanottuna lasinen leuka kuitenkin kesti ja ennakkoon osaavana BJJ-harjoittajana tunnettu brassi piti pintansa matossa. Ottelu kuitenkin muistetaan viimeisestä erästä. Gunnarin kaasutankki oli melko tyhjillään ja kädet alhaalla sekä leuka pystyssä seissyt islantilainen imuroi muutaman täysin turhan iskun leukaperiinsä. Etenkin aivan viimeisellä sekunnilla Santiago jysäytti mojovan pommin, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi kovaa, että Gunnar olisi muuttanut ilmettään.
Voitosta huolimatta tämä ottelu kuitenkin hidasti Gunnarin hypejunaa, kuten hento lumisade VR:n liikennöintiä. Suunnitteilla oli mehukas kohtaminen Mike Pylen kanssa, mutta Gunnar valitettavasti loukkaantui ja oli yli vuoden sivussa. Odotettu paluu tapahtui toissa viikolla, kun Gunnar kohtasi Omari Akhmedovin, joka oli debyytissään voittanut brasilialaisen Toni Kähkösen järkyttävän huitomisen päätteeksi. Gunnar palasi häkkiin aivan kuin ei edes olisi ollut poissa, ja pisti venäläisen nippuun 1. erässä.
Gunnarin ajatuksia hänen lähestymistavastaan vapaaotteluun:
You know your opponent’s goal is to beat you up, and at first it’s terrifying but when you get used to it your perspective changes. Some think rage can help you in the ring but it doesn’t – same goes for fear. You cannot be emotionally involved in the ring, because those feelings will get in the way.
To me, it’s important to train in an environment where I am comfortable. Sometimes I want to train hard but other days I want to play, an attitude many athletes lose with time. They think maximum result during training is necessary and can’t stand to lose to training partners. That to me is a mistake and it is generally a bad idea to stand on a pedestal. If you do that, you’ll miss out on so many things you could learn. During training sessions, I’ve been beaten up numerous times, by fighters I would easily take inside the ring. It’s okay to give up sometimes, because it means you’ll come back stronger. It’s important to be playful and I think that’s the key to success, not just for athletes but for everyone; also to be calm and composed. The better you feel, and the more at ease you are with everyone and everything, the easier it is to focus; also your brain functions quicker, and you have more ambition, energy and self-confidence
I am very good at being by myself, and unlike those who distract themselves with television, I like to reflect upon matters and reach my own conclusions. Honest and sincere contemplation is all about chasing a feeling within, considering matters through meditation and applying them systematically” he explained. “People keep asking me why I don’t set specific goals for myself, but if the truth be told, goals become restrictions. The best way for me to succeed is to focus on what I am doing.
Loppuun vielä kysymys: Kuka olisi seuraavaksi realistinen vastustaja Gunnarille? Oma ääneni menee Mike Pylelle, miestenhän tosiaan piti kohdata jo viime vuonna. Pyle on tasokas ottelija, joka ei kuitenkaan ole aivan terävimmässä kärjessä, ja mututuntumalla heitettynä pyörii rankingeissa samoilla sijoituksilla Gunnarin kanssa, joten ottelu toimisi oivana tasonmittauksena.