En tiedä olenko ainoa, mutta itseäni hieman harmittaa, että Suomessa olisi paljon erittäin mielenkiintoisia ottelupareja lukkopainissa ja BJJ:ssa, mutta näitä matseja ei ikinä nähdä. Osasyynä saattaa olla se, että SM-kisoja ja Finnish openeita on yhteensä kuudet kisat vuodessa (BJJ, no-gi ja ADCC), ja kun luonnollisesti kaikki eivät voi otella kaikissa kisoissa, kovimmat ottelijat jakaantuvat eri SM-kisoihin. Nytkin ADCC Finnish open ja no-gi SM:t peräkkäisinä viikonloppuina, mikä jakaa huippuja eri kisoihin.
Myöskään haastematsit tai muut SM-kisojen ulkopuoliset ottelut eivät tunnu olevan suosiossa. Simolan haasteottelusarja oli mielestäni mielenkiintoinen, mutta jostain syystä ei jatkunut kovin pitkään.
Ihmettelen myös, että jotkut erittäin kovat nimet eivät kilpaile ollenkaan Suomessa, eivätkä kyllä kovin usein muuallakaan. Löytyykö siihen jotain järkevää perustetta olla kisaamatta, jos haluaa maksimoida kehityksensä? Loukkaantumisriski pienenee, mutta silti vaikeaa nähdä, että pelkkä sparri olisi kenellekään optimaalista kehityksen kannalta. En haluaisi olla kyyninen, mutta tuntuu, että välillä sitä kovinta kilpailua vältellään häviämisen pelossa. Sen takia arvostan erityisesti Tepposta, jolla on Suomessa enemmän hävittävää kuin voitettavaa, mutta edelleen SM-kisoja kierretään ahkerasti.
Ei mulla sen kummempaa ehdotusta asiaan ole, kunhan pohdiskelen. Ehkäpä puhtaasti lajin mielenkiinnon kannalta vähemmän SM-kisoja olisi parempi, mutta toisaalta kun lajeja on 3, niin vaikeaa niitä on lähteä karsimaan.
adcombat.com
Joku Kaynan duartteki turpos yhtäkkiä 30 kiloa ja rupes kaljuuntumaan ennenku täytti 20v