Tarkoitin karsiutumisella sitä, että iso osa tissi- ja hauishirmuista tulee jäämään vapaaottelussakin historiaan kun harjoittelu järkevöityy, lajin alkuajoista *köh*Ken Shamrock*köh* näihin päiviin on jo tapahtunut selkää muutosta. Vapaapainissa, judossa ja vapaaottelussa säännöt ovat sen verran avoimet, etten missään nimessä usko yhteen täydelliseen ulkomuotoon jota missään noissa lajeissa tulisi tavoitella. Eivätkä usko eri maiden Olympiakomiteatkaan sillä fyysisten ominaisuuksien mittaamiseen eri lajien maajoukkueet käyttävät eri testeillä paljon aikaa ja rahaa eikä niihin tietääkseni lukeudu urheilijan kropan silmämääräinen arviointi jota me tässä leikillämme teemme. Vuosien vääntäminen ja kamppailumielessä järkevällä tavalla toteutettu voimaharjoittelu kuitenkin tuppaavat pakkaamaan lihaa urheilijoille yleensä paljon enemmän muualle kuin rinnan seutuville (joskaan sitäkään ei kannata unohtaa useista syistä). Tuollaisia överipaksuja torsojahan näkee vapaaottelussa pääosin juuri painityyliä suosivilla tai painilajeista tulleilla urheilijoilla - se ei siis ole mikään vaade menestykselle sillä muuttujia on yksinkertaisesti liikaa (urheilijan pituus, nuoruusajan liikuntatausta, lajitausta, luontaiset ominaisuudet yms.) mutta todistetusti toimivampi vaihtoehto kuin hirveä yläpelti ja kanankoivet tai bodarityyppinen ulkomuoto. Hendersonillahan on melko samantyyppinen kroppa kuin GSP:llä - paksu niska, leveä selkä ja paljon massaa jaloissa - entisillä mestareilla ei taida hirveää pituuseroa olla joten se selittänee pieniä vivahde-eroja ulkomuodossa. Nelsonia pidän harvinaislaatuisena yksilönä jopa raskaassa sarjassa.