Olisiko sarja hyvä, jos siinä olisi 90% miekkailua ja toimintaa ja 10% dialogia ja juonikuvioita? Muistakaa nyt, että tämä on draamasarja eikä toimintasarja. Kirjoissa on parhaimmillaan yli tuhat sivua ja hyvin harvassa on ne sivut, missä on actioniä.
No ei, en tarkoita, että 90% pitäisi olla äkshööniä. Tarkoitan sitä, että pahimmillaan on seurattu tuntikausia hahmoja, joilla ei ole minkään merkitystä juonen kannalta. Esim. äkkiloppu jollekin hahmolle joka on nyhertänyt omia juttujaan muiden ohessa, sitten ykskaks nappi otsaan. Hahmoja on tässä sarjassa (ja kirjassa) aivan tajuton määrä, ketä seurataan. Valtaosa on sellaista plaaplaa-linjaa, mikä ei tunnu edistävän juonta (itse hauskuushan tuntuu ainakin fantasiakirjallisuutta lukeneelle selvästi olevan pohjoisessa, jossa on se isompi uhka, kuin tässä munlinna-sunlinna-toieioomeiänkaverimestataanse-sählingissä). Tosin tuo lopullinen juoni nyt sitten odottaa tulevaisuutta, että onko näillä kruunusta rähisijöillä mitään virkaa mahdollisen ulkopuolisen uhan torjumiseksi käytävässä sodassa tjsp.
Tottakai pitää olla ihmissuhteita ja politikointia, mutta tuota nimenomaan _turhaa_ sellaista on aivan liikaa.
Kaapelle, kuten kirjassa, myös sarjassa Tyrionin puheet ja touhut on niitä parhaimpia kohtauksia. Kieltämättä sarjassa tuo kohtaus oli vähän mitä oli, kun ei lyhyeen ohjelmajaksoon voi pistää tuhansien sanojen edesä tunnelmia ja tekstiä, että aika monessa kohtaa mennään vähän pintaliidon puolella.
Ylläoleva ei ole kuitenkaan tarkoitettu tv-sovituksen sättimiseen, vaan itse sarjaan - siinä on todellakin aivan liikaa aivan turhaa politikointia ja jaarittelua, missä fast forward auttaa suuresti. Etenkin niitä tuhatsivuisia kirjoja lukiessa menee tuntikausia tollaiseen tarinaanliittymättömään yleiseen kähläämiseen aikaa - se ei ole edes mielenkiintoista vaan pakkolukua. Enimmäkseen tuntuu pikemminkin katkaisevan tarinankulun. Isoja kliimaksejahan tässä tarinassa ei ole tainnut näkyä, on vaan tasaista kohinaa, välillä joku sivujuoni saa vähän piristystä ja sitten tulee joku välihuipennus mikä on oikeastaan aika turha.
Tuo kirjailija sai muuten jossain kohtaa aika paljon ivaa tuosta hahmojensa tappovimmasta.. Itse pidän syynä juuri tuota, että hahmoja (yhdentekeviä) oli ihan liikaa, ja ukko kyllästyi itsekin kun tarinaa ei saa kirjoitettua loppuun kaiken oheiskähläämisen vuoksi.
