Ongelma tuntuisi olevan loppuratkaisu ja sinne pääsemiseen tarvittavat välietapit. Tulee sellainen fiilis, että kirjoittajilta loppuvat jaksot kesken, eikä juonen kehittelyyn ole enää aikaa. Tästä huolimatta uhrataan ohjelma-aikaa pieniin ja turhalta tuntuviin sivujuoniin. Nyt jengi teleporttailee kartan yhdeltä laidalta toiselle yhden jakson sisällä, ja koko maailma tuntuu suurinpiirtein Vantaan kokoiselta tämän seurauksena. Aikasemmilla kausilla lähdettiin jostain ja oltiin ainakin pari jaksoa matkalla sinne kohteeseen. Nyt käväistään muurin takana kuin lähiönukkuja alepassa.
Toinen muuttunut piirre sarjassa on keskeisten roolihenkilöiden kuolemattomuus. Ekojen kausien ajan katsoessa fiilis oli, että kuka tahansa saattoi kuolla milloin tahansa. Nyt tuntuu siltä, että koko nyt jäljellä olevat ydinjengi on mukana viimeiselle kaudelle asti, ja ihmepelastuminen vain seuraa toistaan. Nytkin 10 tyypin vaellusreissulla "yllättäen" kuolo kohtasi vain niitä vähän kameran edessä viihtyneitä, ja jo toista kertaa tällä kaudella täydessä tällingissä saattoi huoletta sukellella vedessä minuutti- tai tuntitolkulla.
Kyllä mä tästä vieläkin tykkään, mutta jos sarja olisi ollut alusta asti tätä, olisi meitä katsojia paljon vähemmän.