Fyysiset vaivat ja motivaatio

[hankmo]

Nyt täytyy tulla tänne avautumaan, sillä asiat menee aikalailla pieleen!

Noin vuosi takaperin kaikki meni aika hyvin, aamusali kolme kertaa viikkoon, rasvaa ei mitenkään liikaa jne. Marraskuussa olkapäävamma ulkopuolisen aiheuttamana. Nivelsiteet tai mitkä lie poikki. Kesällä otettujen röntgenkuvien mukaan pystyssä oleva puoliksi kiinnittynyt, vaakatasossa oleva ei ollenkaan. Tästä alkoi se kuuluisa alamäki. Tämän jälkeen puntille ei ole ollut kunnolla asiaa, terveyskeskuslääkärin suosittelemat pitkät jumpat pienillä painoilla ei todellakaan kiinnosta! Täytyy ilmeisesti mennä yksityiselle lääkärille hakemaan mielipidettä, jos vaikka pääsisi ihan leikkauspöydälle ja saisi olkapään inhimilliseen kuntoon. Kesä meni miten meni, töitä pystyi tekemään ja rahaakin tienaamaan.

Koulun jatkuttua syksyllä uusi yritys terveellisiin elämäntapoihin. Vähähiilihydraattinen dieetti, tupakoinnin lopettaminen (joka on ollut soutamista ja huopaamista jo pari vuotta) ja aamulenkkeily. Tämä onnistui ihan hyvin kunnes reilu viikko sitten meni nilkan nivelsiteet. Kolme viikkoa teippien kanssa ja paranemisesta ei osata sanoa sen ihmeempää. Lenkille tuskin on asiaa muutamaan kuukauteen. Tämän seurauksena taas polttaminen jatkui ja ruokavaliokin repsahti. Tänä aamuna tuli sellainen fiilis, että pakko noi viimeksi mainitut on pitää jotenkin hallussa vaikkei urheilemaan pystykään.

Kysymys kuuluukin, että mistä lähteä hakemaan motivaatiota edes onnistuneeseen ruokavalioon ja tupakoinnin lopettamiseen kun fyysinen puoli on mitä on? Pieni ylipaino itsessään on kyllä melkoinen motivaattori itsessään ja tupakointia hillitsee se, että alettuani polttamaan itsessäni näkyy herkästi tupakoinnin aiheuttamat haittaseikat kuten vanhentunut iho ja väsymys.

Alkaa kuulostaa melkoiselta vuodatukselta, joten tämä tästä. Vastaavia kokemuksia/mielipiteitä/mitä vaan kiinnostaisi kuulla.

(Nii jos tuli väärälle puolelle ni siirtäkää modet)

 

[Tähtityttö]

Marraskuussa olkapäävamma ulkopuolisen aiheuttamana. Nivelsiteet tai mitkä lie poikki. Kesällä otettujen röntgenkuvien mukaan pystyssä oleva puoliksi kiinnittynyt, vaakatasossa oleva ei ollenkaan. Tästä alkoi se kuuluisa alamäki. Tämän jälkeen puntille ei ole ollut kunnolla asiaa, terveyskeskuslääkärin suosittelemat pitkät jumpat pienillä painoilla ei todellakaan kiinnosta!

En nyt kommentoi muuta kun tätä. Miksei kiinnosta? Luuletko, että ne on ihan turhan takia sulle annettu? Ootko aatellu, että sitä olkapäätä voisi kuntouttaa...

Vähän niinkun tuttu joka ravaa jatkuvasti selkäongelmien takia fyssarilla, ja fyssari antaa sille kuntoutusohjeita, joita se ei koskaan tee. Öö, millä vitulla se ajatteli että se itsestään menee ohi?

 

[hankmo]

Pahoittelen, ilmaisin asian vähän epäselvästi.

Vamman sattuessa siis tuli jumppaa yms harrastettua, mutta olkapää jäi parantumatta kunnolla. Noin 7 kuukautta tapahtuneesta menin lääkäriin ja röntgeniin ja diagnoosi oli, että kiinnittyminen on tapahtunut huonosti. Ei suosittele leikkausta, vaan olkapäätä ympäröivien lihasten vahvistamista pikkujumpasta ylöspäin. Ajatuksena ihan jees, mutta edesauttaako tämä enää tässä vaiheessa nivelsiteiden kiinnittymistä? Nimittäin jos ei, niin tällä olkapäällä ei enää penkkiä nostella vaikka kuinka jumppaisi. Pitäisikin oikeastaan kysäistä tuolta Urheiluvammat ja lihashuolto -puolelta..

 

[arppa]

Jos nyt oikein ymmärsin niin sulla on side/siteitä poikki olkäpäästä.
Arppa ehdottaisi tälläistä kuviota:
Yksityiselle ortopedille, sieltä mahdolliset magneettikuvat ja sieltä taas mahdolliseen leikkaukseen jos magneettikuvien perusteella vaiva leikkausta vaatii.

 

[-_Tane]

itellä meni nilkasta nivelsiteet heinäkuussa ja viime perjantaina loppu sairasloma. ensin kannattaa mennä sinne yksityiselle, terveyskeskuksesta ei oo mitään apua. sieltä sit mahdolliset toimenpiteet. ja jos haluaa pitää itteensä kunnossa ni vähän rampanakin voi tehdä asioita. ite ku menin kpeillä ja jaloille ei pystyny tekemään mitään niin tein etunojia,vedin leukoja ja tein vatsoille oikein pitkiä sarjoja niin että sattu. se vaatii vaan vähän mielikuvitusta jos on loukkaantuneena.

 

[risumies]

Hankmo: -Ei se varsinaisesti nopeuta niiden nivelsiteiden kiinnittymistä, mutta tiesitkö että lihasvoima on se tärkein tuki nivelelle? Sen takia niitä olkapäätä tukevia lihaksia olisi syytä lähteä pikkuhiljaa kovenevalla jumppailulla vahvistamaan.

"Ei suosittele leikkausta, vaan olkapäätä ympäröivien lihasten vahvistamista pikkujumpasta ylöspäin. Ajatuksena ihan jees, mutta edesauttaako tämä enää tässä vaiheessa nivelsiteiden kiinnittymistä? Nimittäin jos ei, niin tällä olkapäällä ei enää penkkiä nostella vaikka kuinka jumppaisi. Pitäisikin oikeastaan kysäistä tuolta Urheiluvammat ja lihashuolto -puolelta.."

 

[hankmo]

Juu-u.. Ens viikoks varattu aika yksityiselle niin saa selkoa asiaan. Ymmärrän toki, että ympäröivät lihakset ovat tärkein tuki. Yksinkertaisesti kysyttynä: Kun tapahtuneesta on nyt kulunut n. 10 kuukautta, jatkaako nivelsiteet vielä kiinnittymistään toisiinsa vai ovatko ne nyt niin kiinni kuin tulevat ilman leikkausta tms. olemaan?

 

[skuge]

Suosittelen kevyttä punttia jonka jälkeen uimaan. :evil:

 

[Tindra]

Entäs kaikki muut lajit, kuin pelkkä puntti ja juoksu?! Maailma on hei täynnä kaikenlaisia urheilulajeja, miksi et kokeilisi jotain muuta kuin vaan noita kahta? Ihan varmasti löytyy joku toinen laji, josta tyksit ja jolla pystyt pitämään ittes kunnossa/kuntoutumaan:thumbs:.

Mulla murtui nilkka viime tammikuussa ja aloitin juoksemisen hiukan liian aikaisin kipsin poiston jälkeen --> jalka meni entistä huonompaan kuntoon pahan penikkataudin takia, kävelykin oli tuskaa. Kesän ajan korvasin juoksutreenit pyöräilyllä, eli aerobinen kunto on vähintäänkin pysynyt ennallaan. Elokuussa sitten raahauduin fysioterapeutille ja nyt teen niitä venytyksiä ja muita jumppaliikkeitä ohjeen mukaan 1-2 krt/pvä. Välillä vituttaa alkaa jumppaamaan nilkkaa, mutta saakeli olen päättänyt että juoksemisesta en luovu, niin niitä venytyksiä sit kanssa tehdään joka päivä!:curs: Viikossa jo huomasi, että nilkka liikkuu paremmin ja penikat ei kiristele. Viimeksi olen juossut toukokuussa, mutta vakaasti uskon, että noi koivet on juoksukunnossa vielä tänä syksynä.

 

[Squinky]

Joo-o, kyllä ne vammat syö motivaatiota. Ei tarvitse olla kuin vähän huonoja viboja jossain puolella kehoa niin tulee heti loukkaantumisen pelko ja rupeaa miettimään että jaksaako tässä enää mitään. Mutta koita jotenkin motivoida itseäsi ruokavalion ja tupakoinnin suhteen ja keskity olkapään kuntouttamiseen. Enempää en osaa neuvoa.

 

[hankmo]

Kerrottakoon kohtalosta sen verran, että viime talvena sitten tehtiin leikkaus, jossa siteet irrotettiin ja kiinnitettiin uudelleen ja kaveriksi porattiin ruuvi joka piti solisluuta paikallaan paranemisen ajan. Muuten homma on ihan ok, mutta toipumisen aikana, kuinkas muutenkaan, liukastuin rappusilla, ruuvikin veti vähän käyräksi ja täydellistä paranemista ei tapahtunut.

Nykyään ollaan sitten siinä kunnossa, että tulee enemmän harrastettua muita lajeja kuten sulista ja lenkkeilyä ja punttia vähän ohella. Tässä samalla on ollut aikaa miettiä asioita ja tuo saliharrastus on muutenkin vähän menettänyt hohtoaan omissa silmissäni. Osittain johtuen siitä, että joutuu/pääsee tekemään suht rankkoja töitä viikonloppuisin.

Sitten vähän .. Parin viime vuoden aikana on fyysisten ongelmien lisäksi käyty läpi myös paljon henkisiä ja ihmissuhdeongelmia. Nämä kaikki yhdessä ovat saaneet aikaan sen, että joskus on kuppikin maistunut turhan hyvin ja joskus jopa pahentanut asioita. Näiden kaikkien seurauksena on ollut kaikenlaista identiteettikriisiä ja itsetunnon puutetta. Eikä paketti ole vieläkään ihan kokonaan kasassa, mutta eväät eteenpäin on annettu niin sanoakseni.

En usko, että tällainen avautuminen jaksaa ihmisiä hirveästi kiinnostaa, mutta on mulla pieni pointtikin sentään. Vähäisten ja joskus ihmeellisten postauksien takia saa varmasti helpon kuvan siitä, että olen trolli koko jätkä. Itse jälkikäteen ajatellen huomaa selkeitä piirteitä jopa narsismista.:( En ole hyvä kirjoittamaan tällaisista asioista, mutta haluan pyytää anteeksi jos olen kirjoituksillani aiheuttanut jollekulle aiheetonta mielipahaa tms. Se ei ole ollut tarkoituksellista, lähinnä oman itsensä kanssa kamppailevan ihmisen yrityksiä opetella kommunikoimaan.

Siinäpä tuo oikeastaan olikin. Tämä tuskin merkitsee kenellekään mitään, mutta on nyt osa sitä prosessia jolla aloitan kasvun paremmaksi ihmiseksi. Ei mulla muuta. :piis:&:haart:

 

[Pohjoisvirta]

Tämä tuskin merkitsee kenellekään mitään, mutta on nyt osa sitä prosessia jolla aloitan kasvun paremmaksi ihmiseksi. Ei mulla muuta. :piis:&:haart:

Uskon, että teot(esim. kirjoituksina vaikkakin!), merkitsee.
Ainakin itse järjestää omaa "maailmankuvaansa", kun saa paperille tai nettiin tekstiä.
Oma henkinen kasvu, siinä tavoite jokaiselle ihmiselle.


Nim. "Cuz life is a lesson you learn it when your through"


e: http://www.lyrics007.com/Limp Bizkit Lyrics/Now I Know Why You Wanna Hate Me Lyrics.html

e2: perkele, nyt tsemppiä vain miäs!

 

[kokotiili]

vittumaisia nuo vammat.ite olkkapään loukkasin vuonna 2005 jostain nivelestä meni.ei tehty mitään sille.parivuotta oli vähän kipee sit vuonna 2007 pysty jo kevyesti nosteleen.no puolvuotta nostelin kunnes menin vääntämään kättä ja toinen okapää venähti.reiluun puoleen vuoteen ei pystyny mitään tekee.2008 alkuvuodesta pysty taas alottamaan treenit.eikä pahemmin kipujalievästi jotku liikkeet teki kipeetä esim penkki.mut vinopenkki kp ei eityisemmin sattunu.3kk sai trenattua kunnes ojentaja revähti.liikaa painoa ranskalaisissa punnerruksissa.muutama kuukaus taas ilman treeniä.nyt alottelin tossa reilu kuukaus sitte.no tossa reilu viikko sitte ojentajaa taljassa pienet painot,mut tais hapoille mennä ja pientä kipuu ojentajassa.oon tossa tehny mm etupunnerrukset sen jälkeen eikä satu kyseisessä liikkeessä.muuten sitä vähän nipistelee ja tuntuu et siellä ois jotain irtonaista ku sitä koittaa ja jotain kolon tynkää.outoa et siihen ei kuitenka etupunnerrus sattunu ja huomen ois vinopenkki käsipainoilla.tänää ois tarkotus käyä lekurissa.tuollaka vaan ei ees ultraaa,antaa lähetteen jonnekki. suoraan sanottuna vituttaa ja masentaa..------1998-2000 ku treenailin alussa ni ei ollu ikinä mitään vaivaa..no ojentaja tais kyl ekan kerran ilmotella 2000.mut sillon parani nopeesti eikä mitää enää ollu..lopetin vaan treenit 2001 ku muutettiin..terveenä.olin..harmittaa ku tuli lopetettuu..

 

[kokotiili]

nonii tuli sit siellä lekurissa käytyy..ei se sinne ultraan määränny revähdyksen vaan totes.kyl mä sen kunnon vinopena treenin kässäreillä huomen kuitenki vedän.ei se nii paljoo varmaa tohon ota.ojentajissa ranskalaiset ja talja pitää hetkeks jättää veks..ja pikkuhiljaa sit niitä rupee rasittamaan pikkupainoilla.

 

[hankmo]

Uskon, että teot(esim. kirjoituksina vaikkakin!), merkitsee.
Ainakin itse järjestää omaa "maailmankuvaansa", kun saa paperille tai nettiin tekstiä.
Oma henkinen kasvu, siinä tavoite jokaiselle ihmiselle.


Nim. "Cuz life is a lesson you learn it when your through"


e: http://www.lyrics007.com/Limp Bizkit Lyrics/Now I Know Why You Wanna Hate Me Lyrics.html

e2: perkele, nyt tsemppiä vain miäs!

Tuo nimimerkki kuvaa kyllä erittäin hyvin sitä, miltä musta tällä hetkellä tuntuu. Hassua miten joskus nuorempana on erehtynyt luulemaan, että nyt ollaan niin aikuista. On kuitenkin vielä tosi paljon opittavaa elämästä.. Kiitos kannustuksesta, eteenpäin porskutellaan!:thumbs:

nonii tuli sit siellä lekurissa käytyy..ei se sinne ultraan määränny revähdyksen vaan totes.kyl mä sen kunnon vinopena treenin kässäreillä huomen kuitenki vedän.ei se nii paljoo varmaa tohon ota.ojentajissa ranskalaiset ja talja pitää hetkeks jättää veks..ja pikkuhiljaa sit niitä rupee rasittamaan pikkupainoilla.

Valitettavan kauan noi vammat ottaa parantuakseen, mut minkäs teet. Kunhan ei lähde liikaa repimään.. Hiljaa hyvä tulee.;)

 

[Pohjoisvirta]

Tuo nimimerkki kuvaa kyllä erittäin hyvin sitä, miltä musta tällä hetkellä tuntuu. Hassua miten joskus nuorempana on erehtynyt luulemaan, että nyt ollaan niin aikuista. On kuitenkin vielä tosi paljon opittavaa elämästä.. Kiitos kannustuksesta, eteenpäin porskutellaan!:thumbs:

Mikä ei tapa, vahvistaa...
Notta...


P.S. :thumbs: