- Liittynyt
- 6.3.2005
- Viestejä
- 2 876
- Ikä
- 42
Taannoin kirjoitin tänne juttua etureiden lihaksen repeämästä lonkasta, diagnoosit on kuitenkin vaihdelleet niin tiheään ettei alkuperäisen threadin otsikon perusteella ole hajuakaan mikä lopulta oli ongelma. Kirjoitan siis uudestaan jotta muut tähän vaivaan törmäävät tietävät miten homma etenee ja mihin se päätyy. 
Lääkärinlausunnon mukaan repeämä sattui näin:
Kuntosalilla syväkyykkyä tehdessä 145 kg taakalla viiden sarjan viimeisellä toistolla ylösnoustessa napsahti vas lonkanseudussa ja tuli kova kipu.
Se mitä tuossa ei lue on se, että nostin toiston kuitenkin loppuun, tein sen jälkeen kulmasoudun ja penkin. Mikä oli tietysti tosi järkevää.
Ultraäänessä yksityisellä (vakuutus korvasi) todettiin Rectus femoriksen insertion ruptuura ja röntgenissä näkyi lonkasta irronnut luunsiru, joka kuitenkin oli niin pieni ettei leikkausta pohdinnan jälkeen tehty. Eli lähtökohta on pahin tilanne missä vielä yritetään ilman puukkoa parantumista.
Olin viikon verran kokonaan pois salilta, jonka jälkeen tein salaa yläkroppaa sekä varovasti fysioterapeutin ohjeiden mukaisia polvennostoja istualteen ilman painoja. Vatsalihasliikkeille ehdoton kielto (jonka ymmärsin heti kun kokeilin tehdä niitä). Erityisesti vinopenkissä jalka kipeytyi usein niin että treenit piti keskeyttää (vähensin sitten painoa seuraavalle kerralle), kulmasoutua ei voinut tehdä ollenkaan joten tein leuanvetoja. Ainoa jalkaliike jota pystyin tekemään oli pohkeet seisten.
Vakuutusyhtiön kanssa tuli kränää, sillä koska leikkausta ei tehty, vakuutukseni ei korvannut fysioterapiaa. Ilman terapiaa parantuminen ei kuitenkaan onnistuisi. YTHS:n todella hyvän palvelun ansiosta sain kuitenkin terapiaa lähes päivittäin ilmaiseksi. Ultraäänihoito toimi vaivaan hyvin vaikka terapeutti selittikin ettei selvää tutkittua hyötyä kyseisellä hoitomuodolla ole. Selvästi joka uä:n jälkeen jalka oli kuitenkin parempi hetken aikaa, ja mitä useammin hoitoa annettiin sen paremmalta tuntui. Tulehduskipulääkettä tuli syötyä kaksi ja puoli burana 600-paketillista (yht. 75 kpl) koko vaivan aikana.
Fysioterapia kuitenkin onnistui, ja nyt 48 päivää tapaturmasta jalka on kunnossa. Kontrolliultraäänikuvauksen mukaan arpikudos on yhdensuuntaista lihaskudoksen kanssa ja pitäisi näin ollen kestää. Kipuja ei tule missään liikkeissä (paitsi raskaiden tavaroiden (>50kg) kantaminen yhdellä kädellä kipeän jalan vastakkaisella puolella), ja rauhallisesti olen kyykännyt ja lisäillyt painoa 2,5kg viikottain. Jalkaojennuksia laitteessa ryhdyin tekemään 3. viikolla, aluksi 5kg vastuksella. Jalalla kestää nyt juosta mukavasti lönkytellen 10km ilman outoja tuntemuksia.
Tänään kyykkäsin viimeisenä sarjana 5x82½kg, pohjaan asti toki. Kaikki liikkeet mitä terapeutti käski on tehty orjallisesti, ja vähän ylimääräistäkin (pyöräilyä, uintia, kävelyä). Sellasta.
Lääkärinlausunnon mukaan repeämä sattui näin:
Kuntosalilla syväkyykkyä tehdessä 145 kg taakalla viiden sarjan viimeisellä toistolla ylösnoustessa napsahti vas lonkanseudussa ja tuli kova kipu.
Se mitä tuossa ei lue on se, että nostin toiston kuitenkin loppuun, tein sen jälkeen kulmasoudun ja penkin. Mikä oli tietysti tosi järkevää.
Ultraäänessä yksityisellä (vakuutus korvasi) todettiin Rectus femoriksen insertion ruptuura ja röntgenissä näkyi lonkasta irronnut luunsiru, joka kuitenkin oli niin pieni ettei leikkausta pohdinnan jälkeen tehty. Eli lähtökohta on pahin tilanne missä vielä yritetään ilman puukkoa parantumista.
Olin viikon verran kokonaan pois salilta, jonka jälkeen tein salaa yläkroppaa sekä varovasti fysioterapeutin ohjeiden mukaisia polvennostoja istualteen ilman painoja. Vatsalihasliikkeille ehdoton kielto (jonka ymmärsin heti kun kokeilin tehdä niitä). Erityisesti vinopenkissä jalka kipeytyi usein niin että treenit piti keskeyttää (vähensin sitten painoa seuraavalle kerralle), kulmasoutua ei voinut tehdä ollenkaan joten tein leuanvetoja. Ainoa jalkaliike jota pystyin tekemään oli pohkeet seisten.
Vakuutusyhtiön kanssa tuli kränää, sillä koska leikkausta ei tehty, vakuutukseni ei korvannut fysioterapiaa. Ilman terapiaa parantuminen ei kuitenkaan onnistuisi. YTHS:n todella hyvän palvelun ansiosta sain kuitenkin terapiaa lähes päivittäin ilmaiseksi. Ultraäänihoito toimi vaivaan hyvin vaikka terapeutti selittikin ettei selvää tutkittua hyötyä kyseisellä hoitomuodolla ole. Selvästi joka uä:n jälkeen jalka oli kuitenkin parempi hetken aikaa, ja mitä useammin hoitoa annettiin sen paremmalta tuntui. Tulehduskipulääkettä tuli syötyä kaksi ja puoli burana 600-paketillista (yht. 75 kpl) koko vaivan aikana.
Fysioterapia kuitenkin onnistui, ja nyt 48 päivää tapaturmasta jalka on kunnossa. Kontrolliultraäänikuvauksen mukaan arpikudos on yhdensuuntaista lihaskudoksen kanssa ja pitäisi näin ollen kestää. Kipuja ei tule missään liikkeissä (paitsi raskaiden tavaroiden (>50kg) kantaminen yhdellä kädellä kipeän jalan vastakkaisella puolella), ja rauhallisesti olen kyykännyt ja lisäillyt painoa 2,5kg viikottain. Jalkaojennuksia laitteessa ryhdyin tekemään 3. viikolla, aluksi 5kg vastuksella. Jalalla kestää nyt juosta mukavasti lönkytellen 10km ilman outoja tuntemuksia.
Tänään kyykkäsin viimeisenä sarjana 5x82½kg, pohjaan asti toki. Kaikki liikkeet mitä terapeutti käski on tehty orjallisesti, ja vähän ylimääräistäkin (pyöräilyä, uintia, kävelyä). Sellasta.
