Esimieskokemuksia

[Cthulhu]

Esimiehenä olo on aika outoa puuhaa. Toimin sellaisena monta vuotta kunnes sain onneksi ylennyksen. No koitin olla reilu ja kuuntelin, jos uskoin alaisen tietävän asiasta minua enemmän ja maksoin miekkosille palkan lisää aina kuin mahdollista. toisaalta vittuilua en kuunnellut yhtään ja viime kädessä minä kuitenkin tein päätökset.

Eri koitin olla reilu ja asiallinen mutta myös pomo. Liian lepsu ei pärjää esimiehenä mutta ei myöskään liian kova. Onneksi olen nyt tehtävässä missä minulla ei ole yhtään alaista vaan ostan kaiken ulkopuolelta. Näin olen johtavassa asemassa moneen itseäni paremmin koulutettuun heppuun nähden.

Nimimerkillä rahakirstun päällä on hauska istua

 

[tikrulainen]

Kannattaa välttää vittumaista käskemistyyliä, ei hyvä, parempi kaikille kun on mukavaa.
Toisaalta pitää osata sanoa kun on tarve.
Älä suosi ketään, ole reilu kaikille.
Jos jengi puhuu toisistaan paskaa, älä mene mukaan, se on huonon esimiehen merkki.
Mikäli erimielisyyksiä, ne pitää pystyä puhumaan muualla kuin pikkujouluissa.
Joskus hyvä jutella kaikkien kanssa, mikäli paikka ei ole kovin suuri.
Esim kysyä miten mennyt, tai ottaa ehdotuksia vastaan.
Yleensä parhaat ideat tulee työntekijöiltä, ei johtoportaalta.

erittäin hyvä kommentti, tämän lisäksi myös tiedotusta ja läpinäkyvyyttä toiminnoissa, niin että porukka tietää missä mennään.

 

[ALi]

Onneksi olkoon! Itsekin sain juuri palkankorotuksen - ekan työpäivän jälkeen. :kippis1:

onneksi olkoon!

Eka päivä "pomona" meni hyvin. Kukaan muista ei tiennyt asiasta mitään, otimme vanhan esimiehemme kanssa porukan neukkariin (jonne olin järkännyt kahvia ja pullaa-olen pullantuoksuinen esimies) ja kerroimme että nyt vaihtuu nokkamies.

Ottivat sen ihan hyvin. Kenelläkään ei tuntunut olevan ainakaan avoimesti sitä vastaan, että minä nousin pallille. Muutokseni ei ollut ihan rividuunarista pomoksi, vaan olin jo muutenkin tiimin ainoa ylempi toimihenkilö ja ylin tekninen asiantuntija.


Ihmisten muutosvastarintaa vähentääkseni sanoin, että kaikki jatkuu kuten tähänkin asti ilman suuria muutoksia toimintatavoissa. On varmaan parasta lähteä tekemään oman mielensä mukaisia parannuksia kun vähän aikaa on kulunut ja ihmiset tottuneet minuun.

Aion pitää jokaisen kanssa lyhyen kehityskeskustelun (varsinaiset olivat helmikuussa) ja jutella jokaisen kanssa toiveista, tavoitteista, koulutustarpeista yms asioista. Tavoitteena saada jokainen kokemaan, että pidän heistä huolta ja arvostan jokaista niin, että haluan panostaa heidän yksilölliseen kehitykseensä.

Kaksi henkilöä olivat hieman epävamroja tulevaisuuden suunnasta:

Yksi duunari tuli kysymään, täytyykö heidän jatkossa neuvotella pekkasista yms vapaista kanssani, kun he ovat tähän saakka saaneet sopia ne itse keskenään. Minun puolestani he saavat työaikansa päättää itse, kun tähänkin asti kaikki on toiminut ilman moitteen sanaa.

Toinen oli vähän arveluttavampi juttu:
Eräs laiskanpulskea ja hitaamman oloinen toimihenkilö tuli sanomaan, että en voi jatkossakaan vaatia häneltä enempää panosta. Hänen periaatteisiinsa ei kuulu se, että antaa kaikkensa työn eteen.

Ihan hyvä periaate sinänsä, pitäähän muuta elämää olla, mutta ei hän ole tähänkään mennessä mitenkään hikihatussa työskennellyt, lähinnä hitaasti lyllertäen vähän näperrellyt. Aika aloitekyvytön ihminen, jolle on täytynyt moni asia selvittää harjateräksestä vääntäen. Siitä tulee vielä ongelmia- kehtasi vielä pyytää palkankorotusta! :jahas:

Kiitos kaikille todella kannustavista kommenteista, oli helppoa aloittaa uusi tehtävä, kun tiesi että näin moni tukee :thumbs:

Mitäköhän mun pitäisi tehdä tolle laiskanpulskealle toimarille, joka on ilmoittanut jo aikaisemmin, että ei pidä työstään pätkääkään, vaan kokee sen pakkopullaksi. Työ on melko vaativa homma, jossa täytyy kokoajan olla ajanhermolla sen suhteen, mitä tuotannossa tapahtuu. Inhottavaa, kun täytyy potkia eteenpäin ja miettiä, tekeekö se nyt hommiaan. Poiskaan ei viitsisi potkia, kun hän on tehnyt muut tehtävänsä yrityksessä tähän saakka hyvin. Nyt vaan ei nappaa. Yritys on pienehkö keskisuuri eikä muita tehtäviä kasva puun oksilla, varsinkaan hänen osaamisalueellaan /-tasollaan.

Miten motivoida ihmistä, joka kokee työnsä liian hektiseksi, mutta ainoat vaihtoehdot muutokseen tällä hetkellä olisivat siirto selkeästi "alemman tason" hommiin (nöyryyttävää hänelle) tai kokonaan poispotkimine. (ei sekään ole hyvä, eikä nyt edes ajankohtainen)


Vielä kerran kiitos kannustuksesta! :kippis1:

 

[JoAT]

onneksi olkoon!


Aion pitää jokaisen kanssa lyhyen kehityskeskustelun (varsinaiset olivat helmikuussa) ja jutella jokaisen kanssa toiveista, tavoitteista, koulutustarpeista yms asioista. Tavoitteena saada jokainen kokemaan, että pidän heistä huolta ja arvostan jokaista niin, että haluan panostaa heidän yksilölliseen kehitykseensä.

Mitäköhän mun pitäisi tehdä tolle laiskanpulskealle toimarille, joka on ilmoittanut jo aikaisemmin, että ei pidä työstään pätkääkään, vaan kokee sen pakkopullaksi. Työ on melko vaativa homma, jossa täytyy kokoajan olla ajanhermolla sen suhteen, mitä tuotannossa tapahtuu. Inhottavaa, kun täytyy potkia eteenpäin ja miettiä, tekeekö se nyt hommiaan. Poiskaan ei viitsisi potkia, kun hän on tehnyt muut tehtävänsä yrityksessä tähän saakka hyvin. Nyt vaan ei nappaa. Yritys on pienehkö keskisuuri eikä muita tehtäviä kasva puun oksilla, varsinkaan hänen osaamisalueellaan /-tasollaan.

Miten motivoida ihmistä, joka kokee työnsä liian hektiseksi, mutta ainoat vaihtoehdot muutokseen tällä hetkellä olisivat siirto selkeästi "alemman tason" hommiin (nöyryyttävää hänelle) tai kokonaan poispotkimine. (ei sekään ole hyvä, eikä nyt edes ajankohtainen)

Ehkä sinun täytyy kääntää asia toisinpäin ja tämän lyhyen kehityskeskustelun aikana yrittää selvittää häneltä, miten hänen työssäjaksamista ja motivaatiota voisi parantaa. Siihen täytyy olla muita keinoja kuin palkankorotus tai potkujen uhka. Hänellä on paha antaa palkankorotusta, koska 1. pian kaikki tietävät siitä ja 2. muutkin kuin sinä on varmasti huomannut hänen verkkaisen työtahdin ja asenteen työhön. Tästä seuraisi vain pahaa verta ja ihmetystä jota tuskin juuri nyt haluat.

Voisit pyytää häntä kirjoittamaan ylös esim. viisi asiaa jotka toisivat hänelle motivaation/motivaatiota takaisin ja parantaisivat työssäviihtymistä. Niistä jokainen kohta ei voi olla palkankorotus tai rahaan liittyvä, jos on niin asenteessa on paljon korjattavaa ja kunnon reality check paikallaan.

Jos työntekijä on töissä vain ja ainoastaan rahan takia, hänen työpanos, halu kehittyä ja kaikki muukin työhön liittyvä on heikkoa. He vain roikkuvat töissä, kun ei muutakaan ole. Kannattaa antaa kaverille kunnon mahdollisuus ja esim. puolen vuoden päästä palata asiaan. Toivottavasti silloin ei tarvi ajatella niitä potkuja. :whip:

 

[tikrulainen]

Muutokseni ei ollut ihan rividuunarista pomoksi, vaan olin jo muutenkin tiimin ainoa ylempi toimihenkilö ja ylin tekninen asiantuntija.

hoh-hoijakkaa. nyt rupesi JOSTAIN syystä haukotuttamaan...

Aion pitää jokaisen kanssa lyhyen kehityskeskustelun (varsinaiset olivat helmikuussa) ja jutella jokaisen kanssa toiveista, tavoitteista, koulutustarpeista yms asioista. Tavoitteena saada jokainen kokemaan, että pidän heistä huolta ja arvostan jokaista niin, että haluan panostaa heidän yksilölliseen kehitykseensä.

Ehkä kannattaisi katsoa helmikuun tuloksia, oman aseman pönkittämisen sijaan, siitä saisit jo kuvan siitä missä mennään.

Mitäköhän mun pitäisi tehdä tolle laiskanpulskealle toimarille, joka on ilmoittanut jo aikaisemmin, että ei pidä työstään pätkääkään, vaan kokee sen pakkopullaksi. Työ on melko vaativa homma, jossa täytyy kokoajan olla ajanhermolla sen suhteen, mitä tuotannossa tapahtuu. Inhottavaa, kun täytyy potkia eteenpäin ja miettiä, tekeekö se nyt hommiaan. Poiskaan ei viitsisi potkia, kun hän on tehnyt muut tehtävänsä yrityksessä tähän saakka hyvin. Nyt vaan ei nappaa. Yritys on pienehkö keskisuuri eikä muita tehtäviä kasva puun oksilla, varsinkaan hänen osaamisalueellaan /-tasollaan.

Tämä kaveri vaikuttaa kyllä henkilöltä joka vaatii erityishuomiota.

Ensinnäkin tulisi selvittää syyt käyttäytymisen takana, tämän jälkeen erotella faktat fiktioista ja katsoa missä kohtaa siinä seistään. Mikäli asia tämän jälkeen on niinkuin esitit, niin täytyisi miettiä keinoja parantaa työmotivaatiota, tätä kannattaisi kysyä etenkin henkilöltä itseltään, "mikä työssäsi on erityisen epämieluista, mikä toisaalta mieluista?".

Antaa myös mietintä-aikaa, esim. esitäytetty lomake kysymyksien kanssa ja vaikka viikko aikaa miettiä niitä ja pitää uusi palaveri kun kysymyksiin on vastattu.

Mikäli motivaation parantamiseksi ei ole oikeasti löydettävissä (tai resurssien sallimissa tiloissa) keinoja, tulee tämä tuoda myös hänen tietoon.

"Tieto lisää tuskaa, mutta tiedolla sitä tuskaa myös jaetaan."

Miten motivoida ihmistä, joka kokee työnsä liian hektiseksi, mutta ainoat vaihtoehdot muutokseen tällä hetkellä olisivat siirto selkeästi "alemman tason" hommiin (nöyryyttävää hänelle) tai kokonaan poispotkimine. (ei sekään ole hyvä, eikä nyt edes ajankohtainen)

Kuten sanottu, ensinnäkin tuoda reilusti eri vaihtoehdot esille.

Rohkea esimies uskaltaisi kysyä suoraan, että miksi on paha olla?

Yksityisasiat eivät työpaikalle kuulu, eikä niitä ole kenenkään velvollisuus selvittää, mutta mikäli se on jostain sellaisesta kiinni, niin jo pelkkä kuunteleminen yleensä auttaa.

Mikäli kyse on perusvalituksesta, niin huumoria peliin ja jokin porkkana jolla motivaatiota voidaan nostaa, porkkanan tulee olla sellainen että se on sekä työnantajan että työntekijän mielestä porkkana.

Mikäli kyse on burn-outista, kaikki edellämainitut + ohjaus työpaikkalääkärille.

jos ei nämä tepsi, vaan nälkä alkaakin kasvaa syödessä kun liekaa löysennetään, ilman että panos kohenee, niin takaisin perusruotuun ja kenkää vaan jos vittuilu jatkuu.

 

[protsku]

Jakakaa elämänviisauttanne ja neuvokaa miestä mäessä...

Olet vaan oma ittesi etkä ala esittään mitään roolia.

;)

 

[Kime76]

Jos työntekijä on töissä vain ja ainoastaan rahan takia, hänen työpanos, halu kehittyä ja kaikki muukin työhön liittyvä on heikkoa. He vain roikkuvat töissä, kun ei muutakaan ole.

Näinhän ne sykiatrit sannoo, vaan onko asia ihan noin. Firmatkin pyörii yksinomaan rahan takia. Nekinkö siis vain roikkuvat liike-elämässä, no ehkä.

Minä teen töitä vain rahan takia ja olen sen monesti työpaikallakin sanonut. Jos joku takaisi riittävän elintason ilman työtä, niin en sitä koskaan tekisi, koska muu elämä houkuttaa paljon enemmän. En kuitenkaan koe olevani vain töissä roikkuja vaan olen valmis tekemään perkeleesti töitä ja lähes mitä vaan hommaa, jotta firma tuottaisi ja voisi maksaa mulle kovaa palkkaa. Mielestäni roikkujia ovat ne jotka eivät rahaa laisinkaan, eli eivät ajattele, että heidän palkka euronsa on ensin ansaittava.

 

[Masa76]

Edellisten ohjeiden lisäksi:

-älä puhu alaisesi ja sinun kahdenkeskistä keskusteluista muille.
-ole neutraali "perseennuolennalle".
-pyri palkitsemaan hyvistä saavutuksista,
älä pidä kuitenkaan alaistesi itsensäylittämistä itsestäänselvyytenä.
-ole oma itsesi.

Onnea valitsemallesi tielle!!! :thumbs: