Erehdyksen kautta oikealle tielle

[Sami81]

Kaikki treenimetodit ja jaot saattavat toimia, oikeissa olosuhteissa, oikeille henkilöille. Autuaita ovat he, jotka ovat ilman erehdystä kulkeneet läpi koko treeniuransa. Erittäin harva varmasti voi väittää täysin näin tehneensä? Toki, voimailussa ja kehoilussa onkin tarkoitus etsiä sitä itselle toimivaa systeemiä "virheiden" kautta. Tämän takia ajattelin, että voisi pystyttää threadin, johon kokeneemmat (useampia vuosia) treenaajat voisivat kertoa heidän "tarinansa", joista voisi nuoremmat, ja toki vanhemmatkin oppia, tai saada tuulia treeneihinsä. Missä mentiin vikaa ja nimenomaan miksi? Tarkotus ei ole sotauttaa mitään treenityylejä vaan kartoittaa miten kukin olisi muuttanut treenaamistaan, jos voisi jälkiviisauden tuoman ilon käyttää jo nykyhetkillä. Kaikkihan tekevät virheitä? Miksi ei siis oppia niistä. Varmasti erilaisia treenimetodeja ja henkilökuvauksia pakkikseltakin löytyy ympäri vaikka kuinka, mutta jos yksiin "kansiin" saataisi keskustelua siitä miten homma on edennyt...

Heitän avaukseksi omat havainnot missä itse olen ehkä mennyt metsään. Itse en ole missään vaiheessa panostanut voimailuun erityisemmin, se on lähinnä ollut palloilulajien sivussa oheistreeniä. Joka tapauksessa, kaikkien treenivuosien jälkeen sanoisin, että suurin kompastuskiveni on ollut luultavasti nelijakoinen perusohjelma. Ei siksi että siinä olisi jotain vikaa (pidän todella paljon nelijakoisella treenaamisesta), vaan kun itse olen hieman laiskahko paikoitellen, joskus on saattanut turhankin helpolla jäädä jotain väliin. Treenifrekvenssi ja volyymi on jäänyt liian pieneksi, kun välipäiviä on tullut väliin. Kenties kilpailuja, lajitreenejä tai muita, joiden takia ei tiettynä hetkenä olisi pystyny painamaan tarpeeksi hulluna härkänä salilla. Kaikki tämä on johtanut edellä mainittuun volyymin puutteeseen.

Ja vaikka loukkaantumisia tulee vahingossa tyyleistä riippumatta, uskoisin että olisin muutamalta pahimmalta loukkaantumiseltani (kerran vasen, kerran oikea ranne nyrjähtänyt - 6-12 kk negatiiviset "vaikutukset" treeniin) saattanut välttyä, jos olisin esimerkiksi vääntänyt pienemmillä painoilla vaikka koko kropan treenejä. Varmaan useat vanhemmat treenaajat varsinkin voivat allekirjoittaa, että jos pystyy välttymään loukkaantumisilta, se on iso lisä kokonaiskehitykseen. Pienestä kehityksestä kertyy iso kehitys pitkässä juoksussa ilman "esteitä".

Siinä vähän pelinavausta. Missä menitte vikaan ja miksi? Mitä olisitte tehnyt toisin? Palstan "johtohahmoissa" on runsaasti erilaisia jakoja ja tapoja kehitykseen, joten tosiaan eri henkilöille toimii eri asiat. Mutta ovatko hekään treenannu aina samalla tavalla?

Arpa on heitetty, S225T ja kumppanit. Antakaa palaa, estraadi on vapaa! ;)

 

[Pyranha]

Suurin virhe oli ehdottomasti kun luin jostain että bulkata pitää ja niin perkeleesti.
No puoli vuotta vetelin karmeat kasat makaroonia ja muuta, tuloksena 20 kilon painonnousu josta ehkä 5kg lihasta...
Sitä velkaa maksettiin pitkään dietin muodossa. Ensimmäinen varsinainen bulkkikausi tuon jälkeen alkaa vasta nyt, 2 vuotta myöhemmin.

Tarinan opetus: Ei sellasta olekaan kuin "massa". Se on läskiä tai lihasta
Ottakaa siis juniorit järki käteen ja tuijottakaa peiliä, älkää pelkkää vaakaa

 

[Gradient]

Suurin virhe oli ehdottomasti kun luin jostain että bulkata pitää ja niin perkeleesti.

Sama.

Lisäksi pienempiä mokia ovat vääränlaiset tekniikat joissain liikkeissä ja väärien liikkeiden valinta. Kyykyn välttäminen oli myös iso virhe, samoin kolmijakoinen treeniohjelma (kehitys oli hidasta), vaikka pidinkin siitä treenitavasta (kaksijakoinen sopii mulle kehityksen kannalta parhaiten ainakin tällähetkellä, HST tai muut 1-jakoiset taas ei iske koskapa niissä ei voi treenata ns. "kunnolla" kokoajan.).

Venyttelen liian vähän edelleenkin, mutta aiemmin en venytellyt oikeastaan ollenkaan.

 

[AimoKarju]

Jep. Liika on aina liikaa.

Ittellä on ollut se luulo että kehityn lyhyillä toistoilla paremmin ja niinpä sitä ei tullut pariin vuoteen kutosia pidempiä sarjoja tehtyä. sitten luin Massaa!Voimaa! kirjan ja tein testin: ykkösmaximi, Lepoa vähintään viis minsaa ja sitten viides osa pois painoa ja niin monta toistoa kuin menee. Ittelle tuli yllätyksenä että kun luulin toistojen jäävän 5-6 niin kaikki meni yli kasin ja jopa 12-13 toistoa. itsellä siis toimivat toistovälit on 8-16 kun massa ja voima on tavoite niin 4-8. Kun muistelen aloitus aikaa niin tottakai tulosta tulee vaikka tekis mitä mutta kehitys hidastui kun vaihdoin liian lyhyisiin toistoihin. siis myös voimaa tulee mulla suhteessa paremmin hieman pidemmillä toistoilla. tuplasin toistomäärät ja treenikerrat niin alkoi kehitystä tulemaan.
mutta tietty tämän voi laittaa kai myös muutoksen piikkiin. Siitä miettimistä

 

[Tomppa85]

Treenasin yksin kotona kun häpesin surkeuttani. Luulin että kaikki salilla käyvät ovat aivan vitun isoja kaappeja, jotka nauraa katketakseen kynäniskalle, joka rimpuilee vauvapainoissa paskalla tekniikalla.

3 kk viihdyin kellarissa treenaten. Kehitystä tuli jopa ihmeen hyvin, mutta hieman epätasaisesti: Esim. yläselle treeniä ei tullut juuri ollenkaan, kun taas penkkiä väännettiin niin vitusti.

Salille uskaltauduttuani en taas vahingossakaan kysynyt neuvoa keneltäkään, vaan liuin seiniä pitkin varjoissa kuin ninja välttäen katsekontakteja salin isojen karhujen kanssa kuin ruttoa. Palkinnoksi tästä jäivät 2 kuukauden jalkatreenit välistä, kun alaselkä meni paskaksi smithissä: Ei kukaan kertonut minulle että laite on saatanasta. No toki hirmuisella selkä-änkyrävänkyrä-tekniikallakin oli osansa ahdinkooni... :(

Vasta viime aikoina olen päässyt sinuiksi tekniikan ja itseni kanssa. En enää yritä egoilla liian isojen painojen kanssa, vaan teen rauhassa omaa tahtiani. Maltti on lisääntynyt tavattomasti, samoin kuin ihmissuhdetaitoni salin muiden kynäniskarimpuilijoiden ja vähän kehittyneempienkin kanssa.

 

[Jallis]

Itsellä tässä projektissa pahimpia kompastuskiviä ovat olleet jämähtäminen samantyyliseen treenityyliin (Superihyperimegaintensiteetti), jahkailu treenijakojen ja syömisten suhteen ja liika ryyppäily.
Olen nostellut (housun)puntteja kolmetoistavuotiaasta asti eli 15 vuotta. Välillä on ollut pausseja eri syistä, mutta periaatteessa koko ajan olen treenannu (natuna).
Kokemukseni mukaan minulla avain kehitykseen on rautojen suhteen nousujohteinen painoharjoittelu siistillä tekniikalla , riittävä lepo ja uuttera syöminen(paljon proteiinia). Ts.aivan itsestään selviä asioita, mutta jotenkin mukamas niin helvetin vaikeita toteuttaa.

 

[Hummerivirta]

Erittäin hyvä thredin aihe IMO :thumbs:
Mielenkiintoista lukea mitä erehdyksiä kokeneille salihirmuille on vuosien varrella sattunut

 

[typhoon]

Suurin virhe oli ehdottomasti kun luin jostain että bulkata pitää ja niin perkeleesti.

Sama täällä. Tuijotin pelkkää vaakaa ja olin mielissään ku massaa tuli.
Läskin kertymisen hoksasin vasta sitten ku pikkusisko sanoi että "vähä sulla on iso maha" :D

 

[Mniska]

se on hiukan huvittaavaa katseltavaa kun salilla on tyyppejä joiden ravat on jossain 30% kieppeillä ja siiten kävellään viimisen päälle keekoillen ja ollaan nii isoo että, ja sitten katsotaan parikyt kiloo kevyempiä tyyppejä et mitä toi tossakin tekee.
eli sitä samaa mitä jo muutkin sanoivat että ei se paino vaan peili.
ja se hypersupermass purkin sisältö ei ole mitää ihme ainetta, se on ruokaa!!

omia mokia ainakin oli se kun joka treenikerta koitettiin ykkös- tai sarjaenkkoja.

 

[typhoon]

se on hiukan huvittaavaa katseltavaa kun salilla on tyyppejä joiden ravat on jossain 30% kieppeillä ja siiten kävellään viimisen päälle keekoillen ja ollaan nii isoo että, ja sitten katsotaan parikyt kiloo kevyempiä tyyppejä et mitä toi tossakin tekee.
eli sitä samaa mitä jo muutkin sanoivat että ei se paino vaan peili.
ja se hypersupermass purkin sisältö ei ole mitää ihme ainetta, se on ruokaa!!

omia mokia ainakin oli se kun joka treenikerta koitettiin ykkös- tai sarjaenkkoja.

paino on voimaa ja ylipaino ylivoimaa :jahas:

 

[Jansq-]

Täällä kans himobulkkaaja, painoo oli jonku reilu 70 ku alottelin, siitä hirveellä sikabulkilla mentiin tonne 94kg, ja sit vitutti aivan saatanasti ku se entinen suht kurissa ollut läskimaha oli nyt vellova baywatchmaha. Virheistään oppii ja nyt mennään vähän rauhallisemmin.

 

[Kerpele]

Suurimpia virheitä oli varmaankin alkuaikojen (15-16 vuotiaana siis) liian kova treeni, treenimäärää tai intensiteettiä olisi pitänyt laskea selkeästi, mutta sitä kun luuli kehityksen löytyvän vain treenin lisäämisen kautta...
Silloin kun olisi joku pakottanut HST tyyliseen treeniin, niin voi pojat olisi sillä motivaatiolla ja ruokahalulla tullu HIEMAN enemmän tulosta
Vuosia tuli treenattua tuolla nelijakoisella ohjelmalla ja näin jälkeenpäin ajateltuna oli varsin huono kausi... En suosittele ja tuskin tulen koskaan palaamaan siihen.
Suurin virhe lisäravinteissa, tai no ei virhe vaan lipsahdus ensimmäiseksi proteiiniksi Wrangen Turbo protskupillerit! Siis ei saatana pillerimuodossa proteiinia!!!
Iän myötä oppii ja rikkinäistä kroppaa osaa jo kuunnella.
Kaipa sitä täytyy jokaisen tehdä virheitä treeneissään, niin alkaa ymmärtämään kehoaan.
Apuvälineiden käyttö oli myöskin mielestäni virhe. Nykyisin treenaan täysin ilman apuja, niin kroppa tuntuu huomattavasti toimivammalta ja kokonaisvahvalta. Eli ei kannata innoissaan vetää vyötä lanteille, rannesiteitä tiukalle ja vetoremmejä tankoon jos ei todellakaan tarvitse. Itsellä jäi puristusvoiman, keskikropan ja koordinaation kehitys puolitiehen edellämainittujen vuoksi.
Vielä kun joskus pääsisi näistä läskeistä lopullisesti eroon...

 

[suortti]

Itellä ei ole kuin 4 ja risat vuotta reeniä takana, mutta luulen olevani vastauskelpoinen.
Ensimmäinen moka oli tietenkin joku 34-jakonen volyymiohjelma. Kehitystä tuli tietenkin vähäsen niin kuin aina alussa, mutta 2-jakonen on toiminut paljon paremmin ja ovat muutenkin mukavempia.
Toinen moka oli liian vähäinen ravinto. Alussa kehitys oli todella nihkeetä, mutta heti, kun aloin syömään enemmän kehitystä alkoi tapahtua reippaammin. Eräänä kesänä tuli kokeiltua bulkkaustakin: 3kk ja 15 kg, mutta en kokenut tätä ongelmaksi, koska lihastakin tuli kunnolla.
Kolmas moka oli kyykyn välttely. En ollut koskaan laiminlyönyt jalkatreenejä, mutta otettuani kyykyn mukaan ja myöhemmin etukyykyn voimat ja reiskat on kehittynyt huomattavasti.
Neljäs moka on samojen painojen kyntäminen treenistä toiseen. Nyt oon panostanu nousujohteisuuteen täysillä ja treeneistä on tullut yhtä helvettiä :D .

 

[Outi-79]

Naisen moka:
Liian vähäinen syöminen. Tämä tapahtui tuossa viisi vuotta sitten.
Yritin siis saada sitä rasvaa poltettua, ja lihasta esiin.
Pituutta on 178 ja paino lipsahti jo roimasti alle 60 kilon.
Ei tietoakaan jaksamisesta, saatikka lihasten kehittymisestä. Jotta perseelleen mäni. En edes tajunnut lopettaa, kun huomasin voimien häviävän, vaan jatkoin kuvitellessani tilanteen korjautuvan "itsestään".

 

[iivili]

Bulkkaisin, jos voisin. :( Olen yrittänyt, onnistuu muutamia päiviä, jonka jälkeen tulee niin karsee ähky ja ällötys, että on pakko vähentää syömistä, hikoiluttaa ja ahdistaa niin pirusti. Mun pään sisällä asuu paksujalkainen, niskainen, mahainen, kätinen ja leveeselkänen voimanostaja, mutta kroppa on kumminkin rimpulan vitnespojun. :itku:

Niitä mokia:

1) Suhteellisen intensiteetin liian korkealla tasolla pitäminen, eli aina niin vitun loppuun asti puristaminen, kun vaan ukosta mitenkään lähtee.

2) Liittyen ykköseen, olkapäiden ylirasittaminen ja jatkuva kipuilu. Jos meinaa panostaa täysillä penkkipunnerrukseen, niin pitää vähentää rajusti tai lopettaa kokonaan olkapääreeni, harrastaa enintään kiertäjäkalvosinjumppailua. Tämän takia penkkipunnerrus on jonkun verran kyykkyä ja maastanostoa jäljessä (siis suhteellisesti, absoluuttisissa kilomäärissähän niin kuuluukin toki olla). Kyykkyyn ja maveen olen suht tyytyväinen, penkkiin en.

3) En pistänyt syömisiäni aiemmin kuntoon. Reenatakin olisi voinut fiksummin, mutta erityisesti syömiset olisi pitänyt pistää paremmalle tolalle aiemmin (vieläkin on tietysti korjaamisen varaa paljonkin).

4) Tärkeysjärjestyksien pistäminen kuntoon. Tuo on vieläkin työn alla. En vaan osaa päättää, mitä haluan, haluanko sutjakan ja kokonaisvaltaisesti fyysisesti kykenevän kropan (voima, nopeus, kestävyys ja notkeus kaikkia sopivasti), vai paksun woemanostajan fysiikan ja suorituskyvyn. Nojoo, ehkä voi saada molemmat, viitaten nikin Jalla voimiin ja kroppaan.

 

[Ludvig]

Alussa suurimpia virheitä kyykyn ja maastavedon puuttuminen reeneissä. Eli helevetisti yläkroppaa ja etenkin penkki+hauis (RHP . Tätä ei tosin kestänyt kovin kauaa.

Sitte ku oppi reenaamaan tasapuolisesti niin seuraava virje olikin samojen painojen, sarja- ja toistomäärien toistaminen reenistä toiseen. Ja nelijakosessa ohjelmassa. Tosin koskaan mitään varsinaista ohjelmaa ei tullu tehtyä. Ei hyvä.
Niin ja alussa tietenkin tämä perinteinen eli joka reenin joka sarja hamaan loppuun saakka.

Nykyisin tulee tehtyä aina jokin ohjelma, jota noudattaa tietyn jakson, oli se sitten 2 tai 6 kk. Tästä ylös sitten reenipainoja, miten ne on kasvanu (jos ylipäätään on ). Reenipäiväkirja ahkeraan käyttöön ja opitaan virheistä ja pyritään selvittämään, mikä toimii ja mikä ei. Ohjelman alussa asetan aina tavoitteet.

Tärkeintä on sarjapainojen jatkuva kehitys ja terveenä pysyminen. Ei haittaa, vaikka kehitys on hidasta, pikkuhiljaa vaan ylöspäin, kunhan paikat pysyy kunnossa.

Ja entistä enemmän panostusta ravintoon.

 

[Fighter1157]

Hyvä tredi, itsekin ajattelin perustaa tällaisen mutta se sitten jäi johonkin.. Tän tredin lukemalla voi säästää "treenivuosia" oppimalla muiden virheistä.

1. Hemmetin pitkään väänsin 4 jakoisella ja kyllähän sitä kehitystäkin tuli, mutta kun vaihdoin 2 jakoiseen niin tulokset paljon paremmin ja selvästi kroppa joutui kokonaisuudessaan kovemmalle rasitukselle. Tosin kroppa tietenkin tottuu tähänkin treeniin jossain vaiheessa. Eli esimerkkinä ei ehkä kannata vääntää neljää liikettä tissille jos kaksi viimeistä liikettä menee harakoille kun ei jaksa tai paremminkin viitsi vetää täysillä. Tiedät kyllä itse heittäydytkö laiskaksi viimeisissä liikkeissä.

2. Tulihan tämä syöminenkin jo täällä mutta ei voi korostaa tarpeeksi. Myös selvästi parantunut treenitehot ja voimat kun on panostanut ruokailuun kunnolla! Treenin jälkeisellä aterialla ja aamupalalla ei kannata säästellä vaan tällöin syödään päivän suurimmat hiilariannokset protua tietenkään unohtamatta.

3. Kannattaa seurata omaa kuntoaan ettei mikään lihasryhmä jää suhteessa vähemmälle kehitykselle kuin muut. Ei ole kivaa jos ryhti kääntyy eteen kun selkä ja takaolkapäät eivät jaksa pitää hartioita oikeassa linjassa kun rintaa on treenattu eniten. Tästä saattaa aiheutua niskakipuja ja onhan se ikävän näköistäkin! Etkä saa välttämättä apua ongelmaasi vaikkapa Ronnie Colemanin treeniohjelmasta vaan kokeilemalla erilaisia treenejä jotka sopivat sinulle parhaiten tai kyselemällä viisaammilta neuvoja.

Lihasryhmien väliset sarjamäärät eivät ole ainoa merkitsevä asia monilla joku lihasryhmä saattaa kehittyä vaan helpommin kuin muut. Hyvänä esimerkkinä juuri tuo kaikkien rakastama rinta!

4. Treenipäivä varmistaa sarjapainojen nousun erittäin tehokkaasti! Joko teet seuraavalla treenikerralla samalla painolla samassa liikkeessä enemmän toistoja tai lisäät painoja ja teet niin monta kuin jaksat.

Taas tuli monille itsestäänselvyyksiä, sorry! Mutta väitän että olisin aika paljon kovemmassa kunnossa jos jo silloin 15-vuotiaana olisi syönyt kunnolla ja treenannut "oikeammin". Fiksu pääsee vähemmällä.

 

[Mies847]

Alussa perinteiset mokat eli treeni melkein pelkkää penkkiä, muita lihasryhmiä satunnaisesti. Ja oikeastaan pahin moka oli että en syöny riittävästi. Pitkään paino oli ~75 kg ja mies pelkkä naru vaikka voimaa suht hyvin tulikin. Eron tuosta nykyiseen huomaa siinä että lihasmassaa on enemmän mutta esim hauiskäännössä (joka ei ole ikinä lempiliikkeisiin kuulunut) en saa tehtyä lyhyitä sarjoja samalla painolla kuin ennen.
Tiivistettynä: Se entinen ~6-12 toiston sarjojen hinkkaaminen suht vähäisellä syönnillä sai kuitenkin tuotettua voimaa mutta lihasta ilman ruokaa ei isommin saanut tehtyä.

 

[Timba79]

Hohoho, osuvat ketju. Meikäläinen on tehnyt varmaan kaikki olemassa olevat mokat. :D

Silloin joskus 15-16 vuotiaana harrastettiin varmaan vuosi sitä perinteistä RHP-treeniä. Porukoilla oli penkki kellarissa ja sitähän sitten hinkattiin jopa jokapäivä. No nousihan se maaginen satku aika nopeeta, mutta jos tuolloin olisi osannut edes vähän treenata koko kroppaa, niin olisi sitä kehitystä tullut vähän muuallekin. No innostuskin sitten lopulta lopahti ja oltiin varmaan parivuotta ilman treeniä.

4,5 vuotta sitten aloitin tämän nykyisen treeniurani ja alussa nyt meni kaikki perseelleen. Ohjelman sentään tajusin tehdä, joku perus 4-jakoinen se oli. Mutta alussa ei ollut edes palautusjuomaa mukana ja ruokavalio oli muutenkin niin perseellään kun olla voi. Syötiin mitä syötiin, jos syötiin ja käsite proteiini ei ollut varmaan edes selvillä millään tavalla. Tähän tuli kunnolla muutos vasta reilut pari vuotta sitten kun löysin tämän maagisen osoitteen www.pakkotoisto.com Tuli tota ennen sentään palkkari mukaan, mutta muuten ruokavalio oli just sitä mitä se oli ja kehitys sen mukaista.

Ja vielä tässä vaiheessakin oli virheenä tuo 4-jakoisella hinkkailu. 5-jakoisen mukaantultua sain sentään jaloille hyvää kehitystä aikaiseen, mutta sitten tajusin vihdoin kokeilla 2-jakoista ohjelmaa ja sillä tiellä ollaan. Joskus on toki kiva vetästä 4-5 jakoisellakin joku pätkä välissä jo ihan vaihtelunkin vuoksi, mutta ainakin mulla treenin perusta on tällä hetkellä kovaa tehty 2-jakoinen ohjelma.

 

[Mocca81]

Hei Fighter1157, Timba79 ja muutkin, voitteko kertoa vähän tarkemmin, että miksi tuo 4-jakoinen ei ole toiminut??
Itse olen juuri vaihtanut sellaiseen. Säännöllistä treeniä on takana vajaa vuosi, josta ehkä puoli vuotta kovempaa. Salin ohjaaja minulle tuota 4-jakoista ehdotti.
Tietysti nämä on yksilöllisiä juttuja, mutta noin yleensä, mitä vikaa 4-jakoisessa ja kenelle se sitten sopii?