Elokuva-arvostelut!

Meta title: 🎬🔥 Elokuva-arvostelut räjäyttää totuuden valkokankaasta 🔥🎬

Meta description: Tykittäen suoraan ytimeen: rehelliset arviot, kovat tuomiot ja armoton Pakkis-asenne ilman filttereitä.


Transporter 2 :4: Tosi hyvä. Paljon parempi kuin ykkösosa, vaikka juoni olikin kutakuinkin samanlainen: Statham ajaa ja lahtaa. Pari kohtausta sai kuitenkin hymähtämään:
1) Statham hyppää autolla parkkihallista toiseen
2) Statham irrottaa autonsa pohjaan asetetun pommin hyppäämällä autollaan nosturikoukkua päin.
No, ainakin oli hauskaa. Pohdintaa:
Miksi sen naispaholaisen oli muuten pakko olla niin ruma? Ja miksi se olisi muka kulkenut joka paikkaan alusvaatteisillaan...?
Transporter 3 :3: Ihan hyvä tämäkin, aikalailla samaa tasoa ykkösosan kanssa. Tuntui kyllä oudolta nähdä Knepper vetämässä jotain muuta kuin T-Bagin roolia.

We Were Soldiers :5: Aivan mahtava leffa. Todella paljon itse sotimista, mutta myös dramaattisia kohtauksia.

Bangkok Dangerous :4: Hyvä toimintapätkä. Vähän erilainen, eikä mikään tusinapätkä. Nicolas Cage hoiti hommansa vakuuttavasti.

Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull :3: Ihan okei seikkailuleffa, joka eteni kiitettävän nopeasti. Paljon hauskoja kohtauksia, mutta mukaan mahtui kyllä myös muutama :david:-hetki.
 
Marked for Death
Steven Seagalin heikoimpia. Steven on kuin hieno viini joka paranee vanhetessaan. Paranemisella tarkoitan toisten mätkimistä ja luiden katkomista. Tämä ei ollut kiinnostava ja jamaikalaiset pahis-voodoojätkät lähinnä huvitti.
 
Armored (2009) :2:
armoured-armored-poster-1.jpg


Aika vaisu elokuva oli vaikka näyttelijäkaarti olikin mielestäni kohtuu hyvä (mm. Matt Dillon, Jean Reno, Laurence Fishburne, sekä paosta Amaury Nolasco)

Musiikki ja autojen äänet plussaa.
 
:offtopic:

Voisko niitä leffoja arvostella vähän pitemmästi kuin 2-3 lausetta? Esimerkiksi JN:n arvostelu Repomenistä oli hyvä. Linkki IMDB:en vois olla kans aina mukana. Imo ketään ei kiinnosta jos käy sanoon "ihan perussettii, ohjaajan vaimo taitaa olla ruma, 5/5". :jahas:
 
:offtopic:

Voisko niitä leffoja arvostella vähän pitemmästi kuin 2-3 lausetta? Esimerkiksi JN:n arvostelu Repomenistä oli hyvä. Linkki IMDB:en vois olla kans aina mukana. Imo ketään ei kiinnosta jos käy sanoon "ihan perussettii, ohjaajan vaimo taitaa olla ruma, 5/5". :jahas:

Oon samaa mieltä, Kalabob voi jatkossa kirjoittaa vähän kattavammin, jos ainoa tarkoitus on laittaa tähdet näkyviin niin jatkossa poistellaan noita viestejä. "aika perussettii. Loppu pilas koko leffan." ei ole arvostelu, se on vain toteamus.
 
The Book Of Eli :4:

Huippu leffa. Tuli aika paljolti mieleen Fallout 3:n maailma tuosta autiomaasta. Denzeliltä taas aivan loistava roolisuoritus.
 
Lord Of The Rings - The Fellowship of the Ring :4:½

Huippu leffa. Tuli aika paljolti mieleen omat seikkailut metsissä pienenä. Elijahilta taas aivan loistava roolisuoritus.
 
Snatch (2000) :4:

Ohjaaja Guy Ritchien klassikko ja mestariteos. Jos en olisi nähnyt Lock, Stock and Two Smoking Barrelsia, Snatch olisi saattanut saada täydet viisi tähteä. Vinnie Jones on leffassa niin kova jätkä, että jättää lievästi ärsyttävän Brad Pittinkin varjoonsa. Pittilläkin on toki hyvät hetkensä röyhkeänä ja rohkeana nyrkkisankarina: pari kyyneltäkin pääsee 90-luvun sydäntenmurskaaja tirauttamaan. Jason Statham on jälleen kerran omaa luokkaansa. Stathamista on pahaa vauhtia tulossa yksi suosikkinäyttelijöistäni, Crankista huolimatta. Snatchin parhaat namupalat tarjoillaan kuitenkin tummaihoisten epäonnisten amatööriryöstelijöiden muodossa. Jotkin yhteensattumat tuntuvat vähän turhan hatusta vedetyiltä, mutta deus ex machina -meiningiltä vältytään. Hieman häiritsemään jäävästä loppuratkaisusta huolimatta kaikin tavoin menevä, hyvätempoinen ja viihdyttävä elokuva.

...

Lock, Stock and Two Smoking Barrels (1998) :5:

Guy Ritchie esittelee kaksi tulevaa luottonäyttelijäänsä, Jason Stathamin ja Vinnie Jonesin, elokuvassa, josta ei odottamattomia juonenkäänteitä ja ironisia kohtalonoikkuja puutu. Snatchin tavoin Lock, Stock and Two Smoking Barrelsissa pojanviikarit sotkeutuvat isojen poikien leikkeihin, mutta LSTSB on julmalla tavalla maanläheisempi ja realistisempi ja henkilöhahmoihin on helpompi samaistua. Snatchiin verrattuna tarinan elementtejä ja henkilöiden välisiä konflikteja on vähän, mutta ne ovat sitäkin herkullisempia. Brad Pittin Snatchissa esittämän kiertolaisen kaltaista turhaa kovajätkä-hahmoa ei ole, vaan henkilöhahmot ovat toinen toistaan surkuhupaisampia (lukuun ottamatta tosiäijä Vinnie Jonesia, totta kai). Tunnelmaa ja humoristisia tilanteita höystetään osuvilla musiikkivalinnoilla. LSTSB:n huumori on aitoa ja alkuperäistä siinä, missä Snatch tuntuu hieman kömpelöltä, vaikkakin ajoittain myös nauruhermoja kutkuttavalta kopiolta. Lock, Stock and Smoking Barrels on Guy Ritchien omaperäinen ryöstelyseikkailukomedia, joka pitää katsojan otteessaan alusta loppuun asti.

Sitaatti: "This is fucked. No money, no weed. It's all been replaced by a pile of corpses."
 
Let the Right One In (2008) :5:-

let_the_right_one_in_swedish.jpg


Let the Right One In on koskettava, taianomainen nykysatu pojan ja vampyyrin välisestä ystävyydestä, jota surumielinen musiikki ja talvisen Ruotsin maisemat tukevat. Varsinkin elokuvan alku puhuttelee kauneudellaan: skandinaaviset metsä- ja järvimaisemat sekä lähiömiljöö tuovat mieleen oman lapsuuteni leikkipaikat. Tunnelma vaihtelee pelosta ja kauhusta suruun ja haikeuteen välissä kimaltelevien ilonpilkahdusten luodessa oman kauniin lisäsävynsä elokuvan tunnemaailman värisikermään. Lapsuuden piilevän seksuaalisuuden katkeransuloista kipeyttä käsitellään osuvasti ja päähenkilöiden tunnetiloihin pystyy samaistumaan yllättävän hyvin. Ainoana miinuksena on elokuvan ajoittainen suoraviivaisuus; hieman enemmän olisi voitu jättää katsojan mielikuvituksen varaan. Yhdellä lauseella Let the Right One In on unohtumaton tarina puhtaasta ja viattomasta rakkaudesta, jota mitkään rajat eivät pidättele.
 
3:10 to Yuma :4:

3-10-to-yuma-poster-1.jpg


Lyhyesti kerrottunahan elokuvassa seurataan Balen (Dan Evans) matkaa saattamassa Crowea (Ben Wadea, rosvojengin pomoa) Yumaan menevään junaan.
Pitkästä aikaa western elokuva josta pidin! Pääosissa yksi lempinäyttelijöistäni Christian Bale (ei kyllä tässä elokuvassa ollut parhaimmillaan) sekä Gladiaattoristakin tuttu Russel Crowe. Myös Ben Foster vetää mainion roolin Crowen rosvojengin kakkosmiehenä. Ainut mikä elokuvassa meni yli oli elokuvan loppuvaiheilla oleva hollywood tyylinen äksönpläjäys, jossa aseet lauloivat julmetusti mutta luodit ja haulit taas eivät osu.
Suosittelenkin elokuvaa westernelokuvista pitäville!

http://www.imdb.com/title/tt0381849/plotsummary
 
Wild Things :2:

Wild Things on kohtalaisen viihdyttävää kuraa. Kuin pornoa (ilman pornoa), jossa on juoni (tosin melko surkea ja ylipitkä sellainen). Dialogi on keskinkertaisesti kirjoitettua ja juonenkäänteet korniudessaan joko ennalta-arvattavia tai aivan älyttömiä. Tälle leffalle on kuitenkin pakko antaa kaksi tähteä: yksi Denise Richardsille ja toinen Neve Campbellille, jotka ovat muutamassa harmillisen harvassa kohtauksessa melkoisen hotteja vähissä vaatteissa.
Matt Dillonin roolihahmo, joka käyttää härskisti isäkompleksista kärsivää oppilasta hyväkseen, sai mut miettimään, pitäiskö pyrkiä esim professoriksi yliopistoon.
 
Lock, Stock and Two Smoking Barrels (1998) :5:

Guy Ritchie esittelee kaksi tulevaa luottonäyttelijäänsä, Jason Stathamin ja Vinnie Jonesin, elokuvassa, josta ei odottamattomia juonenkäänteitä ja ironisia kohtalonoikkuja puutu. Snatchin tavoin Lock, Stock and Two Smoking Barrelsissa pojanviikarit sotkeutuvat isojen poikien leikkeihin, mutta LSTSB on julmalla tavalla maanläheisempi ja realistisempi ja henkilöhahmoihin on helpompi samaistua. Snatchiin verrattuna tarinan elementtejä ja henkilöiden välisiä konflikteja on vähän, mutta ne ovat sitäkin herkullisempia. Brad Pittin Snatchissa esittämän kiertolaisen kaltaista turhaa kovajätkä-hahmoa ei ole, vaan henkilöhahmot ovat toinen toistaan surkuhupaisampia (lukuun ottamatta tosiäijä Vinnie Jonesia, totta kai). Tunnelmaa ja humoristisia tilanteita höystetään osuvilla musiikkivalinnoilla. LSTSB:n huumori on aitoa ja alkuperäistä siinä, missä Snatch tuntuu hieman kömpelöltä, vaikkakin ajoittain myös nauruhermoja kutkuttavalta kopiolta. Lock, Stock and Smoking Barrels on Guy Ritchien omaperäinen ryöstelyseikkailukomedia, joka pitää katsojan otteessaan alusta loppuun asti.

Sitaatti: "This is fucked. No money, no weed. It's all been replaced by a pile of corpses."

Täysin samaa mieltä leffasta, ehdottomasti katsomisen arvoinen. Lisähuomiona vielä yhtenä näyttelijänä Lenny McLean, ihan aito gangsteri ja ilmeisesti aikansa "britannian kovin mies". Wikipediasta huvitti ainakin seuraavat pari tarinaa, tässä tiivistettynä:

1. Miehelle myydään joskus myöhäisteini-iässä auto, joka hajoaa kotimatkalla kaupasta. Tottakai vittuuntuneena lähdetään vaatimaan rahoja takaisin. Myyjä kieltäytyy mutta lupaa sitte uuden Fordin, jos Lenny suostuu tappelemaan jossain takapihan matsissa kauppiaan omaa miestä vastaan. Kaveri tyrmää 213cm ja yli 127-kiloisen jätkän alle minuutissa :D

2. Mafia järjestää New Yorkissa matsin jossa Lennyä vastassa on suuresti mafian keskuudessa mainetta niittänyt ja "New Yorkin kovin mies" John McCormack. Kaveri tippuu alle 3 minuutissa ja Stallonekin toteaa miehen olevan "todellinen Rocky".

http://en.wikipedia.org/wiki/Lenny_McLean

Täytyy myöntää että vaikken väkivaltaa sinänsä mitenkään ihannoi, niin tällaiset täysin "erilaiset" elämänkerrat kiehtoo kyllä aina ja taitaapa mennä toi The Guv'nor tilaukseen..
 
Lock, Stock and Two Smoking Barrels (1998) :5:

Guy Ritchie esittelee kaksi tulevaa luottonäyttelijäänsä, Jason Stathamin ja Vinnie Jonesin, elokuvassa, josta ei odottamattomia juonenkäänteitä ja ironisia kohtalonoikkuja puutu. Snatchin tavoin Lock, Stock and Two Smoking Barrelsissa pojanviikarit sotkeutuvat isojen poikien leikkeihin, mutta LSTSB on julmalla tavalla maanläheisempi ja realistisempi ja henkilöhahmoihin on helpompi samaistua. Snatchiin verrattuna tarinan elementtejä ja henkilöiden välisiä konflikteja on vähän, mutta ne ovat sitäkin herkullisempia. Brad Pittin Snatchissa esittämän kiertolaisen kaltaista turhaa kovajätkä-hahmoa ei ole, vaan henkilöhahmot ovat toinen toistaan surkuhupaisampia (lukuun ottamatta tosiäijä Vinnie Jonesia, totta kai). Tunnelmaa ja humoristisia tilanteita höystetään osuvilla musiikkivalinnoilla. LSTSB:n huumori on aitoa ja alkuperäistä siinä, missä Snatch tuntuu hieman kömpelöltä, vaikkakin ajoittain myös nauruhermoja kutkuttavalta kopiolta. Lock, Stock and Smoking Barrels on Guy Ritchien omaperäinen ryöstelyseikkailukomedia, joka pitää katsojan otteessaan alusta loppuun asti.

Sitaatti: "This is fucked. No money, no weed. It's all been replaced by a pile of corpses."

Jos olisi ihan pakko ase ohimolla mainita yksi leffa, joka on ylitse muiden, se olisi LSTSB.
 
Lord Of The Rings – The Two Towers :4:

LOTRTTTmovie.jpg


Trilogian keskimmäinen leffa, joka ei sytyttänyt niin paljoa kuin ensimmäinen osa. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että myös Kaksi tornia onnistuu loistavasti elokuvana viihdyttämään katsojiaan.

Kaksi Tornia kutoo yhteen monia juonellisia kokonaisuuksia, kuten Frodon (Elijah Wood) ja Samin (Sean Astin) vaikean matkan kohti Mordorin pimeää maata, Merrin (Dominic Monaghan) ja Pippinin (Billy Boyd) sekä muiden sormuksen saattueen jäsenten kohtalon. Aragorn (Viggo Mortensen), haltia Legolas (Orlando Bloom) ja kääpiö Gimli (John Rhys-Davies) päätyvät Rohanin maahan käymään epätoivoista sotaa vanhan kuninkaan, Théodenin (Bernard Hill), rinnalla. Myös Gandalf-velho (Ian McKellen) palaa juuri, kun hätä on suurin. Kaikesta huolimatta toivon valo tuntuu katoavan Keski-Maasta, kun mustan ruhtinaan Sauronin ja hänen puolelleen kääntyneen velhon Sarumanin (Christopher Lee) valtavat armeijat marssivat eteenpäin.

sauron.jpg


Peter Jacksonin upeat visiot ja mahtipontinen ohjaus pääsee tämänkaltaisessa leffassa täysin oikeuksiinsa. Jackson käyttää hienoja musiikkeja mitä sopivimmissa kohdissa, mutta ei silti sorru liioittelemaan leffan mahtipontisuudessa, vaan pysyy sopivasta maan kamaralla. Näyttelijä työt ovat upeaa katseltavaa, vaikka monien hyvien näyttelijöiden osa (esim. Hugo Weaving) jääkin valitettavan pieneksi. Näyttelijät sopivat silti osiinsa paremmin kuin hyvin ja nyt trilogian jälkeen onkin vaikea edes kuvitella ketään muuta kuin Viggo Mortensenia Aragonina tai Ian McKellenia Gandalffina. Klonkun äänenä toimiva Andy Serkis vetää kyllä aikamoista yhden miehen showta. Bonusmateriaalissa Serkins pistää itsensä täysillä likoon, hyppimällä pari asteisessa lätäkössä, tai puhumalla itsekseen. Serkins on siis paljon muutakin kuin Klonkun inisevä ääni. Kaiken kaikkiaan siis näyttelijätyö on upeaa. Hahmot ovat myös oikeasti kiinnostavia ja heidän kohtalostaan välittää, varsinkin Frodon ja Samin jo ennalta tuhoon tuomittu matka, näyttää vain vaikeutuvan askel askeleelta.

Mielenkiintoisin hahmo on kuitenkin Klonkku. Pirstomielisellä luuviululla on mielenkiintoinen rakkaus/viha -suhde sormukseen ja muutenkin Klonkku on porukan hienoin ja kekseliän hahmo. Erikoistehosteet ovat silmiä hivelevän hienoa. Klonkun animoinnista erilaisiin paikkoihin erikoistehosteet ovat upeaa laatua, eivätkä pistä tönkköydellään missään vaiheessa silmään. Lavastukset ja puvustukset on myös hoidettu huolella ja varsinkin tyylillä

calendario-gollum.jpg


Ohjaaja Peter Jackson on jälleen luonut jännittävän, visuaalisesti näyttävän ja puitteiltaan uskomattoman elokuvan, joka pitää hellittämättä otteessaan; liki kolmetuntinen elokuva ei tunnu mittaiseltaan, mikä on aina hyvä merkki. Oli miten oli, saagan toinen osa on hieno elokuva. Keski-maa on sanoinkuvaamattoman kaunis, ja kirja antaa lukeneille sen verran hyvän pohjan, ettei jonkinasteinen hengettömyys juuri menoa haittaa.

Yhteenveto: Elokuva on visuaalisesti yhtä suurta tykitystä kuin ensimmäinenkin osa, mutta tarinan kerrontaan on laitettu pari hieman outoa juonenkäännettä, joista jälleen Tolkien-fanit pääsevät kuittailemaan ohjaaja Peter Jacksonille. Parhaimman näyttelijän palkinnon vie Klonkkuna esiintynyt Andy Serkis, joka on roolissaa lähes täydellinen. Elokuvana Kaksi Tornia on hyvä, mutta jotain jää silti puuttumaan. Hahmot tuntuvat osittain irtonaisilta, eikä juoneen ole saatu tarpeeksi syvyyttä. En odottanut elokuvalta paljoa edelliseen mestariteokseen verrattuna.
 
Back
Ylös Bottom