Elokuva-arvostelut!

[Tigre]

It (2017)
http://www.imdb.com/title/tt1396484/

Alkukohtaus oli siisti, mm kun vettä satoi kaatamalla, se luo aina hienoa tunnelmaa leffoissa. Sitten se alussa viemärissä oleva pelle oli helevetin ahdistavan näköinen, saati kun se sitten... olin siinä kohtaa ihan että MITÄ V*TTUA... astetta karumpaa meininkiä.

Kauhun kohde eli pelle oli ihan helkkarin mukavaa vaihtelua kauhuleffoihin. En oo koskaan pelle kauhuleffoja nähnyt, en edes sitä tämän leffan alkuperäisversiota, niin se pelle oli mulle tosi piristävä kauhuleffan pahikseksi. Pelle oli kyllä oikeasti tosi pelottavan näköinen. Siitä plussaa. Hitto nään varmaan tosta kuvasta painajaisia. Monet kauhukohtaukset oli visuaalisesti tyylikkäitä kera tosi hyvien äänitehosteiden. Vaikka pelle oli pelottavan näköinen, niin mua jäi harmittamaan kun tykkään säikytyskohtauksista niin tässä en säikähtänyt kuin yhden kerran alussa, kun se pelle oli siellä viemärissä. muut kauhukohtaukset yritti kanssa säikäyttää mutta ei onnistuneet siinä vaikka oli kuulokkeet täysillä päällä. Hienon näköisiä ja kekseliäitäkin kauhukohtaukset ja tunnelmaltaan pelottavia olivat vaikka ei säikkynyt niistä.

Sitten niitä leffan huonoja puolia. Tässä keskityttiin ihan hirveästi epäolennaisiin juttuihin ihan liikaa. Saadaan mm uusia koulukavereita, sitten on ihastumista ilmassa, koulukiusaamista jne. ihan hyvin rakennettuja henkilöhahmoja ja hahmojen kehitys leffan aikana hyvää tasoa, et ei siinä mitään, mutta noihin asioihin panostettiin siis aivan liikaa.

Miinusta myös joistakin kappalevalinnoista, hajotti kyllä leffan tunnelman kokonaan aika ajoin. Välillä jotain heviräminää ja sit myös yhdessä kohtaa jotain iloista musiikkia ihan ihme kohdassa. Nuo musat oikeasti katkaisi leffan tiiviyden tunteen.

Ohjaaja on muutes laittanut lapsinäyttelijät "pikkuisen" kiroilemaan. Vittu sana kuului leffan aikana varmaan ainakin 30 kertaa

Kiteytettynä pelle onnistuneen näköinen ja hienoja kauhukohtauksia, mutta liikaa henkilöhahmojen välisiä juttuja, eikä itse varsinaista asiaa. Ei kovin tiiviin tuntuinen kauhuleffa, mut kyllä tän katsoi.

7½

 

[Tigre]

Manchester by the Sea (2017) - Imdb 7,9
http://www.imdb.com/title/tt4034228/

Vanhemman veljensä Joen kuoltua Lee Chandler palaa Manchester-by-the-Sean pikkukaupunkiin huolehtimaan veljenpojastaan Patrickista. Siellä Lee joutuu kohtaamaan menneisyytensä, joka erotti hänet vaimostaan Randista, sekä yhteisön, jossa hän varttui lapsena.

Todella hyvä leffa oli. Dialogi on aivan pirun kovaa tasoa ja Casey Affleck on musta kyllä älyttömän hyvä näyttelijä, joka pitää tätä leffaa hyvin kasassa ja voitti ansaitusti Oscarin roolistaan. Hänen esittämä henkilöhahmo Lee on todella salamyhkäinen luonteeltaan ja leffassa päästään loppupuoliskolla pikkuhiljaa pinnan alle että mitä siellä pääkopassa pohjimmiltaan liikkuu ja se on tosi mielenkiintoista seurattavaa koko ajan, että millainen mies on oikein pohjimmiltaan ja mikä aiheuttaa mm hänen väkivaltaisuuden/vihamielisyyden/vähäeleisyyden ja itsetuhoisuuden että mistä kaikki kumpuaa. Hänen muuttaessa Manchesteriin hän joutuu kohtaamaan hänen vanhat demonit. Miehen pään sisällä käy sellainen myllerrys koko ajan että. Veljen kuolema, surun käsittely, siitä toipuminen, syyllisyyden tunne, itseviha ja ne muistoihin liittyvät demonit. Afflcek on melkein koko leffan ajan hyvin apaattinen ja vähäeleinen, mutta esim poliisien kuulustelussa miehen naamasta ja olemuksessta näkyi sellainen väsymys ja sisäinen tuska hänen pitäessä tunteensa sisällään. Gifissä on kyseinen kohtaus.

Ehkä leffan paras kohtaus on aika lopussa kun Lee ja hänen exä juttelevat kadulla niin molemmilta näyttelijöiltä aivan mielettömän kovaa roolia ja siinä mies lopulta ekaa kertaa alkaa murtua. Tosi hieno kohtaus. Sitten sellainen juttu että kuolleen veljen pojan kanssa Leellä on todella vaikeaa tulla sopuun keskenään, mm kun poika haluaa jäädä nykyiseen kaupunkiin tyttöystävineen ja bändineen, mutta Lee haluaa helevettin koko paikasta. Riittely on jatkuvaa ja hyvin realistisen tuntuista dialogia tuossakin asiassa. Loppuratkaisu on koskettava,

Spoiler

Lee viimein katsoo peiliin ja "keskustelee" itsensä kanssa käyden läpi pääkoppansa sisäisiä asioita.

Hyvin älykäs ja syvällinen elokuva, jossa katsojalle ei selitetä rautalangasta asioita, vaan katsoja saa itse tehdä johtopäätökset asioista ja leffan pointista.

9

 

[Tigre]

The Girl with All the Gifts (2016) - Imdb 6,7
http://www.imdb.com/title/tt4547056/

Mystinen sieni infektio tekee ihmisistä zombeja ja tauti leviää maailmalla ja Isossa-Britanniassa ihmiset on eristetty eräänlaiseen bunkkeriin turvaan ulkomaailman uhilta. tautiin sairastuneita lapsia kuljetetaan päivittäin selleistä tuoliin sidottuina luokkatunneille opiskelemaan. Yksi lapsista erottuu täysin muista, hän on ikäisekseen lähes yliluonnollisen älykäs ja innokas opiskelemaan ja joka tervehtii joka päivä mm sotilaita ja kiittää aina iloisesti. Tyttö on luokasta ainoa joka kykenee olemaan myös täysin normaali vaikka on zombie. Mikä ihme tyttö oikein on ja minkälaista osuutta ja hyötyä/merkitystä hänellä on kaikessa? Siitä on leffassa kysymys. Tosi erilainen zombieleffa kuin yleensä, hyvällä tavalla. Tässä on keksitty uutta freesiä ideaa kyseiseen genreen. Tuollainen mystinen, todella viisas ja normaaliksi kykenevä zombietyttö on tosi hyvä keksintö leffaan. Leffa on alusta asti erikoinen koska ollaan siellä bunkkerissa ja jostain ihmeen syystä opiskellaan päivittäin siellä ja sitten on vielä se mystinen tyttö kysymysmerkkinä. Erikoisuuden takia leffa piti alusta asti otteessa ja mielenkiinnon yllä.

Kun bunkkeriin hyökätään niin porukka lähtee juoksemaan kaoottiseen sekasortoon ulos zombeja karkuun ja sotilaat yrittää ampua zombeja mahdollisimman paljon. Pari sotilasta, tytön opettaja ja tohtori selvisivät hyökkäyksestä, kun pääsivät panssariautolla karkuun ja tuosta kohtaa alkaa todella siisti tunnelmainen osuus kun kuljetaan rynnärit kädessä mm aavemaisessa kaupungissa. Nää kertomani jutut ei oo sit spoilereita vaan on leffan aika alkuasetelma eikä mitään oleellista juttua ole vielä tapahtunut juonessa.

Zombietyttö ja hänen opettajansa on tosi hyvin kirjoitettuja ja toteutettuja hahmoja ja he ovat erittäin hyviä ystäviä, joten toivoin että jotain tosi kauheaa käy heidän välille, koska se olisi karulla tavalla hyvä ratkaisu tämmöiseen zombieleffaan. se käykö niin vai eikö käy, niin siitä ei sen enempää kannata kertoakaan.

Musiikeista pakko maininta, ihan loistavia parhaimmillaan, jotka loi tosi hyvin jännittävää tunnelmaa.

Loppuratkaisu on karu, kun

Spoiler

taudin aiheuttavat itiöt, jotka ovat kasvaneet ja kietoutuneet valtavaan torniin kokonaan ja tyttö sytyttää koko tornin tuleen, jolloin kymmenet tuhannet itiöt poksahtavat ja tauti leviää täten ilmateitse ja se on käytännössä maailmanloppu

. Ihan loppu on myös tosi persoonallinen ja sitä ei osannut yhtään arvata etukäteen että se tulee noin loppumaan.

Mukavan persoonallinen ja erilainen zombieleffa ja pääosatyttö kyllä hyvin toteutettu hahmo, mut jos jotain miinusta pitää sanoa leffasta niin pakko rokottaa jonkin verran siitä, että leffa olisi voinut olla paljon ahdistavampi kuin mitä se nyt oli.
Vaikka tää oli hyvä zombieleffa, niin Train to Busan oli silti enemmän mieleeni. Se oli tosi mukavan ahdistava ja muutenkin ihan loistavasti tehty.

8+

 

[Tigre]

Mother! (2017)
http://www.imdb.com/title/tt5109784/

Tää oli kyllä pakko katsoa, Ihan vaan jo sen takia että tässä näyttelee mun suosikki naisnäyttelijä Jennifer Lawrence ja Daniel Day Lewisin jälkeen mun suosikki miesnäyttelijä Javier Bardem + sitten vielä Darren Aronofsky ohjaajana.

Eka lause mikä tulee leffasta ensimmäisenä mieleen on, SIIS EI SAATANA. Elokuva paljastui lopulta aivan sairaaksi. Mutta kerrotaan kuitenkin ekana alkuasetelma. Mies ja nainen asuvat isossa vanhassa kartanossa. Nainen haluaa remontoida talon uuteen uskoon ja mies yrittää pähkäillä kuuluisan runonsa kirjoittamisen kanssa. Yhtäkkiä ovelle ilmestyy muukalainen ja Bardemin esittämä mies toivottaa hänet tervetulleeksi ja pitää tästä muukalaisesta, koska hän kuulema pitää paljon miehen runosta. Pikkuhiljaa...

Jennifer Lawrence osaa näytellä uskomattoman hyvin häkeltynyttä, epäilevää, ärsyyntynyttä, pelokasta ja lopulta mieleltään totaalisesti järkyttynyttä henkilöä ja leffa nojaa aika paljon Jennifer Lawrenceen ja hänen näyttelyn/olemuksen kautta jännityksen ja tunnelman luomiseen. Bardem jäi harmittamaan mua tosi paljon. Loistava näyttelijä, mutta tässä hän ei päässyt loistamaan niin hyvin kuin normaalisti hahmon vähän kehnohkon toteutuken takia. Suht vähän sai myös ruutuaikaa Bardem ja pääosin Jennifer Lawrence oli oikeastaan koko ajan ruudussa ja leffan ehdoton päähenkilö.

Kun mies saa runonsa valmiiksi ja nyt raskaana oleva nainen on järjestänyt heille kahden kesken kunnon illallisen ja yhtäkkiä nainen huomaa miehensä seisovan ulkona miehen tekemään runoon rakastuneiden fanien kanssa ja...

Loppupuoliskolla leffa on niin kaoottinen, jollaista en muista äkkiseltään edes koskaan leffoissa nähneeni. Tuo kaaos ja se kun nainen huomaa ettei mies välitä raskaana olevasta naisestaan, vaan on mennyt sekaisin kuuluisaksi tulleesta runostaan. Nuo asiat saavat naisen mielen horjumaan josta tuli jollain tasolla Black Swan mieleen.

Eikä siinä vielä kaikki. Leffan kaaos ja erittäin sairas meininki kasvaa koko ajan räjähdyspisteeseen asti. Loppu on aivan karmea ja ihan helvetin sairas ja se on varmaan leffan tarkoituskin, saada katsoja järkyttymään.

Lopuksi eri asiaan. Darren Aronofskyn tapaan leffa sisältää mielikuvituksellisia hienon visuaalisia ja myös samalla surrealistisia ja metaforisia kohtauksia ja äänimaailma leffassa on erittäin hieno.
Ei kuitenkaan parhaita Aronofskyn leffoja. Laittaisin tällaiseen parhausjärjestykseen hänen leffat mitä nähnyt.

1. Requiem for a Dream

2. Black Swan

3. The Fountain

4. The Wrestler

5. Pi

6. Mother!

Tälle leffalle annan 9-

 

[schwartzy]

Vähä offtopiccina kysymys chris hemsworthista...

Thor leffoja tuli kateltua ja päätin ettiä että kui iso mies kyseessä niin netistä löytyy että on 6'3 (191cm) ja paino "vain" 91kg, käsi 16" (40,5cm) ja rinta 48" (121cm) pitääköhän noi paikkaansa? Meinaan näyttää isommalta

 

[Shane]

Vähä offtopiccina kysymys chris hemsworthista...

Thor leffoja tuli kateltua ja päätin ettiä että kui iso mies kyseessä niin netistä löytyy että on 6'3 (191cm) ja paino "vain" 91kg, käsi 16" (40,5cm) ja rinta 48" (121cm) pitääköhän noi paikkaansa? Meinaan näyttää isommalta

Isommalta kyllä näyttää mutta sen verran tiukassa kunnossa ainakin joissain rantakuvissa että se varmaan hämää. Näyttää kyllä n. 100-kiloiselta mutta IMO tuo 91 kg silti mahdollinen sillä kireydellä. Olihan Arskakin ohjaajajn pakottamana Stay Hungryssa n. 95 kg mutta normaali-ihmiseen verrattuna ihan kivasti lihasta kuitenkin.

 

[Antsukka]

The Commuter

Ihan okei Neeson-toimintaa. Premissi on hyvin samanlainen kuin Non-Stopissa, mutta miljöö on lentokoneen sijasta juna.

2,5/5

 

[Tigre]

The Eternal Zero (2013)
http://www.imdb.com/title/tt2404217/

Nuorten sisarusten maailma järkkyy, kun he saavat tietää perheen salaisuuden. Mies jota he ovat aina pitäneet isoisänään onkin isoäidin toinen aviomies. Ensimmäinen puoliso, heidän biologinen isoisänsä, oli itsemurhalentäjä, joka menehtyi toisen maailmansodan aikana. Sisarukset ottavat selvää isoisästään, mutta joutuvat törmäyskurssille tämän lentäjätovereiden kanssa. Iäkkäiden kamikaze-lentäjien vastustuksesta huolimatta sisaruket päättävät selvittää, millainen mies isoisä oikeasti oli ja kuinka hän päätyi kamikazeksi.

Tällaisen harvinaisuuden löysin discshopista. Ei oo muuten tullut animeja lukuunottamatta tällaisia Japanilaisia "oikeita" elokuvia nähtyä hirveästi näin äkkiseltään muisteltua.

Mielenkiintoinen leffa oli. Isoisän kamikaze asiaa käsitellään mm tietystä mielenkiintoisesta näkökulmasta. Vuonna 2004 isoisän lapsenlapset alkavat tutkia isoisänsä kamikaze juttua, millainen mies hän oli ja miksi ryhtyi kamikazeksi. He kyselevät useilta veteraaneilta asiasta ja tyyliin puolet veteraaneista sanovat, että mies oli pelkuri ja häpeäksi maalle. Toiset veteraanit taas pitivät miestä sankarina. Veteraanien puheita isoisästä sodassa kuunteli mielenkiinnolla, etenkin silloin kun eräiden veteraanien kertoessa isoisästä hypättiin aina välillä 1940 luvulle leffassa. Tuossa kohtaa leffassa iski kiinnostus, että millainen isoisä oikeasti oli kun hypättiin hänen nuoruuteen sota aikaan. Onko pelkuriksi väittäminen vaan pelkkää bullshittiä vai ei. Veteraanien tarinoiden lisäksi noissa sota aikaisissa kohtauksissa todella mielenkiintoisesti ja hyvin kerrotaan henkilötarinaa isoisästä, joka on tässä sota ajassa kersantti. Etenkin sota ajan kohtaukset oli kerronnaltaan/dialogiltaan otteessa pitäviä kuin koko leffa muutenkin ja se oli tosi kiinnostavaa seurattavaa että MIKSI hän ryhtyi kamikazeksi, vaikka hän oli luonteeltaan sellainen että haluaa selvitä taisteluista vältellen niitä ja päästä hengissä kotiin, joten mikä ihme oli miehen motiivi tehdä kamikaze isku? Tuo asia on leffan mielenkiintoisin juttu, kamikazelentäjä aiheen kuvauksen ohella.

Leffa on sotakuvaus sekä samalla henkilökuvaus yhdestä kamikaze lentäjästä. Kamikazelentäjä on imo tosi mielenkiintoinen ja erilainen aihe sotaleffalle ja se, että sotaa kuvataan Japanilaisten näkökulmasta on tosi mielenkiintoista kanssa. Leffa herätti kyllä ajatuksia että minkälaisia isänmaallisia hulluja nuo Japsit ovat olleet.

Japsinäyttelijät vetivät kyllä tunteella roolinsa huutaessa suoraan sydämestä. Ihan niinkuin vaikka esim Hopeanuolessa Japsiääninäyttelijät vetävät hirmuisella tunteella menemään huutaen. Taitaa olla Japsien perinteinen tapa näytellä huutamalla kun niin monesti sitä näkee.

Sitten leffan ulkonäöstä. Kun siirrytään leffassa sota aikaan, mm Pearl Harborin taisteluun, niin hyökkäys sinne oli tosi lyhyesti tehty, mutta todella näyttävän näköistä mm kun Japsit lensivät zeroilla pilvimassojen ja auringon sarastaessa pilvien välistä. Todella hienon näköinen leffa ulkoisesti, mm aivan upeita maisemia kuvataan ylhäältä näyttävissä lentokonetaistelukohtauksissa. Värimaailma on myös tosi hieno ja erikoistehosteet ihan hienoja.

Lopussa on hienosti ajatusta tullen sellainen ahaa! elämys yhteen aiempaan tapahtumaan, että mitä sillä silloin tarkoitettiin. Sävelet on hienoja kanssa leffassa, jotka sopi tosi hyvin leffan tunnelmaan. Loppulaulunkin jäin kuuntelemaan.

Leffassa ei merkittäviä miinuksia ole, jos jotain miinusta pitää sanoa, niin vaikka leffa oli tosi hyvä, niin se ei räjäyttänyt tajuntaa ollen kympin leffa.

9

 

[Tigre]

The Handmaiden (2016)
http://www.imdb.com/title/tt4016934/

Korea, 1930-luku. Eräs kreivi palkkaa Korealaisen tytön mukaan suureen ryöstöön. Tytön on ryhdyttävä erään aatelisnaisen palvelustytöksi ja saada nainen rakastumaan kreiviin, jotta kreivi pääsisi käsiksi naisen kalliiseen omaisuuteen.

Jumaliste tuli kyllä niin iloinen mieli, kun huomasin C Moressa että sinne oli tullut Chan-Wook Parkin uusin leffa. Eli ohjaajan joka on tehnyt Oldboyn! Ja tää leffahan oli aivan helkkarin hyvä niinkuin kyseiseltä ohjaajalta voi odottaakin.

Ihan mielenkiintoinen juoni tuollainen, että kaksi ihmistä suunnittelee ison ryöstön aatelisnaiselta saaden naisen ensin rakastumaan kreiviin eli ryöstön suunnittelijaan ja täten kreivi pääsisi käsiksi tosiaan naisen omaisuuteen eräällä tietyllä tavalla. Todella hienosti tehtyä juonittelua. Tuo ryöstösuunnitelman toteutus on osattu tehdä mielettömän hyvin ja todella otteessa pitävästi, niinkuin leffa muutenkin on todella tiukasti otteessa pitävä. Lisäksi pidän pirusti näistä Korealaisleffojen hidastempoisuudesta. Poikeaa niin paljon Hollywood leffoista. Sitten kaikessa juonittelussa leffassa tietyssä kohtaa tulee ihan puskista iso ylläri, jota ei osannut yhtään odottaa. Kaikki ei olekaan sitä miltä näyttää... Tosi toimiva ja hieno ylläri kyllä. Tuli sellainen kunnon VAU fiilis, kun eräs tosi iso asia olikin toisin leffassa.

Leffassa on eri lukuja ja toisessa luvussa kerrotaan miksi noin kävi ja se miksi noin kävi on se jo toinen ISO juonenkäänne leffassa ja leffan juoni paljastuu tuossa kohtaa todella ovelaksi kiekuraksi, jonka jälkeen sitten hienosti takaumien kautta näytetään kaikki pienet yksityiskohdat miksi kaikki meni niinkuin meni. eikä siinä vielä kaikki. Kun luulin että juonenkäänteet oli leffassa jo siinä, niin sitten niitä VAU ylläreitä tulikin vaan lisää ja lisää loppuun asti ollen miten sen nyt sanoisi, hirmuisen kiekurainen ympäri ämpäri sekoitettu taitava palapeli. Erittäin taitavasti kyhäilty kokonaisuus.

Tunnelma leffassa on todella hieno, joka johtuu mm hienosta hidastempoisesta kerronnasta, noiden juonikuvioiden toteutuksesta ja hahmojen välisestä kemiasta. Lisäksi hienoa tunnelmaa luo todella taidokkaat sävelet, jotka soi pitkin leffaa ja kuvaus, joka on todella upeaa jälkeä, mm kun kuvataan rehevän luonnon keskellä olevaa kartanoa tosi hienoineen lavastuksineen. Lisäksi kuvauksessa käytetään paljon lähikuvia mm kasvoihin, joissa katsetta nostetaan toisen henkilön silmiin, joka on tehokas keino luoda aitoa kemian tunnetta henkilöhahmojen välille ja samalla vallitsee hiljaisuus. Tuollaisen hienon vähäeleisen ja hienovaraisen ihastumisen lisäksi leffassa on myös paljon erotiikkaa ollen hyvin aistikas elokuva.

Jos jotain miinusta leffasta niin mm tokan luvun alussa on jotain pervoa tarinan lukemista ja joku ihme muka taidemainen kohtaus, jotain eroottista symboliikkaa, jotka oli musta tekotaiteellista paskaa ja tuon osuuden olisi voinut jättää pois leffasta. Pilasi leffan hienoa tiiviyttä tuo. Myös musta huumori ei oikein sopinut leffaan, paitsi yhdessä kohtaa repesin tosi pahasti kun kreivi oli piirtänyt kirjaan jotain lonkeropornoa, josta sitten se palvelustyttö hermostui siitä ja repi palasiksi kun katsoi että mitä v*ttua tää on xD

Mutta miinukset on tosi pieniä, kun katsotaan kokonaisuutta. Harvinaisen älykäs leffa, jossa vau fiiliksen aiheuttavia juonenkäänteitä riittää toisensa perään ja ne kaikki juonikuviot on ihan pirun hyvin tehty ja tunnelma musiikkeineen tosi hienoa.

10-

 

[Tigre]

Jungle (2017) - Imdb 6,7
http://www.imdb.com/title/tt3758172/

Nuori israelilaismies Yossi Ghinsberg hylkää turvallisen tulevaisuuden ja lähtee jahtaamaan unelmaansa Amazonin sademetsän salaperäisissä syvyyksissä. Vuoden ajan hän kulkee tunnettuja reittejä, mutta kun hän ja kaksi uutta matkakumppania, Kevin Gale ja Marcus Stamm, seuraavat synkän karismaattista Karl Ruchprecteriä viidakkoon, unelman toteutus muuttuu psyykkiseksi voimien ja rohkeuden mittelöksi.

Sen haluan sanoa muuten, että monesti laiskana paskana arvosteluissani leffan juonen kuvauksen kopsaan esim mm tällä kertaa viaplaysta on ylläoleva teksti, mutta itse arvostelun teen aina itse. Se on niin kätevää ja nopeaa mustata vaan teksti ja kopsata se kuin se että itse alkaisi juonen kuvausta kertomaan.

No niin ja sitten arvosteluun. Halusin katsoa tämän, koska houkutti tuollainen Amazonissa seikkailu, koska miljöö on niin siisti ja tykkään todella paljon niistä kaikenlaisista viidakon äänistä.
Leffa alkaa aika hätäisesti, päähenkilö kun saa alussa kavereita ja päähenkilö ja eräs tyttö ihastuvat vähän alussa toisiina, niin nuo kaksi asiaa on tosi epäuskottavan tuntuisesti tehty. Pirun nopeasti ollaan heti kavereita ja ihan kuin jo parhaita ystäviä. Se söi kyllä uskottavuutta leffasta paljon.

Jossain vaiheessa porukka alkaa riidellä kun tilanne viidakossa vakavoituu ja se on ihan hyvä juttu tällaiseen viidakossa selviytymisleffaan. Kaikki on vähän eri mieltä miten pitäisi toimia ja riitaahaan se aiheuttaa. Sopii hyvin tuollainen tän aiheiseen leffaan. Alkupuoliskolla soivista leppoisista musiikeista sen sijaan paljon miinusta, Söi jännittävyyttä tosi tehokkaasti.

Leffan loppupuolisko kun alkaa niin alkaa varsinainen selviytymiskamppailu viidakossa ja voi jumalauta. Leffassa ei ollut siis kertakaikkiaan MITÄÄN uutta ja omaperäistä. Pelkkää tylsää selviytymiskamppailua luontoa vastaan jonkalaista on nähty leffoissa 100 kertaa ennenkin ja selviytymiskamppailu ei kaikenlisäksi ollut ollenkaan jännittävää. Leffaa kun oli jäljellä 45 minuuttia, niin lopetin katsomisen koska en saanut leffasta sitten niin mitään irti. Tosi harvoin jätän leffan kesken mutta nyt oli pakko, mm myös sen takia kun tiesi jo etukäteen miten lopussa tulee käymään.

Kiteytettynä ei yhtään mitään omaperäistä/persoonallista, 100 kertaa nähtyä selviytymiskamppailua luonnossa ja vielä tosi tylsä sellainen.

Jos haluaa katsoa kunnon luonnossa selviytymiskamppailun niin mm The Edge, jossa on se kodiakinkarhu, niin se on ihan helvetisti parempi kuin tämä. Siinä on sentään ajatusta takana ja syvyyttä koko hommassa + tooodella ahdistava.

5+

 

[Tigre]

A Monster Calls (2016) - Imdb 7,5
http://www.imdb.com/title/tt3416532/

Nuorella Conorilla on vaikeaa - koulussa on rankkaa, ja hänen äitinsä on hyvin sairas, kuolemassa syöpään. Conorilla on vaikeuksia selvitä ankarasta todellisuudestaan, ja hän pakenee mielikuvitusmaailmaan. Mutta kun hän eräänä yönä saa vieraakseen kauhistuttavan olennon, joka antaa hänelle haasteen, hänen on kohdattava pelkonsa.

Tulee Panin Labyrintti mieleen tuosta, että ei kestä todellisuutta ja pakenee mielikuvitusmaailmaan mikä on todella positiivinen juttu. Leffa käynnistyy kunnolla 15 minuutin päästä alusta ja se kohtaus on kyllä mielikuvituksellisuudessaan tosi veikee. Poika piirtelee huoneessaan yöllä ja huomaa, että kaukana oleva iso puu muuttuu möröksi ja lähtee kävelemään pojan kotia kohti ja saapuessaan pojan luo puu kertoo, että palaa vielä kertomaan kolme tarinaa ja on pojan kerrottava puulle neljäs tarina.

Puun kertomat tarinat on hienosti omaperäisellä tavalla animoituja ja ensin leffa tuntui vähän lapselliselta fantasiaelokuvalta, jossa on muuten vaan tuollainen mielikuvituksen luoma hölynpöly mörköpuu, mutta mitä pidemmälle leffa eteni sen paremmin sen pointti tuli koko ajan selvemmäksi ja tajusi että koko mörköpuun pointissa oli paljon syvempää ajatusta takana. Kaikki mörön kertomat sadut oli vertauskuvauksellisia suoraan oikeaan elämään ja pojan kertoma neljäs tarina oli pojan oma pelko, jota hän

Spoiler

ei halunnut myöntää itselleen haluavansa. Hän halusi pohjimmiltaan salaa, että äiti kuolisi jo syöpään, jotta äidin ei tarvitsisi enää kärsiä ja koki tuosta ajatuksesta syyllisyyttä.

Loppu on hyvin koskettava ja leffan pointtiin pystyy samaistumaan. Jätti ihan ajattelemaan lopputekstien rullatessa. On muuten loistavan El Orfanaton ohjaajalta tää leffa.

Tosi hyvä leffa. Hyvin vertauskuvauksellinen jossa on hyvin paljon ajatusta ja leffa tosiaan pystyy koskettamaan, siihen pystyy samaistumaan ja jättää vielä ajattelemaankin. Ne on mm hyvän leffan merkit.

9

 

[Tigre]

The Salesman (2016) - Imdb 7,9
http://www.imdb.com/title/tt5186714/

Iranilais-ranskalaisessa draamaelokuvassa pahaa-aavistamattoman nuorenparin elämä suistuu raiteiltaan heidän muutettuaan asuntoon, jonka entisen asukkaan epäillään harjoittaneen siinä prostituutiota.
Nainen menee suihkuun ja sillä aikaa joku tunkelija tulee sisään ja hakkaa naisen. Naisen mies tulee kotiin ja huomaa verta suihkun lattialla. Mies lähtee sairaalaan johon naapurit toimittivat naisen.

Luin että tämä leffa voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar palkinnon, sekä myös saman ohjaajan A Separation voitti myös muutama vuosi sitten parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. Tuota leffaa en ole nähnyt mutta ohjaajan The Past:n olen ja oli ihan sairaan hyvä leffa.

Leffa käynnistyy vähän hitaasti, mutta sitten kun lähtee kunnolla käyntiin, niin on kyllä erittäin realistisen tuntuinen leffa, jossa dialogi ja tarina on hyvin otteessa pitävää ja näyttely erinomaista. Tuolla huikealla näyttelyllä ja hienolla kameran käyttötyylillä saadaan henkilöhahmojen päänsisäiset tuntemukset vahvalla tavalla välittymään ruudun läpi. Vitutus, pelko, ahdistus, epävarmuus, viha, kostonhalu, väsymys jne.

Leffassa naisen pahoinpitelyn jälkeen leffa muuttuu mysteeriksi, kun mies alkaa tutkimaan, että kuka on syyllinen. Mysteeriä avataan katsojalle hienosti pikkuhiljaa asteittain melkein loppuun asti ja pari hienosti tehtyä yllättävää juonenkäännettä mahtuu juoneen mukaan, joita ei osannut arvannut etukäteen. Leffa on parhaimmillaan kun 3/4 osa on mennyt leffan kestosta. Se muuttuu tuossa kohtaa hyvin jännittäväksi ja naulitsevaksi seurattavaksi, kun mysteerin paljastuminen alkaa olla lähellä selventymistään / epäilykset kuka on syyllinen alkaa vahvistua pikkuhiljaa. Loppuratkaisu olisi tosin voinut olla parempi, se oli paljon nysvempi kuin odotin ja hakatun naisen sympatiat hakkaajaansa kohtaa pisti v*tuttamaan.

Leffassa on myös teemana parisuhdekriisi, jossa olisi ollut parantamisen varaa. sillä nainen vetäytyy kuoreensa pitäen tyyliin koko ajan melkein mykkäkoulua, joten miehen ja naisen välisen suhteen ongelmat jäi jotenkin vähän pimentoon.

Loistava leffa kokonaisuudessaan, mutta ei niin hyvä näkemäni The Past, joka oli naulitsevampi ja parisuhdekriisi paljon paremmin tehty. Henkilöhahmojen välisten yhteyksien/tunteiden pyörremyrsky kyllä sellaista sekasoppaa siinä että. Sitten loppuratkaisu on paaaljon kovempi kuin tässä. Se leffa on numeroa parempi kuin tämä, 10-. Vielä pitäisi jostain nähdä se ohjaajan A Separation.

9-

 

[Tigre]

The Cloverfield Paradox (2018) - Imdb 5,7
http://www.imdb.com/title/tt2548396/?ref_=tt_rec_tt

Sodan partaalla olevan planeetan kiertoradalla tieteilijät kokeilevat laitetta, joka ratkaisisi energiakriisin, mutta vastassa onkin synkkä rinnakkaistodellisuus.

Innostuin tästä leffasta hirveästi, koska tämä on jatkoa Cloverfieldille ja aivan loistavalle 10 Cloverfield Lanelle. En tiennytkään että Cloverfield onkin leffasarja. Juoni leffassa on tosin aivan erilainen kuin esim 10 Cloverfield Lanessa, eikä jatku siitä mihin 10 Cloverfield Lane loppui. Siis aivan täysin erilainen juoni ja näyttelijät, et en tiedä miten sitten tämä on leffasarja kun eivät liity mitenkään toisiinsa. Halusin silti katsoa koska jos tässä olisi edes jotain samaa tyyliä kuin 10 Cloverfield Lanessa.

Idea on kyllä paperilla melkein siistein mitä voi olla. Just tuo että on valtava maailman laajuinen energiakriisi ja maapallon kiertoradalla tiedemiehet yrittävät pelastaa maapallon, joka on kuoleman partaalla, mutta hiukkaskiihdyttimen takia muodostuu rinnakkaistodellisuus. Aivan mielettömän mielenkiintoinen idea leffalle.

Alussa kuvataan todella siististi yöllistä maapalloa auringon tullessa maapallon alapuolelta esiin hohtaessa siististi kovan huminan kuuluessa. Sitten avaruusasema pyörii avaruudessa maapallon ja auringon ollessa taustalla ja vielä hdr kuvalla. Pirun siistin näköinen paikoitellen leffa ainakin on että siitä plussaa.

MUTTA MUTTA. Toteutus kusi ja huolella. Ensinnäkin rinnakkaistodellisuus jäi todella latteaksi ja ihan päättömiä mielikuvituksettomia tapahtumia sattui. Henkilöhahmot paskoja ja heidän käytös tosi epäuskottavaa tilanteeseen nähden. Näyttelijät oli paskoja ja dialogi kanssa paskaa. Musiikit kuraa. Leffassa ei myöskään osata luoda oikein tunnelmaa.

Jotenkin todella halvan tuntuinen leffa. Tuo lause on päällimmäisenä leffasta mielessä.

5

 

[viikatemies]

Itsellä jäi samat fiilikset leffasta. Kovat oli odotukset ja alku meni hyvin, mutta pakko tunnustaa, että lopussa jo pikakelasin leffaa ku otti päähän.

 

[Hippihippo]

5 on jo liikaa tolle Cloverille,

 

[Tigre]

Mulla menee arvosteluasteikko 4-10:iin, niin tuo 5 on mun asteikolla melkein huonoin mitä voi olla.

 

[Tigre]

War for the Planet of the Apes (2017) - Imdb 7,5
http://www.imdb.com/title/tt3450958/

Alku alkaa ihan älyttömän hienosti. Painostavien musiikkien soidessa tulee ruutuun tekstiä, että suurin osa ihmisistä on kuollut maailmassa apinainfluenssaan ja ihmiskunnan rippeet taistelee apinoita vastaan. Ihan helvetin siisti synkkä ja dystopiamainen tunnelma on tuossa alussa ja kun erikoisjoukot hiipii metsässä pimeässä ja asettuu paikoilleen ampumaan apinoita.

Ihan helkkarin hieno juoni on tässä kirjoitettu alusta loppuun ja tosi vahvat hyvin tehdyt henkilöhahmot luotu, joiden ajatusmaailmassa on paljon syvyyttä, etenkin leffan päähenkilö apina Ceasar on todella syvällinen hahmo. Plussaa tosi paljon siitä että päähenkilöisimmissä apinoissa on mm hienoa lojaalisuutta, sankaruutta ja urheutta. Sitten apinoiden kommunikointi on tosi siistiä seurattavaa ja koskettavaakin. Ceasar on mielettömän hyvä sankarimainen ja rohkea johtajahahmo ja Ceasaria näyttelevälle Andy Serkisille erittäin isot propsit. Mahtava vihainen ilme kasvoillaan melkein koko ajan, että sen vihan pystyi ihan aistimaan ja tosi siisti matala ääni oli Serkisillä. Toinen hyvä hahmo on erittäin sympaattinen ja empaattinen oranki Maurice, niin symppis että toivoin todella että se ei tule kuolemaan leffassa. Leffa onnistui siis täten niin syvästi eläytymättämään itseensä ja se on harvinaista.

Leffassa on todella paljon ajatusta takana asioissa ja ihan älyttömän hienoa oli että leffan asiat ei ole todellakaan ihan mustavalkoisia. Laittaa ihan kelailemaan asioita leffaa katsoessa. Mm siitä mikä on hyvän ja pahan sekä ihmismäisyyden ja primitiivisyyden raja ja millä ne määritellään. Ei ole myöskään todellakaan mikään perus hyvä vs paha asetelma, vaan asiat ei tosiaan olekaan ihan mustavalkoisia leffassa.

Leffan ulkoasusta niin aivan jumalattoman hienoa tietokoneanimaatiota, esim oranki oli aivan täysin aidon näköinen (kuvassa) Apinoiden ulkomuodoista myös se pitää sanoa että ihan järjettömiä kaappeja oli gorillat ja karvattomat simpanssit ihan hiton jykevän näköisiä. Leffan ulkoasusta vielä niin miljöö vaihtelee synkästä dystopisesta pimeydestä hienoihin auringon valaisemiin laaksoihin ja lumisiin maisemiin.

Hieno seikkailun tunnelma on leffassa kun apinat pienellä porukalla matkustavat yllämainituilla miljöillä. Mukana on siis seikkailua ja sitten myös draamaa, toimintaa jne, kaikkia sopivassa suhteessa.

Loppuratkaisu on todella hieno, kaunis ja ihan perkuleen koskettava. Loistava lopetus trilogialle ja ehdottomasti trilogian paras osa. Oli asioissa paljon enemmän syvyyttä ja ajattelemista kuin aiemmissa osissa. Myös henkilöhahmot paljon paremmin toteutettuja kuin ennen ja tunnelma tosi siisti dystopiaisuudessaan.

9+

 

[Suntory]

Das Boot (1981) - Imdb 8,4
Leffa on myös varmaan realistisimman tuntuinen mitä olen nähnyt ja hyvin mielenkiintoinen koska perustuu tositapahtumiin.

Das Boot on ehdottomasti yksi parhaista leffoista joka on ikina tehty. Luin etta ohjaaja kaytannossa kidutti nayttelijoita etta olisivat aidosti vasyneen nakoisia eli vahan unta ja suihkussa kaynti kielletty jne.

Hommasin 5 tunnin Director's Edition version tasta leffasta ja sanoin vaimolle etta katsotaan ja voit lopettaa jos ei kiinnosta tai katsoa kahdessa osassa jos on liian pitka. Katsottiin se sitten putkeen kun vaimo halusi ehdottomasti nahda koko leffan eika halunnut pitaa taukoa. Kehui maasta taivaisiin sen vaikka ei ole ollenkaan sotaleffa fani.

 

[IronMind]

TV-sarjaversiossa on vielä jonkin verran enemmän kohtauksia kuin Director's cutissa. 10/10 on kyllä, riippumatta versiosta.

 

[Tigre]

Whisper of the Heart (1995) - Imdb 8,0
http://www.imdb.com/title/tt0113824/

Shizuku on lukuintoinen nuori tyttö viettämässä kesälomaa ennen viimeistä kouluvuotta. Kun hän huomaa yhden nimen, Seji Amasawa, toistuvan kaikkien lainaamiensa kirjastokirjojen takakannessa hän tajuaa, että joku on lukenut kaiken saman kuin hän.

Luin että tämä perustuu samaan sarjakuvaan kuin Kissojen valtakunta, (joka on sekin veikee elokuva) Kuvakäsikirjoituksen leffaan teki imo paras Studio Ghiblin ohjaaja Hayao Miyazaki, mutta leffan ohjasi kuitenkin Yoshifumi Kondo.

Leffa on rakkaustarina, mutta myös kertoo oman paikkansa löytämisestä, sekä siitä voittaako rakkaus vai intohimo omia unelmiaan kohtaan vai voiko molemmat asiat toteuttaa samaan aikaan? Esim tässä Seji Amasawa on ehkä lähdössä Italiaan opiskelemaan viulujen valmistamista.

Sitten sellainen hauska kohta on suht alussa, kun tyttö menee junaan ja viereen tulee istumaan pulska kissa. Junasta poistuttuaan tyttö seuraa kissaa ja kissa johdattaa tytön erääseen paikkaan, joka muodostuu leffassa erittäin tärkeäksi paikaksi tytölle. Vaikka se kissa ei puhu mitään niin mulla oli sellainen kutina että kissa johdatti tytön tarkoituksella sinne paikkaan, johon tyttö ei olisi muuten päätynyt.

Rakkaustarina oli hyvin toteutettu. Hienosti pikkuhiljaa kehittyvä ihastuminen, jossa mm on aluksi luonnollista kiusallisuutta ja ujoutta, kun juttelevat keskenään ja toistensa jonkinasteista vihaamista, kun ovat oikeasti ihastuneita, mutta eivät halua aluksi myöntää sitä mitenkään toisillensa, mutta siitä sitten kuitenkin muuttuvat kohteliaiksi toisiaan kohtaan ja tuo leffan loppupuoliskon osuus on tosi hienosti toteutettua rakkaustarinaa ja etenkin loppuratkaisu on saamarin hieno ilman mitään siirappista paskaa jota inhoan yli kaiken, vaan luonnollisen tuntuisesti hienovaraisesti tehty.

Hienoja leffan ilmeeseen sopivia lauluja/musiikkeja/viulun soittoa soi vähän väliä leffassa ja ne loivat tunnelmaa hienosti ja loivat pojan ja tytön rakkaustarinaan hienoa syvyyttä ja myös vertauskuvauksellisuutta on leffassa.

Sitten alussa puhumani oman paikkansa löytäminen on kanssa todella taitavasti toteutettu asia.

Piirros/maalausjälki on hienoa 1995 vuoteen nähden, etenkin erilaiset säätilat ja vaihtelevat vuorokauden ajat on kyllä tajuttoman upeasti tehtyjä, että niihin kiinnitti heti huomiota. Huomiota kiinnitti myös todella upeat kuvakulmat kaupunkiin monessa monessa otteessa. Esim allaolevassa. Leffassa just tuossa kohtauksessa kaupunkia näytettiin paljon paremmin, mut kuitenkin.

Loppu on aivan huikean näköinen kun ovat tosi korkealla josta näkee koko kaupungin, joka on aamusumun peitossa ja sen jälkeen kirkastuu, kun aamuaurinko nousee kaupungin takanta. Pirun siisti kohtaus.

Jos tykkää Studio Ghiblin elokuvista niin tämä myös uppoaa aika varmasti.

9+