- Liittynyt
- 26.5.2005
- Viestejä
- 9 072
Ghost in the Shell (2017)
Jo valmiiksi voi mainita, että olen lukenut originaalin sarjakuvan noin 20 vuotta sitten ja GITS animaation katsonut monen monituista kertaa niin VHS:ltä kuin myöhemmin DVD:ltä, niin odotukset olivat kohtalaisen matalat, etten pettyisi.
Visuaalisesti elokuva ei tuota pettymystä. 3D:tä oli hyödynnetty erittäin upeasti, ehkä kaunein koskaan näkemäni kyseistä tekniikkaa hyödyntävä elokuva. Tunnelma oli juuri niin sopiva kuin odottaa saattoi, ja urbaani ympäristö oli sopivan synkkä, karu ja samaan aikaan ihmeellinen. Erityistä kiitosta saa useat elokuvan leikkaukset ja kohdat, jotka noudattivat hyvin tunnollisesti sekä sarjiksen että animaation hienoimpia kohtauksia. Liekkö tässä kosiskeltu juuri GITS-faneja, mutta osui ja upposi.
Pahin jääräpäisyys on jo laantunut itsestäni, ja suhtauduin avoimin mielin juoneen. Jo alusta asti oli selvää että siinä oli otettu huomattavia vapauksia, vaikka tematiikka oli sama vanha. Eksistentiaalinen pohdiskelu ja olevaisuuden häilyminen mystisen "haamun" ja digitalisaation välillä olisi voinut olla syvempi, mutta kyseessä nyt kuitenkin on länsimaiselle yleisölle suunnattu kevyt sci-fi. Suurin pettymys lieni siis juonen onttous, jota seurasi hieman pettymys Majurin rooliin.
Majuri oli kuvattu niin animaatiossa kuin sarjakuvassa erittäin itseriittoisena, älykkäänä koviksena, jolla oli jatkuvia kuitteja ja vittuilua tiimiläisilleen. Tuntuu että henkilöhahmot oli vesitetty täysin originaaleihin verrattuna, sillä niissä huokui eräänlainen eliittitiimin arvostus toisiaan kohtaan kuin perheenä, ja elokuva jätti todella kylmäksi sekä etäiseksi suurimman osan hahmoista. Animaatiossa oltiin pystytty säilyttämään koko elokuvan mitan verran Batoun ja Majurin naljaileva sisarellisuus, mutta näytelty versio jätti kokonaisuudessaan paljon toivomisen varaa. Majuri oli enemmän herkkä, haavoittuvainen nuori nainen kuin se kovanaama jonka olin oppinut tuntemaan.
Yön yli nukuttuna elokuvalle arvosana 3½ / 5
Jo valmiiksi voi mainita, että olen lukenut originaalin sarjakuvan noin 20 vuotta sitten ja GITS animaation katsonut monen monituista kertaa niin VHS:ltä kuin myöhemmin DVD:ltä, niin odotukset olivat kohtalaisen matalat, etten pettyisi.
Visuaalisesti elokuva ei tuota pettymystä. 3D:tä oli hyödynnetty erittäin upeasti, ehkä kaunein koskaan näkemäni kyseistä tekniikkaa hyödyntävä elokuva. Tunnelma oli juuri niin sopiva kuin odottaa saattoi, ja urbaani ympäristö oli sopivan synkkä, karu ja samaan aikaan ihmeellinen. Erityistä kiitosta saa useat elokuvan leikkaukset ja kohdat, jotka noudattivat hyvin tunnollisesti sekä sarjiksen että animaation hienoimpia kohtauksia. Liekkö tässä kosiskeltu juuri GITS-faneja, mutta osui ja upposi.
Pahin jääräpäisyys on jo laantunut itsestäni, ja suhtauduin avoimin mielin juoneen. Jo alusta asti oli selvää että siinä oli otettu huomattavia vapauksia, vaikka tematiikka oli sama vanha. Eksistentiaalinen pohdiskelu ja olevaisuuden häilyminen mystisen "haamun" ja digitalisaation välillä olisi voinut olla syvempi, mutta kyseessä nyt kuitenkin on länsimaiselle yleisölle suunnattu kevyt sci-fi. Suurin pettymys lieni siis juonen onttous, jota seurasi hieman pettymys Majurin rooliin.
Majuri oli kuvattu niin animaatiossa kuin sarjakuvassa erittäin itseriittoisena, älykkäänä koviksena, jolla oli jatkuvia kuitteja ja vittuilua tiimiläisilleen. Tuntuu että henkilöhahmot oli vesitetty täysin originaaleihin verrattuna, sillä niissä huokui eräänlainen eliittitiimin arvostus toisiaan kohtaan kuin perheenä, ja elokuva jätti todella kylmäksi sekä etäiseksi suurimman osan hahmoista. Animaatiossa oltiin pystytty säilyttämään koko elokuvan mitan verran Batoun ja Majurin naljaileva sisarellisuus, mutta näytelty versio jätti kokonaisuudessaan paljon toivomisen varaa. Majuri oli enemmän herkkä, haavoittuvainen nuori nainen kuin se kovanaama jonka olin oppinut tuntemaan.
Yön yli nukuttuna elokuvalle arvosana 3½ / 5