Elokuva-arvostelut!

[Anonymity]

Albert Nobbs. Ei tästä saanut oikein mitään irti. Aiheen puolesta tässä olisi ollut mahdollisuudet parempaakin elokuvaan. Nyt raapaistiin pelkkää pintaa.

2,5 tähteä.

 

[Anonymity]

Kuningas Litmanen. Elokuvana ei niin ihmeellinen, mutta tuttuja kasvoja ja maisemia Lahesta. Herkkiä hetkiä. Hieno ja vaatimaton urheilija.

2,5 tähteä.

katso liitettä 93142

- - - Updated - - -

Ted. Hauskoja ja räävittömiä kohtauksia, mutta niitä olisi pitänyt olla enemmän. Leffa jäi tästä syystä vähän vaisuksi. Olisi ollut kiva nauraa enemmän, kuin se 1/3 leffasta. Muuten ihan hyvin toteutettu leffa. Ei sovellu lapsille, vaikka leffassa esiintyykin päällepäin "söpö" nalle ;)

:3:

katso liitettä 93143

- - - Updated - - -

Magic Mike. Silmänruokaa - siinä elokuvan anti. Hyvän juonen tai Oscareiden arvoisten suoritusten takia tätä ei mennä katsomaan, koska sellaisia ei ole.

2,5 tähteä.

katso liitettä 93144

 

[Anonymity]

Miss Farkkusuomi. Ihan hyvä ja nostalginen Oulun maisemiin sijoittuva elokuva. Itse juoni ei niinkään ole se juttu, vaan loistava ajankuvaus sekä hauskat elokuvassa olevat kohtaukset. Uskoisin, että elokuva on niin naisten kuin miestenkin mieleen.

:3:

katso liitettä 93145

 

[Erikoismies]

Ano joutanu käymää finnkinossa :D

 

[Anonymity]

Tykkään katsoa leffoja nimenomaan elokuvateatterissa, en niinkään kotisohvalta TV:stä. Käyn aika usein leffassa ja varsinkin nyt, kun olen pitkällä sairaslomalla. Tällä viikolla olen käynyt kaksi kertaa, huomenna käyn kolmannen kerran.

Käyn jonkun verran päivisin, kun on edullisempaa. Tai sitten super-päivinä tai katsomassa kuukauden elokuvia, jotka ovat vähän edullisempia. Ostan myös noita alennuslippupaketteja ja käyn tiistaisin katsomassa kotimaisia elokuvia "kaksi yhden"-hinnalla Veikkaus-kortilla, jonka voi tilata ilmaiseksi. Kuulin tänään, että niillä K-plussa kortilla hankituilla bonuspistelapuilla pääsee keskiviikkoisin elokuviin "ilmaiseksi", jos siinä kupongissa on 1000 pistettä. Ja sitten City-Shopparissa on joku alennuskuponki. Ja luonnollisesti olen myös valmis maksamaan lipuista täyden hinnan.

 

[Jimmy Kimmel]

Tykkään katsoa leffoja nimenomaan elokuvateatterissa

Muistelen kaiholla sitä ihanaa syksyistä viikkoa muutaman vuodne takaa, kun komennuspaikkakunnan leffateatterissa olivat kaikki elokuvat 6 euroa. Joku syyskampanja oli kyseessä. Tuon viikon aikana kävin katsomassa jokaisen leffan, joka tuolla kahden salin teatterilla oli ohjelmistossaan. Se oli hieno viikko se. Leffassa huonokin leffa on vähän parempi.

 

[jambo]

Muistelen kaiholla sitä ihanaa syksyistä viikkoa muutaman vuodne takaa, kun komennuspaikkakunnan leffateatterissa olivat kaikki elokuvat 6 euroa. Joku syyskampanja oli kyseessä. Tuon viikon aikana kävin katsomassa jokaisen leffan, joka tuolla kahden salin teatterilla oli ohjelmistossaan. Se oli hieno viikko se. Leffassa huonokin leffa on vähän parempi.

Itse muistelen kaiholla opiskeluaikaa kun tyttöystävä/vaimo oli finnkinolla duunissa. Kokoi henkilökunta tuli tutuksi ja pääsin ilmaiseksi kaikkiin leffoihin + sain limut ja karkit kaupanpäälle. Muutaman vuoden aikana tuli katsottua aivan jokainen ohjelmistoon tullut leffa.

 

[Erikoismies]

Kovasikajuttu 4/5


Helvetin hyvä pätkä rakennettu neljästä kehitysvammaisesta kaverista, jotka soittavat Punk-musiikkia! Helposti jaksoi seurata tuon puolitoista tuntia tuota, sillä ei oltu oikeasti sensuroitu "kiroiluja/häröilyä" pois. Asiat kerrotaan tuossa niinkun ne on Suosittelen uhraamaan ehdottomasti hetken aikaa ja tutustua tähän pläjäykseen!

http://areena.yle.fi/tv/1758942 <-- Näkee vielä kolme päivää tuosta linkistä..

 

[Anonymity]

^

Mä olen arvostellut ton näin:


Kovasikajuttu.


sikaHYVÄjuttu! Yksi parhaimmista dokumenttielokuvista, jonka olen nähnyt. Ellei jopa paras. Ja ehdottomasti hauskin. Vaikka olin yksin leffassa, nauroin lähes koko elokuvan ajan ääneen vedet silmissä, vaikka se ei tuppaa kuulua tapoihini yksin ollessani. Hauskempi, kuin moni komedia. Samalla myös "avartava" ja liikuttava elokuva. Olen tosi tyytyväinen siitä, että menin katsomaan elokuvan, jonka katsomista olin aiemmin vähän epäröinyt. Tätä elokuvaa on helppo suositella. Ostin DVD:n.

"Tämä ei ole itkun asia - tämä on punkkia!" :5:


_____________________________________


The Sessions.


Lämminhenkinen, kaunis ja omalla tavallaan surullinen elokuva. Tositarinaan perustuva elokuva lapsena polioon sairastuneesta, liikuntakyvyttömästä miehestä, joka päättää lähes nelikymppisenä päästä eroon neitsyydestään sijaiskumppanin avulla. Samalla hän joutuu opettelemaan myös romanttisia ihmissuhdetaitoja rakastumisten ja pettymysten saattelemana, joita hän ei ole päässyt aiemmin kokemaan.

Samaan aikaan projektin edetessä hän kamppailee syyllisyyden kanssa, jota aiheuttavat hänelle uskonto ja perhe. Keskusteluapua hän saa suvaitsevalta papilta sekä avustajiltaan. Mieltä on myös helppo purkaa kirjoittamalla.

Elokuva itsessään ei ollut mikään erityinen, semmoinen kolmen tähden arvoinen. Näyttelijäsuoritukset olivat ihan hyviä ja elokuvan huumori pikkutuhmaa. Elokuvan myötä sitä toivoisi, että jokaisella ihmisellä olisi mahdollisuus aitoon vastakaikua saavaan rakkauteen, ihmissuhteisiin sekä fyysiseen läheisyyteen.



________________



Pappi lukkari talonpoika vakooja.


Tyylikäs, harkittu ja vähäeleinen elokuva, jossa oli upea lavastus ja puvustus. Juoni oli aavistuksen sekava ja siihen piti keskittyä. Elokuva, joka jakaa mielipiteet. :4:

 

[Tebaa]

Vuosaari

Todella hyvä elokuva mielestäni. Mahtavia roolisuorituksia lapsilta ja tarinaan oli helppo sisäistyä. Tunteita herättävä elokuva. :5:

 

[miccomacho]

Anolle tässä annettava pieni kiitoksen poikanen noista ytimekkäistä ja selkeistä arosteluista, joissa ei ole turhaa spoilaamista. :thumbs:

Meni useampi leffa noista katsottavien listalle.

 

[XXL]

Tropa de Elite :4:
Todentuntuinen leffa Rion poliisien erikoisjoukoista taistelussa rikollisuutta ja korruptiota vastaan. Hämmästyttää missä sfääreissä korruptio voi tuolla olla ja kuinka rajusti erikoisjoukot toimivat.

Total Recall (2012) :1:
Suuri pettymys vaikka odotukset ei ollut kummoiset. Alkuperäisestä on otettu kaikki hyvä pois: sivuhenkilöt, Mars ja mutantit. Jäljelle jätetty tusinatoimintaa tusinascifillä. Uskomatonta että juoni tuntuu vielä epäuskottavammalta. Se että pääpahis on pimu ei paranna tilannetta ollenkaan.

Spoiler

Jos se naispahis on niin pomo ja huipputappaja, mitä varten se laitettiin epämääräisen pitkäksi ajaksi vaimoksi tuntemattomalle looserille? Alkuperäisessä tämäkin uskottavammin.

 

[J..]

Gone Baby Gone

Eilen telkkarista tuli tämä Ben Affleckin ohjaama (taisi olla vielä esikoisohjaus, jos en väärin muista) ja hänen pikkuveljensä Caseyn tähdittämä thrilleri/rikoselokuva. Patrick Kenzie (Casey Affleck) on yksityisetsivän hommia tyttöystävänsä (Michelle Monaghan) kanssa tekevä kaveri. Heidät palkataan selvittämään 3-vuotiaan Amandan katoamista. Mukana ovat myös Morgan Freemanin esittämä poliisipäälikkö sekä Ed Harrisin näyttelemä poliisi.

Elokuvan tunnelma on huipussaan. Se on mielestäni hyvin karua ja realistinen elokuva, joka kyseenalaistaa moraalikäsitykset. Oikean ja väärän raja on hyvin häilyvä tässä hienossa elokuvassa, kuten se on myös oikeasti elämässä. Näyttelijät ovat hyviä, paitsi Michelle Monaghanin hahmo jää taka-alalle. Muuten elokuva onkin sitten upea, käsikirjoitus toimii, samoin ohjaus, kuvaus ja näyttelijät osaavat roolinsa.
:4:½

 

[Anonymity]

Vuosaari
Todella hyvä elokuva mielestäni. Mahtavia roolisuorituksia lapsilta ja tarinaan oli helppo sisäistyä. Tunteita herättävä elokuva. :5:

Tässä mun arvostelu samasta elokuvasta.



VUOSAARI. En ole ikinä lämmennyt Aku Louhimiehen elokuville eikä sitä tapahtunut nytkään. Jos Louhimies ei pyöritä elokuvasta toiseen samoja näyttelijöitä, niin sitten hän toistaa samaa toteuttamistapaa.

Tässäkin elokuvassa seurataan erilaisia ihmiskohtaloita, samoin kuin esim. Louhimiehen "Paha maa"-elokuvassa - tosin sillä erotuksella, että ihmiskohtalot eivät tällä kertaa kietoutuneet toisiinsa ja elokuvalla on erityyppinen loppu. Ja että Paha maa oli parempi elokuva. Elokuvan juoni oli siis melkoisen onneton, vaikkakin se pysyi melko hyvin koossa.

Kollaasiin mahtuu erilaisista yhteiskuntaluokista ja etnisistä taustoista lähtöisin olevia ihmiskohtaloita. Elokuvassa seurataan heidän elämää sekä haaveita muka-syvällisesti. Loppuun oli ympätty vuosaarelaisille vähän toivoa valoisammasta tulevaisuudesta "asioilla on tapana järjestyä"-tyyliin.

Itse koin elokuvan syvällisyyden olevan pelkkää pintaraapaisua ja toivoin, että elokuvassa olisi sukellettu vielä syvemmälle. Ehkä elokuva kosketti eniten niitä, jotka ovat ehkä syntyneet kultalusikka suussa ja joille arki on helpompaa ilman sen kummempia vastoinkäymisiä.

Näyttelijäsuoritusten taso vaihteli enkä saanut niiden osalta mitään erityisiä säväreitä varsinkaan Mikko Koukin roolisuorituksen osalta, joka oli mielestäni osittain sellaista ylinäyttelemistä.

Elokuvaa mainostettiin rajuilla seksikohtauksilla. Nooh, rajua ja rajua... Kuka pitää mitäkin rajuna. Itse koin, että osa seksikohtauksista oli täysin turhia ja niitä oli ympätty tarkoituksella mukaan muka-säväyttämään sekä myymään elokuvaa. Elokuvan markkinointi oli parempaa, kuin mitä itse elokuvan anti. Luulen, että tämä elokuva jakaa mielipiteet aika hyvin. Osa pitää tätä mestariteoksena ja osa p*skana, kuten minä. En tykännyt.

:3:

 

[Anonymity]

Saattaa olla, että osa näistä mun seuraavista arvosteluista on jo tässä ketjussa,mutta ei mahdamitään. En jaksa lähteä tarkastamaan.

________________________________________


WHEN YOU'RE STRANGE

Tosi mielenkiintoinen ja epäilemättä melko rehellinen dokumentti The Doors –yhtyeen vaiheista sekä ennen kaikkea Jim Morrisonista, jonka persoonaan elokuva enemmän keskittyy. Positiivista on se, ettei muiden bändin jäsenten panosta kuitenkaan väheksytä tästä huolimatta. Autenttinen ja osittain ennen näkemätön materiaali tekee dokumentista uskottavan.

James Douglas ”Jim” Morrison: Älykäs, itsetuhoinen, ailahteleva, herkkä, päihdeongelmainen, runoilija, huomionkipeä, karismaattinen, kapinallinen, myytti, seksikäs, vastenmielinen, hypnoottinen, epävarma, komea, välinpitämätön, lahjakas, oman itsensä vanki, liskokuningas, rocktähti, irstas, ristiriitainen, rauhaton, sisäistä rauhaa etsivä ja kuollut 3.7.1971.

:4:





PRINSESSA

Ihan katsottava tositarinaan perustuva elokuva Kellokosken prinsessasta, Anna Lappalaisesta. Tavallaan kaunis, hauska ja sellainen hyvänmielen elokuva - "hulluilla" on halvat huvit

Toisaalta taas sellainen vähän ikävä, kun näki kuinka sitä "hulluutta" on joskus hoidettu ja kuinka mielenterveysongelmista kärsivät pakenevat itselleen vaikeita asioita harhoihin ja siihen "hulluuteen".

Näyttelijäsuorituksia on vaikeaa arvioida, kun lähes kaikki esittivät "hullua" enkä oikein tiedä minkälainen suoritus tekee aidon "hullun".

Lavastus ja puvustus olivat onnistuneita, mutta trikkikuvaus ei. Toisaalta tuo huono toteutus saattoi olla tarkoituksellistakin. Elokuvassa oli jollain tavoin vähän sellainen unenomainen tunnelma. Ehkä sillä saatiin elokuvaan tarkoituksellisesti sellainen meidän todellisuudesta poikkeava, toisissa ulottuvuuksissa kulkeva todellisuus.

Anna Lappalaisen, Kellokosken prinsessan tarina: http://www.studio55....tikkeli/891055/






NINE

Upeita pukuja, silmänruokaa, hienoja lavastuksia ja komeita maisemia. Elokuvassa oli tuotu upeasti esille 60-luvun Italia.

Mutta nämä eivät riitä. Juoni oli mitäänsanomaton eikä musiikkikaan ollut mitään järin ihmeellistä. Se yksi menevämpi kappale oli ihan ok: http://www.youtube.com/watch?v=F9lNPjnwHQI&feature=related

Arvosanaksi annan vaikkapa 2,5 ja sekin tulee muusta kuin juonesta.

 

[Anonymity]

PRECIOUS

Hyviä ja aitoja näyttelijäsuorituksia ei-tunnetuilta näyttelijöiltä, Oprah Winfreyltä sekä myös Mariah Careylta ja Lenny Kravitzilta. Hyvän leffan saa aikaiseksi myös pienemmälläkin budjetilla.

Inhorealismia, tunteiden ja ajatusten herättelyä. Hyvää draamaa. Pidin siitä, että elokuvaa ei oltu tehty tyypilliseen Hollywood -tyyliin, jossa näyttelijöksi valitaan ulkoisesti kauniita ja komeita ihmisiä.

Juoneen olisin kaivannut enemmän jotain, en tiedä mitä.

3,5 tähteä.





MIESTEN VUORO

Ihana, koskettava ja ”eleetön” elokuva suomalaisista miehistä, jotka avaavat sydäntään saunan lauteilla kauniissa suomalaisissa maisemissa. Kertovat iloistaan ja suruistaan. Elokuva, joka pistää kyyneleet silmäkulmiin, palan kurkkuun, välistä nauramaan lämminhenkisten kohtauksien lomassa ja lopussa kylmät väreet pintaan – myös suomalaisille miehille. Näin uskoisin.

Eräs miespuolinen tuttavani kehui myös elokuvaa ja suunnitteli ostavansa elokuvan isälleen isänpäivälahjaksi. Hyvä idea ♥

:5:





REINDEERSPOTTING - PAKO JOULUMAASTA

Dokkari Janista, jonka elämä valuu hukkaan huumeiden ja rahanmetsästyksen lomassa joulupukin maassa. Janin elämän kohokohtana ovat olleet töötin vetäminen subusta Eiffel-tornin huipulla wc:ssä sekä testata ensimmäistä kertaa pollea. Mitäpä sitä ihminen nyt voisi enempää toivoa? Toisaalta Jani jaksaa haaveilla kroonisen kestopöhnän lomassa "normaalista" tavallisesta perusarjesta keskivertokansalaisen tavoin.

Avartava elokuva niille, jotka katsovat maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi ja jotka eivät ole ennen nähneet tai halunneet nähdä elämän varjopuolia. On ehkä jopa hyvä, että "normaali" - pimeitä katuja sekä päihteidenkäyttäjiä pelkäävä kansalainen saa pelolle kasvot. Omilla aivoillaan ajatteleville nuorille elokuva toimii ennaltaehkäisevässä mielessä – muiden perässä kaivoon juoksevilla sekä jännitystä hakeville nuorille tämä voi toimia opetusfilminä. Yksitoikkoisuudestaan huolimatta ihan katsottava dokumentti.

Kuten sittemmin olemme saaneet lehtien sivuilta lukea, elokuva Janille ei käynyt hyvin. Osanottoni Janin läheisille.

:3: tai 3,5 tähteä.





HAIKEIN TERVEISIN

Sitä itseään - hömppää, draamaa ja romantiikkaa ♥ Leffa naisille. Saa pyyhkiä silmäkulmaa ja huokailla Channing Tatumia. Mäkin antaisin arvosanaksi ehkä :3:

 

[Anonymity]

ELÄMÄ PELISSÄ

Ei mikään ihmeellinen, mutta katsottava leffa. Leffa kertoi kivan tositarinan pojasta Michael “Big Mike” Oherista (http://en.wikipedia.org/wiki/Michael_Oher), jolla kävi hyvä flaksi - eihän tarinasta olisi muuten varmaan edes tehty leffaa. Jalkapalloa pelaavasta pojasta kehkeytyi hänet suojaansa ottaneen perheen ja varsinkin perheenäidin ansiosta kuuluisa jalkapallotähti.

Aika ennalta-arvattava elokuva, mikä on tietysti aika luontevaa, jos halutaan tehdä elokuva tuhkimotarinasta.

:3:

katso liitettä 93261



KAUHEA KANKKUNEN

En yleensä katso komedioita, kun olen sitä mieltä, että aika harva niistä jaksaa naurattaa tosissaan. Kauhea kankkunen oli kuitenkin poikkeus ja nauroin ihan kippurassa sekä silmät vettä vuotaen. Mun huumorintaju on ilmeisen kieroutunut, koska hyvän maun vastaiset asiat naurattavat mua toisinaan aika urakalla, kuten tässäkin elokuvassa. Varsinkin elokuvan alkupuoli sai nauruhermot koetukselle samoin, kuin roolihahmo Alanin melkoisen kipeät kommentit.

Tässä komediassa oli muutenkin aika hyvä juoni komediaksi. Odotin alkuun katsovani leffaa, jossa polttarit vietetään tyypillisten komedioiden tapaan alusta loppuun perinteisesti pierujutuille naureskellen. Tämä tarina oli kuitenkin poikkeus siinä mielessä, että polttareita seurattiin takautuvasti kohtaus kohtaukselta tarinan edetessä. Ja elokuvassa nauratti muukin kuin eritehuumori, vaikka sekin on toisinaan ihan hauskaa.

:4:

katso liitettä 93262



SINKKUELÄMÄÄ 2

Elokuva oli aika huono muutamia hauskoja kohtauksia sekä komeita miehiä lukuun ottamatta. Leffa oli sellaista pukuilottelua, bling-blingiä ja "täydellisyyttä" hipovaa, kuten tämän leffan kuuluukin.

TV-sarjana Sinkkuelämää oli hauska, mutta elokuvaversiot ovat aika huonoja. Näyttelijät eivät kuitenkaan ole niin hyviä, että heitä jaksaisi katsoa väkisin väännetyn juonen pyörteissä pari tuntia. Lyhyet, tiettyyn teemaan liittyvät juonet TV:ssä olivat parempia.

Elokuva oli mielestäni sellaista aavistuksen pinnallista ajankulua naisille, vaikkakin juoneen on yritetty keksiä väen vängällä jotain syvällisempää ajateltavaa. Leffa sopii muodista sekä glamourista pitäville.

1,5 tähteä.

katso liitettä 93263



ARMADILLO

Vaikuttava ja ristiriitaisia tunteita herättävä tanskalaisen ***** Metz Pedersenin ohjaama dokumenttielokuva Afganistanissa vellovasta sodasta ja sinne rauhanturvaamistehtäviin saapuvista tanskalaisista sotilaista.

Kuten monissa paikoissa on jo todettu, eivät kaikki dokumentissa esiintyvät rauhanturvaajat taida edes ymmärtää, mitä Afganistanissa on odotettavissa. Ehkä osa menee sinne rahan motivoimana, osa ehkä ajattelee sitä miehekkäänä ajankuluna, osa pakenee kotimaan normaaliarkea tai osa ihmissuhdeongelmia. Toisaalta osaa taas tuntuu saavan vastinetta sille, mitä lähtivät sinne ehkä hakemaan – sotimista.

Afganistanissa olemisesta tulee mieleen ”poikaleiri”, jossa jauhetaan miesten juttuja ajankuluksi, treenataan, katsotaan pornoa ja jossa pääsee sotimaan niin pleikkarin välityksellä, kuin ”hyvässä lykyssä” oikeastikin.

Tuntuu, että sellainen perusarki normaaleine partioimisineen alkaa nopeasti tuntumaan puulta ja miehet alkavat janoamaan äksöniä. Loppujen lopuksi kun sitä tulee, muuttuu tilanne miesten päässä todellisemmaksi omien joukkojen haavoittumisien ja kuolemantapausten johdosta.

Osa alkaa psyykkaamaan itseensä ja kavereihin vihaa taidokkaasti taistelevia vihollisia (= talibaneja) kohtaan, jonka jälkeen tappaminen on helpompaa selittää sekä oikeuttaa itselle ja muille. Toisaalta näitä tunteita on helppo ymmärtää, sillä tilanne on toisinaan selkeän kaksijakoinen – me tai he. Ymmärrettävää on, ettei turhia riskejä voi ottaa.

Toisaalta taas toisinaan tunnutaan tulitettavan lähes kaikkea mikä liikkuu ja lopputulos voi olla mikä tahansa. Kuolleet voivat olla väärässä paikassa olleita siviilejä tai sitten vihollisia. Kun siviili menettää kotinsa, pienokaisensa ja äitinsä, ei seurauksia pidä miettiä liikaa. Tuhot voi aina korvata rahalla ja äitinsä menettäneelle voi sanoa, että hänen äidistään tuli marttyyri.

Tulitaistelujen jälkeen miesten adrenaliinihuuruiset puheet voivat olla raa’an kuuloisia ja vihollisten veristen ruumiiden retuuttaminen alkukantaisen näköistä sellaisten henkilöiden mielestä, jotka eivät ole olleet paikalla oikeasti ja kokeneet oikeasti tuota sotaa. Kuten eräs miehistä sanookin, kyse on ”ääripuheista ääriolosuhteissa”.

Osalle miehistä tulitaistelut "neutralisoimisineen" ja "likvidoimisineen" ovat miehekkäitä tekoja, joista voi olla ylpeitä ja jota he janoavat lisää. Toisille tekojen seuraukset valkenevat toisella tapaa ahdistuksen sekä itsesyyttelyn muodossa ja pitävät kokemaansa sairaana. Järjissään pysymiseen auttaa ikävien asioiden sivuuttaminen ja unohtaminen.

Dokumentista voi tavallaan yrittää aistia sen, kuinka vaikeaa tuossa tilanteessa on yrittää auttaa ja olla inhimmillinen siviiliväestöä kohtaan, vaikka se on tehtävän perimmäinen tarkoitus. Tuntuu, että paikanpäälle apuaan antanut rauhanturvaaja ei voi tosissaan luottaa kehenkään ja loppujen lopuksi oma ja kaverin selviytyminen hengissä muodostuu luonnollisesti tärkeimmäksi asiaksi. Sota muuttuu henkilökohtaiseksi.

On vaikeaa erottaa, kuka on oikeasti siviili ja kuka vihollinen. Tai kuka siviili on kenenkin puolella riippuen siitä, mihin suuntaan pelko kulloinkin kohdistuu. Samaan aikaan, kun köyhyydessä elävät siviilit eivät välttämättä edes koe rauhanturvaajan olevan oikeasti avuksi, vaan kokevat olevansa kahden tulen välissä oman henkensä menettämisen sekä omaisuuden tuhoutumisen pelossa.

Osa Afganistanin kokeneista rauhanturvaajista haluaa palata sinne uudestaan. Haavoittunut joukkueenjohtaja haluaa päästä näyttämään kaikille, kuinka hän pystyy palaamaan riveihin. Osa saattaa kaivata ”poikaleirin” tuomaa jännitystä ja testosteronia puhkuvaa fiilistä, osalle saattaa muodostua todellinen saalistusvietti ja jonkinlainen nautinto sotaa kohtaan. Osa saattaa allergisoitua siviilielämälle. Osa jää kotiin uuden auton kera ja jatkavat siihen mihin jäivät. Osa saattaa joutua harjoittelemaan sopeutumista normaalielämään sekä käsittelemään asioita vielä pitkään.

Tavallisia miehiä sodassa, joista osasta kuoriutuu sodan melskeessä harkittuihin tekoihin pystyviä saalistusvietin omaavia sotilaita ja osalle taas valkenee sodan kauhea totuus, mitä he eivät ehkä oikeasti olisivat halunneet kokea lainkaan.

Elokuvan aikana ja sen jälkeen on helppo asennoitua rauhanturvaajien asemaan. Toisaalta taas joitakin asioita voi olla vaikeaa hyväksyä. Paljon keskustelua ja kritiikkiä herättänyt elokuva pitää itse nähdä, jotta voi muodostaa oman mielipiteensä ja miettiä, kuka on vihollinen.

Armeijaa ja sotaa kokemattomana oli vaikeaa ymmärtää joitakin asioita ja termistöä. Siksipä pyydän anteeksi, jos olen ymmärtänytyt joitain asioita väärin. Dokumenttia seuratessa olisi ollut hyvä, että olisi ollut joku, jolta olisi voinut kysyä näitä asiota. Ja mielellään joku sellainen, joka on kokenut tämän kaiken.

Elokuvan kohdeyleisöstä kertoi hyvin varmasti se, että meitä naisia oli elokuvateatterissa yhteensä viisi ja loput olivat miehiä.

:5:


Taliban: http://fi.wikipedia.org/wiki/Taliban

ISAF: http://fi.wikipedia.org/wiki/ISAF

Armadillo -elokuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Armadillo


katso liitettä 93264

 

[Anonymity]

HARJUNPÄÄ JA PAHAN PAPPI


Sekava elokuva, jossa seurataan kahta eri tapahtumaa, jotka kietoutuvat yhteen Harjunpään elämässä. Tämän ja elokuvan kuvaustyylin takia katsojalla kuluu huomattavasti ylimääräistä energiaa, joka hankaloittaa elokuvaan keskittymistä. Elokuva on kuvattu samaan tyyliin kuin musiikkivideot - nopeita ja lyhyitä kohtauksia.

Tuntuu, että itse juoni ei näyttele tässä elokuvassa muutenkaan pääroolia, vaan pääpointti on ollut tehdä mahdollisimman raaka ja verinen elokuva jenkkityyliin, jossa poliisit muistuttavat moottoripyöräjengiläisiä. Sääli, sillä elokuva menee tämän takia "vähän" överiksi. En itse ole lukenut tätä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamaa kirjaa, johon elokuva perustuu, mutta elokuvaseuralaiseni kertoi, että elokuvasta on jätetty kokonaan jotain juttuja pois.

Olen myös vaihtanut itse kirjailijan kanssa muutaman sanan elokuvasta, joka kertoi että ilmeisesti elokuvaa tehtiin siltä pohjalta, että se saataisiin vietyä ulkomaan levitykseen. Lisäksi olen jutellut henkilön kanssa, joka oli elokuvan teossa mukana "asiantuntijana" katsomassa, että tietyt rikospaikkoihin liittyvät jutut menevät mahdollisimman todenmukaisesti ja ymmärsin, että ohjaaja itse halusi kohtauksissa olevan verta enemmän, mitä niissä normaalisti olisi.

Ehkä nämä seikat selittävät omalta osaltaan sen, että elokuva ei vaikuta kovinkaan todenmukaiselta. Sinänsä sääli, sillä voisin hyvin kuvitella kirjailijan itsensä kirjoittavan kirjoja vanhana väkivaltarikostutkijana mahdollisimman realistiseen sävyyn. Toisaalta elokuvan ei kait aina kuulu olla realistinen, mutta uskon että se olisi kyllä parantanut tätä elokuvaa huomattavasti.

Koska elokuva on mielestäni sen verran huono, en oikein osannut katsoa elokuvaa siltä kantilta, että kykenisin arvioimaan näyttelijöiden suorituksia. Odotin meneväni katsomaan poliisidekkariin perustuvaa elokuvaa, mutta huomasin olevani katsomassa huonoa jenkkityyppistä trilleriä.

En ole vähään aikaan katsonut näin huonoa elokuvaa. Arvosanaksi voisin antaa yksi tai kaksi tähteä viidestä. Ei ihme, että jotkut elokuvan nähneet ovat olleet valmiita lähtemään elokuvateatterista kesken elokuvan.


katso liitettä 93265



NAPAPIIRIN SANKARIT

Kävin perantaina katsomassa tämän paljon kehutun suomalaisen seikkailukomedian ja ihmettelen kyllä suuresti sitä, minkä takia sitä on kehuttu pitkästäaikaa yhdeksi hauskimmista suomalaiseksi elokuvaksi ja hehkutettu niin kovasti. Elokuvassa oli toki muutama hauska kohtaus, mutta ei siellä teatterissa kuulunut mitään suuria naurunpyrskähdyksiä. Ehkä huumorintajuni on puutteellinen.

Elokuvassa oli kuitenkin saatu suhteellisen hyvin tuotua esille stereotypioita Lapista ja lappilaisista. Jussi Vatanen osaa esittää hyvin saamatonta, aavistuksen viinaanmenevää, mutta toisaalta halutessaan melko nokkelaa sekä pieniä jäyniä tekevää Jannea, josta kuitenkin elokuvan lopussa kuoriutuu mies, joka kykenee hoitamaan miehekkäästi sekä jääräpäisesti hänelle annetun tehtävän - vaikkakin se onnistuu erinäisten kommellusten jälkeen ja sattumien ansiosta. Myös Timo Lavikainen on melko hyvä Räihäsen roolissa.

Valitettavasti en osaa ottaa Jasper Pääkköstä kauhean tosissaan Kapun roolissa, johon hän ei mielestäni sovi ulkonäkönsä puolesta eikä eläytyminen oikein muutenkaan ole sellaista, jonka osaisin ottaa tosissani. Pääkkönen on ollut aiemmin ehkä liikaa "söpön" pojan rooleissa enkä siksi osaa kuvitella häntä pessimistisesti ajattelevaksi ja kyyniseksi Kapuksi.

Maisemat ovat hienot, mutta joissain kohdissa lavastukset sekä erilaiset kohtaukset eivät vaikuta aidoilta, vaan liian tehdyiltä ja liioteltuilta. Toisaalta komediaa tuskin tarvitse ottaa tältäkään osin turhan vakavasti. Iskelmäradio tuodaan elokuvan sponsorina elokuvassa melkoisen hyvin esille, mutta se ei haittaa. Elokuvassa soitettavat suomalaiset iskelmät sopivat hyvin taustalle.

:2:

katso liitettä 93266



JUMALISTA JA IHMISISTÄ

Kävin eilen elokuvissa katsomassa "Jumalista ja ihmisistä" -elokuvan. Odotin arvostelujen perusteella tältä Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix´n voittaneelta ja Ranskassa yli 3 miljoonaa katsojaa elokuvateattereihin tuonneelta elokuvalta paljon.

Odotin, että tämä tositarinaan perustuva elokuva kertoisi minulle tarinan sekä herättäisi minussa jotain syvällisempiä ajatuksia ja tunteita. Elokuvahan kertoo Algeriassa sijaitsevassa luostarissa asuvista ranskalaisista trappistimunkeista, jotka joutuvat pelinappuloiksi vuonna 1993 Algerian sisällisodan aikaisissa tapahtumissa ja joiden tarina ei päättynyt hyvin

Toisin kuitenkin kävin. Elokuva oli valitettavasti melko pitkäveteinen sekä liian rauhallinen minun makuuni ja koko 2h 15 minuutin ajan odotin, että jotain tapahtuisi. No tapahtui siinä lopussa ja kerran siinä keskivaiheillakin, mutta siihen se jäi. Ilmeisesti elokuva tarkoitus ei ollut kertoa niinkään itse tuon hetkisistä tapahtumista, joita odotin näkeväni, vaan lähinnä käsitellä ihmismieltä.

Elokuva oli kuvattu "taiteellisesti" ja siinä käytettiin jonkun verran vertauskuvainnollista symboliikkaa, joka toki puhutti. Elokuvassa on loppujen lopuksi aika vähän vuorosanoja siihen nähden, kuinka pitkä elokuva on. Tarina eli pitkälti munkkien messuissa laulamien gregoriaanisten kirkkolaulujen kautta, joiden sanoista saattoi vaistota ja ymmärtää munkkien kokemia tunneskaaloja. Samalla, kun munkit uskovat siihen, että toivoa on olemassa, he valmistautuvat pahimpaan jäähyväisiä valmistellen.

Elokuva kertoo pelosta, rohkeudesta, toivosta, uskollisuudesta, lähimmäisen rakkaudesta, uskosta, epäilystä, puolueettomuudesta, vapaudesta valita, suvaitsevaisuudesta, anteeksiannosta, syyllisyydestä, inhimmillisyydestä, epäinhimmillisyydestä sekä vaikeasta dilemmasta, jonka munkit joutuvat kohtaamaan siinä vaiheessa, kun heidän tulee tehdä päätös. Luopuako tärkeästä tehtävästä hengenvaaran tähden vai valitako marttyyrin roolin?

Vaikka elokuva ei tarjonnut sitä elämystä jota odotin, tarjosi se kuitenkin mieleenpainuvan, tunteikkaan, vertauskuvannollisen ja ehkä hiukan tekemällä tehdyn kohtauksen, jossa munkit kokoontuvat viimeiseen yhteiseen illanviettoon viinilasillisen ääreen ennen traagista loppua. Kohtauksen taustalla soi Tsaikovskin Joutsenlampi ja tätä kaunista, mutta surullista kohtausta on verrattukin Leonardo da Vincin Viimeiseen ehtoolliseen.

Positiivista oli myös se, että elokuva oli kuvattu hyvin autenttisen oloisissa sekä kauniissa maisemissa ja realistisesti luostarin sekä kylän elämää seuraten. Elokuvassa seurataan myös munkkien itsensä kanssa käymää kamppailua siitä, mikä on heidän mielestään oikein. Elokuvassa ei yritetä käännyttää ketään mihinkään eikä kyse ole varsinaisesti uskovaisten elokuvasta.

Pääosissa näyttelevien näyttelijöiden roolisuoritukset ovat hienoja.

2,5 tähteä.

katso liitettä 93267



TAISTELIJA - THE FIGHTER

Tositarinaan perustuva elokuva velipuolista, Dickie Eklundista sekä Micky "Irish" Wardista, jotka ovat molemmat nyrkkeilijöitä. Perheeseen kuuluu heidän lisäkseen voimakastahtoinen äiti, jolla on veljesten lisäksi seitsemän tytärtä kahden eri miehen kanssa sekä hänen miehensä, joka on nuorempien lasten isä, muun muassa Mickyn. Lisäksi nyrkeilyhullun ja voimakkaasti yhtä pitävän työläisperheen jaloissa pyörii lapsenlapsia.

Dickie on lahjakas ja itsevarma entinen nyrkkeilijä, josta on tullut matkan varrella crack-nisti, joka haaveilee uudesta paluusta kehään. Huumesekoilujensa ohessa hän valmentaa velipuoltaan heidän matriarkka-äitinsä toimiessa Mickyn managerina.

Dickie on äidin lempipoju, jolle annetaan paljon anteeksi ja jonka häröilyiltä äiti haluaa sulkea silmänsä. Micky taas vaikuttaa elokuvan perusteella jalkoihin jäävältä kiltiltä sovittelijalta ja ehkä hiukan liiankin luottavaiselta mieheltä, jolta puuttuu veljensä voimakas itseluottamus.

Tuntuu, ettei perhe osaa aina toimia Mickyn parhaaksi ja että jotkut pyrkivät ehkä tahtomattaankin hyötymään hänestä tavalla tai toisella. Lopulta Micky päästää irti ja alkaa elämään omaa elämäänsä uskaltaen vastustaa hänelle tärkeitä ihmisiä.

Micky pitää isoveljeään sankarinaan, vaikkakin sankarin haarniska alkaa ajan myötä hiukan ruostumaan. Lopulta Micky joutuu lopulta valitsemaan puolensa. Valinta pitää tehdä perheen ja uuden naisystävän, valmentajan ja managerin välillä. Mickylle on kahden tulen välissä ja valinta on hänelle vaikea, koska hän tuntee kiitollisuudenvelkaa perhettään kohtaan samalla, kun perhe aiheuttaa hänelle ongelmia.

Mickyllä on kuitenkin isä, joka tukee pojan valintaa samoin kuin uusi kovasuinen naisystävä sekä tuttu poliisi, joka ryhtyy Mickyn valmentajaksi. Ikävien sattumien vuoksi Mickyn ura on lähellä loppua, kunnes hän näkee veljestään tehdyn inhorealistisen dokumenttielokuvan, joka on käänteentekevä asia niin hänelle itselleen, kuin vankilassa istuvalle veljelleen.

Uuden alun ja voiton myötä Mickylle aukeaa mahdollisuus lähteä mestaruusotteluun. Mickyn otteleminen on kuitenkin ristiriitaista, kun hän ei tiedä kenen neuvoja hän noudattaisi - uuden vai vanhan valmentajan?

Mielestäni tämä mahtavan musiikin siivittämä elokuva on loistava. Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia, varsinkin Christian Bale Dickien roolissa. Hän on erittäin uskottavan oloinen narkomaanin roolissa samoin kuin Mark Wahlberg Mickyn roolissa sekä perheen muita jäseniä näyttelevät näyttelijät.

Ei ole ihme, että Bale on palkittu parhaasta miessivuosasta Golden Globe -pokaalilla tämän elokuvan ansiosta samoin kuin perheen äitiä näyttelevä Melissa Leo parhaasta naissivuosasta. Lisäksi elokuva on ehdolla eri kategorioissa Oscar-gaalassa. Toivon hartaasti, että tätä elokuvaa varten 20 kiloa laihduttanut Bale käy pokkaamassa omansa pois.

Tämä osittain aidossa miljöössä kuvattu elokuva on ohjattu, lavastettu, puvustettu ja toteutettu muutenkin kaikin puolin hyvin ja se on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen draamaelokuva, josta on helppo pitää katsojan sukupuolesta huolimatta. En oikein osaa sanoa, mitä elokuvassa olisi parantamisen varaa, joten annan sille pisteitä :5:

katso liitettä 93268


EAT PRAY LOVE

En kyllä käsitä, miten jotkut jaksavat hehkuttaa tätä leffaa. Käsikirjoitus vaikutti joltain kenen tahansa rakkaudennälkäisen ja siirapista tykkäävän kirjoittamalta, jossa ei ollut mitään kunnon sisältöä minun makuuni. Elokuvan tarina perustuu Elizabeth Gilbertin samannimiseen muistelmateokseen. Vaikka elokuvan punainen lanka - oman elämän hidastaminen ja oman tien/itsensä löytäminen tekisi meille kaikille hyvää, ei se tässä elokuvassa tapahdu kuitenkaan kovinkaan realistisesti.

Elokuvan pilataan liialla romantisoinnilla, jolla saadaan aikaan se, että elokuva vaikuttaa tyhjänpäiväiseltä Hollywood -tarinalta. Uskon, että elokuvalla olisi ollut paljon enemmän annettavaa, mikäli se olisi tehty erilaisella otteella. Elokuvassa esiintyvä itsensä etsiminen ja henkellisyys tuodaan esille turhan keinotekoisesti. Tässä elokuvassa kaikki tuntuu olevan elokuvan päähenkilölle turhankin helppoa.

Näyttelijäsuoritukset olivat keskinkertaisia ja tuntuu, että Julie Robertsin tyyli on ja pysyy vuodesta toiseen. Hänen kohtalokseen on jäänyt esittää elokuvassa kuin elokuvassa sensuellia, rakkaudessa pettynyttä, haavoittuvaa tai rakkaudennälkäistä söpöä naista ja siinä se ura sitten olikin. Javier Bardemin osalta kyseisessä elokuvassa näyttelemisessä on kyse ehkä pikemminkin rahasta tai tekemisen puutteesta.

Plussaa elokuvassa olivat kauniit ja itselle tutut maisemat, jotka toivat mieleen muistoja Italiasta, Intiasta ja Indonesian Balilta. Elokuvassa annettiin myös muutamia kauniita ja toteuttamisen arvoisia elämänohjeita, mutta ne hukkuvat sen kaiken siirapin alle.

Elokuva oli sen verran huono, etten oikeastaan edes jaksa pohtia sen syvintä olemusta sen kummemmin ja arvostelu jää yhtä laihaksi kuin elokuvan anti. Elokuva sopii hetkiin, jolloin ei ole muutakaan tekemistä suklaan syönnin ja yksin vällyjen alla makaamisen ohella.

:2:

katso liitettä 93269



THE TREE OF LIFE

Elokuva oli tehty visuaalisesti erittäin kauniisti ja näyttelijäsuoritukset olivat hyviä. Elokuvassa ei pahemmin ollut vuorosanoja, vaan näyttelijöiden ilmeillä oli suurempi rooli. Elokuvassa olleet vuorosanatolivat enemmänkin monologityyppisiä keskusteluja oman itsensä tai Jumalan kanssa.

Samalla elokuva oli hyvin tekotaiteellisen oloinen. Se oli pitkästyttävä ja sen katsomisesta meni "hapoille". Sitä alkoi jo soimaamaan itseään, että onko sitä liian pinnallinen tai tyhmä, kun elokuvaa tuntui raskaalta seurata ja kun tuntui, ettei ihan kaikkia kohtia tajunnut. Koko ajan olisi pitänyt yrittää ymmärtää, mitä mikin elokuvassa toteutettu tai näytetty juttu symbolisoi. Luulen, että jos olisin ottanut pohjalle muutaman macig mushroomsin, olisi matka elokuvan parissa voinut sujua joutusammin sekä tajuntaa paremmin laajentaen.

Elokuvan alkupuolella käytiin aivan liian pitkään maailman syntyä läpi. Katsoin kellosta, että noita alkuräjähdyksiä ym. kesti jotain puolen tunnin ja tunnin välillä. Tässä vaiheessa harkitsin vakavasti jo poislähtöä, mutta sitten jäin kuitenkin odottamaan, josko elokuvassa tapahtuisi jotain. Melko turhaan odotin.

Uskon, että monilla muilla katsojilla oli samat fiilikset, sillä ihmiset olivat koko elokuvan ajan melko levottomia ja elokuvan päättymisen jälkeen ihmiset alkoivat spontaanisti nauramaan. Minulle tuli sellainen olo, että he olivat helpottuneita elokuvan päättymisestä.

Juoni vaikutti jonkinlaiselta kasvutarinalta. Siinä mies kävi läpi elämäänsä ja sen kulkuun vaikuttavia seikkoja. Miehen ankara isä halusi kasvattaa vanhimmasta pojasta kaltaistaan ankaralla otteella, joskus jopa simputtaen. Isä kuvitteli, että olemalla kova maailmassa pärjää paremmin ja pystyy puolustautumaan muita vastaan. Tuntui, että vanhin poika teki alkuun paljon asioita isäänsä miellyttääkseen saadakseen häneltä hyväksyntää ja rakkautta. Elokuvassa joella tapahtuva dinosaurus -kohtauskin kuvastikin melko hyvin tapaa isän ja pojan välejä.

Loppujen lopuksi vanhimman pojan miellyttämisenhalu muuttui kuitenkin vihaksi isää kohtaan. Siitäkin huolimatta, että poika muuttui koko ajan enemmän isänsä kaltaiseksi, vaikka ei olisi halunnut. Luulen, että vanhin poika oli kuitenkin isälle se kaikkein rakkain ja tärkein lapsi, vaikka samalla poika kärsi selkeästi muita lapsia enemmän isänsä käskyvallan alla. Kovista otteista huolimatta isä vietti paljon aikaa poikiensa kanssa. Ja kun perheessä alkoi tapahtumaan ikäviä asioita ja kun isä epäonnistui omissa jutuissaan, muuttui isäkin pehmeämmäksi ja loppujen lopuksi hän osasi jo pyytää asioita anteeksi.

Perheen äiti taas oli toista maata ja yritti opettaa poijilleen rakastamisen tärkeyttä. Äiti oli vanhimmalle pojalle rakas, mutta samalla poika halveksi äidin kiltteyttä. Ehkä siksi, ettei äiti vastustanut tarpeeksi isää. Vanhin poika oli kuitenkin syvällä sisimmässään herkkä ja vapautui kovasta sekä tottelevaisesta roolista isän ollessa pois. Vanhimman pojan pehmeys tuli esiin myös silloin, kun hän tunsi syyllisyyttä pahojen tekojensa tähden.

Äiti taas tuntui rakastavan eniten nuorinta poikaa, josta tulikin eniten äidin kaltainen. Nuorimman pojan valtti ankaran isän suhteen oli se, että hän oli musikaalisesti lahjakas, joka oli perheen isälle tärkeää. Nuorimmalla pojalla oli myös kanttia vastustaa isää. Mikäli isä olisi ollut musiikissa lahjakkaampi, olisi hänestä voinut tällä saralla onnistuessaan tulla paljon onnellisempi ihminen. Varsinkin vanhin ja nuorin pojista tuntuivat olevan toisilleen erityisen tärkeät, kun taas keskimmäinen poika vaikutti vähän väliinputoajalta. Elokuva kuvasi hyvin veljesrakkautta, nuorien poikien elämää kolttosineen.

Kasvutarinan lisäksi elokuva oli alusta loppuun jonkinlainen suruprosessi, jota perheen vanhin poika kävi läpi menetettyään jostain syystä nuorimman veljensä ja joka vaikutti koko perheen elämään. Vaikka perheen nuorimman pojan rooli ei ollut elokuvassa roolina iso, oli nuorimman pojan vaikutus elokuvan juoneen silti suuri.

Joistakin hyvistä jutuista huolimatta tämä elokuva ei ollut mun juttu, vaikka alunperin odotinkin siltä paljon. Pidän syvällisistä elokuvista, mutta tämä meni liikaa yli.

1,2 tähte, enintään 2.

katso liitettä 93270



PIIAT (THE HELP)

Lämminhenkinen, kepellä huumorilla ja rohkeudella höystetty elokuva 60-luvun arjesta syvässä etelässä Missisippissä. Keskiluokka elää omaa kulissiarkeaan ja kohtelee mustaa väkeä omaisuutenaan mustien pyörittäessä heidän arkeaan.

Vaikka pidinkin tästä elokuvasta, olisin toivonut siihen hiukan enemmän syvyyttä, sillä nyt sitä vain raapaistiin. Elokuvassa olisi voinut näyttää enemmäkin rajumpia kohtauksia sekä tuoda esille enemmän tuon ajan käsittämätöntä rotuerottelupolitiikkaa. Elokuva sai kyllä taas kerran tajuamaan sen, kuinka itsestäänselvänä sitä pitää nykyajan suhteellisen tasa-arvoista elämäänsä, jossa ihmisarvot ovat kunniassa.

Positiivista oli myös se, että rooleihin ei ollut valittu ihan niitä elokuvamaailman suurimpia tämän hetkisiä tähtiä. Tässä elokuvassa naiset olivat päärooleissa miesten pysyessä taustalla.

:3:

katso liitettä 93271

 

[Anonymity]

SOVINTO

Kertomus alkoholistiperheen tyttärestä, joka joutuu kohtaamaan menneisyytensä äitinsä kuolinvuoteen äärellä. Tytär yrittää turhaan torjua vanhoja häpeällisiä sekä häneen ikäviä jälkiä jättäneitä tilanteita ja joutuu elämään ne uudestaan.

Elokuva on paikoitellen ahdistava ja pistää miettimään, pohjautuuko elokuvassa olevat kohtaukset elokuvanteossa mukana olleiden, elokuvan käsikirjoituksen tai alkuperäisromaanin kirjoittaneiden ihmisten omakohtaisiin kokemuksiin, sillä elokuva on sen verran uskottavasti tehty ja näytelty?

Olen sitä mieltä, että vain saman taustan kokeneet ihmiset kykenevät tuntemaan yhtä hyvin sen häpeän ja muut negatiiviset kokemukset, joita tässä elokuvassa tuodaan niin hyvin esille. Alkoholistiperheen lapselle salailu ja jatkuvat pettymykset alkoholistivanhempien turhiin lupauksiin ovat arkipäivää. Pullantuoksuisen ja turvallisen lapsuuden eläneet eivät kykene välttämättä ymmärtämään näitä asioita.

Uskon, että alkoholistiperheistä lähtöisin olevan ihmiset kykenevät löytämään elokuvasta itsensä joko kiltistä, toisinaan vanhemman roolin ottavasta, huolehtivasta, velvollisuudentuntoisesta, ylisuorittavasta ja ehkä vahvuuteen sairastuneesta perheen tyttärestä tai taustalle vetäytyvästä, hiljaisesta, yliherkästä ja jalkoihin jäävästä perheen pojasta. Joillekin alkoholistiperheen lapsille elokuva voi toimia terapeuttisena kokemuksena.

Varsinaista ”täydellistä” sovintoa en elokuvasta sinällään löytänyt, vaikkakin perheen tytär kykeni varmasti asioita läpikäydessään ymmärtämään joitakin vanhempiensa tekoja sekä antamaan niitä anteeksi. Yleensähän on niin, että oma vanhempi on aina se rakkain ja tärkein, oli hän kuinka alkoholisti tahansa.

Tuntui myös siltä, ettei kuolinvuoteella maannut äiti kyennyt näkemään omia virheitään täysin tai pyytämään tekojaan rehellisesti anteeksi, vaan pikemminkin pyrki selittelemään joitain tekojaan itselleen sekä tyttärelleen kaunistellen.

Elokuva kertoo ristiriitaisista tunteista omaa menneisyyttään ja omia vanhempia kohtaan. Vanhempia, joita samalla rakastaa ja joista on olemassa myös hyviä muistoja. Toisaalta vanhemmista, joita vihaa ja jotka ovat omalta osaltaan pilanneet lapsuutesi.

Vaikka elokuvan juoni ei sinällään ollut kummoinen, niin elokuva oli silti hyvä. Juonella ei ole elokuvassa niinkään tärkeää merkitystä, kuin elokuvan herättämillä tunteilla sekä hienoilla näyttelijäsuorituksilla.

Elokuva perustuu Susanna Alakosken romaaniin Svinalängorna (suomeksi Sikalat).

3,5 tähteä.

katso liitettä 93272



MISSÄ KULJIMME KERRAN

Pidin elokuvan puvustuksesta, lavastuksesta sekä ajankuvauksesta. Valitettavasti en tiedä niin paljon historiasta, jotta osaisin ottaa kantaa siihen, oliko elokuvassa jotain "virheitä", mutta minuun kaikki elokuvassa esitetty upposi ihan hyvin. Koin, että elokuvassa käsiteltiin esim. sisällissotaa ja siihen liittyviä asioita monen eri ihmisen näkökulmasta yhteiskuntaluokasta riippumatta.

Pidin myös siitä, että leffassa ei näytellyt suomalaisittain suuri "staroja" tai jos näytteli, niin he eivät olleet pääosassa. Ainakin minulle itselleni elokuvan pääosissa olevat suomenruotsalaiset näyttelijät olivat vieraita lukuun ottamatta Allun roolia näyttelevää Andreas af Enehielmia. Pääosin näyttelijät suoriutuivat mielestäni rooleistaan erittäin onnistuneesti ja elokuvan eri kohtauksissa olevat näyttelijöiden tunnelataukset olivat vahvoja.

Elokuvan päättyessä itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että jotain jäi ehkä puuttumaan juonen osalta. Valitettavasti en osaa tarkemmin määritellä sitä, mitä se mahtaisi olla. Tästä huolimatta koen, että elokuva on suosittelemisen arvoinen.

Elokuva perustuu Kjell Westön menestysromaaniin Där vi en gång gått, joka voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2006.

3,5 tähteä.

katso liitettä 93273



J. EDGAR

Paljon tavaraa vähän reilu kaksi tuntia kestäneessä leffassa, mutta silti ihan katsottava ja paikoitellen mielenkiintoinenkin elokuva vainoharhaisesta, vallanhaluisesta, diktaattorimaisesta sekä itselleen toisinaan aiheettomasti kunnian ottaneesta ja itsetuntoaan pönkittäneestä, mutta omalla alallaan uraa uurtaneesta Hooverista.

Samalla kun elokuvassa kerrotaan FBI:n synnystä ja Hooverin julkisesta minästä, sukelletaan elokuvassa Hooverin yksityiselämään. Kulissien takana Hoover elää kaappihomosuhteessa ja voimakastahtoisen äitinsä lujassa otteessa.

Lavastus ja puvustus toimivat. Leonardo Dicaprion näyttelijänsuoritus on aavistuksen yliampuva.

3,5 tähteä.

katso liitettä 93274



DIKTAATTORI

Suhteellisen kipeä leffa. Lähes kaikkia pilkattiin tasapuolisesti eikä ketään säästetty :D

:5:

katso liitettä 93275



My week with Marilyn

Ihan ok leffa. Kepeä dokumenttielokuva, jossa sukellettiin samalla vähän syvemmälle Marilynin sielunelämään toisen henkilön katsontakannasta. Marilyn oli kaikessa huomionkipeydessään, epävarmuudessaan, rikkonaisuudessaan, yksinkertaisuudessaan, oikkuineen ja päihdeongelmineen melkoisen kiehtova persoona, joka kietoi ihmiset pikkurillinsä ympärille, välillä ehkä jopa hyvinkin tietoisesti.

3,5 tähteä.

katso liitettä 93276



Drive

Kaikessa väkivaltaisuudessaan melkoisen tyylikäs ja cool elokuva, jossa päähenkilön raakuksia ohjaa rakastuminen. Leffassa on tappamisen meininkiä, jota säestää taustalla soiva kaunis musiikki. Musiikki tekee kohtauksista "kiehtovia" omalla sairaalla ja erikoisella tavallaan.

:4:

katso liitettä 93277



Hysteria

Kepeä, mutta melko mitäänsanomaton - tositarinaan perustuva romanttinen komediaelokuva maailman suosituimman seksivälineen synnystä. Vibraattorin ympärille kehitelty juoni ei ollut kovin häävi ja näyttelijäsuoritukset olivat komediatyyliin aavistuksen ylinäyteltyjä. Elokuvassa esille tuodut, esim. naisen asemaan ja luokkaeroihin liittyvät ongelmat olisivat voineet antaa aineksia vähän syvällisempäänkin otteeseen. "Aivot narikkaan" -elokuva naisille.

:2:

katso liitettä 93278


Rautarouva

Erinomainen ja todennäköisesti Oscarin arvoinen näyttelijäsuoritus Meryl Streepiltä. Leffa oli hyvin lavastettu ja puvustettu. Aidot uutispätkät toivat leffaan toden tuntua.

Mielenkiintoinen elokuva ristiriitaisia tunteita herättävästä rautarouvasta, jonka kunnianhimo, vaikuttamisen- ja vallanhalu ajoivat politiikan huipulle. Voisi kuvitella, että Thatcherilla on ollut raskasta vetää rautarouvan roolia ja todistella miehille pärjäämistään, joka samalla ihastutti ja ärsytti.

3,5 tähteä.

katso liitettä 93279



Hamilton 1

Hyvä ja laadukas toimintaelokuva, jonka "sankari" on kirjailija Jan Guilloun luoma Hamilton-hahmo ja jota esittää ruotsalaisista Beck -elokuvista tuttu Mikael Persbrandt. Näyttelijäsuoritukset eivät ihan Oscarin arvoisia, mutta tyyliin sopivia. Juoni ja toteutus toimivat, vaikka sen kummempaa syvällisyyttä tai kannanottoja elokuvasta on turha hakea. Tähän perään "tykkäsin silti"-peukku.

:4:

katso liitettä 93280

 

[Inska]

Tie pohjoiseen. Huono elokuva, jossa draama ja komedia eivät sopineet kulkemaan rinnakkain. Jompikumpi olisi riittänyt - tässä tapauksessa mielummin draama. Näyttelijäsuorituksetkin olivat vähän niin ja näin. Huonoimpana niistä Peter Franzenin suoritus. Toisaalta hänen roolihahmonsa oli niin sekava,ettei siitä oikein ottanut selvää muutenkaan. En suosittele.

:2:

katso liitettä 93136

Tämän leffan ainoa anti oli se upea puutarha Jyväskylässä, mutta välittömästi tämän jälkeen suihkussa nähty loirin perse paloi valitettavasti verkkokalvolle kummittelemaan. Duettokohtaus oli myös melko hyvä. Muuten kyllä mitäänsanomaton tekele.