The Dark Knight Rises
Muistan, kun pikku poikana eksyin erääseen elokuvaan vaikken koskaan oikein ollut sarjakuvia lukenut. Tämä elokuva oli nimeltään Batman Begins, Christopher Nolanin synkkä reboottaus korniksi kääntyneelle leffasarjalle. Ja nyt tulee jotain yllättävää, sillä elokuva ei mullistanut maailmaani silloin. Se oli jotenkin sekava ja olin odottanut jotain aivan toista kuin tuollaista realistista Batmania. Eihän elokuvassa ollut edes mitään kunnon pahista.
Kului pari vuotta ja kasvoin suureksi elokuvien ystäväksi. Opin myös arvostamaan tuota aluksi outoa Batmania, sehän oli oikein hieno elokuva. Sitten luin postilaatikkoon tulleesta elokuvalehdestä arvostelun uudesta The Dark Knightista, 5 tähteä ja ”välitön klassikko”. Lähdin spontaanisti samana iltana kyseisen elokuvan ensi-iltaan tietämättä yhtään mitä odottaa. Elokuva oli jotain sanoin kuvaamatonta ja siitä asti olen odottanut tätä trilogian päätösosaa kuin kuuta nousevaa.
Kun Nolan sitten ilmoitti tekevänsä seuraavan elokuvansa Inceptionin, olin vihainen ja pettynyt häneen. Missä oli se Batman, jota kaikki toivoivat? No nyt se vihdoinkin laskeutui valkokankaille ja ensi-illassa se tuli katsastettu. Liput piti varata jo viikkoa aikaisemmin, jotta pääsisi hyville paikoille näkemään kuinka tämä massiivisiin mitoihin paisunut trilogia loppuisi. Odotukseni olivat katossa valojen himmetessä teatterissa.
Lähes kolme tuntia myöhemmin tulin ulos kyyneleet silmissä. Nyt se sitten oli nähty ja tyytyväisiä ollaan Christopher Nolanin ja kumppaneiden saavutukseen. Batmanin ristiretki oltiin vihdoinkin saatu päätökseen, mutta sanottakoon, että yhden loppu on toisen alku (valitettavasti). Mukana elokuvassa ovat kaikki tutut näyttelijät Christian Balesta Gary Oldmanin kautta Morgan Freemaniin. He heittävät takuu varmat roolit ja ovat jo vanhojen konkarien tuntuisia. Uusia nimiä taas edustavat mm. Tom Hardy, Joseph-Gordon Levitt ja Anne Hathaway ja sanottakoon ettei heidän edustuksensa häviä vanhoille nimille ollenkaan.
Aluksi elokuvan juoni tuntui koostuvan liian monesta erillisesta osasta, mutta Nolanien taidokas käsikirjoitus ja toisen veljeksen nerokas ohjaus yhdistivät ne yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kun Begins käsitteli pelkoa ja The Dark Knight kaaosta on tämä synkkä tutkielma kivusta ja tuskasta. Ja painotan nyt tuota sanaa synkkä, sillä tässä oli paljon vähemmän niitä hyvän tuulisia letkautuksia kuin aiemmissa elokuvissa.
Ja juonesta lyhyesti, että se on tietenkin hieman kliseinen. Kaupunki on taas vaarassa ja nyt Batmanin pitää palata eläkepäiviltään pelastamaan se möhkälemäisen Banen kourista. Toisin kuin muiden elokuvien roistot, tämä kaveri on fyysisesti kova vastus sulkematta pois psyykkistä puolta. Silti tuo juonen perusasetelma on nyt aivan liian pelkistetty ja siihen lisättäessä kaikki sivujuonet ja motiivit ynnä muut, tulee koko elokuvasta mieltä ja kehoa kiihottava kokemus. Elokuva tuntuu jopa liian lyhyeltä.
Vaikka tämä trilogia on pyritty tekemään realistisemman tuntuisessa maailmassa niin tässä elokuvassa Batmanista tehdään antiikin sankari. Hän käy läpi helvetin noustakseen takaisin kuolleista ja täyttääkseen kohtalonsa. Voihan tuota verrata myös Raamattuun. Samalla, kun Batman käy läpi yksinäistä kärsimyskertomustaan, käydään Gothamissa myös suuria poliittisia juonitteluja. Vaikka elokuvassa riittää toimintaa ja takaa-ajoja, ei sen pääpaino ole niissä vaan juonessa. Tietty tätä voi katsoa myös puhtaana toimintana, mutta tästä saa paljon irti, kun osaa ottaa tuon ulkokuoren pois hämäämästä.
Lyhyesti tämä oli täydellinen päätös loistavalle elokuvasarjalle, joka jatkaa hienojen trilogioiden ketjua (edellinen osa ketjua oli LotR). Tyylitaju ja näyttelijätyö hipovat huippua tässä elokuvassa, mutta silti yksikään näyttelijä ei pääse Heath Ledgerin Jokerin tasolle. Nyt saatiin tämä taakka pois Nolanin hartioilta ja jatkossa hän on vapaa samoin kuin Bale ja kumppanit.
:5:
PS. Ennen elokuvaa näytettiin The Man of Steelin teaser ja taas nousi vesi kielelle...