Elämänlaatu suhteessa tuloihin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mies847
  • Aloitettu Aloitettu

Mies847

Liittynyt
1.3.2003
Viestejä
4 493
Eli tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, että millaiset tulot ihmisillä riittää onnellisuuteen.
Saa heittää ehdotusta parempaan otsikkoon tai linkkiä jos vastaava keskustelu jo löytyy, äkkiä etsiessä ei sellaista silmään sattunut.

Omalla kohdallani voisin sanoa että ennemmin asuisin maalla ja käteen 1500€/kk, kuin kaupungissa ja käteen 3000€/kk. Jos avokki tienaisi saman, tämä tekisi talouteen 3000€/kk, mikä on nyt mielestäni hyvinkin riittävä raha elämiseen. Ilmeisesti tämä asenne ei ole kovin yleinen, kun pidetään suunnilleen hulluna jos miettii ääneen että mitenkähän kauan voisi olla kesällä palkattomalla vapaalla...

Tarkemmin kun ruvetaan asiaa ruotimaan, niin varsinkin kesäaikaan maaseudun rauha on se, missä hermot lepää ja onnellisuuden tuo ihan yksinkertaiset asiat. Voit mennä aamulla vaikka boxerit jalassa pihalle suoraan sängystä, ääninä vain heräävä luonto :) Naapuri ei ole heti kyljessä kiinni, joten hiljaisuus kello 22 tai miettiminen että missä grillata ei ole ongelma. Toki tuo vaatii mainitsemillani tuloilla sen uhrauksen, että käytännössä hienot bemarit ym. jää sitten kauppaan. Mutta on valintoja, mitkä vain täytyy tehdä mikäli elämästä aikoo ottaa kaiken irti.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ei ole kovin vaikeaa tehdä valintaa tuon 1500 € maalla tai 3000 € kaupungissa välillä.

Noilla tuloilla maaseudulla saa jo hyvin kaikki perusjutut osteltua, ilman että tarvitsee kitistellä mistään ja saa vähän säästöönkin laitettua. Maaseudun rauha on jotain mitä kaupungissa tienatut isot rahat ei voi koskaan korvata.
 
Ei ole vaikeaa tehdä valintaa. Itse ottaisin ehdottomasti kaupunkiasumisen ja 3000e/kk. Melkeinpä se onkin mun elämä tällä hetkellä :)

Itse olen nuoruuden viettänyt "maaseudun rauhassa" pikkukaupungissa ja sinne hyttysten, kaikki toisensa tuntevien ihmisten ja pitkien välimatkojen keskelle mua ei saisi enää kirveelläkään.

Niin, alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni.... rahallisesti 3000e kyllä riittää onnellisuuteen, ainakin yksinelävällä. Sit jos isompi perhe ja kämppä, niin tuskin tuo enää riittäisi.

Todellisuudessa tuo raha ei kyllä pahemmin vaikuta onnellisuuteen. Jos nyt yleensä jossain on töissä, niin kyllä sitä rahaa aina sen verran saa että katto on pään päällä ja ruokaa pöydässä. Kaikki muu rahalla saatava on toissijaista eikä pitäisi vaikuttaa onnellisuuteen. Siitä tulee vain noidankehä, kun tulojen suuretessa keksii koko ajan uutta huvitusta, joka on "pakko" saada.
 
En tiedä onko se fyrkka elämän onnellisuuden tae. Olen nähnyt kyllä ainakin omasta mielestäni helvetin ankeat ajat ja taas päinvastoin, menemättä yksityiskohtiin. Uskon että 1500e riittää kaupungissakin pärjäämiseen, eri juttu jos onnellinen elämä saavutetaan ryyppäämällä ja hervottomalla kulutuksella.

EDIT: Noh katoinkin että jakari jo taisi sanoa kaiken oleellisen ja oon ite ainakin samaa mieltä.
 
Täällä ilmoittautuu yksi maalle muuttanut valintaansa erittäin tyytyväinen. Voi tosiaan mennä sinne pihalle vaikka alasti jos säät sallii, ja koirakin saa olla miten lystää. Toistaiseksi eletään yhden ihmisen tuloilla, mutta eiköhän se helpota siinä vaiheessa kun toinen saa opintonsa loppuun. Nykyisellään menee pelkkiin bensoihin muutama satanen kuussa, pääosin työmatkoihin. Onnellisia ollaan näinkin, mutta kyllä pikkuisen lisää tuloja voisi ottaa.. on täällä nimittäin sellaisiakin menoja joita ei vuokrakämpässä joudu miettimäänkään. Ja asuntolaina.
 
Muistelisin joskus lukeeni tutkimuksesta jossa oli selvitetty onnellisuuden ja tulojen suhdetta. En nyt valitettavasti löytänyt linkkiä googlailulla. Taisi olla jokseenkin niin, että onnellisuus nousi tulojen kanssa noin 70 tuhanteen euroon asti, jonka jälkeen tulojen lisäys ei enää ratkaisevasti vaikuttanut henkilön onnellisuuteen. Mun mielestä toi 70 tonnia on itseasiassa yllättävän korkea luku, jos sitä ajattelee tietynlaisena raja-arvona.

En tosin ole edes varma missä maassa tuo oli tehty. Suomen progressio tietysti hoitelee aika tehokkaastii haaveet 70 tonnin nettosummista suurimmalle osalle ihmisistä.

Mutta yllättävää kuitenkin, että keskimäärin 70 tonnia tienaavat ihmiset olivat selvästi onnellisempia kuin 40 tonnia tienaavat. Että kyllä se vaan näyttäisi keskimäärin vaikuttavan siihen onnellisuuteen.
 
Ei se rahaa tee onnelliseksi mutta kyllä se auttaa siinä. Itse ottaisin 3000e ja asuisin kaupungissa. Meillä on mökki rauhallisessa paikassa jossa ei todellakaan ole liikaa porukkaa, täytyy kyllä sanoa että siellä räjähtäis pää jos pitäs olla vaikkapa vuosi putkeen.
 
Itsekään en enää(ainakaan tällä hetkellä) lähtis ihan pikkukaupunkiin tai maalle. Mieluummin 3000€/kk ja kaupunki. Itellä ei jää käteen noin paljoa ja kaupungissa viihdytään... ;)
Jos elämä on muuten kuosissa, raha auttaa elämässä paljon. Vastaavasti vaikka olis rahaa paljonkin, mutta muu elämä on onnetonta, niin sit ei tule mitään. :rolleyes:
 
Valitsisin 1000e/kk + Toimiva parisuhde ja kivat harrastukset

5000e/kk + ei harrastuksia tai parisuhdetta sijaan.

Raha on vain väline jolla hankitaan onnellisuutta...
 
Tuli mieleen että elääkö nämä maalle muuttajat parisuhteessa? Epäilisin että tälläisellä olisi pienempi kynnys lähteä hevon perseeseen kuin sellaisen joka on yksin.
 
3000€ ja cityasuminen. Kuitenkin asunto niin, että omaa rauhaa on (asunto suht korkealla tai suojainen rivaritakapiha). Mulle on tärkeää, että voi olla verhot auki vaikka munasillaan jos siltä tuntuu. Nykyisessä kämpässä voi grillailla parvekkeella vaikka boxerit jalassa, eikä oikeastaan kukaan näe; eikä siten ala vannetta kiristämään päässä, että joku kyyläisi.

Arvostan sitä, että kävelymatkan päässä on kuntosalit, ruokakaupat, pitseriat, videovuokraamot ja hyvät asfaltit rullaluisteluun ja lenkkeilyyn. Ainoastaan lenkkeilymahdollisuuksissa maaseutuasuminen hakkaa noi kriteerit.

Tavoitteena on joskus hankkia mökki noin kahden automatkailukaljapullon päästä oikeasta asunnosta, ja siellä sitten viettää paljon aikaa viikonloppuisin ja lepuutella nuppia kalastellessa ja pikkulintuja ammuskellessa ilmakiväärillä. :)
 
Se vaan ei ole oikein mahdollisuus, että talo joen varressa + 50ha mettää ympärillä ja työpaikka kilsan päässä + 1500€/kk liksa.
 
Vähän niin kuin täällä on jo mainittu, niin eiköhän se niin ole, että mitä korkeammalle tulot kipuaa (tietystä pisteestä lähtien) niin sitä vittumaisemmalta elämä tuntuu. Ja eiköhän se johdu ihan siitä paineiden määrästä, mikä sen rahan myötä mätetään, eikä kyse ole enää niinkään tuloista. Ja tosiaan kun useasti korkeammat tulot tarkoittavat korkeampia paineita.

Kyllähän sitä nyt ymmärtää, että jos herra A on duunissa 24/7 ja määrää 10 000:n muun henkilön elämästä ja saa palkkaa 100ke / kk, niin hänellä on ns. "huonompi" elämänlaatu kuin herralla X, joka tienaa samat 100ke / kk ja työtehtävinä napsauttaa sormia kerran kuukaudessa.
 
Janpa sanoi:
Tuli mieleen että elääkö nämä maalle muuttajat parisuhteessa? Epäilisin että tälläisellä olisi pienempi kynnys lähteä hevon perseeseen kuin sellaisen joka on yksin.
Click to expand...
Voi olla, mutta minäpä lähdin tänne hevon perseeseen ihan itse ja yksin. Ostin vaan liian pienen talon, kun silloin sitä ei ajatellut että voisi joskus taas olla vakavassa suhteessa. Nyt sitä sitten laajennetaan..:D
 
Samoilla linjoilla JN:n kanssa. Olen huomannut miten pirusti nuo lähellä olevat "palvelut" helpottaa elämää. Ja siksi tykkään kerrostaloasumisesta, ettei tartte tehdä pihatöitä. Rivariasuminen kokeiltu(ja vanhempien luona myös omakotitaloasuminen) ja se ei oo se mun juttu, ei ainakaan tällä hetkellä.
 
Vaikea valita asuako kaupungissa vai maalla, itse muutin juuri 10 miljoonan asukkaan kaupungin keskustasta 5000 asukkaan kylän laitamille pellon keskelle. En osaa valita parempaa näistä kahdesta. Itse pistäisin enemmän painoa sille että miten pitkään aikaa vietetään töissä. Jos joku hullu tekee 10h päivää ja ajaa 2-3h työmatkaa ruuhkassa päälle, pätkii lomansa ja tekee vielä pätkälomillaan duunia niin se on hänen ongelmansa, minä en tule siihen koskaan ryhtymään. Joku 37,5h/viikko työtä + jonkinverran palkatonta vapaata aina silloin tällöin vuodessa ja paljon reissailua ja perheen kanssa olemista on se voittajan valinta ja kun rahat riittävät siihen niin se riittää minulle.
 
Huppe ja mskp olvat molemmat aika lailla samoilla linjoilla kuin minäkin tässä asiassa. Itse en osaisi elää pienessä kylässä, sivussa maailmasta. Minä olen elämässäni nähnyt riittävästi maaseutua ja sen vaikutuksia ihmissieluun. Sinne en lähtisi.

3,000 euroa käteen kuukaudessa riittää aivan hyvään elämään kaupungissa. Sillä hinnalla ei tosin elämäänsä vielä kannata myydä - vapaa-aika ja lomat, iltarauha jne. ovat korvaamattomia, tai eivät ainakaan tule 3,000 eurolla korvatuksi.

Mitä enemmän saa rahaa, sitä enemmän raja työn ja vapaa-ajan välillä hämärtyy. En ole työurani aikana viimeisinä kymmenenä vuotena viettänyt yhtään lomaa ilman työsähköpostin lukemista ja/tai puhelinkokousta ja/tai loman keskeyttämistä kokousmatkaa varten ja/tai jonkun nootin kirjoittamista asiakkaalle. Se on se hinta, mikä maksetaan joustavasta työstä - siis että työtä tehdään, kun sitä on - ja kunnon palkasta. Se ei sovi kaikille. Jokainen meistä valitsee, mitä elämänlaadulla tarkoittaa.
 
:offtopic:
Sunnuntaina tuli tanskalainen dokkari onnellisuudesta. Siinä esitettiin, että vain 10% ihmisen onnellisuudesta on kiinni maallisesta mammonasta. 40% on geneettistä ja se loppu on kiinni muistaakseni hetkestä. Olen taipuvainen uskomaan varsinkin tuohon geneettiseen onnellisuuteen ja havaintoani tukee se, että osa ihmisistä on onnellisia vaikka ei olisi mitään ja osa ei ole tyytyväisiä vaikka saisivat kaiken heti nyt. Lisäksi siinä pointattiin sitä, että ihminen sopeutuu lähes kaikkeen; eli vaikka tienaisi 10 000 eur/kk nin jossain vaiheessa se ei riitä yksin tuomaan onnellisuutta. Toimivan parisuhteen todettiin olevan merkittävin yksittäinen onnellisuutta lisäävä tekijä.
/:offtopic:

Itse olen aika paljonkin pohtinut tuota alkuperäistä kysymystä ja maalaismaisema olisi voitolla, mutta jotakuinkin mahdoton saavuttaa. Tällähetkellä olen jossain tuossa välimaastossa, parisuhteessa lähiössä pääkaupunkiseudulla. Oman pihan haluaisin ainakin ja naapureihin edes hiukan hajurakoa, mutta täällä se tuskin on mahdollista koska rahaa moiseen ei yksinkertaisesti ole.

Ongelmalliseksi asian tekee, että olen jotakuinkin unelma-ammatissani ja alalla kaikki työpaikat ovat Helsingissä. Käytännössä minun pitäisi siis tehdä jotain muuta jossain muualla saadakseni kulut maksuun. Ja tästä minulla ei mitään käsitystä mitä se voisi olla. Eli voi hyvinkin olla, että jossainvaiheesssa kasvatamme työmatkoja ja otamme lisää velkaa saadaksemme edes palan maalaisidylliä Karjaalta, Hyvinkäältä tms. juuri ja juuri siedettävien yhteyksien päästä (joskin ihan liian pitkiä nuo +1h suuntaansa työmatkat ovat, mutta minkäs teet...:( ).

E. Siis 1500/e maalla jos tulonlähde olisi mielekäs, 3000/e kaupungissa jos maalla ei mahdollista. Ihminen käyttää kuitenkin valitettavan paljon aikaa työn tekemiseen ja siksi se määrittelee pitkälti missä asutaan ja miten.
 
Uwish sanoi:
Voi olla, mutta minäpä lähdin tänne hevon perseeseen ihan itse ja yksin. Ostin vaan liian pienen talon, kun silloin sitä ei ajatellut että voisi joskus taas olla vakavassa suhteessa. Nyt sitä sitten laajennetaan..:D
Click to expand...

En ole ikinä samaistunut kehenkään naiseen yhtä paljon kuin Uwishiin:haart: Pelottavaa.
enkä tarkoita vain tätä kommenttia
Itselle tosin kelpaa myös pikkukaupunki, mutta oma rauha on ehdoton. Maalle muuttaisin vaikka heti jos sekä minä, että vaimoke saisi sieltä töitä.
 
Back
Ylös Bottom