Eilinen Kellopeli appelsiini

Frank on kyllä ehdoton ykkönen elokuvien hulluista.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Eiköhän tuo Avaruusseikkailu 2001 ollu aikanaan todella edistyksellinen, ja näytti sen ajan mittapuulla henkeä salpaavalta. ei se kuitenkaan oikein pärjää nykyisille tehoste pläjäyksille. muutenkin kun katselee vanhempia elokuvia on ne usein paljon hidas tempoisempia kuin nykyiset leffat. Ja sen tuntuu usein tuntuvat tylsiltä.

kaikille "taide" elokuvien ystäville suosittelen parin vuoden takaista kriitikkojen suosikkia, japanilaista Hanubi - tulikukkia -leffaa. Kaveri jonka kaa leffaa katoin oli monttu auki ekan puolen tunnin jälkeen eikä suostunu kattoo "moista paskaa" enempää :p eipä loppuleffassakaan juuri mitään tapahtunu.

ps. ja Eyes Wide Shut todellakin oli paska leffa, yhtä shokeeraava ku kotikatu
:rolleyes:
 
"Hohto on todella hyvä horror-pätkä.

Kellopeliappelsiini on hyvä leffa!!

Avaruusseikkailu hieno, mutta aika pirun tylsä!!"

Pexxi ton sano parhaiten, paitsi etten osaa kyllä sanoa onko KPA hyvä, mutta mielenkiintoinen varmasti. Toisin kuin Avaruusseikkailu, joka kunnon leffateatterissa pääsisi ehkä visuaalisuutensa vuoksi oikeuksiinsa.

Full metal jacket on silti ehkä sen paras, Barry Lyndonkin menee kyllä ihan OK.
 
Originally posted by Iivili
Wot? Dancer in the dark on _loistava_ elkka! Tod. masentava tosin, mutta erittäin hyvä. Mutta makuja on yhtä monia kuin ihmisiäkin.
Click to expand...

Mäkin tykkäsin. Sai liimaantuun aika hyvin ruudun ääreen, kun telkasta katoin. Tosin vähän enemmän tarkasteltuna onhan se vähän sellanen "aikuisten satu", että ei mulle ainakaan auennut siitä juurikaan mitään muita merkityksiä, jos niitä sit olis ollutkaan.

EDIT: mainitaanpa tässä samalla kommentit noista Kubrickin muutamastakin. Ite oon eniten tykännyt Eyes wide shutista. Ekalla kerralla se meni vähän ohi, tokalla katoin sivu silmällä, mutta kolmannella kerralla heräs vasta mielenkiinto. Musta se leffa ei ole ollenkaan tylsä, melkeinpä päinvastoin. Siinä kun tapahtuu sellasia juttuja, mitä ei ekalla kerralla huomaakaan...

Kellopelin katsoin joskus about 17-vuotiaana ja silloin se vaikutti aikas oudolta. Sen jälkeen en ole sitä katsonut, eikä tälläkään viikolla ehtinyt.

Avaruusseikkailu 2001:tä koitin katella, kun se vasta tuli, mutta mielenkiinto ei riittänyt. Myöskään Hohtoa en ole vielä nähnyt.

Loppukommenttina sanoisin, että musta kuitenkin tollaset elokuvat, jotka antaa vähän mietittävää, eikä ihan heti "aukea", on paljon parempia kun jotkut selkeät komediat tai toimintaelokuvat. Kyllä niitäkin joskus aikansa kuluksi kattoo, mutta siihenpä se sit jääkin.
 
Onko kennelläkään tietoa, mistä toi nimi tulee kellopeliappelsiiniin?:confused: Elokuva oli äärimmäisen ahdistava ja siksi niin hyvä
 
Täytyy sanoa että kellopeliappelsiini oli loistava. Ensimmäistä kertaa sen nähdessäni se ei iskenyt lähestulkoonkaan samalla tavalla. Kirjakin tuli tosin luettua tässä välissä, tiedä sitten vaikuttiko se asiaan. :)
 
Jes jes jes

Originally posted by Hannibal
Kellopeliappelsiini on minulle elokuvien ehdoton ykkönen.

Blue Velvet on huippu. Dennis Hopperin Frank Booth on yksi elokuvahistorian hurjimpia psykoja.
Click to expand...

No perkele! Blue Velvetissä on munaa enemmän kuin Laitilassa ja John Holmesissa koskaan. KPA ei yllä ahdistuksessa samalle tasolle, mutta yrittää kovasti. Tulee hieman Britannia hospital mieleen.
Muista Kubrickeista ainoastaan Hohto kolisee minulla.
 
Originally posted by Nitsku
Itse toteaisin samaa herrasta nimeltä Pier Paolo Pasolini, jonka leffat ovat hienopersekriitikkojen taivaaseen saakka ylistämiä. Todellisuudessa ne ovat tekniseltä tasoltaan, ohjaukseltaan ja näyttelemiseltään aivan onnettomia.

Kriitikot tietysti rakastavat Pasolinia, koska pitävät häntä niin "taiteellisena" ja varmaan sekin auttaa, että hän oli vasemmistolainen, homo ja italialainen.
Click to expand...


Kävin katsomassa Pasolinin Sodoman 120 päivää pari vuotta sitten. Elokuvahan on aivan loistava.

Vähemmän sivistyneille kerrottakoon, että kantavana teemana taidepläjäyksessä on paskan syöminen, perseeseen naiminen ja hc-kiduttaminen. Vaikea kuvitella, miten joku voisi olla pitämättä.

http://www.nic.fi/~paukunlk/sodoma.htm
 
Originally posted by Huonojalkainen
Kävin katsomassa Pasolinin Sodoman 120 päivää pari vuotta sitten. Elokuvahan on aivan loistava.

Vähemmän sivistyneille kerrottakoon, että kantavana teemana taidepläjäyksessä on paskan syöminen, perseeseen naiminen ja hc-kiduttaminen. Vaikea kuvitella, miten joku voisi olla pitämättä.

http://www.nic.fi/~paukunlk/sodoma.htm
Click to expand...

Tämän mukaan kamalan moraaliton elokuva:
http://www.saunalahti.fi/~mitt/leffarotta/z_lista.htm

Tästä voi tsekata, kuinka moraalittomia elokuvia sitä tulee katsottua:)
http://www.saunalahti.fi/~mitt/leffarotta/luokitustaulukko.htm
 
Originally posted by Huonojalkainen
Kävin katsomassa Pasolinin Sodoman 120 päivää pari vuotta sitten. Elokuvahan on aivan loistava.

Vähemmän sivistyneille kerrottakoon, että kantavana teemana taidepläjäyksessä on paskan syöminen, perseeseen naiminen ja hc-kiduttaminen. Vaikea kuvitella, miten joku voisi olla pitämättä.

http://www.nic.fi/~paukunlk/sodoma.htm
Click to expand...

Parasta oli, kun leffan jälkeen valot tuli päälle ja porukka sivusilmällä katteli toisiaan tyyliin "vittu mitä ihme pervoja on tullu tämmöstä leffaa kattomaan"

On muuten mahdollista tilata esim. filmifriikistä muistaakseni dvd:nä, tosin englanninkielisillä subeilla
 
1354266355_620x0_tv_la_kellopeliappelsiini.jpg


Tämä on raakaa katsottavaa. Väkivaltaa, raiskauksia, aivopesua yms. K18

YLE Teema 21.01 lauantai 14.06.2014.

Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiini on elokuvahistorian kiistellyimpiä elokuvia, vaarallinen mestariteos väkivallasta ja tahdonvapaudesta. Elokuvan jälkeen esitetään dokumentti sen moneen suuntaan aukeavista merkityksistä. HD

Stanley Kubrick sovitti brittikirjailija Anthony Burgessin dystopiasatiirista rajoja rikkovan ja aikansa moralisteja sokeeranneen mestariteoksen, jossa julma nuori jengijohtaja Alex (Malcolm McDowell) joutuu yhteiskunnan pakkokeinojen uhriksi. Kubrick tutkii vapaan tahdon merkityssä viiltävässä ultraväkivalta-analyysissään, joka ei ole menettänyt partaveitsen terävää kirkkauttaan ja räjähtävää taiteellista tehoaan pisaraakaan yli 40 vuodessa. Elokuvan perään esitetään sen taustoihin ja merkityksiin kiehtovasti porautuva, vajaa tunnin pituinen ranskalaisdokumentti Olipa kerran Kellopeliappelsiini (2011).
 
En tiedä miten juntti pitää olla että alkaa meuhkaamaan isoon ääneen että "mie en tämmöttistä taiteista ymmärrä".
 
Kuuluu niihin leffoihin mitkä pitää vaan nähdä ihan maineensa vuoksi.
Ahistavia kohtauksia ja melko raffia, mutta tulipahan katottua.
 
Krampus sanoi:
Täyttä paskaa koko elokuva. Minun älykkyys ei riitä noin hienoille elokuville.
Click to expand...

Ei ole: ei se ole kuin puoliksi paskaa. Puoliväliin sitä jaksaa katsoa, sitten alkaa ramasta vähän vitusti. Avaruusseikkailu diipadaaba, siinä on paska ja unettava elokuva. Se on yhtä taidetta kuin Musta mannerheim -elokuva mutta vielä paskempi. Siinä ei ole edes marskia.

Kuprun Eyes wide shut taas jatkuvasta haukkumisesta huolimatta hyvä pätkä.
 
Aikamoinen nosto, mutta edelleen Kellopeliappelsiini yksi parhaista leffoista. Ei aurinkoisen kesäpäivän hyvänmielen leffa, mutta sitäkin enemmän erittäin hyvää ajatonta symboliikkaa sekä osuvan mustaa huumoria. Hankala leffa kattoa, mutta palkitsee katsojansa.

:5:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom