- Liittynyt
- 10.8.2004
- Viestejä
- 19 343
- Ikä
- 39
Hmm, edelliseen kommenttiin viitaten olen täydellisen paljon erimieltä. Mistä johtuu ajatus siitä, että jos toisella on joku rajoite (ihan mikä tahansa), niin aina ensimmäinen ajatus (lähinnä niillä joilla ei ole mitään rajoitteita) on se, että uskooko kaveri, että sitä vastaan vedettiin täysillä. Enemmän olen nähnyt tapauksia joissa selitellään omaa huonoutta (pienemälle, naiselle, vammaiselle tai jollekulle muulle jonka kaikki odottavat olevan heikompi) kun jäänyt kakkoseksi. En ainakaan itse ymmärrä numero unon kommenttia muuta kuin huonon itsetunnon kautta. Eivät vammaiset tai muut (omasta mielestämme kyvyttömämmät ihmiset) mitään sääliä tai armopaloja kaipaa! Samalla tavalla ajateltunahan joku voi (minä mukaanlukien) pitää sua niin säälittävänä, että annan sun voittaa, etkä ikinä saa tietää olitko oikeasti niin hyvä.
Ittestä ainakin tuntuisi vaikealta otella todella vammautuneena terveitä vastaan. Jotenki vaan tuntuisi että jengi vähän varoo :( Mutta kovalla asenteella kaveri painaa etiäpäin, ei siinä mitään