Tosiaan kielen on oltava kunnossa! Jos parhaimpaan arvosanaan pyrkii, niin on parasta, että työssä ei ole mitään sellaista, jossa on selkeästi parannettavaa ja ohjeiden mukaan huonosta kielestä on rangaistava. Kun kirjoitin dippaa, niin pyysin sen aikaista tyttöystävää, joka oli todella hyvä kirjoittamaan, käymään sen mun kanssa läpi. Käytännössä luin lauseet ääneen ja hän mietti voisiko sen asian ilmaista paremmin (hän kun ei osannut lukea matemaattista notaatiota). Tuo hienosäätö kesti melkein kaksi päivää... Tätä ennen olin vielä käyttänyt 2 viikkoa työn tarkistamiseen rivi riviltä asiavirheiden takia tai jos joku lause voitaisiin tulkita tarkoittavan jotain mikä ei pitänyt täysin paikkaansa. Lopputuloksena yksikään tarkastaja ei löytänyt koko työstä yhtäkään virhettä.
Miten paljon aikaa käyttää virheiden korjaamiseen on tietysti oma valinta. Monet proffat eivät joudu ottamaan kovinkaan paljon dippatöitä tarkistettavakseen (esim. TKK:n matikan laitos, koska dipan matikasta kirjoittavat ovat suht harvassa), joten he saattavat käyttää hyvinkin paljon aikaa työn lukemiseen. Osalla töistä on myös toinen tarkastaja. Omalla kohdallani toiseksi tarkastajaksi oli laitettu emeritusprofessori. Tämä on vaarallinen tilanne, koska eläkkeellä oleva proffa saattaa hyvinkin lukea työn todella huolellisesti läpi, jos häntä sattuu aihe kiinnostamaan. Toisaalta tiedän muutaman professorin, joka sanoo käyttävänsä 5 min dippojen raakileiden lukemisiin ja sitten 10 min lopullisen version tarkistukseen.
Sanoisin, että on täysin turha stressata mistään pituuksista. Tärkeintä on, että sisältö on täyttä asiaa ja jokainen rivi tekstiä on dipassa tarkoituksella. Jos siis voit ilmaista asian lyhyemmin/selkeämmin, niin teet näin. Jos dippa on pitkä, niin pituuden on yleensä oltava perusteltua, mikä tarkoittaa sitä, että sisällön on oltava tärkeää. Jos aihetta ei osaa kunnolla rajata, niin tuosta lähtee ensimmäisenä arvosana.
