Originally posted by igf1bp3
"Eihän sillä ole niinkään paljon väliä, että mitä lajia sä olet treenannut"
Vai niin..
"On aivan eri tilanne potkia pädeihin tai säkkiin, kuin toista ihmistä, joka yrittää parhaansa mukaan satuttaa sinua. Eli ottelukokemus kunniaan kun ottelemisesta puhutaan."
Eli tässäkö nyt sitten tuli esiin aspektisi siitä, että ei ole mitään väliä mitä lajia on treenannut? Eiköhän kuitenkin esim. TB, BJJ ja muut vastaavat lajit aika konkreettisesti suuntaudu ottelun puolelle. Toisin sanoen, en ole kovinkaan montaa tyyppiä tavannut, jotka useamman vuoden TB-treenin jälkeen olisivat hakanneet vain säkkiä treeneissä.
"Väittäisin jopa, että ihan käytännön katutappelua harrastanut henkilö.."
Voi hellanlettas. Vai, että ihan "katutappelua harrastanut".. salli mun nauraa. nim. "Treenit tänään klo. 22.00 Aleksaneterinkadulla"
Mua ei ärsytä mikään niin paljoa kuin nämä "KatutappeluMeidänIntissäOliKerranKaratenSuomenMestari.."-kaikentietävät juntit.
Lentotunnista.
Kaverini oli käynyt treeneissä ehkä 10 kertaa ja hehkutti jokainen ilta kuinka ylivoimainen Wt muihin lajeihin verrattuna oli ja tätä jonkin aikaa kuunneltuani aloin kiinnostua lajista ja päätin käydä kokeilemassa sitä. Tyttöystäväni oli Kung Fu fani, koska oli itse treenannut 4 vuotta (southern praying mantis) ja halusi ehdottomasti tulla mukaan ensimmäisiin treeneihini.
Treenit olivat aikamoinen shokki jo valmentajasta lähtien, hän nimittäin näytti enemmän balettitanssijalta kuin Kung Fu-ammatilaiselta ja siinä vaiheessa, kun olin viisi minuuttia seisonut jonkinnäköisessa haara-asennossa jalkaterät sisäänpäin yrittäen lyödä "tehokkaita suoria" kehon keskiviivaa pitkin nyrkin ollessa kaljapullonpitoasennossa, alkoi nöyryytys olla sitä luokkaa, että menin juttelemaan valmentajan kanssa lajin tehokkuudesta. Hän sitten näytti eri tekniikoita, jotka eivät vakuuttaneet. Sanoin, ettei tuollaisilla tekniikoilla torjuttaisi edes alakiertopotkua, jonka jälkeen kysyin, josko hän voisi todistaa tämän käytännössä. Hän pisti vielä paremmaksi ja sanoi, että voisin tulla millä tekniikoilla ja tehoilla vain ja minähän tulin..tai ainakin yritin. Huvittavinta oli, etten päässyt suorittamaan tekniikoita, koska potkut ja lyönnit osuivat minuun ennen kuin olin ehtinyt toimittamaan omiani perille ja sen jälkeen alkoi se lyöntien ja kyynärpäiden
sade ja sarja, jonka WT:n treenaajat tietävät. Polvi osui lopuksi aika ikävästi jännittämättömään reiteen, koska olin aika erikoisessa kuristusotteessa ja keskittymässä siihen, että en liikkuisi, koska tuntui siltä, että millikin väärään suuntaan veisi hengen.
En kuitenkaan lannistunut tästä vaan yrititin vielä kaksi kertaa täysillä tehoilla, jolloin viimeisellä kerralla sain alapotkun aika tehottomana läpi mutta samalla kantapään omaan sisäreiteen sekä kyynärpään suoraan naamaan, jonka jälkeen lähti tukijalka alta (+ alaputkun suorittanutta jalkaa autettiin kädellä ylös) sillä seurauksella, että tulin yläselkä-niska akselilla alas. Köllöttelin siinä jonkin aikaa miettien jokohan ne niskat olivat nyt poikki. Päätin lopettaa kokeilun siihen, kun tyttöystävä, kaveri ja koko seura ympärilläni supisivat jotain nenästäni ja allekirjoittaa sopparin seuran kanssa. Kysyin Sifulta, että saavatko kaikki "kokeilijat" yhtä kovakouraisen kohtelun johon hän vastasi, että mitä kovempaa hyökätään, sitä kovempaa kyyti on. Tämän idean sisäistin aika nopeasti. Kovaa oli käsittely mutta sanottakoon vielä, että yritin todellakin tyrmätä valmentajan.
3.5 vuoden aikana näin hyvin monta lentotuntia. Luulen, että jo ensimmäinen syy siihen on wt:n vammaiselta näyttävä otteluasento + entisen Jugoslavian maiden kick-thainyrkkeilijöiden kokeilunhalu sekä tekemisen puute.
