Burnout ja muu hajoaminen töihin...

[Counterfeith]

En ole koskaan tajunnut yhtälöä viina + nollaus. Kunnon ryyppäämisen jälkeen ollaan pahemmassa tilanteessa.

Nollaus on lepoa ja unta.

kun kaikki on tarpeeks päin persettä ja stressiä NIIN vitusti, ei saata uni tulla ollenkaan. Itse en saa nukuttua jos paineita on todella paljon, pakko saada "ryyppy tai pari" ennenkuin saa unenpäästä kiinni..

 

[Mies847]

Tota kun jatkat niin kierre on valmis. En sano vittuillakseni vaan ihan siks kun lähipiiristä tiedän parikin tuommosta tapausta: Pahempi näistä ollu nyt kolme kertaa katkasussa ja on nyt sairaseläkkeellä, akka jätti ja kakarat ryyppää. Ehdin tota touhua kuitenkin nähdä joku 10v, alko pienestä ja sitte kävi noin.

 

[Mike]

kun kaikki on tarpeeks päin persettä ja stressiä NIIN vitusti, ei saata uni tulla ollenkaan. Itse en saa nukuttua jos paineita on todella paljon, pakko saada "ryyppy tai pari" ennenkuin saa unenpäästä kiinni..

No joku lasi punkkua ei ole nollausta. Nollauksella yleensä tarkoitetaan perseiden vetoa ja silloin tosiaankin riekutaan aamuyöhön asti. Sillä ei ole mitään tekemistä itsehoidon kanssa. Ennemmin sitten kasa pameja naamariin ja levyttää 20 tuntia.

 

[MTM1977]

Itsellä toimii rankemman työpäivän jälkeen parhaiten se, että ei tee hetkeen yhtään mitään. Menee vaikka sohvalle makoilemaan, oikein keskittyy siihen, että ei ajattele mitään tai ainakaan mitään mikä yhtään liittyisi töihin.

ja jos siltä tuntuu niin vaikka nukkuu hetken. Sen jälkeen sitten koiran kanssa lenkille, niin alkaa taas olla pää sopivasti tyhjä

 

[Counterfeith]

No joku lasi punkkua ei ole nollausta. Nollauksella yleensä tarkoitetaan perseiden vetoa ja silloin tosiaankin riekutaan aamuyöhön asti. Sillä ei ole mitään tekemistä itsehoidon kanssa. Ennemmin sitten kasa pameja naamariin ja levyttää 20 tuntia.

ei ole aikaa nukkua niin kauan, illalla on vähän aikaa juoda jos siirtää paperipaskan muille. illalla jos väsyttää ja olis motivaatiota kuitenkin vielä töitä tehdä niin ei tule tehtyä sitten kumpaakaan. tulee vaan se vitutus että töitä vois tehdä vaan ei jaksa:D

Ihme tunne kyllä, joo nollaus on se että kossupullo puoleen tuntiin..
Joskus aivan välttämätöntä..

 

[Big Evil]

ei ole aikaa nukkua niin kauan, illalla on vähän aikaa juoda jos siirtää paperipaskan muille. illalla jos väsyttää ja olis motivaatiota kuitenkin vielä töitä tehdä niin ei tule tehtyä sitten kumpaakaan. tulee vaan se vitutus että töitä vois tehdä vaan ei jaksa:D

Ihme tunne kyllä, joo nollaus on se että kossupullo puoleen tuntiin..
Joskus aivan välttämätöntä..

Etkö sä ollut se jannu, joka hetken aikaa valitti armeijan katkaisevan elämän? Taitaa tulla sun tapauksessa ihan tarpeeseen.

Oikeasti, kannattaako pilata elämänsä tuossa iässä liika työ+ryypääminen- kombolla? Vai kannattaisiko opetella tekemään sellaisia asioita mistä tykkää? Ja tehdä töitä sen verran kuin jaksaa, kyllä sillä elää.

 

[Counterfeith]

:D elän enää max. 20 vuotta joten minulle on aivan sama. (inhoan tuota aivan sama juttua mutta nyt sanoin sen silti). kun elää maksimissaan 40 vuotiaksi niin ei tulevaisuuden suunnitelmilla ole nyt niin suurta painoarvoa. Teen mitä rakastan sen ajan..
Juon ja teen työtä jota rakastan. (tai työtä mutta rahaa ja valtaa).

Usko tai älä mutta minulle ei ole tärkeintä elämässä se asettuminen/koti/terveys/1,5 lasta/vaimo/omakotitalo ja onnellisuus..Asiat joita elämältä haluan ovat erilaisia kuin sinulla ja monella muulla mutta sehän ei kenellekkään. Anteeksi Off-topic.

Pointtini oli tuossa armeija-threadissa se ,että typerää laittaa ihminen tekemään jotain mitä ei halua. vapaa maailma? vitut.

Sille ei nyt voida mitään niin eletään niillä eväillä mitkä saadaan.

 

[Kaakku84]

En ole kyllä ikinä ymmärtänyt sitä hommaa, että eletään töitä varten. Siinä vaiheessa kun aloin itse kouluttautumaan ammattia varten niin oli kyllä tarkkaan mietittynä tulevan työn vaatima aika ja stressi. Työn yleinen arvostus (vaikkakin ihan kohtuullinen, opettaja) ja palkka olivat tois sijaisija kriteerejä, kun taas vapaa-ajan määrä ja mielekkyys ensimmäisiä. Toivottavasti mielikuvani tulevasta duunista vastaa todellisuutta.

No, se siitä jeesustelusta. Jaksamista vaan kaikille

 

[Janne22]

Poikamiehenä on helppo kun ei ole mitään muita velvoitteita, joten voi vaan painaa pitkää päivää eikä tartte stressata. Jos ei raada niskalimassa ei voi menestyä. Ei se työn määrä stressaa vaan ajanpuute. Samalla tavalla kuin jotkut vieroksuvat työnarkomaaneja, minä vieroksun niitä jotka tyytyvät tekemään sitä samaa hommaa vuodesta toiseen samalla tittelillä.
Nim. koulu + työ vie keskimäärin 10-12h päivässä kuutena-seitsemänä päivänä viikossa viime aikoina . :(

Kesä on yleensä nollailua. Ehkä normiarkena sitten nollataan salilla ja pari kertaa kuukaudessa viinan kanssa.

 

[modified]

Ei se työn määrä stressaa vaan ajanpuute.

Ei edes tuo niin paljon kuin joissain tilanteissa ympäristön paine.

Sitten jos olisi tilanteena, että yksi lapsi hakea hoidosta, toinen viedä harrastuksiin, vaimo haluaa jotain ja samalla duunissa 100 asiaa kesken ja deadlinet painaa niskaan, niin kyllä itseltä loppuisi resurssit kesken.

 

[Harze]

Iso stressin syy on nykyään se, että työnkuva ei ole selvä ja hommia sataa joka puolelta. Ennen oli yksi pomo, joka kertoi mitä tehdään. Nykyään on matriisiorganisaatiot ja iso liuta porukkaa, jotka kaikki pyytävät tekemään asioita.

Paras hallintakeino tähän lienee se, että juttelee pomonsa kanssa selväksi, mitä omiin hommiin kuuluu ja mitä ei. Sitten hoitaa omat hommansa niin hyvin kuin pystyy ja jättää muiden hommat muille.

Ei toimi joka työpaikalla, mutta voi olla hyvä neuvo joillekin. Itse joudun pitämään näitä keskusteluja aika ajoin, jonka jälkeen saan tehdä rauhassa omia hommiani. Ainakin jonkin aikaa.

 

[Sam Earch]

Kaivoin vanhan aiheeseen liittyvän triidin esiin, koska itselläni on aika pahoja burnoutin oireita ollut jo pidemmän aikaa ja nyt tuntuu jo siltä, etten pysty hoitamaan työtehtäviäni. Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että työsuhteeni vakinaistettiin tämän kuun alussa ja siinä tietenkin vaaditaan terveystarkastuksen läpäisemistä. Nyt mietin, miten tässä nyt kannattaa korttinsa pelata. Haluaisin jatkaa kyllä tässä työpaikassa, sillä toimenkuvani on hieman muuttunut kevyempään suuntaan, kun vihdoin puhuin stressaavudesta esimiehelle. En ehkä ole kuitenkaan kovin vakavasti valitellut oloani työpaikalla, vaan pyrkinyt sen peittämään.

Uskoisin pystyväni näitä nykyisiä töitä tekemään, jos pääsisin tästä burnoutista ensin ohi. Mutta mitä mahtaa käydä, jos nyt työhöntulotarkastuksessa lääkäri toteaa mut kelvottomaksi töihin, mikäli valitan uupumuksesta? Työsoppari raukeaa? Mistä saan tällöin rahaa ja kuinka paljon? Toinen vaihtoehto on, että en valita burnoutista vielä työhöntulotarkastuksessa, mutta jotenkin tämä sotii omatuntoa vastaan. Eikä ole sitten kovin uskottava mennä hetikohta valittelemaan uupumuksesta, kun on ensin vakuutellut olevansa työkelpoinen...

 

[Silencio]

“Choose a job you love and you will never have to work a day in your life.”

 

[Razorblade]

Kaivoin vanhan aiheeseen liittyvän triidin esiin, koska itselläni on aika pahoja burnoutin oireita ollut jo pidemmän aikaa ja nyt tuntuu jo siltä, etten pysty hoitamaan työtehtäviäni. Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että työsuhteeni vakinaistettiin tämän kuun alussa ja siinä tietenkin vaaditaan terveystarkastuksen läpäisemistä. Nyt mietin, miten tässä nyt kannattaa korttinsa pelata. Haluaisin jatkaa kyllä tässä työpaikassa, sillä toimenkuvani on hieman muuttunut kevyempään suuntaan, kun vihdoin puhuin stressaavudesta esimiehelle. En ehkä ole kuitenkaan kovin vakavasti valitellut oloani työpaikalla, vaan pyrkinyt sen peittämään.

Uskoisin pystyväni näitä nykyisiä töitä tekemään, jos pääsisin tästä burnoutista ensin ohi. Mutta mitä mahtaa käydä, jos nyt työhöntulotarkastuksessa lääkäri toteaa mut kelvottomaksi töihin, mikäli valitan uupumuksesta? Työsoppari raukeaa? Mistä saan tällöin rahaa ja kuinka paljon? Toinen vaihtoehto on, että en valita burnoutista vielä työhöntulotarkastuksessa, mutta jotenkin tämä sotii omatuntoa vastaan. Eikä ole sitten kovin uskottava mennä hetikohta valittelemaan uupumuksesta, kun on ensin vakuutellut olevansa työkelpoinen...

Mainitset vaan tänhetkisestä työuupumuksesta, mutta samalla tuot ilmi että työnantaja on jo asian huomionu ja työtehtäviä on muutettu sopivammaks, tuskin laittaa mitään sen kummempaa papereihin. Meillä ainakin suositellaan palkattomien vapaapäivien käyttöä joten jos teillä se on mahdollista niin suosittelen käyttämään esimerkiks perjantaisin, 3pv vkloppu tekee terää :P Kohta on lisäksi kesälomat jossa saat ladata akkuja kunnolla, jos syksyllä alkaa heti lomien jälkeen kyrpiä töissä olo ni sit uutta duunia ettimään.

Työttömäks tuossa ei kannata ajautua koska burnoutin perusteella puretusta työsopparista tuskin heruu mitään rahaa, muuta ku työkkäristä tai kassasta saatavat työttömyysrahat...

 

[HoF]

Edellisessä duunissa mun tehtäväkenttää supistettiin ja alettiin mikromanageroimaan ihan vitusti. Siitä sitten tuli ikävää negatiivista stressiä ja motivaatio alkoi laskemaan kuin Kreikan luottoluokitukset. Hommat hoitu vasemmalla kädellä tosin.

Tosin ei siinä sitten hirveän kauaa mennykkään, kun meikä asteli pomon officeen irtisanoutumisläpyskä kädessä ja uusi työsoppari taskussa..

 

[kaiveli82]

Taloudellinen riippumattomuus olisi kait parhain stressin poistaja työelämässä.

 

[HoF]

Tosin tää mun tilanne oli siitä vielä erilainen ja vittumaisempi, että ainoaksi vaihtoehdoksi stressistä eroon pääsyyn jäi uuden duunin löytäminen. Ihan heti en tosin luovuttanut, kattelin sitä tilannetta n. 9 kuukautta ja kerkesin hakeen paria siirtoakin duunissa. Mutta kun nekään ei tärpänny, niin ei jääny sit muuta vaihtoehtoa kun uuden duunin haku.

 

[Sam Earch]

Mainitset vaan tänhetkisestä työuupumuksesta, mutta samalla tuot ilmi että työnantaja on jo asian huomionu ja työtehtäviä on muutettu sopivammaks, tuskin laittaa mitään sen kummempaa papereihin. Meillä ainakin suositellaan palkattomien vapaapäivien käyttöä joten jos teillä se on mahdollista niin suosittelen käyttämään esimerkiks perjantaisin, 3pv vkloppu tekee terää :P Kohta on lisäksi kesälomat jossa saat ladata akkuja kunnolla, jos syksyllä alkaa heti lomien jälkeen kyrpiä töissä olo ni sit uutta duunia ettimään.

Työttömäks tuossa ei kannata ajautua koska burnoutin perusteella puretusta työsopparista tuskin heruu mitään rahaa, muuta ku työkkäristä tai kassasta saatavat työttömyysrahat...

Joo ajatuksena mulla on tässä ollut, että kyllä mä kesään asti pärjään, mutta ei siltä vaikuta enää. Mun työteho on nyt ihan nolla ja se aiheuttaa itseinhoa ja alemmuudentunnetta. Tollaset lyhyet vapaat ei tässä tilanteessa tule auttamaan. Mutta vois tietty ehdottaa, että otan esim. kk:n palkatonta ennen kesälomaa, jolloin voin ladata akkuja oikein kunnolla. Raha mulla ei ole erityisen tiukilla, eikä raha muutenkaan merkkaa mulle niin hirveästi - etenkään kun vaakakupissa painaa terveys. Oikeastaan optimiratkaisu vois olla se, että työsopimus purettaisiin nyt ja olisin vaikka puoli vuotta päivärahalla ja sitten tehtäisiin uusi soppari. Tämä on vaan vähän toiveajattelua, että tuon paikan saisi tuolloin takas. Tää voi tosiaan vaikuttaa siltä, että työpaikka ei sovellu mulle, mutta syytän siitä kyllä itseäni, kun en nostanut kissaa pöydälle ajoissa. Ei ne esimiehet muuten asiaan osaa puuttua.

Ja tuosta rahan saannista, niin noin se varmaan menee eli olis pitänyt käydä valittamassa jo sen määräaikaisen työsuhteen aikana. Tällöin ois varmaan palkalliselle saikulle päässyt, joskin nimikkeenä olisi ollut masennus tmv. sillä burnouthan ei ole mikään oikea sairaus.

 

[Adsks]

Oma mutsi poltti akut ihan loppuun hoitoalan duunissa.. sano sitten et nyt riittääja hyppäs pois oravanpyörästä. Kävi jonkun aikuiskoulutus linjan about vuoden keikka. Tällä hetkellä takaisin hoitoalan hommissa mutta ainakin omien sanojensa mukaan onnelisempi kuin koskaan ja sanoi että kyllä terveys on tärkeämpää kuin raha. Omakohtaisia kokemuksia ei näin ole kuin mutsin kautta mutta ainakin hänellä lopettaa ajoissa oli järkevä ratkaisu. Ja ei se rahan tulo nyt ihan tyysti lopu jos kelaa et saa liitonmassit ja päälle mitä muita lie tukia voikaan saada. Tietenki riippuuhan se palkkaluokasta mikä on ollut. Ainakaan duunarin palkoissa oletettu -700e ei pitäisi kenenkään mailmaa kaataa jos vastineeksi saa vapaaherran elämän.

 

[taasuusitunnus]

Otin tuossa +6kk yhtämittaisesti saikkua diipadaapa syillä, ei napannu työnteko.
Vaihtelin syytä kivasti että sain koko ajan täyttä palkkaa.
Pakkotahtista paskaa, toiset vie voitot duunarille jäädessä vain kivut ja lantti kouran pohjalle.
Tuli kevät ja irtisanoin itseni, nyt sitten nuohin saikkutodistuksiin vedoten en ole kykenevä oikein mihinkään mitä työkkäri ehdottelee.
Vietän kivaa elämää liiton rahalla vielä ainakin ensi kesään asti.
Sitten voisi jotain pientä keksiä taas.
Lapaan tulee sellanen 1600e/ kk, enkä tee muutakuin käännän kylkeä.
Ei ollut toi tehtaassa pakertaminen mun juttu, jos joku siitä saa kiksit niin antaa mennä mutta mua ei sinne enää saa.
Seuraava duuni tulee olemaan jotain mitä teen oikeasti mielelläni, ei mitään paskaduuneja.
(Paskaduuni= alle 12e/h, kellokortti, tehdastyö).
Ja turha itkeä että "Loiseläjä", mä sanon että kateellisen ja munattoman puhetta.
Turha itkeä jos harmittaa se että toiset saa rahaa helpommin, tyhmä paljon tekee jne jne.
Jos en sitten venytä "vapaata" opiskelemalla jotain, saatan maata kotona pidempäänkin.
Ja dokaus kavereiden kanssa on loistava nollauskeino.
Kaverit koolle ja paskanjauhantaa, saunomista ja alkoholia.
Ei voi paremmin nollata ihminen itseänsä.
Jos jollain on stressiä niin vittuun siitä oravanpyörästä ja järjestä elämäs uusiksi.
Turha töiden takia on itteensä tappaa, työt on sitä varten että voi elää.
Elämä ei oo siks että voi käydä töissä.
(tästä tulee kai taas bannit kuten kolmelle aiemmalle tunnukselle, mun tunnukset bannataan aina kun saan pari viestiä alle).