Bullterrierit

[Elenya]

Silittääkö se itseään noilla verhoilla? :D

 

[mrNICEGUY]

Vaikea sanoa. Menee johonkin transsiin kun verho kutittaa selkää tai jotain... Suihkuverhojen kanssa tekee ihan samaa. :D

 

[Felidae]

Luna ei ole vielä oikein keksinyt tuota, mitä nyt joskus miihailee hetken pyykkitelineen alla. Aika tyypillistä bulleille lukemani mukaan kuitenkin. Hauska :D

 

[Miuske]

hahahaa :D kerran olen saken ähättänyt transsailemasta, sallia en ikinä. on vissiin sen verta kiireinen kaveri ettei kerkee koomailla.

 

[Felidae]

Tänään pitäisi päättää, otetaanko tälle hulivilille parin viikon päästä urospentu seuraksi. Mikään järkisyy ei oikein puolla sitä, mutta olisihan se niin kiva. :face:

 

[Biroo]

Tänään pitäisi päättää, otetaanko tälle hulivilille parin viikon päästä urospentu seuraksi. Mikään järkisyy ei oikein puolla sitä, mutta olisihan se niin kiva. :face:

Ette tiedä mihin ootte ryhtymässä.

 

[Felidae]

Ette tiedä mihin ootte ryhtymässä.

Parin päivän päästä pitäisi antaa lopullinen vastaus. Olen tässä kyllä pohtinut, että pitäisiköhän hankkiutua mielentilatutkimukseen, kun edes harkitsee asiaa. :wtf: Toisaalta taas Lunalle tekisi seura hyvää ja olisihan se kiva, kun katsella kahden bulleron touhuja ja se pentu on niin luttana...siihen ne hyvät perustelut loppuivatkin. :D Täysin itsetuhoinen ajatus siis. Mites sulla arki sujuu kahden kanssa? Jos nyt saisit valita uudelleen, ottaisitko toisen bullin talouteen?

 

[Biroo]

Eipä meilläkään silloin joskus oikein mitään fiksua syytä ollut ottaa tuota urosta, mutta ei ollut myöskään syytä miksi ei otettaisi. Päätettiin sitten ottaa eikä sitä päätöstä kyllä ole tullut kaduttua. Välillä tottakai oli päiviä kun olisi tehnyt mieli heittää kumpikin järveen painojen kanssa.

Nykysin elän vaan yhden kanssa, kun elämäntilanne hieman muuttui. Tosin välillä tuo narttu tulee mun luokse hoitoon ja sitten saan taas olla kahden bullin kanssa. Hyvin niiden kanssa oon yksinkin pärjännyt, lenkitän kumpaakin samaanaikaan eikä ole mitään ongelmia. Pitää katsoa vain ettei leikeissä nouse kierrokset liian korkeiksi.

 

[Felidae]

Itsellä mietityttää tuo lenkitys aluksi, kokoeroa tulee kuitenkin olemaan sen verran. Ja hihakäytöstä pitää tietenkin opetella heti alusta asti tai sitten myöhemmin olen pulassa, jos 50+ kiloa bulleja päättää lähteä jonnekin. Hoitopaikkaakin on tietenkin kahdelle vaikeampi löytää kuin yhdelle, mutta onhan sitten hoitoloita olemassa, jos pakottava tilanne tulee. Moniakin syitä keksin kyllä miksi olisi fiksua unohtaa koko juttu, mutta sitten katsoo sitä pennun kuvaa ja on taas ihan myyty. Pitäisi varmaan keskittyä muistelemaan niitä naskalihampaita, mutta sekään ei taida auttaa enää. Ensi viikonloppuna se pitäisi hakea, jos en tule järkiini sitä ennen. :D

 

[mrNICEGUY]

Tai sitten hommaat minin toiseks koiraks. Huomattavasti helpompaa tollasen pienen hallitseminen, vaikka se vetää ja sekoilee miten sattuu. :D

 

[Felidae]

Sikäli tässä ei pääse itse valitsemaan, että sijoituskoirasta olisi kyse ja sitä suorastaan tungetaan Lunan seuraksi. :D Muutenhan mini voisikin olla vaihtoehto.

 

[Felidae]

Moro! Ajattelin käydä moikkaamassa, muutin hoodeille eilen ja ainakin omasta mielestäni olen jo nyt seutukunnan kovin jätkä.

 

[Tee-Rex]

Moro! Ajattelin käydä moikkaamassa, muutin hoodeille eilen ja ainakin omasta mielestäni olen jo nyt seutukunnan kovin jätkä.

Aijai. Toinen bulli ei tarkoita että on kaksinkertainen homma. Enkä sano edes vitsillä, toinen koira moninkertaistaa homman määrän.
Meillä tuli toinen kaveriksi kun ekalla oli ikää 5v ja en tiedä kuinka viisasta oli. Tuosta nyt on aikaa kohta 6 vuotta, mutta silti. Säpinää ainakin riittää!

Sellaisen neuvon antaisin että jos se isompi on kovin dominoiva, niin katsokaa että nuorempi käy kävelyillä ja puistossa jne. sosiaalisuutta harjoittelemassa myös yksin ja vaikkei dominoiva olisikaan niin silti... Meillä kävi niin että vanhempi aina näytti mallia tilanteessa kuin tilanteessa ja sitten kun vanhempaa ei enää olekaan, niin ei vajaassa vuodessa melkein 6-vuotias opikaan että miten sitä oikein pitäisi käyttäytyä muiden kanssa ja muutenkin. Yht'äkkiä pelottaa kaikki muut koirat ja rähistään+heilutetaan häntää samaan aikaan että halutaan leikkiä, sekä muita erikoisuuksia.

Bullit on mahtavia kun ne on niin epäkoiria. Mutta musta tuntuu nyt siltä etten pysty enää ottamaan koiraa/koiria. Yhtäkään luopumista en enää pysty itselleni hankkimaan odottamaan.

 

[Felidae]

Aijai. Toinen bulli ei tarkoita että on kaksinkertainen homma. Enkä sano edes vitsillä, toinen koira moninkertaistaa homman määrän.
Meillä tuli toinen kaveriksi kun ekalla oli ikää 5v ja en tiedä kuinka viisasta oli. Tuosta nyt on aikaa kohta 6 vuotta, mutta silti. Säpinää ainakin riittää!

Sellaisen neuvon antaisin että jos se isompi on kovin dominoiva, niin katsokaa että nuorempi käy kävelyillä ja puistossa jne. sosiaalisuutta harjoittelemassa myös yksin ja vaikkei dominoiva olisikaan niin silti... Meillä kävi niin että vanhempi aina näytti mallia tilanteessa kuin tilanteessa ja sitten kun vanhempaa ei enää olekaan, niin ei vajaassa vuodessa melkein 6-vuotias opikaan että miten sitä oikein pitäisi käyttäytyä muiden kanssa ja muutenkin. Yht'äkkiä pelottaa kaikki muut koirat ja rähistään+heilutetaan häntää samaan aikaan että halutaan leikkiä, sekä muita erikoisuuksia.

Bullit on mahtavia kun ne on niin epäkoiria. Mutta musta tuntuu nyt siltä etten pysty enää ottamaan koiraa/koiria. Yhtäkään luopumista en enää pysty itselleni hankkimaan odottamaan.

Hommaa on tosiaan riittänyt. Satunnaista nahistelua lukuunottamatta kaikki on mennyt yllättävänkin hyvin. Pienempi on ollut pentueen pomo, joten sisua on kuin pienessä kylässä. Suurin ongelma on pennun hillitön ruoka-aggressio. Ruokaa ei tarvitse olla edes edessä, vaan pelkkä kuvitelma siitä, että on kohta saamassa ruokaa ja Luna tulee keittiöön, niin pentu ottaa kunnon kilarit. Mutta eiköhän siitäkin ajan kanssa päästä eroon, syövät erillään tällä hetkellä. Useimmiten käyvätkin lenkillä erikseen, tuo pentu on vielä niin adhd, että ei yhteislenkeistä tule yhtään mitään. Välillä toki harjoitellaan niitäkin.

Pikku-ukko on nyt 4kk vanha ja painaa 17.2 kg, siitä tulee vielä kauhea mörssäri. :D



Luopumisen aikaa en uskalla edes ajatella vielä, se tulee olemaan aivan hirveä paikka. Elämä olisi kuitenkin paljon köyhempää ilman näitä termiittejä, joten sen surun ja ikävän kanssa on sitten vain elettävä, kun se aika joskus koittaa.

 

[Tee-Rex]

Hommaa on tosiaan riittänyt. Satunnaista nahistelua lukuunottamatta kaikki on mennyt yllättävänkin hyvin. Pienempi on ollut pentueen pomo, joten sisua on kuin pienessä kylässä. Suurin ongelma on pennun hillitön ruoka-aggressio. Ruokaa ei tarvitse olla edes edessä, vaan pelkkä kuvitelma siitä, että on kohta saamassa ruokaa ja Luna tulee keittiöön, niin pentu ottaa kunnon kilarit. Mutta eiköhän siitäkin ajan kanssa päästä eroon, syövät erillään tällä hetkellä. Useimmiten käyvätkin lenkillä erikseen, tuo pentu on vielä niin adhd, että ei yhteislenkeistä tule yhtään mitään. Välillä toki harjoitellaan niitäkin.

Pikku-ukko on nyt 4kk vanha ja painaa 17.2 kg, siitä tulee vielä kauhea mörssäri. :D


Luopumisen aikaa en uskalla edes ajatella vielä, se tulee olemaan aivan hirveä paikka. Elämä olisi kuitenkin paljon köyhempää ilman näitä termiittejä, joten sen surun ja ikävän kanssa on sitten vain elettävä, kun se aika joskus koittaa.

Ruoka-agressio on aika luontaista, kun pentueessa joutuvat pitävät puolensa että saavat safkaa. Yleensä sitä pahempaa mitä enemmän pentueessa pentuja. Siitä kannattaa kyllä määrätietoisesti hankkiutua eroon mahdollisimman ajoissa. Eroon pääsy on kokoajan sitä hankalampaa mitä vanhemmaksi menee. Jos antaa isännän tai emännän ottaa/antaa safkaa ja herkkuja takaisin ja pois niin on jo mahdollisuuksia.

Noi kasvaa nopeesti. Mutta kannattaa tosissaan olla varovainen massan kasvamisen kanssa, sitä ehtii myöhemminkin. Tuossa iässä luut ja nivelet on vielä niin pehmeät että paljon muuta massaa ei tee niille hyvää. Penturuoka sisältää paljon energiaa, joillekin liiankin paljon. Meillä uros söi pennusta asti aikuisten ruokaa kun näytti kasvavan niin pirusti, koska isä oli 46 kiloinen. Oli aluksi honkkeli, mutta kasvoi massaa vuoden ja kahden välissä. Samaan aikaan toinen bullikaveri joutui autuaammille maille vuoden ikäisenä kun nivelvauriot olivat niin pahat, syytä siihen ei kukaan tiedä. Mutta massa ja pentujen riekkuminen ei auta niiden kestämistä kun koira muutenkin on etupainoista mallia. Sitten näkyy noita vääräsääriä ym.

 

[Felidae]

Ruoka-agressio on aika luontaista, kun pentueessa joutuvat pitävät puolensa että saavat safkaa. Yleensä sitä pahempaa mitä enemmän pentueessa pentuja. Siitä kannattaa kyllä määrätietoisesti hankkiutua eroon mahdollisimman ajoissa. Eroon pääsy on kokoajan sitä hankalampaa mitä vanhemmaksi menee. Jos antaa isännän tai emännän ottaa/antaa safkaa ja herkkuja takaisin ja pois niin on jo mahdollisuuksia.

Noi kasvaa nopeesti. Mutta kannattaa tosissaan olla varovainen massan kasvamisen kanssa, sitä ehtii myöhemminkin. Tuossa iässä luut ja nivelet on vielä niin pehmeät että paljon muuta massaa ei tee niille hyvää. Penturuoka sisältää paljon energiaa, joillekin liiankin paljon. Meillä uros söi pennusta asti aikuisten ruokaa kun näytti kasvavan niin pirusti, koska isä oli 46 kiloinen. Oli aluksi honkkeli, mutta kasvoi massaa vuoden ja kahden välissä. Samaan aikaan toinen bullikaveri joutui autuaammille maille vuoden ikäisenä kun nivelvauriot olivat niin pahat, syytä siihen ei kukaan tiedä. Mutta massa ja pentujen riekkuminen ei auta niiden kestämistä kun koira muutenkin on etupainoista mallia. Sitten näkyy noita vääräsääriä ym.

Tuosta ruoka-aggressiosta yritetään kyllä päästä ihan määrätietoisesti eroon. Pentu ei syö enää keittiössä, koska tuntui omivan koko keittiön itselleen. Nyt vanhempi koira syö keittiössä ja pentu sitten muussa huoneessa, jos se tasoittaisi vähän tilannetta. Ja vauhdikas lähtö sille tulee aina, jos se yrittää käydä vanhemman koiran päälle. Ruoka vaihtui juuri aikuisten ruokaan ja pitää seurata tilannetta, ettei vain pääse kasvuvauhti liian kovaksi.

46-kiloinen bulli! On siinä kaverilla kokoa. :wtf:

 

[Tee-Rex]

46-kiloinen bulli! On siinä kaverilla kokoa. :wtf:

Korjaan, 42kiloa. Siitä on niin paljon aikaa että muisti pätki. Emä kuitenkin vastaavasti oli tosi pieni, niin jätkästä tuli 30kilonen.

 

[Felidae]

Korjaan, 42kiloa. Siitä on niin paljon aikaa että muisti pätki. Emä kuitenkin vastaavasti oli tosi pieni, niin jätkästä tuli 30kilonen.

Tällä pennulla emä on 28 kg ja isä 35 kg, joten kyllä sitä massaa varmasti iän mukana tulee. Tässut on jo nyt isommat kuin tuolla vajaa 2-vuotiaalla 26-kiloisella nartulla.

 

[Sniffari]

Upeannäköisiä nuo bullit.

 

[Tee-Rex]

Tällä pennulla emä on 28 kg ja isä 35 kg, joten kyllä sitä massaa varmasti iän mukana tulee. Tässut on jo nyt isommat kuin tuolla vajaa 2-vuotiaalla 26-kiloisella nartulla.

Yks juttu vielä pitää bulleista sanoa, vaikka en halua saarnata, mutta kun on itse kantapään kautta jotain kipeää kokenut niin ei halua kenellekään samaa.

Bullit ovat kovia syömään kaikenlaista, toiset enemmän, toiset vähemmä ja toiset vielä enemmän. Siihen ei kannata suhtautua humoristisesti, vaikka ne saattavatkin kuulostaa huvittavilta miten bulli on syönyt patterin termostaatin tms. Valitettavasti ne voivat myös koitua kohtaloksi. Leikkauskaan ei ole automaattinen pelastus jossa viimeistään tukos saadaan pois ja elämä jatkuisi, mutta kukkaro kevyempänä. Mulle valkeni kipeimmäin kautta tämä kun menetin toisen koiran talvella. Ei mitään aavistusta milloin oli syönyt sen tunnistamattoman putkimaisen jutun jonka keskireikä sitten eräänä päivänä muurautuikin umpeen. Suoli kun menee tukkoon, niin sitä ei vain sivusta vähän avata, esinettä oteta pois ja tikata takaisin kiinni - vaan suoli menee kuolioon siitä kohtaa, se joudutaan katkaisemaan ja terveet kohdat liittämään yhteen. Se voi sitten vuotaa niin ettei saakaan pitämään, aiheuttaa vatsakalvontulehdusta jnejne. tai sitten suoli ei vain yksinkertaisesti ala enää toimia tuon kuolion poistamisen jälkeen ja mikään ei mene vatsalaukusta eteenpäin.

Eli tarkkana. Ja jos alkaa oksennella vedetkin pihalle ja niin nopeasti jonnekin missä saavat ultrattua mikä on vikana, mihinkään röntgenkuviin ei kannata luottaa ja jäädä odottelemaan josko se siitä ohi menisi.