Biologian/kemian/biokemian opiskelu

[Tikkujalka]

Onko alalla kysyntää? Ja kuinka biokemia yliopstoissa on jaoteltu? Pitää käydä vielä opinto-ohjaajan juttusilla ku ei oo kaikki selvää.

Biokemian työllisyysnäkymät ovat erittäin huonot. Alalta valmistuu liikaa porukkaa avoinna oleviin työpaikkoihin nähden, eikä tutkijakoulutukseenkaan enää mahdu porukkaa. Tilanne tuskin paranee tulevaisuudessa.

Suosittelen harkitsemaan vakavasti biokemian sijaan jotain seuraavista:

- Lääkäri/eläinlääkäri/hammaslääkäri
- Proviisori/farmaseutti
- Ma-fy-ke -opettaja
- Bioanalyytikko (AMK) siten, että erikoistut verinäytteiden ottoon

Kannattaa tutustua myös TKK:n tarjoamiin vaihtoehtoihin. DI-tutkinto on työmarkkinoilla FM-tutkintoa parempi.

Opinto-ohjaajan "hyvät neuvot" kannattaa unohtaa heti alkuunsa. Asiallista tietoa saat vastavalmistuneilta ja selaamalla mol.fi:n avoimia työpaikkoja.

 

[Francine]

Viltteriltä asiaa! Itellä on ihan samanlaiset kokemukset biokemiasta/ solubiologiasta alana. Opiskelin 3 vuotta bilsan koulutusohjelmassa biokemiaa ja perinnöllisyystiedettä ja olin melki koko ajan alan töissä. Sen jälkeen vaihdoin farmasialle eikä oo kaduttanu.

Bilsan alalla on lähinnä kaks uravaihtoehtoa; joko opettaja tai tutkija. Tutkijanhommat on pätkätöitä yliopistolla surkealla palkalla, joka on useimmiten apurahaa eli siitä ei mee veroja eikä myöskään kerry senttiäkään eläkettä. Valmistumisen jälkeen tohtorintutkinto ja sen jälkeen töitä on enää lähinnä ulkomailla. Eli en suosittele. Onhan se pipetointi ja kloonailu ihan kivaa, mutta sitä samaa seki on oikeesti päivästä toiseen. Aika harva ikinä keksii mitää oikeeta ja hyödyllistä.

Jos voisin ite palata nollapisteeseen (lukion loppuun), niin valitsisin joko lääkiksen tai farmasian (proviisorin tutkinnon). Sitä paitsi, molemmissa voi jäädä yliopistolle tutkijaksi jos pipetointi vetää edelleen puoleensa :thumbs: .

 

[Omskakas]

Täysin ohi aiheen, mutta huomasin juuri, että meillä on Suortin kanssa aikasta samalla ilmeellä varustetut avattaret.

:joulu5:

 

[Prioni77]

Bioalasta

Eipä hyvältä näytä ko. touhu.

Ensinnäkin ala nielee rutkasti rahaa. Steriilipakattua kamaa menee roskiin saaveittain päivässä. Toisekseen ala on erittäin työvoittoista. Jokainen pienikin steppi vaatii usein ihmisen tekemään jotain manuaalityöskentelyä. Näytteiden käsittelyssä suurin osa koko työstä on preparatiivista eli valmistelevaa vetkutusta, että päästään sitten mittaamaa 5 minuutin ajaksi aallonpituuksia kyvetillä... ja sekin manuaalisesti... perkele.

Suurimpana näen juuri rahoitukseen liittyvät ongelmat. Sitä kautta ongelmaksi muodostuu mahdollisesti vanhahko laitekanta, huono työilmapiiri ja siitä johtuva työntekijöiden heikkenevä motivaatio. Jos tarvitaan rahaa, pitäs sitä tullakin sitten jostain. No mistä sitä tulee, jos ei myydä mitään kuluttajille, edes epäsuoraan? Siinä on mun mielestä modernin biotekniikan tms. geeninypläyksen ongelma kiteytettynä. Ja pykäläviidakko pahentaa entisestään ongelmaa. Siihen en ota kantaa onko se turhan tarkkaa vai ei. Teollisuutta ei ole lukuunottamatta paria teollisuusentsyymejä valmistavaa tehdasta. Se taas on modernista biotekniikasta hieman sivussa. Ulkomailla ko. alan suomalainen koulutus ei ole meriitti.

Funktionaaliset elintarvikkeet on yksi sektori, mutta itse biotekniikka jää niissäkin melko pienelle osalle. Lisäksi niiden ongelmat liittyvät differentoitujen tuotteiden marginaaliseen kysyntään. Pitäs päästä isommille markkinoille.

Suomessa ns. onnellisesti päättyneitä modernin bioalan tapauksia, jotka pitävät itse itsensä pystyssä ei ole montaa. Taitaa mahtua yhden käden sormiin. Niistäkin yksi suuri, Otaniemestä alkunsa saanut, tekee pääosan tilistään maahantuonnilla. Toinen taas sai ns. onnenkantamoisen, joka tunnetaan alan piireissä termillä Y5. Se oli yhden kaverin mutaatio, jonka herra oli nimennyt työpäiväkirjaansa nimellä "yhdistelmä 5" Se sitten lisensoitiin rapakon taakse. Rojaltit juoksee ja herra jätti kyseisen alan sanomalla, ettei salama iske kahta kertaa samaan paikkaan. Totesihan se Esko Ahokin, että bioala on lottoa. Sikäli ainakin totta, sillä Sitra oli noin vuosi sitten jo alaskirjannut 100M€ biosalkustaan noin 70%... uhkapeleissähän taitaa mennä kaikki jos ei satu voittamaan

Oikeat työpaikat ovat kiven alla ja yleisin on se ns. jatko-opiskelijan posti yliopistoilla tai korkeakouluilla määräaikaisilla soppareilla ja huonoilla palkoilla.

Oma tarinani kohdentuu Otaniemeen ja on hyvinkin Viltterin kertomuksen kaltainen. Itselle tosin tuli piste tälle paskalle 3 vuoden tutkimuksen ja lisurin jälkeen. Rahoitus loppui ja uutta proggista ei saatu. Nyt olen työtön ja paiskin hanttihommia. Itselläni tilanne ei ole sikäli vielä katastrofaalinen, koska oma osaamiseni kohdentuu teolliseen bioprosessitekniikkaan eikä niinkään geeninypläykseen. Enpä ihmettelisi sitäkään, jos vaikkapa rahoituksen kutistuessa tulevaisuudessa sadat pipettisankarit päätyisivät kilometritehtaalle.

Palkkatiedoista kiinnostuneelle... dippatyöstä 1200e/kk, valmistumisen jälkeen 1700e/kk -> siitä sitten nousi 3vuoden aikana noin 2000e/kk. Palkka oli aina sama tein sitten 20 tai 50 tuntia viikossa.

Itsellä on ainakin mennyt usko moderniin biotekniikkaan. Suomessa ei vaan riitä raha, usko ja taito! Tosin rahalla ja uskolla saadaan korjattua tuo taidon puute.

En siis suosittele alaa ellei todella rakasta tutkimustyötä.

 

[abine]

On se ihmeellistä kuinka erilaista informaatiota voi tulla samasta asiasta. Koulussa on vannottu biotekniikan ja biokemian nimeen, siitä tulee tulevaisuuden tärkeimpiä aloja. Taas mitä nyt näitä tähän threadiin ja tutuilta kuullu niin työllisyys paskaa ja muutenki vaan negatiivistä kuullu. On kyllä tullu mietittyä tarkkaan että kiinnostaako tosissaan ala ja voin vieläkin vannottaa että kyllä. Jos yliopistoon pääsen niin mitkä sivuaineet kannattaa ottaa ja mihin kannattaa keskittyä tossa biokemias. Missä paras työllisyys ja mahdollisuudet?

 

[indigof73]

On se ihmeellistä kuinka erilaista informaatiota voi tulla samasta asiasta. Koulussa on vannottu biotekniikan ja biokemian nimeen, siitä tulee tulevaisuuden tärkeimpiä aloja. Taas mitä nyt näitä tähän threadiin ja tutuilta kuullu niin työllisyys paskaa ja muutenki vaan negatiivistä kuullu. On kyllä tullu mietittyä tarkkaan että kiinnostaako tosissaan ala ja voin vieläkin vannottaa että kyllä. Jos yliopistoon pääsen niin mitkä sivuaineet kannattaa ottaa ja mihin kannattaa keskittyä tossa biokemias. Missä paras työllisyys ja mahdollisuudet?

Aiemmat kertomukset sisältävät aika pitkälle totuuden siitä, missä jamassa biotutkimus on tällä hetkellä Suomessa. Vielä viisi vuotta sitten se oli kaikkien huulilla ja ihailun/arvostuksen määrällä ei ollut rajoja. Toisin on nyt. Tähän on aika pitkälle syynä se, että IT-huumassa myös bioteknologiaan ladattiin täysin perusteettomia odotuksia; muutamassa vuodessa piti ratkaista syöpä ja monet muut vakavat sairaudet.

Sä olet tietysti aivan alkutaipaleen alkuaskeleita ottamassa vielä, mutta mä painottaisin sitä, että alalle kannattaa pyrkiä jos se kiinnostaa. Jos motivaationa on joku muu kuin kiinnostus, kannattaa valita ehkä jotakin muuta - tämä homma on niin paljon omasta kiinnostuksesta ja panostuksesta kiinni. Sulla voi olla kiva duuni, jossa joskus viihtyy liiankin hyvin tai sitten edessä voi olla stressaantunut ja ahdistunut olotila, kun tuntuu että opiskelujen jälkeen edessä häämöttää pätkätöitä pipetin varressa tai myyntiedustajan hommat kälysellä palkalla.

Lievästi karrikoituna tämän hetkinen tilanne Suomessa on se, että jos lähdet tekemään väitöskirjaa esim. molekyylibiologiasta tai biokemiasta, sinulla on kaksi vaihtoehtoa, eli päätyä ryhmänjohtajaksi tai epäonnistua. Ryhmänjohtajana toimiminen on verrattavissa yrittäjyyteen ts. voit postdogikauden aikana saavutetuilla meriiteillä kerätä rahat omaan palkkaan (tavallisesti määräajaksi). Sen jälkeen pitäisi hankkia rahat tutkimukseen ja palkat sen tekijöille (tutkijoiksi on tällä hetkellä pyrkimässä kaikentasoisia sopankeittäjiä - kannattaa tarkasti miettiä kenet valitset esim. väitöskirjatyöntekijäksi). Kaiken takana on kuitenkin hyvät ideat ja sitä kautta tulokset (ja tämä on hyvin pitkälle nimenomaan sinusta kiinni). Tutkimusmaailmassa vain tuloksilla on loppupeleissä merkitystä (nykyisin tutkimus evaluoidaan hyvin monelta taholta). Jos pääset hyvään tutkimuslaitokseen ryhmänjohtajaksi, niin sinulta odotetaan vähintäänkin hyviä tuloksia. Jos tulokset eivät ole sitä, niin homma päättyy tavallisesti määräaikaiskauden lopussa.

Opiskelussa kannattaa huomioida se, että ala poikkitieteellistyy tulevaisuudessa yhä enemmän. Jos sinulla on kyky ajatella käytännönläheisemmin kuin mihin keskiverto fyysikko pystyy, ja sinulla on analyyttisempi ote tutkimusaineistoon kuin keskiverto biokemistillä, niin sanoisin että se on jo hyvä alku.

 

[Sininenporkkana]

älykkäämmät ihmiset ovat sanoneet että 1900 luku oli fysiikan vuosisata ja 2000 luku on biologian/biokemian vuosisata... eli jos ennustus pitää paikkansa niin hommaa pitäis alalla riittää tulevaisuudessa

 

[Viltteri]

On se ihmeellistä kuinka erilaista informaatiota voi tulla samasta asiasta. Koulussa on vannottu biotekniikan ja biokemian nimeen, siitä tulee tulevaisuuden tärkeimpiä aloja.

Tuohan on juuri yksi suuri ongelma. Biotekniikka oli parikymmentä vuotta sitten tulevaisuuden ala. Ikävä kyllä se näyttää vieläkin olevan tulevaisuuden ala. Ainakin Suomessa yksi syy tähän on se, että akateemisessa maailmassa ei ole perinteitä yrittämiseen ja vaikka kuinka on yritetty esimerkiksi yrityskoulutusta järjestää (itsekin olen käynyt semmoisen aikanaan), ei niitä firmoja niin helposti synny. Ja jos syntyy niin niillä on sitten vaikeuksia rahoituksen kanssa. Bioalan keksintöjen kaupallistaminenhan on hirveän hidasta puuhaa. Kuitenkin, jo omankin työni turvaamiseksi, toivotaan, että se tulevaisuus nyt jotain toisi tullessaan.

Jos yliopistoon pääsen niin mitkä sivuaineet kannattaa ottaa ja mihin kannattaa keskittyä tossa biokemias. Missä paras työllisyys ja mahdollisuudet?

Olen indigof73:n kanssa kyllä ihan samaa mieltä, että poikkitieteellisyys voisi olla kova sana. Esimerkiksi kauppatieteet ja tietotekniikka voivat hyvinkin olla käyttökelpoisia tulevaisuudessa. Kannattaa tosiaan pitää silmät auki kaikkien alojen ja ideoiden suhteen. Kapea-alaista perustutkimusta tehdään nykyään ihan tarpeeksi.

 

[^werty^]

Mitenkäs kun itseäni kiinostaisi biologia ja myös jonkun verran maantieto. Aina olen pitänyt luontodokkareista ja sen tyylinen tutkiminen kiinnostaisi paljon. Ajattelin jos hakisin Joensuun yliopistoon lukemaan biologiaa ja maantietoa. Miten pääsisin sen tyylistä tutkimusta tekemään kuin luontodokkareissa on? Ja millaista työtä se oikeasti on? Millanen palkka ja työtilanne? Vaikka tärkeintä on että sais tehdä mielenkiintoista työtä ja sais niitä töitä...

 

[Omskakas]

Mitenkäs kun itseäni kiinostaisi biologia ja myös jonkun verran maantieto. Aina olen pitänyt luontodokkareista ja sen tyylinen tutkiminen kiinnostaisi paljon. Ajattelin jos hakisin Joensuun yliopistoon lukemaan biologiaa ja maantietoa. Miten pääsisin sen tyylistä tutkimusta tekemään kuin luontodokkareissa on? Ja millaista työtä se oikeasti on? Millanen palkka ja työtilanne? Vaikka tärkeintä on että sais tehdä mielenkiintoista työtä ja sais niitä töitä...

Ks. ensimmäinen viestini tähän ketjuun. ;)

Eipä tuolla tutkijan työllä taida olla paljoa tekemistä luontodokumenttien kanssa. Parhaassa tapauksessa saa työskennellä mukavassa miljöössä ja itseä kiinnostavan ongelman parissa, mutta itse työ on koejärjestelyn toistojen tekoa, tulosten tilastollista analyysiä, kirjallisuuden lukemista ja omien tutkimusten kirjoittamista. Ja palkka (tai apuraha) on yleensä huono, työtilanne tohtorinhatun päähänpainamisen jälkeen myöskin surkea.

 

[sekare]

PS.Täältä Turusta löytyy YO:sta myös semmoinen opinahjo kuin Terveyden biotieteet, jos nyt uudelleen valitsisin saattaisin hakea myös sinne.:D

jos lääketiede ja biokemia kiinnostavat.