Avioliittojen määrä on räjähdysmäisessä kasvussa!

[protsku]

...mutta samaan aikaan Suomessa on myös ns. sinkkutalouksia jopa noin miljoona asuntokuntaa. Herääkin kysymys että mihin aikuiset ihmiset tarvitsevat avioliittoa nykyaikana kun kaikki samat asiat voi tehdä myös sinkkuna ollessaan? Lapsienkaan tekeminen ei ole sinkuilta kielletty kunhan sovitaan yhteishuoltajuudesta.

Jos uskonnollinen vakaumus vaatii kirkkovihkimistä niin se toki sallittakoon. Noin muuten on hyvin vaikea ymmärtää että miksi niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin seurustelemisesta pitää tehdä suuri numero. Muutetaan yhteen ja erotaan, näin on ollut aina ja näin tulee olemaan aina.

Minä siis väitän että avioliitto on teknisesti nykyaikana täysin tarpeeton ja hyödyttää lähinnä kirkon viranhaltijoita vihkimistilaisuuksien muodossa. Tilastonikkarit saavat myös tekemistä kun pitää paisutella jopa muutaman prosenttiyksikön muutoksia vuosikymmenten kuluessa. Seuraavassa uutinen asiasta:

KOTIMAA YLE24 PERJANTAI

Suomalaiset ahkerasti avioon

Suomalaiset kävivät viime vuonna
ahkerasti vihillä. Avioliittoja
solmittiin 29 300 eli 3 500 liittoa
edellisvuotta enemmän.

Tilastokeskuksen mukaan tätä useammin
astuttiin avioon viimeksi vuonna 1983.
Avioerot puolestaan vähentyivät 300:lla
vuodentakaisesta 13 200:aan.

Suomalaisista lähes viidennes asuu
yksin. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa
oli viime vuoden lopussa 2,4 miljoonaa
asuntokuntaa, joista yhden henkilön
asuntokuntia oli yli 940 000.

Asuntokunnan keskikoko oli 2,1 henkeä.
Vielä vuonna 1970 asujia oli noin kolme

 

[Hulkki]

Tilastonikkarit saavat myös tekemistä kun pitää paisutella jopa muutaman prosenttiyksikön muutoksia vuosikymmenten kuluessa.

En tiedä avioliittojen vuotuisen määrän varianssia, mutta 13.6% kasvu vuodessa (25800 -> 29300) on jo merkittävä muutos eikä tarvitse minkäänlaista paisuttelua tilastonikkarien toimesta.

 

[protsku]

En tiedä avioliittojen vuotuisen määrän varianssia, mutta 13.6% kasvu vuodessa (25800 -> 29300) on jo merkittävä muutos eikä tarvitse minkäänlaista paisuttelua tilastonikkarien toimesta.

Olet oikeassa. Mutta miksi sitten joka toinen avioliitto päättyy eroon, se onkin toinen juttu. Uutisen mukaan yli 13.000 avioeroa vuodessa! Jos edes puolessa näistä avioliitoista oli lapsia niin se on jopa 5.000-10.000 avioerolasta vuodessa.

 

[kodari76]

...mutta samaan aikaan Suomessa on myös ns. sinkkutalouksia jopa noin miljoona asuntokuntaa. Herääkin kysymys että mihin aikuiset ihmiset tarvitsevat avioliittoa nykyaikana kun kaikki samat asiat voi tehdä myös sinkkuna ollessaan?

No ensimmäisenä tulee mieleen perimiset, erokustannukset ym. Seurustelu on seurustelua. Mutta jos 20v avioliiton jälkeen pannnaan poikki, niin ei se homma kuittaanu vain panemalla lakki päähän ja kamat kassiin. Siinä tulee tappelua omaisuudesta ym. Avioliitto on näppärä tapa virallistaa suhde. Muuten tulisi ongelmaa, kun ei tiedettäisi onko joku oikeasti jonkun "tyttöystävä" ja milläs todistat ettei ole, ja silti se haluaa puolet omaisuudesta jne.

Ja onhan tuo kyllä pitkälle tapakysymyskin. Se nyt vaan on valkoisen miehen hommaa mennä naimisiin :D

p.s. ettet itse vain olisi elämäntapasinkku? :kippis1:

 

[Naene]

Hienoa hienoa!! Mäkin haluan :D

Joo avioliitto on enimmäkseen itselleni lakikysymys, noiden kodarin mainitsemien etujen lisäksi ehdoton plussa aviopareilla on isyysoletus. Monesti olen kuullut että pari vihitään viimeistään toisen lapsen ollessa matkalla, eivät halua käydä sitä vittumaista paperirumbaa isyydestä uudestaan läpi.
Ja mun mielestä se nyt on vaan niin että ihmiset menee naimisiin jossain elämänvaiheessa ja live happily ever after faithfully. Söpöä.

 

[IronMind]

No ensimmäisenä tulee mieleen perimiset, erokustannukset ym. Seurustelu on seurustelua. Mutta jos 20v avioliiton jälkeen pannnaan poikki, niin ei se homma kuittaanu vain panemalla lakki päähän ja kamat kassiin. Siinä tulee tappelua omaisuudesta ym. Avioliitto on näppärä tapa virallistaa suhde. Muuten tulisi ongelmaa, kun ei tiedettäisi onko joku oikeasti jonkun "tyttöystävä" ja milläs todistat ettei ole, ja silti se haluaa puolet omaisuudesta jne.

Ja onhan tuo kyllä pitkälle tapakysymyskin. Se nyt vaan on valkoisen miehen hommaa mennä naimisiin :D

Minä olen sen verran naisasiamies, että minusta missään tapauksessa avioerotapauksissa ei tule jakaa omaisuutta puoliksi, vaan suhteessa omaisuuden hankintapanokseen.

Uskon näet vakaasti, että nainen ei ole mikään elättisika vaan yksilö, joka kykenee elättämään itsensä ilman siipeilyä. Puolitus on siis jäänne samalta ajalta kuin "ei yksinäisiä naisia ravintolaan" jne. säädökset ja nykyään täysin tarpeeton, kun naiset voivat tehdä töitä siinä kuin miehetkin.

Ja mikäli joku kuitenkin haluaisi, niin tällainen elättipossusuhde toki olisi edelleen täysin juridisesti mahdollinen yksilöiden keskinäisellä sopimuksella ilman naimajaisiakin. Samoin kuin perimiset olisi mielestäni parempi hoitaa testamenteilla, eikä millään aviotaulukkosapluunoilla - jos faijani haluaa testamentata omaisuutensa vaikka sokeiden Afgaanikoirien hoitokodille, niin miksi minulla pitäisi olla lakiosaan oikeus hänen tahtonsa vastaisesti?

Turha instituutio kaikin puolin.

 

[S0874]

Jotenkin surkeeta että naimisiin mennään aina hyvässä uskossa mutta silti puolet avioliitoista päättyy eroon. Kannattais ehkä miettiä niitä suhteen motiiveja ja omia perimmäisiä mielihaluja ENNEN kuin pappi sen aamenen mainitsee.

Avioliitto on mulle pääasiassa sentimentaalista parisuhteen julistamista (itselle ja/tai muille), eikä sillä ole mitään vaikutusta ihmisten tunteisiin, jotka kuitenkin viime kädessä ratkaisevat parisuhteen olemassaolon. On mussa silti joku pieni romanttinen oliokin tuolla sydämessä, kun kaikesta huolimatta huomaan joskus ajattelevani kunnon mahtihäitä joihin kutsutaan kaikki.

Joistakin lakiasioista johtuen en milloinkaan suostuis menemään naimisiin.

 

[Naene]

Minä olen sen verran naisasiamies, että minusta missään tapauksessa avioerotapauksissa ei tule jakaa omaisuutta puoliksi, vaan suhteessa omaisuuden hankintapanokseen.

Uskon näet vakaasti, että nainen ei ole mikään elättisika vaan yksilö, joka kykenee elättämään itsensä ilman siipeilyä. Puolitus on siis jäänne samalta ajalta kuin "ei yksinäisiä naisia ravintolaan" jne. säädökset ja nykyään täysin tarpeeton, kun naiset voivat tehdä töitä siinä kuin miehetkin.

Ja mikäli joku kuitenkin haluaisi, niin tällainen elättipossusuhde toki olisi edelleen täysin juridisesti mahdollinen yksilöiden keskinäisellä sopimuksella ilman naimajaisia. Samoin kuin perimiset olisi mielestäni parempi hoitaa testamenteilla, eikä millään aviotaulukkosapluunoilla - jos faijani haluaa testamentata omaisuutensa vaikka sokeiden Afgaanikoirien hoitokodille, niin miksi minulla pitäisi olla lakiosaan oikeus hänen tahtonsa vastaisesti?

Turha instituutio kaikin puolin.

Eiköhän oma omaisuus ole kuitenkin yhä omaa omaisuutta - voihan naisellakin olla rutkasti enemmän omaisuutta kuin miehellä.
Se omaisuus jolla ei omistajaa olkoon turhaa roipetta muutenkin, menkööt ne tasan ja homma hoituu leikiten.

Vain joku lobotomian käynyt idiootti ei tee avioehtoa. Ostokset tehdään omiin nimiin.

 

[Gillyanne]

Avioeron sattuessa omaisuutta ei suinkaan ole mikään pakko puolittaa, vaan puolisot saavat sopia omaisuuden jaosta keskenään ihan miten lystäävät. Mutta jos he eivät pysty/halua sitä tehdä, suoritetaan tuo ositus (tai varmaan myös toinen osapuoli voisi tätä vaatia, voisin kuvitella...), ja silloin sitten lasketaan kaikki avioehdon ulkopuolinen omaisuus, niin varat kuin velatkin, ja katsotaan mitä viivan alle jää. Ja se, kummalle jää enemmän, maksaa sitten tasinkoa sille, jolle jää vähemmän. Tämä siis muistin pohjalta kaivettuna, yli kymmenen vuotta sitten käydyn lakitietokurssin ja kolmisen vuotta sitten tapahtuneen avioeron perusteella.

 

[IronMind]

Eiköhän oma omaisuus ole kuitenkin yhä omaa omaisuutta - voihan naisellakin olla rutkasti enemmän omaisuutta kuin miehellä.

Toki näin voi olla. Tällöin laki, jonka alkuperäinen idea on ollut suojella kouluttamatonta ja työpaikatonta sopankeittäjäsynnytyskonetta kadulle joutumiselta ei ainakaan muutu tarpeellisemmaksi.

Se omaisuus jolla ei omistajaa olkoon turhaa roipetta muutenkin, menkööt ne tasan ja homma hoituu leikiten.

Vain joku lobotomian käynyt idiootti ei tee avioehtoa. Ostokset tehdään omiin nimiin.

Jolloin herääkin kysymys minkä takia mentiin naimisiin, kun joudutaan tekemään kauhea paperisota, jolla saadaan kumottua avioliittolain vaikutus siihen omaan avioliittoon?

Olisi ehkä helpompaa tilata paikallisesta kesäteatterista pastori ja pitää ne kesäjuhlat tuttaville.

 

[Dopey]

Noin muuten on hyvin vaikea ymmärtää että miksi niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin seurustelemisesta pitää tehdä suuri numero. Muutetaan yhteen ja erotaan, näin on ollut aina ja näin tulee olemaan aina.

Ensinnäkään naimisiinmenon ei tarvitse olla "suuri numero" ainakaan siinä mielessä, että 300 lähintä ystävää pitää kestittää 18kk suunniteltujen juhlamenojen puitteissa. Naimisiin voi mennä intiimimminkin.

Itse olen onnellisesti avioliitossa ja se nyt vaan on erinomaisen hieno tapa ilmoittaa sekä puolisolle että ympäristölle, että tällä kertaa ollaan aikuisten oikeasti tosissaan liikkeellä.

 

[Trifixion]

Se on tämä avioliitto sellainen kaksitoistateräinen sapelibumerangi. Yleensähän se menee käytännössä siten, että naimisiin mennään, kun miehellä ja naisella (jätetään ne tekotytöt ja -poitsut tällä kertaa pois) menee hyvin. Näillä kahdella taas menee hyvin aina, kun mamma voi hyvin. Ja naiset haluaa aina naimisiin, koska ne haluaa olla prinsessoja tai järjestää juhlia, tms. joten....

 

[Naene]

Toki näin voi olla. Tällöin laki, jonka alkuperäinen idea on ollut suojella kouluttamatonta ja työpaikatonta sopankeittäjäsynnytyskonetta kadulle joutumiselta ei ainakaan muutu tarpeellisemmaksi.



Jolloin herääkin kysymys minkä takia mentiin naimisiin, kun joudutaan tekemään kauhea paperisota, jolla saadaan kumottua avioliittolain vaikutus siihen omaan avioliittoon?

Olisi ehkä helpompaa tilata paikallisesta kesäteatterista pastori ja pitää ne kesäjuhlat tuttaville.

Totta. Enpä tiedä onko Suomessa samaa meininkiä, toivottavasti ei, mutta itse hoitelen usein keissejä joissa toiselle aviopuoliskolle maksetaan ns "maintenance" avioeron jälkeen (en Suomessa). Tämä elatusapu lakkaa sitten kun tämä puolisko saa uuden avioparin. On se kumma. Viimeksi katselin keissiä jossa naiselle maksettiin 4000 euroa kuussa!!! Itse voin vaan kuvitella saavani joku päivä noin paljon palkkaa...

 

[Naene]

Se on tämä avioliitto sellainen kaksitoistateräinen sapelibumerangi. Yleensähän se menee käytännössä siten, että naimisiin mennään, kun miehellä ja naisella (jätetään ne tekotytöt ja -poitsut tällä kertaa pois) menee hyvin. Näillä kahdella taas menee hyvin aina, kun mamma voi hyvin. Ja naiset haluaa aina naimisiin, koska ne haluaa olla prinsessoja ja järjestää juhlia, tjms. joten....

Mä en niitä juhlia jaksaisi millään enkä ylimääräistä huomiota. Mutta haluan joku päivä sormuksen nimettömään, paperit maistraatille tms, ja kirkkohäät ihan että sukulaisetkin näkee että "kunnollisia kansalaisia" ollaan kun sanotaan tahdon ja pyöräytetään lapset vielä white picket fence omakotitaloon jossa pihalla vartioi koira ja seisoo kaksi Audia.

 

[lej]

Vain joku lobotomian käynyt idiootti ei tee avioehtoa. Ostokset tehdään omiin nimiin.

Vai niin. Jos sitä rahaa nyt niin rakastaa.

Suurin ongelma tuntuu omasta mielestä avioliittoa kohtaan olevan niillä, jotka elävät jossain kahlitussa suhteessa ja sitten vittuilevat niille avioliitossa eläville, joiden puolisot eivät ole kyttääjiä ja rajoita toisten elämää.

Tämä on ihan hatusta vedettyä, mutta voisi saada kiinnostavia tuloksia avioerojen todennäköisyyksistä, kun vertailee näitä satuhäitä prinsessaa leikkivine morsiamineen ja 500 kutsuvieraineen matalan profiilin tilaisuuksiin. Elli yksi syy mennä naimisiin on se, että se on niin ihanaa :haart: :haart: .

 

[kodari76]

Minä olen sen verran naisasiamies, että minusta missään tapauksessa avioerotapauksissa ei tule jakaa omaisuutta puoliksi, vaan suhteessa omaisuuden hankintapanokseen.

No siinäpä se ongelma. Miten lasketaan tuo hankintapanos? Hyvinkin voi olla niin, että toinen perheestä säästää rahaa ja tekee kaikki isommat hankinnat. Ja samalla toinen maksaa kaikki vakuutukset, ruoat, bensat ym. Nyt kun tulee ero, niin mitä se toinen saa? Kumpikin käyttänyt saman verran rahaa. Paitsi toinen saa kaikki kamat ja toinen saa...vanhat kuitit. Tai sitten mennään oikeuteen ja pistetään pystyyn tutkintalautakunta joka mittaa ja tarkistaa pennilleen oikeat suhteet. Ja näitä lautakuntia perustetaan sitten muutama tuhat vuodessa. No työllisyys ainakin paranisi, ja lakimiehet tykkäisi ;)

Avioehto on olemassa. Jos puolison naama on sen näköinen ettei sitä ehkä jaksa kauaa katsella, niin ehdottomasti sellaiseen paperiin nimet. Meillä ei sellaista ole, mutta joillain tutuilla kyllä. Näissä tapauksissa tosin taitaa sukukin painostaa, toinen on PA ja toinen periytyy kroisoksista.

 

[Gillyanne]

Suurin ongelma tuntuu omasta mielestä avioliittoa kohtaan olevan niillä, jotka elävät jossain kahlitussa suhteessa ja sitten vittuilevat niille avioliitossa eläville, joiden puolisot eivät ole kyttääjiä ja rajoita toisten elämää.

WTF? Eiköhän niitä kyttääjiä ja "elämän rajoittajia" ole ihan yhtä lailla avio- kuin avosuhteissakin... En nyt ihan ymmärrä, mistä tuo kommenttisi tuli, mutta mielestäni ainakaan tässä ketjussa ei kellään ole ollut mitään erityistä "ongelmaa" avioliittoa kohtaan.

Jos/kun minä & avokki joku kaunis päivä suhteen virallistamme, niin ei tasan taatusti tule mitään satuhäitä eikä papin aamenta. Minä olen sen jo kerran kokenut, joten ei kiitos enää, ja kun kerran avokkiakaan eivät perinteiset menot nappaa, niin miksi ihmeessä pitäisi?

Tämä on tietysti ihan mielipide- ja arvostuskysymys, mutta meille se sitoutuminen, rakkaus ja luottamus tarkoittaa ihan jotain muuta kuin virallisia menoja ja koreita sormuksia, ja avioliiton solmiminen lähinnä tekee monet käytännön asiat helpommiksi (verotus, perimysasiat, lapsiin liittyvät asiat).

 

[lej]

Juu, ei tässä threadissa ehkä ole ollutkaan sellaista mistä Gillyanne huomautti. Taas vaan vitutti, kun yhteen sellaiseen "kaveriin" törmäsin, joka jaksoi jauhaa siitä tossun alla olemisesta ja siitä, että vaimo ottaa kuitenkin eron joskus ja vie sitten mun rahat. Henkilö jauhaa tätä aina siis vakavissaan, ei vitsillä. Enhän mä edes käy töissä ja tulen varmaan ikuisesti tienaamaan vaimoa vähemmän :D

Tuli hiukan tilitettyä nyt. Oma mielipide on kuitenkin se, että ei se avioliitto arjessa näy missään, se kun tuntuu monilla olevan suuri pelko, että sitten elämä on ihan erilaista ja ikuisesti kahlittua. Ehkä mä vaan tunnen tyhmiä ihmisiä.

Joku voi pitää tyhmänä, mutta en mä jaksa ajatella tämmösessä asiassa niin monelta kantilta, vaikka muuten niin teenkin, että on aina olemassa joka liitossa myös eron mahdollisuus ja sitten pitäisi olla aina omat rahat ja avioehto ja ties mitä, että varmasti saa pennilleen kaiken oman.

 

[Tomppa85]

Kutsukaa nyt vanhanaikaiseksi sitten, mutta kyllä siinä naimisiin menossa on jotain hohtoa. Minulla ei ole mitään avoliittoa vastaan, tosin en siitä paljon tiedä; ilmeisesti puolisoiden oikeudellinen turva on heikompi kuin avioliitossa tms., mutta kyllähän oikea avioliitto hakkaa sen 2-0. Toisaalta sekin riippuu elämäntilanteesta ja siitä, minkä katsoo olevan järkevintä. Ja meneväthän ne avoliittolaisetkin naimisiin joskus...

Minusta sitoutuminen toiseen ihmiseen on hienoa. Avioliitto on vähän kuin täydellinen yhteistyön ja riippuvaisuuden ilmaisu - siinä tarkoituksena on rakastaa puolisoa ja asettaa hänen tarpeensa omien edelle. Nykyään vain tuntuu, että kaikki ovat "minä minä minä", eikä toisia ihmisiä nähdä minkään arvoisina.

 

[OmppuO]

Mä ainakin haluaisin olla mieluummin aviopuoliso kuin kiinteistöyhtymän osakas. Avoliitossa olet kuitenkin lain mukaan vähän niinkuin vieras ihminen vaikka kuinka kauan oltaisiin oltu yhdessä. Vaikka se ei muuttaisikaan arkea ja elämää, olisi monet asiat vain niin paljon helpompia avioliitossa. Ja mulla ei ainakaan tähän liity mitään isojen häiden himoa, haluan naimisiin, en häihin.
Edit: Niin joo, eikös avioerojen määrä ollut pienessä laskussa, ainaskin nelosen uutisissa sanottiin niin.