Asunnoton. 12000€ kuukaudessa. Puolivuotta vapaata.

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Pupumies
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
1.4.2011
Viestejä
40
Olen duunari ja ulkona töissä, alaa en kerro. Ylioppilas. Yksinhuoltajaperheestä. Tunteja tuohon palkkaan tarvittiin 280. Yleensä teen neljän päivän viikkoja.

Rakastan työtäni enkä ikinä enää palaisi malliin 11 kuukautta töitä ja kuukausi lomaa. Eihän siinä kerkeäisi kokemaan mitään. Sukeltaja, laskuvarjohyppääjä, vuorikiipeilijä, reppureissaaja. Sitten on näitä vieläkin erikoisempia kokemuksia muttei niistä enempää ettei tunnisteta.

Tajuan kyllä ettei tämä terveellistä ole, mutta salilla tulee käytyä ja syön suhteellisen terveellisesti niin jaksaa paremmin. Töissä saa otettua tirsat silloin tällöin kun homma pelaa.

Asunnoton, työnantaja tarjoaa majoituksen arkisin ja jopa viikonloppuisin, jos samalla alueella pidempään. Muuten viikonloput menee kavereiden luona, milloin missäkin. Ei autoa, työnantaja tarjoaa työauton ja polttoaineet.

Periaatteessa rahat menee osakkeisiin, matkusteluun ja harrastuksiin. Elänkö jonkinlaista unelmaa vai kuolenko nuorena kun tulee noin paljon tunteja? Mitä ajattelette tilanteestani?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tunnen kyllä noitakin valintoja tehneitä ihmisiä että painetaan aivan raivolla duunia esim 4kk että voi olla loppuvuoden oloneuvoksena ja reissata yms. Sopii varmasti joillekin hetkellisesti, joillekin pidempäänkin. Ei varsinaisesti mielipidettä mutta kunhan kirjoittelen. Ehkä sitten kun daami tai elämä muuten iskee ankkuria nilkkaan niin se "pysähtyminen" tuntuukin luontevalta, tai sitten ei ole oma juttu koskaan eikä siinäkään ole mitään vikaa.
 
Jokainen tekee tyylillään.

Omalla alalla unelma olisi, että tammi - toukokuun painaisi duunia tukka putkella, sitten kesä iisiä ja vuoden vaihteeseen asti jossain ulkomailla lämpimässä.
 
Ehkä jos harrastukset on kaikki noin mahtipontisia voinee tarvita vapaa-aikaa yhtenä mällinä.

Itse voin harrastaa pyöräilyä esim työmatkalla. Sen jälkeen jää aikaa arkeen touhuta vielä vaikka mitä.

Eli, elät ehkä omaa unelmaa. Mutta minun unelma ei olisi sohvasurffata ilman omaa kotia.
 
Varmasti elät jonkinlaista unelmaa, nimittäin omanlaistas unelmaa. Tai jos et elä, niin lopeta ihmeessä. Mulle toi ois helvetti, mutta mitäs se muhun liittyy kun en tuollaista tee.

Terveyspuolesta taas: eihän tuo terveellistä ole pitkän päälle, mutta tuskin ajattelit tuolla tavalla pelata eläkkeeseen asti. Jonkun aikaa nuorena tehtynä ei varmaan mitään väliä, ellei sitten ole fyysisesti kovin kuluttava ala. Ehkä laatisin jonkun plan B:n sitä hetkeä varten, että normityöpäivä ja/tai sisätyö alkaa vaikkapa siinä viidenkympin jälkeen kiinnostella. Ylioppilaana voi olla vaihtoehdot rajallisempia kun jollain muulla tutkinnolla, mutta mikäs siinä jos joku niistä rajallisista vaihtoehdoista kiinnostaa.

Työsuhdeasunto ja auto on varmaan verotettavina etuina vähän sellasia harkittavia asioita.
 
Minulla oli ikävuodet 26-35 samanlainen elämäntilanne. Tein ulkomailla 3-5kk duunia vuodessa, palkka oli verojen jälkeen yleensä 9-15 tonnia kuussa mutta tuntejakin oli pahimmillaan 75h/vko. Vuorotyö ei ole terveellistä, mutta jotkut kestävät sitä paremmin. Uskon olevani yksi näistä ihmisistä. Noilla pystyi loppuvuoden toteuttamaan itseään samanhenkisten harrastusten parissa kuin sinullakin on. 35-vuotiaana menin naimisiin ja sain esikoisen, nyt elän perheellisen päivätyöläisen arkea Suomessa ja jäähdyttelen urheilu- ja extremejuttuja vieläkin. Omalta alaltani melkein kaikki yli 50v ovat sitten näitä surullisia esimerkkejä kun nuoren miehen vaihde on jäänyt päälle ja kaikki ovat eronneita tai perheettömiä, surullisia (puoli)alkoholisteja. Tuon kohtalon halusin välttää ja juuri nyt näyttää että onnistuin. Vähän vahingossa itsellä tuo polku tuli tallattua mutta mitään en vaihtaisi ja voin sanoa rehellisesti olevani onnellinen.
Minun mielestäni tuo on juuri oikea tapa elää miehen nuoruus. Vaikea osa on sitten oikeaan aikaan eteenpäin siirtyminen ja "aikuistuminen".
 
Onhan tuokin tapa elää ehkä sen hetken aikaa elämästä, mutta kyllä itselläni alkaisi väsy painaa päälle jos tekisi reissuhommia ja pitkää päivää painaa päivästä toiseen eikä välttämättä minkäänlaista tietoa huomisesta etenkin jos tekee lyhyen aikaa hommia jossain työmaalla kunnes taas vaihtuu mesta lyhyen ajan sisään.

Pidemmällä aikavälillä varmaan aika puuduttavaa.
 
Isä on tehnyt tuota tahtia jo yli 70 vuotiaaksi ja vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä,
Ennen yrittäjänä ja nykyään puutarhaviljelijänä.
Mitä nyt jotain niveliä on vaihdettu, askel vähän lyhentynyt ja pumppu ei enää ihan pysy rytmissä
Toki tekee 7 päivää viikossa ja 11 kk vuodessa.
Joten jos mieli vaan on hyvä niin kyllä se kroppakin tottuu.
Mutta jos pelkkä raha on motiivina niin sit ei kyl kauaa jaksa, työn itsessään pitää olla se juttu.
 
Joo nauti elämästä jos oot nuori ja rahaa. Esim. Kokaiinia ja huoria, voit sitte myöhemmin rauhottua ja miettiä jos tekis jotain muutakin.
 
Olen duunari ja ulkona töissä, alaa en kerro. Ylioppilas. Yksinhuoltajaperheestä. Tunteja tuohon palkkaan tarvittiin 280. Yleensä teen neljän päivän viikkoja.

Rakastan työtäni enkä ikinä enää palaisi malliin 11 kuukautta töitä ja kuukausi lomaa. Eihän siinä kerkeäisi kokemaan mitään. Sukeltaja, laskuvarjohyppääjä, vuorikiipeilijä, reppureissaaja. Sitten on näitä vieläkin erikoisempia kokemuksia muttei niistä enempää ettei tunnisteta.

Tajuan kyllä ettei tämä terveellistä ole, mutta salilla tulee käytyä ja syön suhteellisen terveellisesti niin jaksaa paremmin. Töissä saa otettua tirsat silloin tällöin kun homma pelaa.

Asunnoton, työnantaja tarjoaa majoituksen arkisin ja jopa viikonloppuisin, jos samalla alueella pidempään. Muuten viikonloput menee kavereiden luona, milloin missäkin. Ei autoa, työnantaja tarjoaa työauton ja polttoaineet.

Periaatteessa rahat menee osakkeisiin, matkusteluun ja harrastuksiin. Elänkö jonkinlaista unelmaa vai kuolenko nuorena kun tulee noin paljon tunteja? Mitä ajattelette tilanteestani?

Ei nuo tunnit sua tapa jos hallitset palautumisen (asfalttihommia edelleen?). Eli ota säännöllisesti aikaa itsellesi. Unelmaa? Tämä kysymys kulminoituu pitkälti siihen, oletko itse valinnut tilanteesi vai ajautunut siihen ja haluaisit jotain muuta. Miksi kysyt?
 
Noilla kuukausittaisilla tunneilla yrittäjän päiväveloitus olisi hyvä saada kiilattua lähemmäs tonnia. Lisäksi työt ulkomaille ja komennukset niin pitkiksi, että 6kk sääntö ulkomaantyöskentelystä alkaa pätemään. Muuten Suomen verottaja alkaa raatelemaan pahemman kerran. Yrityksen suojiin pystyy keräämään rahaa ja "tyhjentämään pajatson" kun tulee verovapaa keikka. Muulloin maksellaan vain päivärahoja ja minimipalkkaa.
Kämppä Espanjasta talveksi jne...
***
Olisiko unelmaa, no ei tällähetkellä. Mutta aikansa kun saikkaa iloluontoisten naisten kanssa kristallinhuuruisissa bileissä, voi sanoa että sekin touhu on tullut nähdyksi. Tämä kannattaa nuorten miesten- ja naisten nähdä ja kokea, jos vain on mahdollista ja siltä tuntuu.
 
Viimeksi muokattu:
Eli kuukaudessa tulee reilu 9h töitä joka ikinen päivä tai 12h+ / päiviä jos viikonloput vapaita? Tilapäisesti tuollaista jaksaa ja varsinkin nuorena. Niinkun treenaamisessa, niin palautumisestahan tässäkin on kyse. Itsekin armeijan jälkeen olin tehtaalla parina kesänä ja tein kaikki ylityöt mitä tarjottiin euron kuvat silmissä, ei tarvinnut opintolainaa sitten nostella. Esim. saattoi olla pe 16h, la 16h, su 16h ja sitten alkoi maanantaina jokin vuorokierto alusta. Ja monesti vuorokierron jälkeen kun tulisi normaalisti pitempi vapaa että saisi huilia, niin minut nakattiin toiseen vuoroon eli vapaata ei ollutkaan. Toki aina kysyttiin eikä pakotettu. Nuorena kesän jaksaa tuolleen painaa ja varmaan tilapäisesti muutenkin vanhempana. Varsinkin jos ei ole elämässä puolisoa, perhettä, lemmikkiä tai mitään muuta mistä pitäisi olla vastuussa.
 
Mutta rahattomuus ja köyhyys tekee onnettomaksi.
Tottakai ääripään oikeasti köyhyys on varmasti raskasta.

Mutta kyllä suomessa sen verran rahaa valtio jakaa, että äärimmäisellä penninvenytyksellä ja hyvällä budjetilla pärjää ja voi nauttia vapaudestaan. Toki, lääkekuluja varmaan ei saa olla ja on hyvä olla pelit ja vehkeet hankittuna.

Jos on jo vehkeet harrasteisiin, niin ei sitä rahaa sitten enään kummemmin kulukaan.

Toki, jos kokee, että on kurjuutta kun ei voi omistaa autoa, niin tälläisissä tapauksissa voi olla elämä raskasta.
 
Tottakai ääripään oikeasti köyhyys on varmasti raskasta.

Mutta kyllä suomessa sen verran rahaa valtio jakaa, että äärimmäisellä penninvenytyksellä ja hyvällä budjetilla pärjää ja voi nauttia vapaudestaan. Toki, lääkekuluja varmaan ei saa olla ja on hyvä olla pelit ja vehkeet hankittuna.

Jos on jo vehkeet harrasteisiin, niin ei sitä rahaa sitten enään kummemmin kulukaan.

Toki, jos kokee, että on kurjuutta kun ei voi omistaa autoa, niin tälläisissä tapauksissa voi olla elämä raskasta.
Kaikella kunnioituksella; et ilmeisesti ole koskaan elänyt Suomessa tuilla/köyhänä?
 
Kaikella kunnioituksella; et ilmeisesti ole koskaan elänyt Suomessa tuilla/köyhänä?
Olen, enkä pitänyt sitä kamalana. Vehkeet oli jo hankittu, joten aikaa jäi harrastaa.

Pidin kokemusta elämäni kannalta yhtenä parhaimpana kokemuksena. Ennen elin kädestä suuhun ja kokemuksen jälkeen alkoi huolellinen talouden kulujen seuranta. Oikeastaan en seuraa kuluja enään, sillä siitä on tullut arkeen automaatio.

Ja kuten aiemmin sanoin, niin lääkekuluja jos on, niin varmana syö budjetin. Esim kesällä voisi hankkia hyvät lisätienestit marjoja poimimalla, nytkin juhannus tulossa, niin vihtoja helppo myydä torilla. Paljon voikin asioihin vaikuttaa itse, jos on vaan luonteeltaan eteenpäin pyrkivä. Masentunut tosin ehkäpä jaksaa alkaa kelaileen millä kaikella voisi saada lisätienestiä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom