- Liittynyt
- 7.12.2006
- Viestejä
- 791
Lakiasiaa.
Olen aina miettinyt puolustusasianajajien rooleja oikeudenkäynneissä. Tuntuu järjettömältä, että äärimmäisen raaka teko saa kuitenkin puolelleen myös puolustelijoita. Esimerkkejä riittää: tanskalaismiehen poliisisurmat, kammottavat murhat, Jammu-setä ja nyt viimeisimpänä tämä poliisin yliajo.
En ole itse asianajaja, mutta millä perusteilla kukaan lakimies voi ottaa vaikkapa em. rikoksiin syyllistyneitä ihmisiä puolustuksensa suojiin? Totta kai rahaa tulee ovista ja ikkunoista, mutta entä moraali? Tuntuu uskomattomalta.
Minkäköhänlaista kamppailua nämä asianajajat käyvät oman päänsä sisällä? Esimerkiksi nyt vaikkapa Jammu ja poliisin päälle ajanut. Asianajaja varmasti tajuaa, että teot ovat karmeimmasta päästä ja ansaitsisivat mitä kovimmat tuomiot. Silti työ "velvoittaa" puolustamaan syytettyä parhailla mahdollisilla keinoilla.
"No, asiakkaani Jammu-setä ei tarkoittanut alun alkaen pahaa kellekkään"
"Niin, asiakkaani ajoi näkemykseni mukaan vahingossa poliisin päälle"
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tunteeko esimerkiksi historia sellaisia tapauksia, ettei puolustusasianajajaa yksinkertaisesti saada oikeuteen? Ettei kukaan kertakaikkiaan ilkeä lähteä PUOLUSTAMAAN vaikkapa kymmenen lasta tappanutta ja raiskannutta miestä?
Mihin asianajajien etiikka siis perustuu?
Olen aina miettinyt puolustusasianajajien rooleja oikeudenkäynneissä. Tuntuu järjettömältä, että äärimmäisen raaka teko saa kuitenkin puolelleen myös puolustelijoita. Esimerkkejä riittää: tanskalaismiehen poliisisurmat, kammottavat murhat, Jammu-setä ja nyt viimeisimpänä tämä poliisin yliajo.
En ole itse asianajaja, mutta millä perusteilla kukaan lakimies voi ottaa vaikkapa em. rikoksiin syyllistyneitä ihmisiä puolustuksensa suojiin? Totta kai rahaa tulee ovista ja ikkunoista, mutta entä moraali? Tuntuu uskomattomalta.
Minkäköhänlaista kamppailua nämä asianajajat käyvät oman päänsä sisällä? Esimerkiksi nyt vaikkapa Jammu ja poliisin päälle ajanut. Asianajaja varmasti tajuaa, että teot ovat karmeimmasta päästä ja ansaitsisivat mitä kovimmat tuomiot. Silti työ "velvoittaa" puolustamaan syytettyä parhailla mahdollisilla keinoilla.
"No, asiakkaani Jammu-setä ei tarkoittanut alun alkaen pahaa kellekkään"
"Niin, asiakkaani ajoi näkemykseni mukaan vahingossa poliisin päälle"
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tunteeko esimerkiksi historia sellaisia tapauksia, ettei puolustusasianajajaa yksinkertaisesti saada oikeuteen? Ettei kukaan kertakaikkiaan ilkeä lähteä PUOLUSTAMAAN vaikkapa kymmenen lasta tappanutta ja raiskannutta miestä?
Mihin asianajajien etiikka siis perustuu?