Asennemuutokseen apuja

[SENNI HIETANEN]

Mie en ihan heti allekirjoittas tota kisakunnossa olevan huippufitnesskisaajan kuvan ihannointia ja sitä ylipäätään tavoitteena.. Vaikka kukin tavallaan! En tietenkään sitä tyrmää. Se ei vaan välttämättä tee hyvää itsetunnolle, kun ihailee sitä kuvaa ja sen jälkeen vilkuilee peiliin päivästä toiseen. Off season-kuva kyseisestä mimmistä voisi olla parempi motivaation kohottaja.

Minulle punttitreeni on ollut 13 vuotta henki ja elämä. Lapset tietenkin tulee kaiken edellä, mutta lasten ja treenin väliin miun prioriteeteissä ei mahdu edes kolmijalkaiset. Aika tietysti on tosi kortilla! Edes pari tuntia lisää vuorokauteen olis tosi kova juttu! Olen oppinut ottamaan treenistä kaiken irti, ellei ole ihan megaunivelat. Ja sehän on treenin tulosten kannalta pelkästään hyvä juttu. Tarvitsen ehdottomasti sen adrenaliiniannoksen salilta säänöllisesti.

Kun kuukauden päivät jaksaa tahkoa tietäen, kuinka hyvää se tekee mielelle ja kropalle, niin olet koukussa!! Iloista mieltä ja hiki pintaan!!!

Kunnon puhdas ruoka vaikuttaa ihan samalla tavalla. Kun muutaman viikon jaksaa panostaa sapuskaan sillai, että se ainakin pääpiirteittäin on "terveyttä edistävää", niin treenaaminen ja elo ylipäättään on ihan eri luokkaa kuin jos söis turhia mössösafkoja.

 

[Mäyräkoira]

Mie en ihan heti allekirjoittas tota kisakunnossa olevan huippufitnesskisaajan kuvan ihannointia ja sitä ylipäätään tavoitteena.. Vaikka kukin tavallaan! En tietenkään sitä tyrmää. Se ei vaan välttämättä tee hyvää itsetunnolle, kun ihailee sitä kuvaa ja sen jälkeen vilkuilee peiliin päivästä toiseen. Off season-kuva kyseisestä mimmistä voisi olla parempi motivaation kohottaja.

Niin... tai sitten se kuva saa jääkaapin ovessa tarttumaan raejuustopurkkiin jäätelön sijasta ja menemään sinne salille, vaikka sataisi kiviä taivaalta. Idolit rulettavat, mutta järki mukaan hommaan. Ei tarvitse muuttua siksi kuvan mimmiksi, vaikka sitä ihannoisikin. Mulla on lukuisia idoleita, jotka ovat kaikki 100 kertaa paremmassa kunnossa kun minä ja ne motivoivat menemään salille silloin, kun huvittaisi jäädä kotiin katsomaan telkkaria. En silti menetä itsetuntoani, vaikken varmaan koskaan saa "täydellistä" kroppaa. Kohtuus siis kaikessa.

Ymmärsiköhän kukaan tuosta hölkäsen pöläystä... No ihan sama. :D

 

[Nadesha]

merkkaat itelles almanakkaan treenit ja suoraan koulusta/töistä,tai ennen sitä treeniin!!!kassi valmiiksi jo illalla ja eteiseen valmiiksi

Mä teen kanssa aina tän ennen arkiaamua, että sekottelen jauhot sheikkeriin ja pakkaan kassin jo illalla. Jos aamutohinaan jättäsin, niin voisi jäädä treenikamat kotio... Aamu-unisena kun se herääminen tulee jätettyä ihan viime tippaan.

 

[eowyn]

Niin... tai sitten se kuva saa jääkaapin ovessa tarttumaan raejuustopurkkiin jäätelön sijasta ja menemään sinne salille, vaikka sataisi kiviä taivaalta. Idolit rulettavat, mutta järki mukaan hommaan. Ei tarvitse muuttua siksi kuvan mimmiksi, vaikka sitä ihannoisikin. Mulla on lukuisia idoleita, jotka ovat kaikki 100 kertaa paremmassa kunnossa kun minä ja ne motivoivat menemään salille silloin, kun huvittaisi jäädä kotiin katsomaan telkkaria. En silti menetä itsetuntoani, vaikken varmaan koskaan saa "täydellistä" kroppaa. Kohtuus siis kaikessa.

Ymmärsiköhän kukaan tuosta hölkäsen pöläystä... No ihan sama. :D

jeps

kun itsetunto on kohdalla eihän sit siitä mitään ongelmia tuu... motivaatiota vaan.

 

[Mistraali]

Mulla on motivaation lähteenä ollut oman lajin löytäminen. Koulussa olin huono liikunnassa, ja kuten monille muillekin, tästä iskostui päähän sellainen kuva, että olen epäliikunnallinen ihminen. Lisäksi kun harrastin aktiivisesti musiikkia, ajattelin, etten voi olla samalla urheilijatyyppi.
Yläastella kuitenkin lähdin mukaan urheiluseuran mixtreeni-tunnille, joka oli tanssillista jumppaa. Se oli tosi kivaa! Myös koulun liikuntatunneilla alettiin harrastaa jumppaa, ja siinähän meikäläinen oli hyvä, kun ohjelmatkin sattuivat olemaan samoja kuin mixtreenissä! Suosioni nousi liikunnanopen silmissä, ja pääsin koulun Sport Leader -tiimiin. Samalla olin enemmän ja enemmän mukana jumppatouhuissa myös vapaa-aikana. Yläastevuosiin mahtui esiintymisiä ja jumpan vetämistä luokan tytöille, mikä lopulta vahvisti itsetuntoani liikunnallisena ihmisenä.
Lukio- ja opiskeluvuodet kuluivat erilaisilla jumppatunneilla. Reilu vuosi sitten innostuin body pumpin johdattelemana punttisalista. Aluksi tein vain joitakin tiettyjä liikkeitä tavoitteenani parantaa body pump -suoritusta. Pikkuhiljaa sali on vienyt mennessään. Yksijakoinen ohjelma muuttui kaksijakoiseksi ja kaksijakoinen kolmijakoiseksi. Nyt olen siinä tilanteessa, että olen päättänyt osallistua bf-kisoihin kahden vuoden päästä. Juoksuakin olen kokeillut, ja harrastan sitä toisinaan. Olen kuitenkin huomannut, että se ei sovi mun päälajiksi - en vaan tykkää siitä tarpeeksi.
Mihin oikein pyrin kirjoituksellani? Mistraali on lähtenyt urheilemaan lähes aina siksi, että se on yksinkertaisesti kivaa ja tuntuu hyvältä. Meitsin opetus kuuluukin: pitää löytää oma laji ja oma juttu. Kaikki alkaa pienestä ja itsetunto voi olla aluksi tosi heikko, mutta kun tuloksia tulee, kaikki helpottuu pikkuhiljaa. Ja tuloksia tulee aivan varmasti! Pelkästään niiden tuloksien takia ei kuitenkaan kannata liikuntaa harrastaa, koska niillä on vain välinearvoa. Elämä on tosi synkkää, jos joutuu väkisin tekemään asioita. Eli kannattaa miettiä ja kokeilla, mistä lajista tykkäisi eniten. Jos sellaista ei löydy (mikä on hyvin epätodennäköistä), minusta kannattaa harrastaa liikuntaa vain minimisuosituksen verran, ja olla stressaamatta asiasta liikaa. Ihminen voi tehdä niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista!
En nyt tiedä, tuliko kirjoitettua rivikaupalla epäjohdonmukaista sontaa, mutta tsemppiä kaikille treeneihin! :D

 

[Mäyräkoira]

jeps

kun itsetunto on kohdalla eihän sit siitä mitään ongelmia tuu... motivaatiota vaan.

Nimenomaan: itsetunto. Eli tietää, mihin omalla sitoutumisella ja potentiaalilla voi päästä. Kyllä ne lihakset kasvavat, kun syö ja reenaa ja lepää. Ja sitten voi sulatella rasvaa... ;)

 

[Dahlia]

Lisäänpä minäkin tänne nyt oman tarinani, vaikka täällä olevista jutuista varmasti jo asennemuutokseen apuja saakin jokainen sohvaperuna.

Itse olen aina ollut liikunnallinen, pelailin pienen ikäni (10-20v.) lentopalloa ja säännölliset treenit pitivät minut kunnossa pitkän aikaa, enkä katsonut ollenkaan mitä suuhuni pistin. Sitten muutin opiskelupaikkakunnalleni ja lopetin aktiivisen lentopalloilun ja söin samaan tapaan, eli mitä huvitti ja paino nousi parin vuoden aikana sen kymmenen kiloa. En nyt voi sanoa olleeni millään tavalla ylipainoinen, mutta 1,5 vuotta sitten suunnilleen tuli sellainen fiilis, että haluaisin pois pari kiloa, kun farkkukoko kasvoi numerolla joka kerta kun menin uusia ostamaan .

Liikuin satunnaisesti ja joskus tuli kausia jolloin taas "aloitin" kuntokuurin, joka kesti kaksi viikkoa ja hiipui sen jälkeen, mistään liikunnan ilosta ei ollut puhettakaan, tein juoksulenkkejä vain se vuoksi, että tekisin jotain pitääkseni kroppani edes hieman paremmassa kunnossa.

Minusta tuntui silloin, että liikuntaa 3 kertaa viikossa ei mitenkään mahtuisi aikatauluihini (joka oli tietysti kauheaa ), joten yritin sitten syödä vähemmän, joka sitten ei sekään onnistunut koska vedin sen liiaallisuuksiin. Kuten kaikki täällä ovat jo sanoneet, mitkään kuurit eivät todellakaan auta vaan tarvitaan elämäntapamuutos. Mulle se tuli vuosi sitten kesällä kun laihduin rantalentopallon pelailulla 3 kiloa ja tajusin taas miten liikunta on hauskaa! Syksyllä aloitin sitten käymään yhdessä jumpassa kahdesti viikkoon, sillä halusin tuntea sen saman hyvänolontunteen mikä kesällä oli rankkojen biitsipelien jälkeen, eikä se tuntunutkaan vastenmieliseltä. Ero entiseen oli se, että jumpissa käymistä ei ajatellut enää ns. sillä tavalla tavoitteellisesti että "nyt kun käyn salilla kolmesti viikossa niin vuoden päästä olen tosi timmissä kunnossa" vaan siellä kävi sen takia että se oli hauskaa ja mukavaa. Enkä tosiaan minäkään sano että ne aerobicit on kaikille, mulle ne oli jopa haasteellisia koska en ole koskaan ollut kovinkaan rytmitajuinen, mutta sitten kun pääsi siihen hommaan kiinni, niin ei halunnut irti päästää :thumbs: !!

Sitten kaksi kertaa viikossa ei enää tuntunut missään (kävin kahdesti viikossa ehkä kuukauden), sitten lisäsin kolmeen kertaan ja jouluun mennessä kävin neljästi viikossa. Keväällä sitten aloitin hoikistuneena salilla ja pumpissa käymisen ja nyt käyn viisi kertaa viikossa ja ei sitä kehitystä ole itse oikeastaan huomannut ollenkaan, paitsi että jaksaa paljon enemmän kaikkea! Kiinteytynyt olen ja 10 kg on lähtenyt ihan vahingossa! Tarkoituksenani on tässä tulla siihen päätelmään, että kun motivaatio liikuntaan on kohdallaan, kaikki on hyvinkin helppoa, ja tuloksia tulee ilman että sitä pahemmin tarvitsee ajatella. Enää en ajattele miten salitreenille löytäisi aikaa, vaan se on päiväohjelmassa automaattisesti iskettynä johonkin väliin. Tietenkin sitten jos haluaa treenata ns. ammattimaisemmin tulevat mukaan ruokavaliot sun muut, mutta mun mielipide on että aloittelijan ei kannata "lihaksenkasvatusruuista" liikaa ottaa päänvaivaa, vaan liikkuu kaikilla tavoilla joilla tulee hiki ja mulla ainakin kävi niin että ruokavaliokin muuttui siinä samalla, koska yleensä sen ajan illasta 18-21 kun olin aikaisemmin istunut telkkarin ääressä mässyttämässä, olinkin nyt aerobicissä+suihkussa+venyttelemässä.

Tulipas litaniat, olen pahoillani ;) . Mutta koukuttakaa kaikki sohvaperunat mieluummin itsenne liikuntaan kuin telkkarin katseluun, addiktion syntymiseen ei kauaa tarvita. Niin....ja onhan siellä salillakin telkkari, josta voi salkkareita katsella :lol2: