Asennemuutokseen apuja

Pro Nutrition Fire Kick, 20 x 25 ml -20%
Mä koin tässä lomalla valaistuksen ihan urakalla. Luin yhtä kirjaa, jonka nimeä en muista ja tavallaan silmäni avautuivat näkemään suurimmat virheeni potailussa ja miksi aina välillä menee päin männikköä. Mä aloitan aina liian korkealta; eihän pyramidin rakentamista aloiteta huipulta käsin, vaan ensin tehdään tukeva ja vakaa pohja. Itse en ole koskaan esimerkiksi salilla tehnyt sillälailla, että ensin pari kuukautta tehdään tyyliin koko kroppa kerralla-ohjelmaa, vaan suoraan mennyt neli-ja viisijakoisiin ohjelmiin ja tehnyt "kovaa". Että kannatti lukea kirja. Mä kaivan tässä joskus sen kirjan nimenkin. Nyt tässä selailenkin itselleni sopivaa koko kroppa-ohjelmaa vähän pitemmillä toistoilla.

Sorkke, jos teksti on sekavaa. Takana on 15h matkustelua ja pari vuorokautta melkein ilman unta. Ei oikein aivot pelitä :D.
 
SUPER WHEY ISOLATE (3,9 kg) -24%
Hienoa että koit "treenivalaistumisen", niitä tulee aina välillä. Niinkun mä jossain tredissä taannoin hehkutin, ei aikaakaan kun vaan selkätreenillä hoksasin mitä olen "kaikki nämä vuodet" (:D) tehnyt väärin. Ja johan alkoi tuntumaan ja tulokset nousemaan!
 
Mulle varmaan suurin motivaatio on aina ollut se liikunnan ilo. Joskus junnuna breikkasin ja voitin ihan pari kilpailuakin kunnes polvi pamahti ja tanssimisesta ei tullut mitään. Siitä jäi sitten liikunta melkein 7 vuodeksi kokonaan pois. Nyt päätin tän vuoden alussa että kaikki muuttuu. Ja on pikkuhiljaa muuttunutkin! Tossa pari viikkoa sitten tuli melkein itku silmään kun tajusin että nykyään sitä pitää pakottaa itsensä pitämään lepopäiviä, missä ennen vain odottamalla odotti et nyt ah lepäämään ja en jaksa nousta ylös jne. Samoin sellainen vahva, pikkuhiljaa, hitaasti sisälläni kasvava tunne siitä että "Tää on se juttu. Tää on JUST se juttu joka tulee olee _minua_ koko loppuelämäni. Tästä en halua luopua enää ikinä".
Eniten motivaatiota tuo se fiilis kun vaikka joogasta kotiin kävellessä keho tuntuu ihan uskomattomalta. Se on lämmin, notkea ja pehmeä. Tekee välillä vaan mieli halia itseään kun tulee niin hyvä olo siitä miltä tuntuu liikuntasuorituksen jälkeen. :haart:
Pikkuhiljaa tässä on tosiaan menty eteenpäin. Munkin liikunta alkoi tasan tarkkaan siitä että kävelin kaksi kertaa viikossa vaivasen 1,5km lenkin jonka jälkeen olin niin väsynyt :zzzz:
Nykyään sitä meneekin sitten punttia 3 kertaa, joogaa 2 kertaa ja vähän aerobista päälle joka viikko :whip:

Kyllä se liikunnan ilo tulee sieltä, pikkuhiljaa, omalla ajallaan varmasti!


Edit: Ainiin, tulikin mieleen että aika iso motivaati on ollut mulle myös asioista _lukeminen_. toisten kokemuksia, uusia tutkimuksia, ravitsemusterapiaa, liikunnanmuotoja ja kaikkea tulee luettua. Se tiedon saaminen ja se onnistumisen olo myös siitä että on sisäistänyt joitain asioita mitä on ennen pitänyt vaikeen on ollut hienoa.
Mä taidan myös olla niitä ihmisiä joita taulukot motivoi tosi paljon. Mulla on ollut tän vuoden alusta asti, vähän leikkimielellä pidetty,kalenteri seinällä josta oon vaan yliviivaustussilla aina värittänyt ne päivät jolloin oon harrastanut liikuntaa joka on kestänyt yli 30min. Saan jotain sairasta tyydytystä siitä kun katselen miten on vuoden aikana niitä merkkejä tullut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Oon muutenkin tosi visuaalinen ihminen niin se näköärsytyksen saaminen on jotenkin hienoa :rolleyes: heh.
 
Täytän tämän vuoden puolella 20 ja vasta tämän vuoden aikana olen kokenut valaistumisen tähän hommaan... liikkunut olen aina säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta usein se on ollut "tuskaa" ja pakolla vääntämistä.

Ruokailut on mennyt niin kauan päin p...ttä kuin muistan. Siis vaikka yritystä ja halua on ollut, en vain ole osannut syödäkään oikein! Nyt olen usein miettinyt, että kunpa joku olisi neuvonut minua jo aikaisemmin... noh, pisteen entiselle elämälläni antoi henkinen ja fyysinen paha olo. Aloin käymään erilaisissa jumpissa kaverin kanssa, kävi sitten niin että kaverin kiinnostus lopahti ja minä jäin asumaan salille :D Punttiksellakin on tullut käytyä, mutta oikeaa suuntaa ja innostusta ei löytynyt. Ja miksi? Ei vaan tarpeeksi osaamista.

Palkitsevinta on, kun oppii tuntemaan itseään ja omaa kroppaansa :haart: Tulee tahto tehdä hyvää :haart:

Nyt olo on mitä mahtavin... uskomatonta mitä liikunta ja oikea ruokavalio voivatkaan saada aikaan! :rock:
 
Mulla on toiminut ehkä parhaana motivaattorina hyvät tulokset. Aloitin treenaamaan säännöllisesti kesällä -04 ja siitä lähteien kehitys on ollut huikeaa ja myös muilta saatu positiivinen palaute on ollut tärkeää.

Tietysti näkyvien tulosten saaminen vie aikaa, mutta oman olon parantumisen tuntee varmasti jo viikon kuluttua :) Mielestäni harrastuksen jatkumisesen kannalta olisi todella hyvä kirjata alkutilanne itselleen suht tarkasti muistiin, ja mahdollisesti ottaa kuvia. Itse en tuota tajunnut, ja jälkeenpäin on kaduttanut kun ei ihan tarkkaa tietoa kehityksestä ole. Tämä kaikki siis sen takia että myöskin alun jälkeen innostus pysyisi yllä.

Kyllähän sitä aina välillä saattaa erinäisistä syistä tulla viikkoja jolloin jää liikunnat vähemmälle, mutta kokemuksesta voin sanoa että se ei sitä koko pakettia kaada! Silloin täytyy vain tarmokkaana jatkaa siitä mihin jäi :thumbs:
 
No, minä jos joku olen ex-sohvaperuna. Koulussa opin inhoamaan liikuntaa kaikissa muodoissaan (liikunnaksi en kutenkaan koskaan laskenut pyöräilyä, sehän on vain siirtymistä paikasta toiseen, niin ja tulihan sitä hiihdeltyä niin kauan kun koulun jälkeen vielä ehti). No, joka tapauksessa vietin viitisen vuotta täysin liikkumattomana pikku valaana.

Miksi sitten olen tänäänkin menossa treeneihin, huomenna vapaaehtoisesti vieläpä "työ"paikan järjestämään käveleskelytilaisuuteen (sen lisäksi että aamulla livistän muutamaksi tunniksi omiin treeneihin) ja vieläpä tulen siinä sivussa pyöräilleeksi kumpanakin päivänä sellaiset 15-30 km??? En minä vain tiedä.

Aloitin jousiammunnalla (kyudo) koska se oli niin ihanan epäliikunnallinen laji, ja sitten vain ajauduin liikkuvampiin lajeihin (mm. karate ja aikido), ja vieläpä sitten salille. Jos lajeilla joita olen vuosikaudet tahkonnut on jotain yhteistä, niin ehkä se että ne ovat suhteellisen hyödytöntä toimintaa - voin harjoitella niitä vain omaksi ilokseni, ilman sen kummempia tulostavoitteita.

Ei tässä sen ihmeellisempää motivaatiota tarvita kuin ennenvanhaan munkkipussin ostamiseen. Elämäntapa mikä elämäntapa.
 
Nyt tässä ollaan käyty kaksi viikkoa pelkästään salilla. Vielä ainakin on kivaa :D. Viime viikolla ei tullut kuin kaksi sali kertaa ja tällä viikolla tuli se kolme kertaa, tosin tämän päivästä ei voi oikein treeniksi laskea, sillä salilla oli älytön ruuhka ja molemmat salit olivat täynnä. Sain nyt jotain tehtyä, mutta en ihan kaikkea. Treenit vielä maistuvat. Mä en oikeastaan ymmärrä, että miksi mä en oo aiemmin tajunnut tehdä koko kroppaa kerrallaan. Huisii.

Nyt olen tässä ajatellut, että jos seuraavaksi ottaisi kerran viikossa vaikka aamulenkki kävellen. Iltaisin on aina niin väsynyt ja on läksyjä. Kun aamulla käy, niin onpahan asia ainakin pois päiväjärjestyksestä (saako noin sanoa?).
 
burdock sanoi:
Nyt olen tässä ajatellut, että jos seuraavaksi ottaisi kerran viikossa vaikka aamulenkki kävellen. Iltaisin on aina niin väsynyt ja on läksyjä. Kun aamulla käy, niin onpahan asia ainakin pois päiväjärjestyksestä (saako noin sanoa?).
Click to expand...
Toki saa, ma ainakin ajattelen noin usein!! Jotenki paiva alkaa hyvin kun tietaa etta on jo jotain tehtykin. Yks aamuaerobisen parhaista puolista IMO.
 
Nostanpa vanhan threadin, kun on tullut sama asia ajankohtaiseksi.

Onko kenelläkään muulla ollut samanlaisia ongelmia aloittaa salilla käynti tauon jälkeen kuin mulla? Mulla tämä on oikea tahtojen taistelua, sillä mä en saa yksinkertaisesti salilla käyntiä säännölliseksi tapahtumaksi. Mä jopa pohdin tätä mun (treeni)päiväkirjassani. Mä tykkään käydä salilla ja mä haluan hankkia lihaksikkaan ja voimakkaan vartalon, mutta pahin ongelma on tämän kaiken toteuttamisessa. Onnistun käymään tasan kerran salilla ja sitten taas saattaa mennä jopa yli viikkokin ennen kuin saan revittyä itseni salille. Olen miettinyt, että johtuuko tämä kenties motivaation puutteesta, huonosta itsekurista, siitä että mun kotisali sijaitsee melkein 30km päässä ja talvella ei huvita sitten millään lähteä ajamaan 60km pelkästään salin takia vai onko se kenties näiden kaikkien summa?

Kaikilla muilla näyttää alkaneen kivuttomasti tämä saleilu, mutta mulle se on yhtä tuskaa. Olen jopa miettinyt ettei saleilu ehkä olekaan se mun "juttu". Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Joten apuja rakkaat punttisiskot :itku: ! Mikä neuvoksi?

EDIT: Mä niin odotan, että pääsisin opiskelemaan Ouluun, jolloin salikin sattuisi olemaan samassa kaupungissa ja eikä kulkemiseen menisi enää tuntia.
 
Viimeksi muokattu:

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Mun täytyy nyt kans vastata tähän kun kuulostaa niin tutulta. Itse olen siitä lähtien kun muuti pois kotoa (eli kohta 7 vuotta) maannut vaan sohvalla suurimman osan aikaa. Tai on mulla ollu kausia, kun oon tehny jotain, mutta aina oon vaan lipsunu takasin sohvalle.
Viime syksynä aloin miettiin, että tää ei nyt voi olla ihan normaalia, että koko elämä menee huonosti (koulu meni huonosti, masensi, en liikkunu...). Aloin selvitteleen päätäni ja kyseleen itseltäni sellasia kysymyksiä, että miks makaan sohvalla, miks masentaa, miks ei koulu suju... ja pikkuhiljaa alko vastauksia löytyyn. Keväällä päätin, että yritän vähentää kotona olo aikaa. Eli meen kotiin vasta illalla, kun on pakko, koska koti on se paikka missä tulee laiskoteltua. Eli töiden jälkeen kaupungille ja sieltä suoraan salille tai kavereita tapaan... Pikkuhiljaa aloin reipastua kaikilla elämän aloilla. Ei tää helppoo, oo vieläkään, mutta nyt oon jo 7kk harrastanu säännöllisesti liikuntaa 3-5 kertaa viikossa, masentunu oon enää vaan joskus... ja ylipäänsäkin oon tosi pirtee ja ilonen suurimman osan aikaa. Nyt tuntuu, että oon löytäny itseni.
Eli ehdottomasti kannattaa alkaa miettiä, miks toimii niin kuin toimii, ni uskon että sieltä se motivaatiokin alkaa löytyä.
Oon tosi huono kirjottaan ja ajatukset poukkoilee, mutta toivottavasti ymmärsit mitä halusin sanoa!
Tsemppiä motivaation etsintään!
 
Faidran tekstissä oli kyllä paljon ytyä ja asiaa.

Myös se että meinaa tulla välillä totaalinen stoppi eteen on yleensä merkki siitä että on syytä hiljentyä hetkeksi itseensä ja katsoa mitä sitä on oikein tullut tehtyä ja mitä oikeen yrittää tehdä.
Joskus motivaation puute voi tulla myös liioittelemisesta. Eli sitä yrittää ihan liikaa eikä anna itselleen armoa (työt,koulu,harrastukset,sinä,elämä yleensä)...siispä kannattaa hiljentää hetkeks ja vetää syvään henkeä.

Itse olen taipuvainen "liioitteluun" ja joskus on tullu poltettua ittensä loppuun yhdessä jos sun toisessa asiassa.

Mutta mitä liikuntaan tulee mun kohdalla, se on ollut aina mun henkireikäni, mun lomani, mun tapa päästää höyryjä, saada tyydytystä, pitää hauskaa, ect:whip: (mutta tämähän on tieteellinen fakta)

Jo pelkästään sen takia kannattaa liikkua, että se tuo hyvää oloa.
 
Mun kohdalle tuo liika yrittäminen ei sovi, sillä mä en ole tällä hetkellä missään töissä ja enkä opiskele, vaan kotona nyhjötän. Ehkä se on sittenkin sitä laiskuutta, sillä mä en oikeasti enää muuta keksi.
 
Ei minuakaan kyllä kiinnostaisi treenit, jos matkaa salille olisi 30 km :rolleyes: Kattele sitten siellä Oulussa jos se treeni alkais maistua vähän säännöllisemmin. Pyri nyt käymään siellä salilla vaikkapa kaksi kertaa viikossa ja tee ihan perustreeniä perusliikkeillä, siitä on sitten myöhemmin hyvä jatkaa. Ja kotonahan pystyy myös tekemään vaikka mitä, jos vaan viittii. Minä en viitti :nolo:
 
Kukas se oli se laulaja joka lauloi 'Try Again'.

Siina on avain kaikkeen onnistumiseen, siis menestymiseen. Jos 'kaatuu' niin ylos vaan ja uudestaan...
Toisille tallainen sinnikkyys tuntuu oleva sisaanrakennettua, toisilla kaiken pitais onnistua heti ensimmaisella kerralla.
Ma olen alunpitaen kuulunut luonteeltani jalkimmaiseen kategoriaan, mutta nyt on asiat toisin, tiedan, etta pystyn vaikka mihin, mutta ettei se tule ilman panostusta.
Tama patee ihan kaikkeen! Lahjakkuus auttaa joitakin ihmisia, mutta ei silti riita yksin kovinkaan pitkalle. Muutenkaan itsensa vertailu muihin ei auta, enintaan heilta voi yrittaa ammentaa energiaa ja intoa!
Motivaatiosta: Ensimmainen asia on tietaa mita haluaa, tehda joku tavoite. Missa haluan kehittya ja miksi? Ja miten teen sen?

Itse olen todennut, etta haluan tehda vahan kaikkea, enka keskittya oikein mihinkaan taysilla. Tiedan myos, etten siis kehity missaan todella paljon, mutta se on valintani. 'Elamyksia'. Todettakoon, etta urheilu on ollut harrastusten merkeissa osa jokapaivaista elamaani lapsesta asti ja olen nyt ensimmaista kertaa elamassani tilanteessa, etta olen pistanyt muita harrastuksia korkeammalle prioriteetille...
Silti urheilu on asia, jonka haluan pitaa paivarytmissani mukana... rakastan sita. Mutta koska samaan aikaan haluan tehda muitakin asioita, olen ajautunut tilanteeseen, jossa urheilen, jos ehdin ja jaksan, ja se on vahan kuin palkkio siita, etta muut jutut on ehtinyt hoitaa ajallaan...

Ihmettelen suuresti muuten sita, etta kuinka perheelliset saavat liikuntaa tungettua paivarytmiinsa? Eli kun motivaatiot eivat olekaan enaa vain itse-keskeisia... vaatinee ainakin samantapaista ajattelumaailmaa puolisolta?!

En tieda miten jaksaisin arkea ilman urheilun tuomaa rentoutumismahdollisuutta! (Hihi, eli nain pahasti urheiluun voi jaada koukkuun!)
 
Mä ajattelin tehdä nyt sillälailla, että keskityn enemmän tuohon aerobiseen puoleen (joka on surkea) ja aina kun tulee käyntiä kylillä, niin kävisin samalla tekemässä koko kropan kerralla salilla. Ensi viikon loppuun mennessä pitäisi tulla tieto koulusta ja täällä odotellaan kädet ristissä, että vastaus oli myöntävä.

Ajattelin myös tässä ottaa pienen rautatabletti-kuurin, kun mulla on ikenet ja silmän sisäluomet (?) niin vaaleat ja mua muutenkin nukuttaa niin paljon, joten jospa tämä kuuri auttaisi siihen. Mulla kyllä on aina ollut matala hemoglobiini (noin 120), joten eipä tästä kuurista pitäisi ainakaan olla mitään haittaa.

Laskin muuten eilen illalla, että kuinka monta treeniä mulla on ollut nyt tähän mennessä. Kyllä, luku oli huikaisevat 49 :jahas: . Jos tämä nyt edes ketään kiinnostaa, niin voisin laittaa tähän myös treenikerrat per kuukausittain.

Tammikuu: 6kpl
Helmikuu: 9kpl
Maaliskuu: 3kpl
Huhtikuu: 5kpl
Toukokuu: 3kpl
Kesäkuu: 8kpl
Heinäkuu: 7kpl
Elokuu: 4kpl
Syyskuu: 3kpl
Lokakuu: 1kpl

Eli mitä tämä kaikki meille kertoo? Kyllä, osaan hoitaa hommani :jahas: .
 
Zone-sarja -42%
Aivan huikaisevan hieno tsemppausketju, onneksi osui kohdalle !!!! Itsellä myös edelleen lopullinen asenne'muutos' tai paremminkin lopullinen asennoituminen hieman haussa :rolleyes: ja lukaisin ketjun hetkessä läpi ja jeesasi kyllä. Ja Vellamo :thumbs:
 
Tämä thread tuli kyllä niin sopivasti... Mullakin on ollut viime aikoina hankaluuksia lähteä treenaamaan, en tiedä, se on kai tämä pimeä ja kaikki kun saa ylipäätään masentumaan ja stressaamaan kaikesta. Ja minun ei pitäisi ikinä pitää taukoja, ajattelin ottaa vain kuukauden tauon työkiireiden takia ja nyt ei enää innosta yhtään ruveta uudestaan treenaamaan.

Ja Vellamo, mun treenikalenteri viimeisen neljän kuukauden ajalta näyttää aika samalta :(... Ja pääsen sentään vielä aika helposti salillekin, matkaa bussilla joku puoli tuntia. Laiska mikä laiska. Pitää saada potkittua itseni nyt sinne salille ja lisätä aerobista ja kaikkea.
 
jonkun hyvässä kunnossa olevan (kilpailian) kuva jääkaapin ovelle ja siinä sit on ihmettelemista että tarvitsenko sen jäätelön tai en....
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom