Arvosananojen merkitys opinnoissa

[Dopey]

Originally posted by SniffDaddy
Aika vaikee kuvitella paikkaa, jossa sanotaan lähes suoraan, että hyvillä arvosanoilla et pääse meille töihin. Eikä hyvät arvosanat vaadi tosikkopänttääjää, eikä tosikkopänttääjä välttämättä saa hyviä arvosanoja.

Tietotekniikan DI, joka on jaksanut jostain automaatio- ja säätötekniikasta, fyssasta, jne. kautta linjan jaksanut hommata pelkkiä vitosia ei joko osaa keskittyä olennaiseen tai on nero - edellinen ei ole hyvä ominaisuus kovapaineisessa projektissa missä on pakko tuo osata kun taas jälkimmäinen on erittäin huono juttu jos homma ei vaadi rakettitieteilijän älliä.

On turha palkata johonkin perus-projektisoftaduuniin yliälykästä tyyppiä joka kyllästyy alle aikayksikön kun ei saa rauhassa virittää täydellistä algoritmia. Edellisellä lamakaudella moni haksahti palkkaamaan ylikompetenttia väkeä kun oli työnantajan markkinat ja projektit meni täysin päreiksi heti kun nousukausi alkoi gurujen lähtiessä parempiin hommiin kun niitä oli tarjolla.

 

[Heikki722]

arvosanat

Kaveri pääsi suureen kotimaiseen pörssiyhtiöön kontrolleriksi haastattelujen perusteella. Kertoi tutkinnostaan ja osaamisestaan, papereita ei edes muistettu katsoa. Kauppakorkea oli graduvaiheessa kun työsuhde alkoi.

Itseltäni tutkittiin arvosanat, opintoviikot ja ansioluettelo hyvin tarkkaan.

Heikki

 

[JSmith]

Originally posted by AnaMaki
Jos muutama luento jää väliin ja pari tenttiä menee poskelleen, niin urasi ei ole siitä kiinni. Tämä voi olla katkera yllätys monelle tiukkapipopänttääjälle, mutta näin se asia vaan on.

Ja miksi se on näin? No siksi että valtiovallan painostus ottaa aina vain enemmän porukkaa esim. tekniselle puolelle on johtanut siihen että sisään käytännössä kävellään. Ulos kävellään myös, kiitos sen että kursseja on pitänyt helpottaa jotta edes osa sisäänotetuista valmistuisi joskus.

Tokihan ne "hyvät jätkät" pärjää kun ympärillä on paljon samanlaisia vasemmalla kädellä opinnot huitaisseita, mutta ei se sitä faktaa poista että joukossa pitää olla myös niitä jotka hanskaavat ne ikävät raakat tekniset jutut. Toi sosiaalisuus on aina etu, mutta ei se teknisellä alalla voi ohikaan ajaa siitä että pitää ne oikeatkin työt tehdä. Ei niistä kauttalinjan vitosarvosanoista ehkä hirveää hyötyä ole, mutta perusasiat pitäisi olla kuitenkin hallinnassa.

Nyt taas alkaa olemaan tarjonta ja kysyntä toisessa päässä skaalaa verrattuna esim. 90-luvun lopun tilanteeseen. Saattavat taas ne arvosanat nousta arvoon arvaamattomaan ainakin vastavalmistuneilla.

 

[Don vito]

Originally posted by JSmith
Ja miksi se on näin? No siksi että valtiovallan painostus ottaa aina vain enemmän porukkaa esim. tekniselle puolelle on johtanut siihen että sisään käytännössä kävellään. Ulos kävellään myös, kiitos sen että kursseja on pitänyt helpottaa jotta edes osa sisäänotetuista valmistuisi joskus.

Tokihan ne "hyvät jätkät" pärjää kun ympärillä on paljon samanlaisia vasemmalla kädellä opinnot huitaisseita, mutta ei se sitä faktaa poista että joukossa pitää olla myös niitä jotka hanskaavat ne ikävät raakat tekniset jutut. Toi sosiaalisuus on aina etu, mutta ei se teknisellä alalla voi ohikaan ajaa siitä että pitää ne oikeatkin työt tehdä. Ei niistä kauttalinjan vitosarvosanoista ehkä hirveää hyötyä ole, mutta perusasiat pitäisi olla kuitenkin hallinnassa.

Nyt taas alkaa olemaan tarjonta ja kysyntä toisessa päässä skaalaa verrattuna esim. 90-luvun lopun tilanteeseen. Saattavat taas ne arvosanat nousta arvoon arvaamattomaan ainakin vastavalmistuneilla.

Juuri näinhän se on. Aika usein nämä hirveän "sosiaaliset kaverit" ovat juuri niitä, jotka yrittävät teetättää kaikki hommat muilla.

 

[Leona]

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse yliopistomaailmaa melko hyvin tuntevana olen sitä mieltä, että yilopistosta ykkösen suoralla valmistunutta pitkään opiskellutta en ottaisi kovin mieluusti töihin. Huonojen arvosanojen syy kun on yleensä joku seuraavista:
1. Haluaa valmistua nopeasti ja hutaisee kurssit siksi juuri ja juuri läpi
2. Ei ole kiinnostunut opiskelusta ja hoitaa sen vasemmalla kädellä bileissä juoksemisen ohella
3. Yrittää ja yrittää, mutta pääsee silti kursseista vain juuri ja juuri läpi.

Kohdan yksi opiskelijoita valitettavasti kannustetaan nykyisin liikaa kun opiskeluaikoja halutaan lyhentää. Toisaalta ymmärrän näitä opiskelijoita hyvinkin, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että tämä ei välttämättä ole paras vaihtoehto jos oikeasti haluaa oppia jotain ja haluaa päästä koulutusta vastaaviin töihin.

Kohdan kaksi opiskelijat lienevät niitä jonkun mainitsemia sosiaalisia tyyppejä jotka opiskeluaikana luomansa verkoston avulla pärjäävät elämässä. Olen vähän eri mieltä siitä, että tämä olisi se oikea opiskelumenetelmä. Kyllä todelliset osaajat aina töitä löytää ilman bilekavereiden tukea. Lisäksi jos haluaa työelämässä hyödyntää opiskeluaikaisia suhteita, ei suhde tähän entiseen opiskelukaveriin tarvitse olla mikään "hyvä veli" -suhde, kyllä sellaisistakin kontakteista voi olla paljonkin hyötyä joiden kanssa on nimen omaan opiskeluun liittyvissä asioissa ollut tekemisissä! Ja yliopistoissa lienee nykyisin välttämätöntä tehdä yhteistyötä muiden opiskelijoiden kanssa.

Kohdan kolme opiskelija on tyyppi, jota en ottaisi ainakaan yhtään vaativampiin töihin vaikka työkokemusta olisikin. Numeroiden merkitys toki riippuu alasta ja yliopistostakin (jossain/jollain alalla vaikea saada ykköstä parempaa), mutta pääsääntöisesti tenteistä (kursseista) saa alimpaa arvosanaa paremman jos vain jaksaa yrittää. En tarkoita siis sitä, että kenenkään pitäisi metsästää tiukkapipoisesti parhaita mahdollisia arvosanoja (turhaa), mutta jos oikeasti opiskelee ja haluaa oppia, tämä näkyy varmasti tuloksissa ainakin keskinkertaisina arvosanoissa ELLEI sitten ole yksinkertaisesti "vajavaiset" kyvyt ymmärtää ko. alaan liittyviä asioita.

Ylläoleva koskee siis lähinnä yliopisto-opiskelua, niistä kun on ollut tässä puhetta. Niistä korkeimmista mahdollisista arvosanoista voisin sanoa sen verran, että en kyllä itse todellakaan pidä niitä huonona asiana! Pelkät vitoset (tai mikä asteikko nyt sitten onkaan) eivät todellakaan ainakaan suoraan tarkoita sitä, että ko. tyypillä ei ole ollut opiskeluaikana muuta elämää. Opiskeluaikojen lyhentäminen ja muutenkin opiskelijoiden "ulos työntäminen" on ainakin joillakin aloilla selkeästi vaikuttanut kurssien vaatimustasoon ja korkeita arvosanoja ei ole kovin vaikeaa saada! Ja toisaalta jossan peruskoulu- tai lukiotasolla niitä huippuarvosanoja voi todellakin saada ilman minkäänlaista himopänttäämistä.

 

[AnaMaki]

Originally posted by Dopey
Tietotekniikan DI, joka on jaksanut jostain automaatio- ja säätötekniikasta, fyssasta, jne. kautta linjan jaksanut hommata pelkkiä vitosia ei joko osaa keskittyä olennaiseen tai on nero - edellinen ei ole hyvä ominaisuus kovapaineisessa projektissa missä on pakko tuo osata kun taas jälkimmäinen on erittäin huono juttu jos homma ei vaadi rakettitieteilijän älliä.

Lähinnä tätä ajoin itsekin takaa aiemmassa viestissä. Eli kykyä keskittyä olennaiseen (erottaa olennainen epäolennaisesta), joka on alasta riippumatta tärkeä ominaisuus työelämässä. Toki on selvää, että pelkkä rivi ykkösiä todistuksessa kertoo ettet ole kiinnostunut alasta tai tiedot ja taidot ovat pahasti puutteelliset (syynä laiskuus tai tyhmyys).

Nykyään tutkinnot ovat kuitenkin niin laajoja, että varsinkin alkuvaiheen yleisopinnoissa on kursseja, jotka eivät ole suoranaisesti yhtä tärkeitä tulevan työn kannalta kuin myöhemmin suoritettavat syventävät ja alakohtaiset kurssit.
Pelkkiä vitosia täynnä olevaan todistukseenkin pystyy lähes jokainen, joka jaksaa päntätä riittävästi, mutta onko siihen satsattu panostus hyödyllistä ja tarkoituksenmukaista?

Työnantajan kannalta varmaankin eräänlainen värisuoratodistus, jossa hyvät arvosanat painottuvat alakohtaisiín ja syventäviin opintoihin kertoo paljon hakijan kiinnostuksesta ja kyvykkyydestä alalle. Ja jos papereita tarvitaan, niin niitä tarvitaan yleensä siinä vaiheessa, kun valitaan hakijoita haastatteluun. Haastattelun perusteella vasta selviää onko kysessä henkilö, joka halutaan töihin.

 

[Janne]

Toivottavasti töihin pääsisi tulevaisuudessa samalla periaattella kuin nykyiseen kouluun. Oli paljon hakijoita ja testejä ja vain 20 valittiin. Pääsin huonolla keskiarvolla koska olin muka sopiva kouluun. Nyt lueskelen pakkotoistoa tunnilla

 

[indigof73]

Arvosanoilla on käytännössä merkitystä seuraavaan oppilaitokseen tai oppitasolle pyrittäessä. Jos vetää lukiosta neljä a ja yhden i:n, niin esim. yliopistoon haettaessa joutuu pääsykokeissa jo loistamaan. Toisaalta, jos aikoo suorittaa jatko-opintoja esim. FM-tutkinnon jälkeen, pitää arvosanat olla kohtuullisia. Työnantajaa tuskin kiinnostaa arvosanat itsessään, ellei nyt pelkkiä ykkösiä ole vetänyt koko opiskeluajan.

Tenttijärjestelmä yliopistossa on useimmiten aika uranuksesta. Jos haluat oppia joltakin kurssilta perustiedot, tällä lähestymistavalla saa yleensä hylsyn. Erinomainen arvosana taas napsahtaa melko näpsäkästi 'opettelemalla' vanhat tentit ja soveltamalla niitä 'uusiin' kysymyksiin tentissä. Tällä tavalla saadaankin synnytettyä uusi sukupolvi ihmisiä, joiden ongelmanratkaisukyky ja innovatiivisuus on nollatasolla. Yliopistojen opetusmenojen karsiminen ja samanaikainen 'tuottavuuden' lisääminen tutkintojen (tason) vaatimuksia laskemalla ja opiskelijoiden sisäänottoa lisäämällä, on kovin lyhytnäköistä. Varsinkin kun elämme yhteiskunnassa, joka voi lähinnä kilpailla vain korkean teknologian ja tutkimuksen alueella.

 

[IronMind]

Originally posted by indigof73
Tenttijärjestelmä yliopistossa on useimmiten aika uranuksesta. Jos haluat oppia joltakin kurssilta perustiedot, tällä lähestymistavalla saa yleensä hylsyn. Erinomainen arvosana taas napsahtaa melko näpsäkästi 'opettelemalla' vanhat tentit ja soveltamalla niitä 'uusiin' kysymyksiin tentissä.

Joo, toi voi tosiaan alkuvaiheessa tulla yllätyksenä, että saman kurssin kaveri, joka on pihalla kuin lumiukko saakin yllättäin täydet tentistä. Avain kun osaamiseen tosiaan ei ole se että tavaa kaikki tenttikirjat kannesta kanteen ja käy ahkerasti luennoilla, vaan se että osaa valikoida vanhojen tenttikysymysten perusteella oikeat alueet materiaalista ja tankkaa ne muutamat pienet pätkät ulkomuistiin.

Tosin voihan ne perustiedot silti opetella, vaikka tentissä niistä ei olisikaan iloa? Siis jos sattuu aihe kiinnostamaan ja ei juuri silloin satu laiskottamaan.

 

[Stiltskin]

Originally posted by starbury
Eli vaikuttavatko opnnoissa saadut arvosanat yhtään mihinkään kun kyseessä on opinnot joista valmistutaan ammattiin?

Laittakaapa omia kokemuksia siitä onko kenelläkään katsottu opintomenestystä työhönottovaiheessa kun olette valmistuneet, eli olette ns. päteviä papereiden mukaan. Kyllähän arvosanatkin jotain sanovat siitä miten sisäistät asioita ja osaat ne, mutta mutta...

Itseänikään asia ei varmasti muuten vaivaisi (kun koulu ei ole ykkösasia elämässä), mutta kun omaan valitettavan piirteen että kaikessa pitää olla muita parempia. Olen opiskellut tähän mennessä teknillisessä yliopistossa keskinkertaisella menestyksellä ja hieman vaivaa olisiko paljonkin syytä skarppaamiseen.

terv. nim merk. Perkele taas sain ykkösen vaikka luulin jotain osaavani

Itselläni on todettu nyt aikuisiässä ADHD. Samalla myös selvisi miksi jokainen koulu, lukuunottamatta tarkkisluokkaa on mennyt aivan perseelleen. :D

Kuitenkin tästä huolimatta olen hyvä palkkaisessa työssä ja hommat luistaa.

No, Ritalinia naamaan :thumbs:

 

[protsku]

Originally posted by starbury
olette ns. päteviä papereiden mukaan

Kannattaa tuntea :arvi: -tason henkilöitä tulevalta työpaikalta. Nimittäin kyllähän asia on niin että loppupelissä ratkaisee ainoastaan osaaminen ja henkilökohtaiset suhteet, niillä koulupapereilla on hyvin vähän merkitystä.

 

[Stiltskin]

Re: Re: Arvosananojen merkitys opinnoissa

Originally posted by protsku
Kannattaa tuntea :arvi: -tason henkilöitä tulevalta työpaikalta. Nimittäin kyllähän asia on niin että loppupelissä ratkaisee ainoastaan osaaminen ja henkilökohtaiset suhteet, niillä koulupapereilla on hyvin vähän merkitystä.

Ja puhetaidot. Sä pääset puhumalla melkein minne vaan ;)
Jos osaat olla vakuuttava ja luotat itseesi ei papereilla ole juurikaan merkitystä.

 

[Art Vandalay]

Ei luulis koulun arvosanojen paljoa vaikuttavan työnhaussa kun on kuulemma niin kova pula alan työntekijöistä.

Mutta pitäähän sitä yrittää saada hyviä numeroita ammatillisista aineista, yhteisillä aineilla ei mitään väliä.

 

[taisto]

Originally posted by yajo
Ei luulis koulun arvosanojen paljoa vaikuttavan työnhaussa kun on kuulemma niin kova pula alan työntekijöistä.

Parhaimmat vievät parhaimmat paikat. Aina on kova pula hyvistä tyypeistä, koskaan ei tarvita huonoja.

 

[Kekkuli]

Meikäläiselläkin alkaa olen DI-opiskelut loppupuolella ja ensimmäisen omaan alaani liittyvän homman sain suhteilla + olemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa...mitään arvosanoja ei yhtään kyselty.

Mitä tulee kouluarvosanoihini, niin meikäläisellä on sellainen periaate, että alle kolmosta ei pääaineeseen liittyvästä kurssista oteta...muissa aineissa meikäläisellä onkin sitten värisuoraa.

 

[Dopey]

Originally posted by IronMind
Joo, toi voi tosiaan alkuvaiheessa tulla yllätyksenä, että saman kurssin kaveri, joka on pihalla kuin lumiukko saakin yllättäin täydet tentistä. Avain kun osaamiseen tosiaan ei ole se että tavaa kaikki tenttikirjat kannesta kanteen ja käy ahkerasti luennoilla, vaan se että osaa valikoida vanhojen tenttikysymysten perusteella oikeat alueet materiaalista ja tankkaa ne muutamat pienet pätkät ulkomuistiin.

Sama juttu Teknillisessä Korkeakoulussa. Parista todella pahasta kurssista tuli vedettyä vitonen täysillä pisteillä parin tunnin lukemisella sen jälkeen kun oli viikon panostuksella ensin ottanut nollan. Satoja sivuja materiaalia ja sitten kysymykset on jostain kuvatekstin sivuhuomautuksista. Onneksi oman alan kurssien tentit oli tehty mittaamaan osaamista eikä "motivaatiota".

 

[derego]

Luin yliopistolla aikanani, arvosanat pääasiallisesti keskinkertaisia, paitsi joissain poikkeuksissa, pääaineopinnot eivät olleet poikkeus trendistä.

Olin ollut alaan liittyvissä töissä ekasta kesästä ailkaen, osaksi rahoittaakseni opintojani, mutta myös oppiakseni mistä tässä on oikein kysymys, osaanko/haluanko tehdä näitä asioita 1,2,3, 5 vai 10 vai 15 vuotta vai enemmän (vastaus ei ole selvinnyt vielä).

Hyvä jaettava kokemus on kenties se, että ns. peruskoulutus riittää useimmiten antamaan hyvän pohjan töiden tekemiseen, peräti niin, että työpaikan saa, vaikka pomo valokopioisi todistuksen ns. hiljaisia hetkiä varten (tai mitä tuolla ylempänä kommentoitiin ;).

Tärkeämpää oikeastaan olisi miettiä mitä haluaa työuran aikana tehdä (sitä riittää kuitenkin useampi kymmentä vuotta), itse lupaisin itselleni että hankin opinnoistani jonkinaisen ammattipätevyyden ja tsekkaan sitten, mitä oikeasti-kivaa haluaisin tehdä elämälläni.

Ja neuvo niille, jotka tällä hetkellä tuijottavat opintokirjaa ja saavat stressihilsettä parista huonosta arvosanasta:

- ennemmin tai myöhemmin jokainen pääsee ns. unelmatyöpaikkaan, joko tekemällä välillä saman alan töitä ja opiskelemalla lisää, tai ns. pitkälinjaisesti tai sitten miten tahansa.

- työpaikoilla ei tuijoteta yksittäisen kurssin tai opinnäytteen arvosanaan, enemmänkin merkitsee se vastuuntunto, mitä työntekijä työstänsä tuntee - pomot huomaavat tämän ennemmin tai myöhemmin, ja alkavat tarjoamaan ns. urakiertoa - sen sitten voi ottaa vastaan tai ei, riippuen tilanteesta ja kiinnostuksesta.

- tärkeintä on säilyttää jonkinlainen motivaatio. Työ vituttaa, kuka nyt aamulla iloitsisi heräämisestä ja töihin lähtemisestä. Kaikki työ vituttaa joskus, myös ne unelmatyöpaikat. Jos työ vituttaa kaikenaikaa, eivät työ ja työntekijä sovi yhteen ja silloin kannattaa hakea muutosta. Tämän kun pitää mielessä niin kyllä se siitä tokenoo.

Edit: typos.