- Liittynyt
- 23.10.2003
- Viestejä
- 65
Rikos on tosi ja tapahtunut. Tai itseasiassa niitä on useampikin, mutta vain yhdestä on sekä konkreettiset todisteet, että tehty rikosilmoitus tutkinnan alla. Palkkio on sinun, mutta vain jos kykenet hyödyntämään sosiaalisia kontaktejasi eli ystäviäsi ja kaikkia ketä vähänkin tunnet, sekä tietysti omaa älyäsi. Käytin otsikossa sanaa "arviolta", sillä se summa minkä saisit palkkioksi, olisi kaikki mitä asiaanliittyvän oikeudenkäynnin kautta saisi. Summa voi olla pari tuhatta euroa tai sitten parikymmentä tuhatta euroa.
Rikoksien, joita siis useampi on, tekijöinä ja suunnittelijoina on useita ihmisiä ja he ovat rikkoneet runsaasti erilaisia lakeja mm. auton varastamisen ja tekemiensä tietoverkkorikoksien yhteydessä. Puhumattakoon monenkirjavasta häirinnästä. Psykologisen häirinnän kestän, mutta kun mennään niin nolon alhaiselle tasolle kuin auton ja esineiden varastamiseen, niin.. voi hyvää päivää. Varkaus- ja kotivakuutus minulle on ollut, joten saan oman korvaukseni niitä kautta takaisin, mutta se kuka joka hankkii minulle pitävät todisteet minuun kohdistuvan häirinnän tekijöitä vastaan, saa korvaukseksi sen minkä oikeudenkäynti "tuottaa".
Antakaahan kun vähän taustoihin tätä..
Se selvästi todistettava rikos on siis ollut autoni varastaminen Helsingissä, Munkkivuoressa 19.9.2008. Asun Lappeenrannassa, mutta olen pari viime kuukautta ollut Helsingissä aloitettuani työt webohjelmoijana. Kun auto varastettiin (klo 14.00 – 16.30), olin käymässä asuntoesittelyssä Eirassa sijainneella asunnolla. Nyttemmin olen taas Lappeenrannassa, jatkaen työtä etätyönä. En toistaiseksi ollut kiinnostunut sitoutumaan 12kk:n mittaisiin vuokrasopimuksiin, joita Helsingissä tyypillisesti halutaan solmia, vaan alkuun ihan muutamaksi kuukaudeksi vain.
Minulla on syytä olettaa, että autovarkaus ei ollut pelkästään pienen autovarasporukan suunnittelema ja toteuttama, vaan alkuperäinen idea siihen on ollut lähtöisin tahoilta, joilla on jotain syvää kateuden sävyttämää katkeruutta tai muuta pöljyyttä minua kohtaan. Heillä on jonkinlainen pakkomielle yrittää minua estää olemasta jossain asiassa parempi kuin he. Viittaan "heihin", koska pidän varmana, että nyt jo entisellä Lappeenrannan asunnollani (Taaplaajankatu) on useita henkilöitä, joilla on tuo elämässä menestyminen jäänyt ns. vaiheeseen tai sitten he sinnittelevät jossain keskituloisuuden alarajoilla, ja jotka ovat osallisena minuun kohdistuneeseen häirintään.
Kiistämätön esimerkki tästä häirinnästä on se hetki, kun olin syys–lokakuun vaihteessa muuttamassa asunnolta pois iltahämärän jo laskeuduttua. Olin jo keräillyt pihalle senkertaisen muuttokuorman melkein valmiiksi, laskeuduin sillä erää melkein lähes viimeisiä kertoja rappusia alas huomatakseni, että eräs näistä häiriköistä on ottanut yhden kaapeistani kantoonsa ja alkanut kuljetella sitä ympäriinsä. En ollut erityisen yllättynyt tästä, sillä oli oletettavaa, että joku näistä häiriköistä "haluaa päästä muistoon mukaan" eli hän halusi jättää itsestään vielä yhden muistijäljen mieleeni, ennen kuin muutan pois. Hän haiskahti alkoholia nauttineelta.
Koska kyseinen henkilö on ennenkin ottanut erilaisia rooleja, välillä esittäen rikasta, välillä köyhää, välillä juoppoa ilman juopolle ominaista hajua, välillä poseeraten jossain pysähtyneessä asennossa, ja milloin mitäkin, en viitsinyt enää sillä kertaa todeta muuta kuin "hei, lopetahan jo", ottaa hänen sormensa irti kaapista, viedä kaapin takaisin ja jatkaa muuttoa sillä oletuksella, että hän häipyy. No eipä häipynyt. Btw, hän on ymmärtääkseni venäläinen, eikä puhu täydellistä suomea, enkä minä puhu täydellistä venäjää. Hän halusi vielä kerran tuoda itsensä paremmin muistetuksi ja otti seuraavalla kierroksella uuden tavaran kantoonsa.
Olen joidenkin tuon kyseisen talon itselleni häiriköiksi katsomieni kanssa koittanut puhua ja saada tuntumaa heistä ihmisinä, mutta se vaikuttaa olevan aivan hyödytöntä, sillä vaikka kyse olisi paremminkin koulutetusta henkilöstä tai sitten enemmän elämän kaltoin koettelemasta, niin sama tietty saastaisuus kuultaa heistä läpi, jonka vuoksi kiinnostukseni jatkokeskusteluun tyrehtyy. He ovat juuri sellaisia, joille sanan 'anteeksi' sanominen on helppoa, mutta se on heille vain sana kuorilla, ilman sisältöä ja merkitystä.
Hankalammin todistettavia asioita ovat kotiavaimeni varastaminen, sekä kotitietokoneelleni murtautuminen.
Kun palasin syyskuun lopulla käymään Lappeenrannan asunnolla, huomasin, että yksi kolmesta kotiavaimesta, jonka olin jättänyt kotiini, oli kadonnut. Tiedän tarkalleen missä se oli, koska olin ennen erästä Helsinkiin lähtö kertaa ottanut asunnostani runsaasti valokuvia digikamerallani. Tämä digikamera tosin on nyt poissa, sillä se tuli varastetuksi autoni mukana.
Sinun voi olla hyvin vaikea uskoa sitä, että joku olisi omannut avaimen asuntooni (Taaplaajankatu) jo siitä päivästä alkaen, kun sinne muuton jälkeen uudet avaimet teetettiin. Uudet avaimet, lukon uudelleen sarjoittamisineen teetettiin Lappeenrannan Asuntopalvelun isännöitsijän ehdotuksesta, sillä minulle kerrotun mukaan aiempi asuja oli yhden avaimista kadottanut.
Muutin tuohon asuntoon syksyllä 2007 ja tässä välissä sieltä on mystisesti kadonnut eri kertoina: nippu siivousvälineitä (kuukausi sisäänmuuton jälkeen), varalla ollut ADSL-reititinmodeemi (vuoden 2007 loppupuolella, samoihin aikoihin kun tuolloin käytössä ollut modeemi muuntui mystisesti toimintakyvyttömäksi), syyskuussa 2008 kaikki varalla laatikossa olleet printterini täydet mustekasetit (tyhjät ovat omassa pussissaan ja täysiä minulla on aina joitakin ylimääräisiä, koska kaikki neljä väriä eivät koskaan lopu samaan aikaan), sekä nyt viimeisimpänä yksi kotiavaimista.
Autovarkauden yhteydessä ilmeni jälleen sama, minkä häiritsijäni aina haluavat tuoda esille, eli jokin merkki tai symboli sille, että juuri "he" ovat ollet tekosen tekijänä. Tällä kertaa merkkinä toimi mieshenkilö, joka Eiran asuntoesittelystäni palailtuani, nousi, lähellä parkkipaikkaa johon olin auton jättänyt, omasta autostaan, käveli sen jalkakäytävän keskelle jota pitkin olin tulossa, otti napoleonmaisen poseerausasunnon käsi puoliksi napitetun takin kahden napin välissä. Tuo elehän on klassinen viittaus hullujenhuoneeseen. Ja tämän kertominen vaikuttaa siihen kuinka sinä suhtaudut tähän kertomaani, eikö vaikutakin? Hän ei tehnyt mitään muuta, piti vain asennon havaintoon tarvittavan ajan, jonka jälkeen siirtyi autoonsa ja poistui paikalta. Hän ehti juuri ajaa pois paikalta, kun saavuin siihen paikkaan, mistä saatoin havaita, että oma autoni ei enää ollut siinä mihin sen jätin.
Pari päivää ennen ensimmäisiä työpäiviä Helsingissä, sain puhelinsoiton tuntemattomasta numerosta. Puhelu koostui kolmesta osasta: alun hiljaisuudesta, tuhauksesta ja sanoista "Me emme halua sinua tänne". Puhelu päättyi heti noiden sanojen jälkeen. Mainitsin tapahtuneesta työnantajalleni, mutta muutoin asia jäi sillensä. Kirjoitin puhelun kulun kumminkin ylös, josko sille olisi myöhemmin tarvetta: http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/meemmehaluasuatanne.jpg
Siltikin, Helsingissä on ollut hyvä olla. Ei siellä ole kukaan minua häirinnyt minua millään tavoin, ellei tuota varkaustapausta oteta huomioon. Häirintä on keskittynyt lähes täysin Lappeenrannan seudulle.
Olen joskus aiemmin uumoillut sellaista, että häiritsijöilläni olisi jokin tietty ideologia, puolue tai jokin muu pysyvä linja, jonka vastaisesti minä toimin, ajattelen tai itseäni ilmaisen, mutta viimeistään kuluneen vuoden aikana jäljelle on jäänyt lähinnä vaihtoehto, että kyse on lähinnä ihmisistä, jotka survival-hengessä ovat liittoutuneet keskenään, jotten minä voisi menestyä paremmin kuin he. Tai sitten he eivät pidä siitä, että minä olen sellainen kirjoja ahmiva kirjatoukka, jonka kiinnostus eri asioihin saa heidät vaikuttamaan tyhmiltä, kun he mieluummin juovat bisseä tai haluaisivat muuten vain elää helppoa elämää.
Häirinnän alueellisuuden huomaa siinäkin, että Helsingissä saatoin ihan vapaasti sivistää itseäni taidemuseoilla, Kansalliskirjastoilla sun muilla, eikä kukaan tullut häiritsemään kulttuurisen tai sivistyksellisen kokemuksen hankkimistani, kuten Lappeenrannassa tapahtuisi -- minulle. Olen niin kovin kyllästynyt siihen, miten joitakin ihmisiä kaivertava katkeruus, kenties kateuskin, on kuin jonkinlainen virus, jota joidenkin on ihan pakko levittää pitkin pitäjiä. Raja ei todellakaan mene jossain tietyssä koulutuksen asteessa, vaan korkeamman koulutuksen tai paremmat tulot omaava kykenee kyllä hänkin olemaan erinomaisen turha tapaus. He eroavat vähemmän koulutetuista lähinnä siinä, että heillä asioista tietäväisen tai "yleensäkin fiksun" ihmisen esittämiseen tarvittava, tiedosta ym. muodostunut bufferi on hieman laajempi.
Erikseen ovat sitten vielä ne tapaukset, jotka eivät itse ole katkeria, mutta joista on huvin tai kuvitellun hyödyn vuoksi kiva saada ihmiset käymään toisiaan vastaan, saattamalla ihmiset luulemaan toisistaan kaikenlaista ikävää.
Siis ka'moon.. mihin tämä maailma tarvitsee näitä katkeroituneita ja kateellisia, enimmälti survival-vaiston ohjastamia turhakkeita? Vai oliko se liian rajusti sanottu? Pitäisikö pikemminkin ajatella, että ihmiset eläisivät ihan mielellään sovussa keskenään, eri ammateissa, eri koulutuksen omaavina, jos vain jokin syy ei pakottaisi heitä purkamaan epäurheilijamaista kilpailuhenkisyyttään muiden haitaksi? Siis.. kun ihminen syntyy, niin ei kai hän jo silloin ole koko maailmalle vihainen insinööri, parturi, filosofi, putkimies, työtön tai uusmediammattilainen..?
Jottei jäisi vaikutelmaa, että mollaisin Lappeenrannan ihan tyystin, niin mainittakoon, että se missä nykyään Lappeenrannassa asun, ei ole osoittanut minkäänlaisia minuun kohdistuvan häirinnän merkkejä. Häirinnän lähteet olivat sijoittuneet sinne toiseen paikkaan, siellä asuviin joihinkin ihmisiin, sekä heidän tuntemiinsa ihmisiin.
Teen siis Sinulle, lukijani, ehdotuksen. Tuo minun tiettäväkseni tarpeelliset todisteet tai muuta hyödyttävää tietoa, jotka edesauttavat näiden aiempien häiritsijöideni saamista jonkinlaiseen edesvastuuseen autovarkaudesta, tietoverkkorikoksista, psykologisesta häirinnästä sekä muista vastaavista tekosistaan, niin tulen oikeudenkäynnin kautta vaatimaan heiltä tuntuvan summan, jota en siis pidä itselläni, vaan lahjoitan sen Sinulle. On todennäköistä, että he ovat kohdistaneet toimensa myös muihin ihmisiin, joten voit osaltasi edesauttaa laajankin vyyhden selkiytymistä.
Koetko äkkiseltään, ettet tiedä asiasta mitään erityistä, etkä täten voi auttaa asiassa? Tietäisiköhän joku ystävistäsi? Entä heidän ystävistään? Eikä ollut jonkinlainen säännönomaisuus, että kaikki maailman ihmiset ovat kuuden ihmisen päässä? Kuinkahan kaukana jokin oleellinen tieto voisi olla?
Lähtökohdiksi voi tosiaan ottaa vaikkapa mainitulla Taaplaajankadulla asuvat ihmiset, sekä kuulostella, josko joku on jossain (Helsingissä kenties) tullut maininneeksi kannettavasta tietokoneesta, joka myös katosi varastetun auton mukana, johon olin kopioinut talteen tiedostojani. Tiedostot sisälsivät mm. tunnukseni ja salasanani parille sadalle eri websivulle, runsaasti ottamiani valokuvia, versioita ohjelmointiprojekteistani ja websivuistani (Hoito.org ja Data calmers). Myös kamerani, Fujifilm Finepix S7000 lähti varkaiden matkaan, muistikortteineen. Muita kadonneita esineitä olivat kengät, takit, nappikuulokkeet, aurinkolasit, nettitikku, kaksi olkareppua, sekä monenlaista printattua matskua.
Autoni oli sellainen kauppakassi, Honda, vuodelta 1989, jolla pääsi ihan viihtyisästi paikasta toiseen. Selkeänä tuntomerkkinä siinä oli konepellin vasemmassa laidassa ollut laaja-alueinen maalipinnan rispaantuminen, joka aiheutti selkeän sävyeron. Auto oli harmaan värinen.
Kuva: http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/autoanastus.jpg
Kuvan ja tuntomerkit kävin jättämässä muutamille Helsingin huoltoasemista, sillä autossa oli tuolloin niin vähän polttoainetta, että anastajan olisi täytynyt tankata se mitä pikimmin. Mukavan ystävällisesti suhtautuivat huoltoliikkeiden hoitajat ja työntekijät, joiden kanssa asian esille otin, sekä pyyntööni, että valvontanauhoja käytäisiin tietyilta rajatuilta ajoilta.
Olen nyt kertonut kaiken oleellisen. Kuva, johon olen tuon auton piirustellut, sisältää myös puhelinnumeroni. Soittele siihen mainittuihin asioihin liittyen tai laita sähköpostia. Osoite löytyy kotisivuiltani.
Liitteitä:
Verkkorikoksen esitutkinta (Lappeenranta)
http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/tietoverkkorikosesitutkinta.jpg
Autovarkauden tutkintailmoitus (Helsinki)
http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/tutkintailmoitusSivu1.jpg
Marko Seppänen
Hoito.org – http://hoito.org
Rikoksien, joita siis useampi on, tekijöinä ja suunnittelijoina on useita ihmisiä ja he ovat rikkoneet runsaasti erilaisia lakeja mm. auton varastamisen ja tekemiensä tietoverkkorikoksien yhteydessä. Puhumattakoon monenkirjavasta häirinnästä. Psykologisen häirinnän kestän, mutta kun mennään niin nolon alhaiselle tasolle kuin auton ja esineiden varastamiseen, niin.. voi hyvää päivää. Varkaus- ja kotivakuutus minulle on ollut, joten saan oman korvaukseni niitä kautta takaisin, mutta se kuka joka hankkii minulle pitävät todisteet minuun kohdistuvan häirinnän tekijöitä vastaan, saa korvaukseksi sen minkä oikeudenkäynti "tuottaa".
Antakaahan kun vähän taustoihin tätä..
Se selvästi todistettava rikos on siis ollut autoni varastaminen Helsingissä, Munkkivuoressa 19.9.2008. Asun Lappeenrannassa, mutta olen pari viime kuukautta ollut Helsingissä aloitettuani työt webohjelmoijana. Kun auto varastettiin (klo 14.00 – 16.30), olin käymässä asuntoesittelyssä Eirassa sijainneella asunnolla. Nyttemmin olen taas Lappeenrannassa, jatkaen työtä etätyönä. En toistaiseksi ollut kiinnostunut sitoutumaan 12kk:n mittaisiin vuokrasopimuksiin, joita Helsingissä tyypillisesti halutaan solmia, vaan alkuun ihan muutamaksi kuukaudeksi vain.
Minulla on syytä olettaa, että autovarkaus ei ollut pelkästään pienen autovarasporukan suunnittelema ja toteuttama, vaan alkuperäinen idea siihen on ollut lähtöisin tahoilta, joilla on jotain syvää kateuden sävyttämää katkeruutta tai muuta pöljyyttä minua kohtaan. Heillä on jonkinlainen pakkomielle yrittää minua estää olemasta jossain asiassa parempi kuin he. Viittaan "heihin", koska pidän varmana, että nyt jo entisellä Lappeenrannan asunnollani (Taaplaajankatu) on useita henkilöitä, joilla on tuo elämässä menestyminen jäänyt ns. vaiheeseen tai sitten he sinnittelevät jossain keskituloisuuden alarajoilla, ja jotka ovat osallisena minuun kohdistuneeseen häirintään.
Kiistämätön esimerkki tästä häirinnästä on se hetki, kun olin syys–lokakuun vaihteessa muuttamassa asunnolta pois iltahämärän jo laskeuduttua. Olin jo keräillyt pihalle senkertaisen muuttokuorman melkein valmiiksi, laskeuduin sillä erää melkein lähes viimeisiä kertoja rappusia alas huomatakseni, että eräs näistä häiriköistä on ottanut yhden kaapeistani kantoonsa ja alkanut kuljetella sitä ympäriinsä. En ollut erityisen yllättynyt tästä, sillä oli oletettavaa, että joku näistä häiriköistä "haluaa päästä muistoon mukaan" eli hän halusi jättää itsestään vielä yhden muistijäljen mieleeni, ennen kuin muutan pois. Hän haiskahti alkoholia nauttineelta.
Koska kyseinen henkilö on ennenkin ottanut erilaisia rooleja, välillä esittäen rikasta, välillä köyhää, välillä juoppoa ilman juopolle ominaista hajua, välillä poseeraten jossain pysähtyneessä asennossa, ja milloin mitäkin, en viitsinyt enää sillä kertaa todeta muuta kuin "hei, lopetahan jo", ottaa hänen sormensa irti kaapista, viedä kaapin takaisin ja jatkaa muuttoa sillä oletuksella, että hän häipyy. No eipä häipynyt. Btw, hän on ymmärtääkseni venäläinen, eikä puhu täydellistä suomea, enkä minä puhu täydellistä venäjää. Hän halusi vielä kerran tuoda itsensä paremmin muistetuksi ja otti seuraavalla kierroksella uuden tavaran kantoonsa.
Olen joidenkin tuon kyseisen talon itselleni häiriköiksi katsomieni kanssa koittanut puhua ja saada tuntumaa heistä ihmisinä, mutta se vaikuttaa olevan aivan hyödytöntä, sillä vaikka kyse olisi paremminkin koulutetusta henkilöstä tai sitten enemmän elämän kaltoin koettelemasta, niin sama tietty saastaisuus kuultaa heistä läpi, jonka vuoksi kiinnostukseni jatkokeskusteluun tyrehtyy. He ovat juuri sellaisia, joille sanan 'anteeksi' sanominen on helppoa, mutta se on heille vain sana kuorilla, ilman sisältöä ja merkitystä.
Hankalammin todistettavia asioita ovat kotiavaimeni varastaminen, sekä kotitietokoneelleni murtautuminen.
Kun palasin syyskuun lopulla käymään Lappeenrannan asunnolla, huomasin, että yksi kolmesta kotiavaimesta, jonka olin jättänyt kotiini, oli kadonnut. Tiedän tarkalleen missä se oli, koska olin ennen erästä Helsinkiin lähtö kertaa ottanut asunnostani runsaasti valokuvia digikamerallani. Tämä digikamera tosin on nyt poissa, sillä se tuli varastetuksi autoni mukana.
Sinun voi olla hyvin vaikea uskoa sitä, että joku olisi omannut avaimen asuntooni (Taaplaajankatu) jo siitä päivästä alkaen, kun sinne muuton jälkeen uudet avaimet teetettiin. Uudet avaimet, lukon uudelleen sarjoittamisineen teetettiin Lappeenrannan Asuntopalvelun isännöitsijän ehdotuksesta, sillä minulle kerrotun mukaan aiempi asuja oli yhden avaimista kadottanut.
Muutin tuohon asuntoon syksyllä 2007 ja tässä välissä sieltä on mystisesti kadonnut eri kertoina: nippu siivousvälineitä (kuukausi sisäänmuuton jälkeen), varalla ollut ADSL-reititinmodeemi (vuoden 2007 loppupuolella, samoihin aikoihin kun tuolloin käytössä ollut modeemi muuntui mystisesti toimintakyvyttömäksi), syyskuussa 2008 kaikki varalla laatikossa olleet printterini täydet mustekasetit (tyhjät ovat omassa pussissaan ja täysiä minulla on aina joitakin ylimääräisiä, koska kaikki neljä väriä eivät koskaan lopu samaan aikaan), sekä nyt viimeisimpänä yksi kotiavaimista.
Autovarkauden yhteydessä ilmeni jälleen sama, minkä häiritsijäni aina haluavat tuoda esille, eli jokin merkki tai symboli sille, että juuri "he" ovat ollet tekosen tekijänä. Tällä kertaa merkkinä toimi mieshenkilö, joka Eiran asuntoesittelystäni palailtuani, nousi, lähellä parkkipaikkaa johon olin auton jättänyt, omasta autostaan, käveli sen jalkakäytävän keskelle jota pitkin olin tulossa, otti napoleonmaisen poseerausasunnon käsi puoliksi napitetun takin kahden napin välissä. Tuo elehän on klassinen viittaus hullujenhuoneeseen. Ja tämän kertominen vaikuttaa siihen kuinka sinä suhtaudut tähän kertomaani, eikö vaikutakin? Hän ei tehnyt mitään muuta, piti vain asennon havaintoon tarvittavan ajan, jonka jälkeen siirtyi autoonsa ja poistui paikalta. Hän ehti juuri ajaa pois paikalta, kun saavuin siihen paikkaan, mistä saatoin havaita, että oma autoni ei enää ollut siinä mihin sen jätin.
Pari päivää ennen ensimmäisiä työpäiviä Helsingissä, sain puhelinsoiton tuntemattomasta numerosta. Puhelu koostui kolmesta osasta: alun hiljaisuudesta, tuhauksesta ja sanoista "Me emme halua sinua tänne". Puhelu päättyi heti noiden sanojen jälkeen. Mainitsin tapahtuneesta työnantajalleni, mutta muutoin asia jäi sillensä. Kirjoitin puhelun kulun kumminkin ylös, josko sille olisi myöhemmin tarvetta: http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/meemmehaluasuatanne.jpg
Siltikin, Helsingissä on ollut hyvä olla. Ei siellä ole kukaan minua häirinnyt minua millään tavoin, ellei tuota varkaustapausta oteta huomioon. Häirintä on keskittynyt lähes täysin Lappeenrannan seudulle.
Olen joskus aiemmin uumoillut sellaista, että häiritsijöilläni olisi jokin tietty ideologia, puolue tai jokin muu pysyvä linja, jonka vastaisesti minä toimin, ajattelen tai itseäni ilmaisen, mutta viimeistään kuluneen vuoden aikana jäljelle on jäänyt lähinnä vaihtoehto, että kyse on lähinnä ihmisistä, jotka survival-hengessä ovat liittoutuneet keskenään, jotten minä voisi menestyä paremmin kuin he. Tai sitten he eivät pidä siitä, että minä olen sellainen kirjoja ahmiva kirjatoukka, jonka kiinnostus eri asioihin saa heidät vaikuttamaan tyhmiltä, kun he mieluummin juovat bisseä tai haluaisivat muuten vain elää helppoa elämää.
Häirinnän alueellisuuden huomaa siinäkin, että Helsingissä saatoin ihan vapaasti sivistää itseäni taidemuseoilla, Kansalliskirjastoilla sun muilla, eikä kukaan tullut häiritsemään kulttuurisen tai sivistyksellisen kokemuksen hankkimistani, kuten Lappeenrannassa tapahtuisi -- minulle. Olen niin kovin kyllästynyt siihen, miten joitakin ihmisiä kaivertava katkeruus, kenties kateuskin, on kuin jonkinlainen virus, jota joidenkin on ihan pakko levittää pitkin pitäjiä. Raja ei todellakaan mene jossain tietyssä koulutuksen asteessa, vaan korkeamman koulutuksen tai paremmat tulot omaava kykenee kyllä hänkin olemaan erinomaisen turha tapaus. He eroavat vähemmän koulutetuista lähinnä siinä, että heillä asioista tietäväisen tai "yleensäkin fiksun" ihmisen esittämiseen tarvittava, tiedosta ym. muodostunut bufferi on hieman laajempi.
Erikseen ovat sitten vielä ne tapaukset, jotka eivät itse ole katkeria, mutta joista on huvin tai kuvitellun hyödyn vuoksi kiva saada ihmiset käymään toisiaan vastaan, saattamalla ihmiset luulemaan toisistaan kaikenlaista ikävää.
Siis ka'moon.. mihin tämä maailma tarvitsee näitä katkeroituneita ja kateellisia, enimmälti survival-vaiston ohjastamia turhakkeita? Vai oliko se liian rajusti sanottu? Pitäisikö pikemminkin ajatella, että ihmiset eläisivät ihan mielellään sovussa keskenään, eri ammateissa, eri koulutuksen omaavina, jos vain jokin syy ei pakottaisi heitä purkamaan epäurheilijamaista kilpailuhenkisyyttään muiden haitaksi? Siis.. kun ihminen syntyy, niin ei kai hän jo silloin ole koko maailmalle vihainen insinööri, parturi, filosofi, putkimies, työtön tai uusmediammattilainen..?
Jottei jäisi vaikutelmaa, että mollaisin Lappeenrannan ihan tyystin, niin mainittakoon, että se missä nykyään Lappeenrannassa asun, ei ole osoittanut minkäänlaisia minuun kohdistuvan häirinnän merkkejä. Häirinnän lähteet olivat sijoittuneet sinne toiseen paikkaan, siellä asuviin joihinkin ihmisiin, sekä heidän tuntemiinsa ihmisiin.
Teen siis Sinulle, lukijani, ehdotuksen. Tuo minun tiettäväkseni tarpeelliset todisteet tai muuta hyödyttävää tietoa, jotka edesauttavat näiden aiempien häiritsijöideni saamista jonkinlaiseen edesvastuuseen autovarkaudesta, tietoverkkorikoksista, psykologisesta häirinnästä sekä muista vastaavista tekosistaan, niin tulen oikeudenkäynnin kautta vaatimaan heiltä tuntuvan summan, jota en siis pidä itselläni, vaan lahjoitan sen Sinulle. On todennäköistä, että he ovat kohdistaneet toimensa myös muihin ihmisiin, joten voit osaltasi edesauttaa laajankin vyyhden selkiytymistä.
Koetko äkkiseltään, ettet tiedä asiasta mitään erityistä, etkä täten voi auttaa asiassa? Tietäisiköhän joku ystävistäsi? Entä heidän ystävistään? Eikä ollut jonkinlainen säännönomaisuus, että kaikki maailman ihmiset ovat kuuden ihmisen päässä? Kuinkahan kaukana jokin oleellinen tieto voisi olla?
Lähtökohdiksi voi tosiaan ottaa vaikkapa mainitulla Taaplaajankadulla asuvat ihmiset, sekä kuulostella, josko joku on jossain (Helsingissä kenties) tullut maininneeksi kannettavasta tietokoneesta, joka myös katosi varastetun auton mukana, johon olin kopioinut talteen tiedostojani. Tiedostot sisälsivät mm. tunnukseni ja salasanani parille sadalle eri websivulle, runsaasti ottamiani valokuvia, versioita ohjelmointiprojekteistani ja websivuistani (Hoito.org ja Data calmers). Myös kamerani, Fujifilm Finepix S7000 lähti varkaiden matkaan, muistikortteineen. Muita kadonneita esineitä olivat kengät, takit, nappikuulokkeet, aurinkolasit, nettitikku, kaksi olkareppua, sekä monenlaista printattua matskua.
Autoni oli sellainen kauppakassi, Honda, vuodelta 1989, jolla pääsi ihan viihtyisästi paikasta toiseen. Selkeänä tuntomerkkinä siinä oli konepellin vasemmassa laidassa ollut laaja-alueinen maalipinnan rispaantuminen, joka aiheutti selkeän sävyeron. Auto oli harmaan värinen.
Kuva: http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/autoanastus.jpg
Kuvan ja tuntomerkit kävin jättämässä muutamille Helsingin huoltoasemista, sillä autossa oli tuolloin niin vähän polttoainetta, että anastajan olisi täytynyt tankata se mitä pikimmin. Mukavan ystävällisesti suhtautuivat huoltoliikkeiden hoitajat ja työntekijät, joiden kanssa asian esille otin, sekä pyyntööni, että valvontanauhoja käytäisiin tietyilta rajatuilta ajoilta.
Olen nyt kertonut kaiken oleellisen. Kuva, johon olen tuon auton piirustellut, sisältää myös puhelinnumeroni. Soittele siihen mainittuihin asioihin liittyen tai laita sähköpostia. Osoite löytyy kotisivuiltani.
Liitteitä:
Verkkorikoksen esitutkinta (Lappeenranta)
http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/tietoverkkorikosesitutkinta.jpg
Autovarkauden tutkintailmoitus (Helsinki)
http://tahdittomuuden.hoito.org/kuvat/tutkintailmoitusSivu1.jpg
Marko Seppänen
Hoito.org – http://hoito.org
