Armeijan jälkitarkastus

[Kalmaaja]

Cool!

Nauti vapaudestasi ;)

 

[FTS]

Ei voi muuta kuin onnitella ;)

 

[setu]

Pakko nostella vanhaa aihetta, mut itellä tuli just postissa kutsu jälkitarkastukseen. Eli n. 5kk ehtisin intissä olemaan, auk2 puoleen väliin asti ja päällikkölääkäri löi C-paprut skolioosin ja harjurinnan takia. Sitä ennen muutti vielä B-luokkaan, mutta ei auttanut.

Eli, mitä helvettiä tuolla jälkitarkastuksessa touhutaan, kun siinä lukee ettei läsnäolo ole pakollinen joukko-osastosta saatujen dokumenttien takia. Lekuri kirjotti lausuntoon, et vammat ovat luonteeltaan pysyvät eivätkä muutu miksikään (korkeintaan pahenee intissä) ja silti jälkitarkastus? Motivaatiota tolloin kyllä oli, mut eipä ole enään, kun ihme sirkusta näyttäs olevan. "Tarkastuksessa vahvistetaan joukko-osastossa tehty palveluskelpoisuus luokkamuutosesitys"

Kyllä menee nuoren miehen elämä taas vituiks, jos joutuu palaamaan parin vuoden päästä takasin. Just saamassa elämää takas raiteille, duunia ja koulu alkamassa heinäkuussa. Ehkä pieni masennuski iski, kun joutus jättämään leikin kesken.

 

[Luuska]

Taitaapi olla niin että sun C-paperit virallistetaan siellä. Elikkä ei tarvii olla paikalla jos ei vastusta sitä päätöstä. Taitaa olla myös mahdollisuus hakea jotain korvauksia, mutta se taitaa olla valtiota vastaan melkoinen vitsi.

Eli ei syytä huoleen. Olet vapautettu.

 

[korkeari]

Moro. Ja jatkan vanhaa keskustelua muutamalla kysymyksellä.

Itelle tuli siis e paperit 09 vuonna ihan perus keuhkokuume syystä. Olin sairaalassa pitkään ja kun takaisin varuskuntaan pääsin, herrat meinas että olis parempi kotiin mennä ja tulla takaisin kun on varmasti terve. siitä hetken aikaa väiteltyämme sitte ei muuta ku kotia. ja ottihan tämä päähän ku vajaat 4 kuukautta 180 vrk.sta olin. nyt on sitten 2 kertaa lykätty, ja omasta pyynnöstä 2 viikon päästä uuestaan.

Miten tämä aika hoidetaan, kun joudun kerran p kaudesta aloittamaan???
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Olis mukava kuulla miten muut on tulleet armeijassa ihmisten kanssa toimeen, tai muuten pärjännyt jos on vanhempana olleet mukana "sotimassa"..

 

[ojr]

Harva sivari niitä pyllyjä pyyhkii. Suurin osa sivaripaikoista on nykyään ihan siistejä toimistohommia

Nykyään tarvii lähihoitajan/sairaanhoitajan koulutuksen et edes pääsee pyyhkimään mummojen perseitä. Sivarit tekee sairaaloissa lähinnä lähetin hommia, järjestelee varastoja yms.

 

[Pöyröö]

Jos ei ole suunnitelmissa syödä loppuelämäänsä lääkkeitä ( joilla on ikäviä sivuvaikutuksia), niin suosittelisin hoitamaan masennusta ensisijaisesti muilla tavoin. Jos oikeasti kokee että jostain myrkystä on selkeää apua ( muutakin kuin kehno placebo ja sivuvaikutukset ), niin siinä muun hoidon ohella voi olla tarvittaessa myös ihan hyvä tuki.

Tässäkin maassa on vain sellainen politiikka, että lääkkeet määrätään nopeasti käteen, koska se on valtiolle halpa ratkaisu. Keskuteluapua joltain oikeasti pätevältä ammattilaiselta, kuten psykologilta tai terapeutilta joutuu valtion maksamana monesti polvillaan anelemaan.

 

[Kaakku84]

Jos ei ole suunnitelmissa syödä loppuelämäänsä lääkkeitä

Ei ne diabetespotilaatkaan "suunnittele" piikittävänsä loppuelämäänsä insuliinia.

( joilla on ikäviä sivuvaikutuksia)

Ei välttämättä ja jos olisikin, niin ne ovat silti siedettävämpiä, kuin sairauden oireet, mikäli lääkitystä haluaa jatkaa.

niin suosittelisin hoitamaan masennusta ensisijaisesti muilla tavoin

Kuten?

Jos oikeasti kokee että jostain myrkystä on selkeää apua ( muutakin kuin kehno placebo ja sivuvaikutukset ), niin siinä muun hoidon ohella voi olla tarvittaessa myös ihan hyvä tuki.

"Oikea" masennus vaatii myös sen kemikaalin, jotta ihminen parantuu, koska kyseessä on häiriö aivojen välittäjäaineissa.

Tässäkin maassa on vain sellainen politiikka, että lääkkeet määrätään nopeasti käteen, koska se on valtiolle halpa ratkaisu. Keskuteluapua joltain oikeasti pätevältä ammattilaiselta, kuten psykologilta tai terapeutilta joutuu valtion maksamana monesti polvillaan anelemaan.

Totta tämäkin. Pitäisi tarkemmin diagnosoida se, että onko potilaan masennusoireet enemmänkin "fyysisiä" vai "psyykkisiä/henkisiä". Näitä vakavasti masentuneitahan on myös sellaisia, jotka parantuvat täysin ja välittömästi kunhan esim. "löytävät" Jeesuksen tms. Kuitenkin monella masentuneella voi olla se serotoniinin määrä vaan niin alhaisella tasolla (jopa synnynnäisesti) aivoissa, että ei auta paskaakaan vaikka juttelisi päivittäin psykologin/terapeutin kanssa. Siihen tarvitaan lääke.

EDIT: En toki ole mikään psykiatri/psykologi, mutta olen kokenut asioita läheltä.

 

[Pöyröö]

Ei ne diabetespotilaatkaan "suunnittele" piikittävänsä loppuelämäänsä insuliinia.


Ei välttämättä ja jos olisikin, niin ne ovat silti siedettävämpiä, kuin sairauden oireet, mikäli lääkitystä haluaa jatkaa.


Kuten?


"Oikea" masennus vaatii myös sen kemikaalin, jotta ihminen parantuu, koska kyseessä on häiriö aivojen välittäjäaineissa.



Totta tämäkin. Pitäisi tarkemmin diagnosoida se, että onko potilaan masennusoireet enemmänkin "fyysisiä" vai "psyykkisiä/henkisiä". Näitä vakavasti masentuneitahan on myös sellaisia, jotka parantuvat täysin ja välittömästi kunhan esim. "löytävät" Jeesuksen tms. Kuitenkin monella masentuneella voi olla se serotoniinin määrä vaan niin alhaisella tasolla (jopa synnynnäisesti) aivoissa, että ei auta paskaakaan vaikka juttelisi päivittäin psykologin/terapeutin kanssa. Siihen tarvitaan lääke.

EDIT: En toki ole mikään psykiatri/psykologi, mutta olen kokenut asioita läheltä.

Kaakulle:

En ole ite ainakaan vielä pienen ikäni aikana törmännyt lääkkeeseen joilla ei olisi sivuvaikutuksia. Itse myös erilaisia SSRI:tä joskus popsineena ja lukuisten niitä syöneiden ihmisten kanssa keskustelleena on tullut aika selväksi, että tiettyjä sivuoireita on lähes kaikilla. Miehillä se yleisin sivuvaikutus osuu suoraa työkaluihin...

Mun mielestä lääkeyhtiöt on asiansa hoitaneet jo melko hyvin jos ihmiset niinkuin sä esimerkiksi, ei enää tiedä että masennusta voi hoitaa muillakin keinoilla kuin lääkkeillä. Itse olen ainakin todennut seuraavat keinot huomattavasti paremmiksi, sivuoireettomimmiksi ja paljon enemmän toivottuja tuloksia tuottavaksi:

-Terapia ( Ihan oikealle ammattitaitoiselle terapeutille meneminen. Ei siis kunnan ilmainen hoitaja/sossutäti, joilla käyntejä suuri osa ihmisistä kutsuu "terapiaksi" ) Maksaa ? Kyllä, mutta laatu maksaa tässä maassa.
-Liikunnan lisääminen
-Terveellinen ruokavalio
-Alkoholin vähentäminen
-Tupakoinnin lopettaminen
-Riittävä ja säännöllinen unensaanti
-Huonossa ja ei-kannustavassa seurassa liikkumisen vähentäminen

Oon vaan useasti aitiopaikalta nähnyt, miten yleensä lähes kaikilla masentuneilla elämäntavat on ihan päin helvattia. Monesti sitten (itsekkin niin olen tehnyt) osoitetaan vaan sormella sitä masennusta ja sanotaan että kun on niin masentunut, niin ei pysty muuttamaan elämäntapoja tosta noin vain. Ei ehkä tosta noin vain, eikä sitä tee kukaan sun puolesta, se tarvitsee vain päättää.
Noi on kaikki asioita joilla voi vaikuttaa ihan niihin serotiniinitasoihinkin. Lääketeollisuus on iskostanut kans aika hyvin kansan ja lääkäreiden päähän, että serotoniini on ainut asia joka vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen. Mitenkäs dopamiini ? Testosteroni ?

Ja jotta ei nyt luultaisi että olen joku terveydenhuoltoa vastustava skitsofrenikko, niin syökää niitä lääkkeitä jos teistä tuntuu että ette ilman pärjää. Mutta jos elämäntavat ja asiat on muutenkin päin helvettiä, niin ei ne cipralexit korvaa teidän paskaa ruokavaliota ja liikunnanpuutetta, eikä taatusti muuten paranna teidän lapsuuden traumoja !