Armeijan jälkitarkastus

[Leuat_on_elämä]

Terve.

Olin armeijassa saapumiserässä 2/08 , mutta alun jälkeen lääkärikäynnin jälkeen homma keskeentyi lievän masennuksen takia. Ennen inttiä tähtäimeni olivat kovat, treenasin paljon juuri inttiä varten ja olin innoissani, mutta sitten tuli karu todellisuus vastaan, ja kun yksityiselämän asiat olivat päin helvettiä, niin ei vaan jaksanut... Sain 3 vuotta lykkäystä ja E-paperit. Vastikään minulle tuli kutsu armeijan jälkitarkastukseen. Minkähänlainen tilaisuus tämä mahtaa olla?

Lapussa lukee: "Teidän on saavuttava jo aiemmin saamanne käskyn mukaisesti asevelvollisuuslain mukaiseen aluetoimiston järjestömään tarkastukseen osoitteeseen x 5.7.2011 klo 11

Tarkastukseen on otettava mukaan lääkärintodistus sen hetkisestä terveydentilasta"


Haluaisin kovasti käydä armeijan, mutta olen masentunut tälläkin hetkellä. Elän elämääni täysin läävän keskellä, enkä jaksa muuta kuin istua koneella ja mieli on allapäin kokoajan... Minulla on hyvin todennäköisesti jonkin asteen nettiriippuvuus vaikka en suostu sitä itselleni myöntämään. En tee kotona ollessani juurikaan mitään muuta kuin olen koneella ja elämäni kärsii koska elän aivan järkyttävässä ympäristössä.. Ajokortin 2.vaihekin jäi käymättä kun en saanut sitäkään aikasiksi :( Vaikka moni täällä ei varmaan uskokaan, mutta haluaisin todella käydä armeijan, mutta en ole tällä hetkellä siihen valmis Mummojen perseitä pyyhkimään minusta ei ole. Minun pitäisi siis varailla lääkäriaikaa hyvinkin piakkoin, ja kertoa tilanteestani.

Onkohan mahdollista saada lisää lykkäystä edellä mainitusta johtuen, ja lisäksi kun opiskeluni kestävät pitkälle ensi syksyyn?


Ps. Toivon että tämä ei tule täyteen: "Mene sivariin homo!" -kommentteja

 

[james89]

Jälkitarkastus on kutsunoissa pidettävä lääkärintarkastus, eli meet nyt lääkäriin hankit lääkärintodistuksen, ja sitten kutsuintoihin jossa lääkäri taas katsoo sen todistuksen ja arvioi sun palvelu-luokan ym.
Eli meet istuu ja juttelee lääkärin kanssa henkeviä, se kysyy suht suoraan mikäs on fiilis armeijaan lähdöstä jos tollasen takia sulla on lykkäys nyt ollut. Aika herkästi sanoisin että tulee C paperit tai uusi lykkäys (jos uus lykkäys tulee niin mee sinne armeijaan sitte vaan et saa c-papereita sitten 26vuotiaana vituttaa olla siellä 18v nyrkillätapettavan alikin komennuksessa.)

Masennuksesta nykyään saa vapautuksen armeijasta ainakin pois sieltä heittävät jos sellaista mainitset juurikin 1-3 vuodeksi, sulla on koulu kesken ellet oo 25vuotta vanha niin eivät ne sua enskuussa armeijaan laita.

 

[FTS]

Mene sivariin homo :sarcasm:.

Jotenki ton tekstin luettua, saan yhdistettyä myös omaa elämääni kyseiseen pätkään joka tällä hetkellä pyörii lähes pelkästään samaa ratasta ympäri Sali->Oma huone yksin->Uni->Sali jne... Nettiriippuvuuteen vain kommentoisin sen verran, että siitä sä pääset irti kyllä ottamalla vaikka jonkun toisen päivittäisen rutiinin itsellesi vain yksinkertaisesti sen tilalle. Mitä tulee tuohon armeijaan niin 98% uskon, että sä joutuisit taas sen keskeyttämään tai ainakin sun aivot leikkais vielä enemmän jumiin. Oma pääkoppakaan ei ole terveimmästä päästä ja mietin vahvasti pitäisikö lähteä edes yrittämään kyseistä "velvollisuutta"

Päätä ylös vaan, armeija ei välttämättä ole paras mahdollinen paikka tällä hetkellä, se ei kuitenkaan myöskään tee susta homoa tai heikkoa jos jätät sen väliin. Ystäviä oletan sulla olevan. Uskon, että ne ymmärtää, selitä tilannetta niille ja pyydä rohkeesti apua.

 

[Sukulaku]

Olin itsekin jälkitarkastuksessa rontti viikko sitten. Joku armeijan valkoisiin pukeutunut kaveri ja toinen random kaveri siellä kyselivät ja kirjoittelivat. Lieköhän se toinen ollut sitten joku lääkäri. Omassa lääkärintodistuksessani luki lisälykkäystä vuoden loppuun, ja siinä sitten fiksattiin mulle uusi aika inttiin ottaen huomioon hieman omia menoja ja mm. opiskeluja. Sikäli kun sinun on se lääkärintodistus sinne tuotava, lienee paras paikka puhua noista masennuksista sun muista siellä lääkärintarkastuksessa.

Tuntuisi oudolta, että kovinkaan herkästi masennuksesta kärsivää kaveria pistäisivät inttiin pyssyjen sun muiden keskelle.

 

[Leuat_on_elämä]

Kiitos kaikille vastanneille! Palaute oli aivan huikeeta ja rohkaisevaa, ja odotin ihan toisenlaisia kommentteja !

Olen siis iältäni reilu parikymppinen että ei tuo 25v vielä ihan lähellä ole. Ystäviä minulla on uskokaa tai älkää runsaasti, mutta olen hyvin kiusaantunu puhmaan heille tästä asiasta. He monet ovat minua nuorempia ja juuri käyneet intin. Tunnen oloni hyvin vaivautuneeksi kun edes puhutaan intistä...


Varaankin sen lääkäriajan heti ensi viikon alkuun. Kait sitä silloin vielä ehtii(?) Ehkä sekin kertoo jo nykytilanteesta, että tämä kirje tuli joskus maaliskuun lopussa ja en ole vieläkään saanut aikasiksi mennä lääkäriin. Olen nykyään hyvin aikaansaamaton monen asian suhteen. Saatan hetkellisesti innostua jostain uudesta asiasta, mutta en jaksa pitkään viihtyä sen parissa. Tämä paska fiilis on monien asioiden summa. Viime syksynä olin lopettaa koulun juurikin fiiliksien takia ja koin että en ole omalla alalla. Kävin opon juttusilla, ja sen jälkeen ammatinvalintapsykologilla. He saivat minut motivoitua vielä jatkamaan, ja tässä sitä ollaan onneksi En vaan tajua miksi en jotenkin saanut otettua puheeksi siellä ammatinvalintapsykologin luona näitä fiiliksiä... Silloin olisi ollut hyvä tilaisuus puhua ja vieläpä ilmasiksi, kun työkkärin kautta pääsin sinne juttusille. Valmistuin lukiosta keväällä 2008, ja sen jälkeen olin siis vähän aikaa intissä. Sen jälkeen oli välivuosi, kunnes sen jälkeen pääsin opiskelemaan, mutta en kuitenkaan haluamaani paikkaan. Tuntui jotenkin turhauttavalta mennä amiskaan opiskelemaan lukion jälkeen. Opinpahan ainakin sen, että ei kannata mennä opiskelemaan vain sen takia että olisi jotain tekemistä. Jos ala ei tunnu omalta, niin siinä aiheuttaa vaan hallaa omalle mielenterveydelle.

Tänä keväänä tuli taas haettua opiskelemaan, mutta pääsykokeet eivät menneet oikein putkeen.... En saanut otetta kokeeseen lukemiseen, joten kokeessa kokeessa olevat matikan,fysiikan, ja päättelyn tehtävät meni "rutiinilla". Mutta saas nähdä.

Pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja varata se lääkäriaika. En vaan halua kuulostaa lääkirille kertoessani siltä että oikein tarkoituksella haluan hankkia c-paperit. Tarkoitan siis sitä, että monet jotka ovat saaneet lykkäystä alkavat keksiä ties mitä keinoja että heidän ei tarvitsisi mennä inttiin. Vetoavat siis omaan mielenterveyteen. Itse en todellakaan kuulu tuohon joukkoon, ja toivon että lääkärikin ymmärtää sen. En nyt tarkoita että kaikki olisivat tuollaisia. Monilla varmaan ihan pätevät syytkin, mutta kyllä minä muutaman tutun tiedän jotka oikein kehuskelivat sillä että menevät lääkärille kertomaan satuja kun aika koittaa.

 

[Kaapeli]

Mitä myöhäisemmälle iälle armeijan jättää, sitä enemmän sen suorittaminen ketuttaa. Suuri osa varusmiehistä on kuitenkin vielä henkisesti hyvin keskenkasvuista ja rasittavaa sakkia, joiden seuraa juuri sietää ja joukkoon voi tuntea kuuluvansa ollessaan itse suurinpiirtein heidän ikäisensä. Ja iän karttuessa myös monen elämäntilanne muuttuu sellaiseksi, että armeijaa on vaikeampi sovittaa mihinkään hyvään väliin.

En saanut oikein selvää onko masennuksesi diagnosoitu ja jotain hoitoa määrätty? Jos ei ole, niin lääkärintarkastuksessa käydessäsi voisit samalla keikalla ottaa asian esille, jolloin saisit todennäköisesti lähetteen spesialistille.

 

[Feenix82]

Jos haluat tohon masennukseen apua niin soitto terkkariin ja sanot mikä on homman nimi -> lääkärille ja lääkäriltä sitten pyydät päästä juttelemaan ammattiauttajalle. Puhumalla selviää monta juttua ja alkaa se elämä voittamaan. Äläkä vain sorru lääkärin määräämiin mielialalääkkeisiin, niitä kun tuputetaan jukoliste joka välissä (itsekin yritin hakea apua unettomuuteen jokin aika sitten ja joku ikäloppu lääkäri vain sanoi ennenkuin olin edes istumaan kunnolla ehtinyt että "voisin kirjottaa sulle näitä mirtazapineja" EI KIITOS, kun mieluummin haluaisin jotain kevyttä esim. melatoniini valmistetta...ukko vaan tokas "joo sehän onki hyvä idea" -.-). Jos puhuminen ei auta niin silloin vasta pitäs alkaa harkitseen noita nappeja. Muista että homma lähtee susta itsestäs liikkeelle ja omasta halustasi tulla terveeksi, kukaan ei soita sitä lääkärinaikaa tai kuskaa sua lääkäriin kuin sinä itse Hyvät kesänjatkot ja toivottavasti saat apua!

 

[FTS]

Jos haluat tohon masennukseen apua niin soitto terkkariin ja sanot mikä on homman nimi -> lääkärille ja lääkäriltä sitten pyydät päästä juttelemaan ammattiauttajalle. Puhumalla selviää monta juttua ja alkaa se elämä voittamaan. Äläkä vain sorru lääkärin määräämiin mielialalääkkeisiin, niitä kun tuputetaan jukoliste joka välissä (itsekin yritin hakea apua unettomuuteen jokin aika sitten ja joku ikäloppu lääkäri vain sanoi ennenkuin olin edes istumaan kunnolla ehtinyt että "voisin kirjottaa sulle näitä mirtazapineja" EI KIITOS, kun mieluummin haluaisin jotain kevyttä esim. melatoniini valmistetta...ukko vaan tokas "joo sehän onki hyvä idea" -.-). Jos puhuminen ei auta niin silloin vasta pitäs alkaa harkitseen noita nappeja. Muista että homma lähtee susta itsestäs liikkeelle ja omasta halustasi tulla terveeksi, kukaan ei soita sitä lääkärinaikaa tai kuskaa sua lääkäriin kuin sinä itse Hyvät kesänjatkot ja toivottavasti saat apua!

Tässä tuli hyvä pointti, koska Suomessa on tosissaan tapana tyrkyttää asteittain aina kovempia ja kovempia lääkkeitä...

 

[james89]

Tässä tuli hyvä pointti, koska Suomessa on tosissaan tapana tyrkyttää asteittain aina kovempia ja kovempia lääkkeitä...

Siivili puolella en tiedä asiasta, mutta armeijassa tää kyllä osuu naulan kantaan. Oma mielipiteeteni asiasta on että ei ihmekkään että nykynuoriso on aineissa ja vetää pameja sun muita, koska näitä on helppo saada armeijassa ja siitä se looppi sitten lähtee. Armeijassa oli porukkaa ketkä haki valehtelematta viikottain uudet setit paukkuja ja veti autopilotilla siellä ihan pöhnässä, kokoajan joku vapautus ja joku paikka paskana (mukamas), mutta kun ruvettiin lykkäyksestä puhumaan niin kas oltiinkin viikko taas palveluskelposia.

Itsellä paukkui selkä armeijassa ei auttanut kortisoli piikit eikä mitkään, lääkäri määräsi sellaset norsuntappo lääkkeet suoraan pelkästään katsomalla selkää.. Makasin pääkuolassa punkassa 2 vko;a hyvä että mukeen edes pääsin, tämän jälkeen lääkäri määräsi kotiin e-papereilla vuodeksi hienoa..
Nyt sitten siviilissä selkä on edelleen vihoitellut, menee todella helposti jumiin vaikka kuinka tukilihaksia treenaisi mutta, eipähän lääkärit anna tulehduskipulääkkeistä kummempia siviilissä eipä tuo haittaa on siihen lähen jatkuvaan selkäkipuun jo tottunut, välillä olot on todella tuskalliset aamuisin, röntgenissä todettiin skolioosi ja selkärangan kiertymä alaselässä mutta eipä tää vakuuta lääkäriä.
Ja ei en halua enää mitää norsu kuureja koska ne ei auta kuin sen aikaa kun se lääke vaikuttaa sitten voi taas laueta kipu.

 

[Helios]

Oletko ajatellut, että ehkä armeija on se mitä tarttisit ?

 

[Marinaadi]

Ei kantsi ottaa stressiä, jos henkisesti kypsymättömät isänmaan puolustajat eivät arvosta sua,vaikka skippaat intin. Skippaa se suosiolla,ei siellä opi kuin siivoamaan, ja elämä on tehty nautintoa varten, ei pyssy tanassa heilumiseen.

 

[feikki-elvis]

^Samaa mieltä! Tollasten koulukiusattujen homojen kannattaa vaan laittaa suosiolla se mekko päälle ja mennä sivariin/totaaliin. :evil:

:D ;)

Mutta totta puhuen, kannattaa ne napit hakea läkääriltä, masennuslääkkeet ei estä inttiin menoa. Varmaan siellä tarkistustilaisuudessakin katsovat vain hyvällä kun olet saanut lääkkeet ja siten vaivasi kuntoon. Armeija on elämää rikastuttava kokemus, aivan ihan eri maailma mitä olet koskaa kokenut tai tulet ehkä koskaan kokemaan.

 

[Leuat_on_elämä]

^Samaa mieltä! Tollasten koulukiusattujen homojen kannattaa vaan laittaa suosiolla se mekko päälle ja mennä sivariin/totaaliin. :evil:

:D ;)

Mutta totta puhuen, kannattaa ne napit hakea läkääriltä, masennuslääkkeet ei estä inttiin menoa. Varmaan siellä tarkistustilaisuudessakin katsovat vain hyvällä kun olet saanut lääkkeet ja siten vaivasi kuntoon. Armeija on elämää rikastuttava kokemus, aivan ihan eri maailma mitä olet koskaa kokenut tai tulet ehkä koskaan kokemaan.

Itseasiassa en ajatellut mennä nappeja hakemaan. Aion jutella lääkärin kanssa asioista, ja toivon että hän ohjaa minut vaikka psykologin juttusille tai vastaavan. Uskon että puhuminen auttaa, eikä tarvitse rueta mitään lääkkeitä vetämään. Kuten täällä on monet jo todenneet, niin lääkkeet eivät ole mikään ratkaisu, eikä kannata ottaa kaikkia mömmöjä vastaan mitä tyrkytetään.

 

[Hippinakki]

Jälkitarkastuksessa näkee nuorison kerman kokoontuneena samaan paikkaan :jahas:. Itseäni vitutti/hävetti käydä noissa tilaisuuksissa. Armeijassa kerkesin yli 3kk olemaan, mutta jokapäiväinen kuumeilu ja sielä tullut astma aiheutti kotiin lähdön (home luultavammin aiheutti...). Nyt on C:n paperit, mutta vituttaa edelleen että terveys pisti kampoihin eikä päässyt käymään loppuun. Hiukan arka aihe edelleen tuo minulle, kun kuitenkin tykkäsin armeijassa olla.

Jälkitarkastuksessa suurinosa porukasta on näitä jotka eivät kestä komentelua, ovat narkkareita ,tai muuten vaan epäilyttäviä hiippareita.

 

[keethrax]

Tarkoitan siis sitä, että monet jotka ovat saaneet lykkäystä alkavat keksiä ties mitä keinoja että heidän ei tarvitsisi mennä inttiin. Vetoavat siis omaan mielenterveyteen. Itse en todellakaan kuulu tuohon joukkoon, ja toivon että lääkärikin ymmärtää sen. En nyt tarkoita että kaikki olisivat tuollaisia. Monilla varmaan ihan pätevät syytkin, mutta kyllä minä muutaman tutun tiedän jotka oikein kehuskelivat sillä että menevät lääkärille kertomaan satuja kun aika koittaa.

No ihan mutuilemalla vaikuttaa siltä, että löytyy sulta ainakin jotain selkärankaa ja rehellistä itsetarkkailua. Nyt on todellakin oikea aika hakea lääkärinapua ongelmiisi. Älä muodosta itsellesi ongelmaa C:n papruista jos ne tulee. Intti ei sovellu, eikä sen tarvitsekaan soveltua jokaiselle.

Tuntui jotenkin turhauttavalta mennä amiskaan opiskelemaan lukion jälkeen. Opinpahan ainakin sen, että ei kannata mennä opiskelemaan vain sen takia että olisi jotain tekemistä. Jos ala ei tunnu omalta, niin siinä aiheuttaa vaan hallaa omalle mielenterveydelle.

Tänä keväänä tuli taas haettua opiskelemaan, mutta pääsykokeet eivät menneet oikein putkeen.... En saanut otetta kokeeseen lukemiseen, joten kokeessa kokeessa olevat matikan,fysiikan, ja päättelyn tehtävät meni "rutiinilla". Mutta saas nähdä.

Kärsitköhän siitä yleisestä syndroomasta, että vaihtoehtojen näennäinen paljous estää sinua tarttumasta yhteenkään? Unelma-alaa on vaikea löytää etsienkään, ja jos selkeää mielikuvaa siitä ei yli 20-vuotiaana miehenä ole, niin ei se mistään taivaasta enää tipahda. Kylmän viileästi valittava jokin suunta, jotta on jotain mihin panostaa..
Tekeminen on terapeuttista puuhaa, oli se sitten työtä, opiskelua tai vaikka leukojenvetoa..

 

[vonb]

Mummojen perseitä pyyhkimään minusta ei ole. Minun pitäisi siis varailla lääkäriaikaa hyvinkin piakkoin, ja kertoa tilanteestani.

Harva sivari niitä pyllyjä pyyhkii. Suurin osa sivaripaikoista on nykyään ihan siistejä toimistohommia

 

[jamppax]

Ei muuta kuin lääkäriin, sielä ammatti ihminen kertoo mitä kannattaa tehdä/ohjaa eteen päin. Itse en myöskään tuomitsisi niin helpolla lääke hoitoa masennukseen, koska lääkkeet yllättäen ihan oikeasti auttavat tuohonkin vaivaan eivät lääkärit niitä muuten ihmisille määräisi.

 

[Leuat_on_elämä]

Noniin nyt on sitten varattu lääkäriaika huomiseksi. Ensiksi soitin paikalliseen terveyskeskukseen, ja sieltä sain aika tylyn vastaanoton. Virkailija ei aluksi ymmärtänyt että miksi tarvitsen lääkärintodistuksen terveydentilastani ja kun lopulta sain hänet älyämään, niin hän vain nauroi että olen liian myöhässä tämän asian kanssa ja ei pystytä tällä aikataululla järjestemään lääkärintarkastusta. Tottahan se tietysti on, että olen todellakin myöhässä tämän asian kanssa mutta olisin siltä odottanut saavani ystävällisempää palvelua..

Sen jälkeen kuitenkin soittelin yksityiselle, ja sain ajan varattua huomiseksi !

Vähän kieltämättä jännittää se käynti...En oikein tiedä miten puhua tuntemuksistani, ja miten aloittaa kertominen. Alitajuisesti minulla on semmoinen pelko että hän ei ymmärrä tilaani, ja tulen ns. tyrmätyksi..
Jos jollakin on neuvoja että miten aloittaa kertomaan yllämainitusta tuntemuksistani, niin otan mielelläni neuvoja vastaan ! Vai onko se vaan niin että meidän miesten on monesti hankalampi rueta puhumaan tällaisista asioista kuin naisten.. Uskon kuitenkin että yksityisen puolelta saa parempaa palvelua kuin arvauskeskuksen puolelta. Näin olen ainakin kuullut.

 

[Kanttan]

Noniin nyt on sitten varattu lääkäriaika huomiseksi. Ensiksi soitin paikalliseen terveyskeskukseen, ja sieltä sain aika tylyn vastaanoton. Virkailija ei aluksi ymmärtänyt että miksi tarvitsen lääkärintodistuksen terveydentilastani ja kun lopulta sain hänet älyämään, niin hän vain nauroi että olen liian myöhässä tämän asian kanssa ja ei pystytä tällä aikataululla järjestemään lääkärintarkastusta. Tottahan se tietysti on, että olen todellakin myöhässä tämän asian kanssa mutta olisin siltä odottanut saavani ystävällisempää palvelua..

Sen jälkeen kuitenkin soittelin yksityiselle, ja sain ajan varattua huomiseksi !

Vähän kieltämättä jännittää se käynti...En oikein tiedä miten puhua tuntemuksistani, ja miten aloittaa kertominen. Alitajuisesti minulla on semmoinen pelko että hän ei ymmärrä tilaani, ja tulen ns. tyrmätyksi..
Jos jollakin on neuvoja että miten aloittaa kertomaan yllämainitusta tuntemuksistani, niin otan mielelläni neuvoja vastaan ! Vai onko se vaan niin että meidän miesten on monesti hankalampi rueta puhumaan tällaisista asioista kuin naisten.. Uskon kuitenkin että yksityisen puolelta saa parempaa palvelua kuin arvauskeskuksen puolelta. Näin olen ainakin kuullut.

Kerrot tosta tilanteestasi. Ala puhumaan. Tuskin se lääkäri tyrmää Sua, kun kyseessä on kuitenkin psykiatrinen sairaus.

Armeija ei ole kuitenkaan mikään lepokoti masentuneille (jos ymmärrät, mitä tarkoitan), ja eiköhän sitä lykkäystä saa.

 

[Leuat_on_elämä]

Elikkäs tuli ensiksi käytyä yksityisellä lääkärissä. Hänen kanssa juttelin asioista, ja iskin heti alkuun paperit kouraan jossa kerrottiin syy minkä takia sain intistä E-paperit. Hän kyseli tarkentavia kysymyksiä, mutta en jotenkin uskaltanut tarpeeks valittaa ongelmistani. Totesimme yhdessä että minulla on jonkin sortin ahdistusta, ja jännitän aika paljon uusia sosiaalisia tilanteita. Hän kirjoitti minulle 3 vuoden lykkäyksen ja totesi että se voi olla minulle ihan hyväksi jos käyn intin sitten myöhemmin. Ja ymmärsin hänen puheistaan että jos 3 vuoden jälkeen olo on vielä kurja, niin C-paperit tulee aika helpost. Olin ihan tyytyväinen hänen päätökseensä, koska en halunnut sulkea mahdollisuutta pois että kävisin intin joskus tulevaisuudessa, kunhan ensiksi saan pääni kasaan ja oloani paremmaks.

Viime maanantaina kävin siellä armeijan jälkitarkastuksessa lääkärintodistuksen kanssa. Jouduin odottamaan aulassa 1½h, koska siellä oli paljon porukkaa ennen minua. Odottamisen jälkeen lääkäri tuli hakemaan minua, ja näytin hänelle lääkärintodistuksen. Hän luki sitä vähän aikaa, ja totesi että minullahan on jo ollut aiemminkin lykkäystä 3 vuotta. Sitten hän sanoi: "Mitäs jos tehdään niin että kirjoitetaan suoraan sinulle se vapautus intistä. Intin tarkoitus ei ole tuottaa lisää sairaita ihmisiä jos se herättää ikäviä tunteita ja aiheuttaa stressiä. Eikä se varmasti palvele kenenkään etuja, jos tätä asiaa nyt pitkitetään ja ruetaan vatvomaan vuosikausia. Sota ei ei oo ennenkään yhtä miestä kaivannu"

Lääkäri oli todella ystävällinen, vaikka en tiedä käykö se tuosta kunnolla ilmi. Hän siis muutti toisen lääkärin päätöstä ja antoi minulle C-paperit. Olen ihan tyytyväinen siihen, ja ei minun maailma siihen varmasti kaadu vaikka en inttiä saanutkaan käydä. Mielestäni sain nuo paperit vielä ihan perustellusti, enkä ruennut tarkoituksella hankkimaan, ilman kunnon syytä

Vähän kyllä kieltämättä huolestuttaa, kuinka naurettavan helppo nuo C-paperit on saada...