Arka koira... Onko neuvoja?

[Antza]

Täällä pakkiksella kun on monenlaista virtuoosia, niin varmaan löytyy joku koira-asiantuntijakin. On vähän ongelmia 3 kk vanhan suomenajokoiran kanssa. Se ei uskalla tulla lähelle ollenkaan, vaikka kuinka yrittää mennä matalaksi ja suostutella sitä ties minkä makkaran kanssa lähestymään. Saattaa käydä nappaamassa herkkupalan joskus, mutta yleensä ei. Jos sen tuo sisälle, niin se istuu niinkuin naulattuna lattiaan omalla "sängyllään". Suomenajokoiranhan pitäisi tutkia ja pyöriä niinkuin riivattu, jos sen tuo sisälle. :D

Lisäksi se ei oikein tahdo syödä mitään.

Miten sen raukan saisi vähän reippaammaksi?

Serkullani on kanssa pirun arka suomenajokoiranarttu, taitaa olla joku 5 vuotias jo. Pelkää ulkopuolisia ihmisiä aika paljon... mutta positiivista: "Pirun hyvä jäniksen ja ketun ajuri!" Metsällä ei pelkää mitään. Yhden kerran jäi haukkumaan Ilvestä 10m päähän. Serkku jutteli, että oli uskomaton ilmestys kun näki 15m päästä Ilveksen tuijottavan hulluna haukkuvaa ja pyörivää koiraa. Ihmisen nähdessään se sit otti jalat alleen.

edit. kirjoittelin taas liian nopeasti vastauksen... sorry, metsäkoirana se siis sulla on kanssa?
ps. en kysynyt sun mitä varten koirasi on? Jos seurakoirana pelkästää, niin kaippa tohon arkuuteen olis hyvä jotain kehittää. Toki tollainen yliarka koira on välillä aika hankalakin. Tarkoituksenani oli kertoa, että ihmisiä aristeleva koira voi olla metsällä aivan toisesta maailmasta.

 

[Kuparikatto]

Voit olla oikeassa, mutta äiti on eri mieltä :D Metsäkeikan jälkeen yleensä on tuotu koira sisälle. Silloin ne on rauhallisia, mutta muuten ei. Pitäis viedä lenkille, jotta väsyisi vähän. Käy vaan suomenajokoiran kanssa niin, että vaikka koko perheen voimin vietäisiin viesti-periaatteella koiraa lenkille, niin silti on virtaa liikaa illalla. :whip:

EDIT: Ai niin, äsken muuten sattui Jaanalla pieni vahinko olohuoneen paperinarumatolle. Äiti tykkää. :lol2:

Varsin tutulta kuulostaa.
No joo, ei se meidänkään äiti aina riemusta hihku, kun elosalama sutii matot seinille aina sisälle tullessaan. Äiti meillä uhosi aluksi, että kun tästä aika jättää, niin meille ei enää koiraa sisälle tule. Mutta noi elukat on hellyttäviä tavallaan ja nyt äiti jo kyselee millainen koira sitten kotia seuraavaksi otetaan, vaikken nyt siellä enää asukkaan.:thumbs:

 

[41shots]

Metsästyskoiraksihan se on hankittu, vaikka perheenjäseniähän ne on On vaan vähän vaikea saada sitä metsässä kiinni, jos ei uskalla tulla luokse. Voi loppua kunto kesken perässä juostessa.

Meillä äiti hehkutti tuota samaa lorua: "Ei enää ikinä koiraa tähän taloon!" Kummasti vaan on taas innoissaan nykyisestäkin elukasta.

 

[Kötö]

Koiran sosialistumisen tärkein vaihe on 8 ensimmäistä viikkoa, tuona aikana koiran pitäisi saada runsaasti kontakteja vieraisiin ihmisiin sekä myös muun rotuisiin koiriin.
Tuon tehtävänhän koirankasvattajan pitäisi hoitaa ennen pennun luovutusta.
Näin jäkikäteen tehtävänä asia on huomattavasti vaikeampi ja vaatii pitkää opettelu aikaa.

 

[Yussi]

Koiran sosialistumisen tärkein vaihe on 8 ensimmäistä viikkoa, tuona aikana koiran pitäisi saada runsaasti kontakteja vieraisiin ihmisiin sekä myös muun rotuisiin koiriin.
Tuon tehtävänhän koirankasvattajan pitäisi hoitaa ennen pennun luovutusta.
Näin jäkikäteen tehtävänä asia on huomattavasti vaikeampi ja vaatii pitkää opettelu aikaa.

Ei 3kk ikäinen pentu ole vielä millään lailla menetetty tapaus.

Eihän alle luovutusikäisiä pentuja kukaan asiansa osaava ja vastuullinen kasvattaja lähde raijaamaan pitkin kyliä sen takia et pennut saisi kontakteja toisiin rotuihin.
Niiden kontaktien luonti tapahtuu sitten siinä vaiheessa kun pentu muuttaa uuteen omaan kotiinsa.

 

[hemmmo]

Se on ollut meillä vasta viikon. Joka päivä se on sisällä ollutkin, yöt vaan vanhemman koiran kanssa kopissa. Muutenkin sen kanssa on häärätty kaikkea, että tottuisi. Meillä on ollut paljon ajokoiria, mutta yksikään ei ole ollut näin arka. Kyllä tänäänkin on edistystä ollut jo havaittavissa. Se jopa kiertelee välillä talossa, eikä kyhjötä säälittävän näköisenä yhdessä paikassa koko aikaa.

Tuli sellainen juttu mieleen, että onko toinen koira ollut yhtä aikaa sisällä? Jos ei ole, niin luulisin että pentu voisi huomata tilanteen vaarattomuuden nopeammin, jos näkisi vanhemman koiran käyttäytyvän varman ja pelottoman oloisesti ihmisten joukossa.

Itse ainakin kokeilisin vielä leikkiä vanhemman koiran kanssa pennun nähden, niin se huomaisi että ihmisten kanssa on kivaa eikä niistä ole vaaraa. Kannattaa tietenkin seurata pennun ilmeitä ja katsoa miten se reakoi tuollaiseen.

 

[daddyo]

Täällä pakkiksella kun on monenlaista virtuoosia, niin varmaan löytyy joku koira-asiantuntijakin. On vähän ongelmia 3 kk vanhan suomenajokoiran kanssa. Se ei uskalla tulla lähelle ollenkaan, vaikka kuinka yrittää mennä matalaksi ja suostutella sitä ties minkä makkaran kanssa lähestymään. Saattaa käydä nappaamassa herkkupalan joskus, mutta yleensä ei. Jos sen tuo sisälle, niin se istuu niinkuin naulattuna lattiaan omalla "sängyllään". Suomenajokoiranhan pitäisi tutkia ja pyöriä niinkuin riivattu, jos sen tuo sisälle. :D

Lisäksi se ei oikein tahdo syödä mitään.

Miten sen raukan saisi vähän reippaammaksi?

Täytyy sen verran sanoa, hienoa miten paljon ihmiset vastailee näinkin "inhimilliseen" kysymykseen ;) Todella paljon replyjä päivän sisällä.
Itse olen sitä mieltä että ei kannata mitään lääkkeitä ruveta koiralle syöttää. Eihän mekään niitä tarvita ;) Anna aikaa ja ota rauhallisesti, kyllä se siitä, luottamusta ei kasvateta päivässä tai kahdessa.

 

[j.uhis]

Tähän on nyt kommentoitava sen verran, että en usko ajokoirien olevan nyt niin ihmeellisen villejä, ettei niitä voisi pitää sisällä. Meillä ajokoira ei tosin ollut paljoa sisällä, koska pikkuveli on allerginen. Mutta kyllä sen kanssa sisällä silloin harvoin pärjäsi, vaikka se vähän reuhkasikin

Jos koira on tarkoitus kouluttaa ns. työkäyttöön eli aktiiviharrastukseen, oli se sitten metsästystarkoitukseen tai muuhun viettienergiaa vaativaan lajiin (esim. suojelu itsellä), niin on aika ehdotonta tarhata koira jotta siitä saa parhaimman "tehon" irti suorituksissa. Kuitenkin pidän itse tarpeellisena totuttaa koira ihmiselämään heti mahdollisimman nuorena, eli se pentuvaihe, koska se joutuu kuitenkin ihmisten maailmassa ja ehdoilla elämään ja ohjaajankin on ehdottomasti kyettävä luomaan kontakti sekä suhde koiraan. Yksin voi koiraa pentunakin pitää häkissä, sekä yöt, mutta muut ajat mahdollisimman paljon kontaktissa ihmiselämään.
Tässä vaiheessa välttäisin pitämästä kovin paljoa keskenään muiden koirien kanssa koska silloin se helposti ehdollistuu niihin ihmisten sijaan.

Eihän alle luovutusikäisiä pentuja kukaan asiansa osaava ja vastuullinen kasvattaja lähde raijaamaan pitkin kyliä sen takia et pennut saisi kontakteja toisiin rotuihin.
Niiden kontaktien luonti tapahtuu sitten siinä vaiheessa kun pentu muuttaa uuteen omaan kotiinsa.

Juuri vastuullinen kasvattaja raijaa pentuja pitkin kyliä, jotta saa pennuille kokemuksia ihmiselämästä, ei siis muista roduista. Ikävä kyllä koiria pitkälti tehtaillaan siihen malliin ettei kasvattajaa kiinnosta, eikä ole mahdollistakaan, raahata niitä mukanaan tottumassa paikkoihin ja ihmisiin.
Siksi suosin itse kasvattajaa jolla on vain harvoin pentueita ja vaikuttaa asiantuntevalta ja joka on tehnyt paljon taustatyötä valitessaan jalostuslinjaansa.

 

[Kuparikatto]

Jos koira on tarkoitus kouluttaa ns. työkäyttöön eli aktiiviharrastukseen, oli se sitten metsästystarkoitukseen tai muuhun viettienergiaa vaativaan lajiin (esim. suojelu itsellä), niin on aika ehdotonta tarhata koira jotta siitä saa parhaimman "tehon" irti suorituksissa.

Perustele ja hyvin, kiitos :D

Ensimmäinen ajatus tuosta oli, että , mutta valista minua...

 

[protsku]

Yhdyn edellisiin kirjoittajiin siinä suhteessa että pentukoira pitää ensin totuttaa ihmisiin ja vasta sen vaiheen jälkeen yksin pihalla olemiseen. On myös äärimmäisen tärkeää että koira on pentuna mukana mahdollisimman monessa paikassa jotta se tottuu muihin koiriin, matkustamiseen, vieraan paikan ihmisiin, kaupunkipaikkojen liikennevilinään jne.

Olen itse saanut aikoinaan pentukoiran joka oli arka liikenteen suhteen. Kaksi viikkoa aktiivista harjoittelua ja autot eivät enää pelottaneet koiraa.

Metsästystä en ole harrastanut ja siksi en osaa sanoa että kuinka nuorena koira pitäisi totuttaa pyssynpaukkeeseen. Maalaisjärjellä ajateltuna tähän pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin koiran sosiaalistamiseen - totuta pentukoira heti alusta alkaen kaikkiin niihin ympäristöihin missä haluat sen olevan seuraavat 10-15 vuotta!

 

[japadahoe]

Mulla koemusta broidin koirasta joka oli entisessä perheessä saanut, tosi huona kohtelua, broidi sai tän koiran suhteellisen myöhään ku koira oli jo muutaman kk ikäinen. Aluksi piti tosi kauan suostutella että se uskalsi tulla lähellekkään, ja ulos kun lähti sen kanssa sai kantaa sitä paikkoihin missä ei esim katuvalaistusta ollut jms. Ja muutenkin se energisyys mikä koirilla yleensä on että juostaan syliin häntä heiluen ku esim herää ja tulee himaan, niin puuttu tältä koralta kokonaan, siinä sitten mietittiin pitkän aikaa kannattaisiko koiran viedä takas ettei vaan luonnevikaa tipahda. Mutta minkäs teet varmaan viet taas koiran uuten paikkaan( tässä tapauksesa olisi ollut jo 3 perhe) niin se päätettiin pitää.

Ja nyt kun on 3 v menny niin koira on yhtä sosiaalinen ku muutkin( melkein) onhan se hiukan säikky ja paskahousu-> kissojakin nimittäin pelkää. Mutta siitä alusta ollaan edistytty paljon.

 

[reload]

Voin vastata j.uhiksen puolesta kuparikatolle että kyllä tuo pitää paikkansa.

Ajattelee koiraa esim.teepannuna jos kansi on kokoajan auki niin sinne ei pääse kertymään painetta mutta kun läppä pidetään kiinni ja avataan vain tiettyä toimintaa varten niin silloin paine purkautuu uskomattomalla voimalla tai ainakin pitäisi
Elikä kyse on patoamisesta.Tällä tavalla saadaan koiraan lisää virtaa. Tavallinen perhekoira sisällä asuessaan touhottaa ja vouhkaa koko ajan jotain ja purkaa näin itseänsä eli painetta ei pääse kertymään. Kun koiraa pitää tarhassa tai vastaavassa paikassa esim päivän niin se lataa sielä itseään.

Tietenkään tarhassa pitäminen ei todellakaan ole mikään edellytys että voi harrastaa koiralla esim suojelua jne...

Jos haluat tarkennusta vielä asiaan niin voin myöhemmin palata asiaan, tässä pääpiirteittäin jutun juoni.

j.uhis missä päin suomea reenailet?

 

[Kuparikatto]

Voin vastata j.uhiksen puolesta kuparikatolle että kyllä tuo pitää paikkansa.

Ajattelee koiraa esim.teepannuna jos kansi on kokoajan auki niin sinne ei pääse kertymään painetta mutta kun läppä pidetään kiinni ja avataan vain tiettyä toimintaa varten niin silloin paine purkautuu uskomattomalla voimalla tai ainakin pitäisi
Elikä kyse on patoamisesta.Tällä tavalla saadaan koiraan lisää virtaa. Tavallinen perhekoira sisällä asuessaan touhottaa ja vouhkaa koko ajan jotain ja purkaa näin itseänsä eli painetta ei pääse kertymään. Kun koiraa pitää tarhassa tai vastaavassa paikassa esim päivän niin se lataa sielä itseään.

Tietenkään tarhassa pitäminen ei todellakaan ole mikään edellytys että voi harrastaa koiralla esim suojelua jne...

Jos haluat tarkennusta vielä asiaan niin voin myöhemmin palata asiaan, tässä pääpiirteittäin jutun juoni.

j.uhis missä päin suomea reenailet?

Ei kelpaa.

Te taidatte puhua suojelukoirista ja niistä minä en mitään ymmärrä, enkä siten niitä kommentoi.

Koirat, joilla on erittäin vahva metsästysvietti, elävät vain sitä varten, että pääsevät metsälle. Ei niiden intoa metsästämiseen vähennä se, että joku leikkii sen kanssa sisällä. Jos ne eivät ole fyysisesti väsyneitä, ei muu ojelma haittaa. Kärjistettynä kaikki muu unohtuu, kun kuono saa vainun riistasta. Tämän kanssa sitä painitaan.

Eli tottelevaisuuskoulutus on lintukoirilla arvossaan. Ja kun koira on sisällä, sitä voi "säätää" jatkuvasti ja koulutusta tulee huomattavasti enemmän, kuin tilanteessa, jossa koiran kanssa ollaan vain kun treenataan hakukuviota pellolla.

En minä kovin hyvä koiran kouluttaja ole, mutta virheistä opitaan, toivottavasti. Seuraavan luupään kanssa pidetään sulkeisia vielä huomattavasti enemmän. :whip:

 

[j.uhis]

Kaikkea viettienergiaa on mahdollista purkaa (=käyttää, kuluttaa) ja padota. Ja kyllä ne metsästyskoiratkin pääsääntöisesti tarhoissa elelevät, tosin eihän harrastamista poissulje mitenkään sisätiloissa eläminen, itsekin joudun toistaiseksi pitämään vaikka sisähäkit onkin, mutta riippuu kuinka vakavalla mielellä haluaa kaiken tehon irti harrastukseen.
Ja etenkin tottelevaisuuden kouluttamiseen on selvästi eduksi kun koiran kanssa ei koko ajan touhuta jotain (poislukien tietysti pentuaika). Se jatkuva "säätäminen" kuluttaa sitä viettienergiaa ja "tylsistyttää" koiraa tekemiseen, joka pitäisi yhdistää siihen koulutustilanteeseen. Ja pitää myös osata eritellä opettaminen ja kouluttaminen toisistaan.
Kun sen tarhasta hakee, niin sehän on valmis tekemään ja kuuntelemaan mitä tahansa ja täynnä energiaa.
Mutta jos näitä viettiasioita oikeasti alkaisi tässä käsittelemään niin menisi tuntikaupalla aikaa ja sivukaupalla tekstiä, olen kuitenkin omalta osaltani tietääkseni vastannut aloittajan kysymykseen joten se siitä.

Reloadille: pääkaupunkiseudun lähiympäristössä lähinnä treenailen.

 

[Kuparikatto]

Kaikkea viettienergiaa on mahdollista purkaa (=käyttää, kuluttaa) ja padota. Ja kyllä ne metsästyskoiratkin pääsääntöisesti tarhoissa elelevät, tosin eihän harrastamista poissulje mitenkään sisätiloissa eläminen, itsekin joudun toistaiseksi pitämään vaikka sisähäkit onkin, mutta riippuu kuinka vakavalla mielellä haluaa kaiken tehon irti harrastukseen.
Ja etenkin tottelevaisuuden kouluttamiseen on selvästi eduksi kun koiran kanssa ei koko ajan touhuta jotain (poislukien tietysti pentuaika). Se jatkuva "säätäminen" kuluttaa sitä viettienergiaa ja "tylsistyttää" koiraa tekemiseen, joka pitäisi yhdistää siihen koulutustilanteeseen. Ja pitää myös osata eritellä opettaminen ja kouluttaminen toisistaan.
Kun sen tarhasta hakee, niin sehän on valmis tekemään ja kuuntelemaan mitä tahansa ja täynnä energiaa.
Mutta jos näitä viettiasioita oikeasti alkaisi tässä käsittelemään niin menisi tuntikaupalla aikaa ja sivukaupalla tekstiä, olen kuitenkin omalta osaltani tietääkseni vastannut aloittajan kysymykseen joten se siitä.

Reloadille: pääkaupunkiseudun lähiympäristössä lähinnä treenailen.

Eipä mulla rahkeet riittäisikään varmaan väittää vastaan kovin tieteellisesti. ;)

Lisättäköön nyt vielä sen verran, että ne harvat todella hyvin toimivat/tottelevat metsästyskoirat, joihin olen törmännyt, ovat kaikki olleet sisäkoiria ts. nukkuneet yöt sisällä. Kaikki meidän koirat tulevat olemaan sisäkoiria.

Eiköhän tämä riitä minun mutu-tuntumankin osalta.